Eilen istuskellessani pedikyyrissä, tekstailin Mimmille (joka nukkui..) ajatuksiani ja viime aikoina oon huomannut miettiväni hirveesti itsetuntoa ja lähinnä sitä miten me nähdään itsemme.
Meillä kaikillahan on vartalossamme ne kohdat joista ei pidetä? Eikö vaan? Jollakin se on nenä, jollakin korvat, jollakin se on maha, jollakin varpaat.
Monet ajattelee, että koska me ollaan Mimmin kanssa lihavia, meidän pitäisi vihata sitä faktaa. Entäpä kun me ei vaan mitenkään saada itseämme vihaamaan omia vartaloitamme? On päiviä jolloin Mimmi soittaa ja sanoo mulle "Mä näytän ihan hirveeltä, mä en tykkää itestäni tänään ollenkaan." On päiviä jollon soitan Mimmille "Oikeesti, mä en voi lähteä minnekkään koska mä näytän tältä." Nää on näitä tunteita, joita tulee jokaiselle naiselle varmasti edes kerran elämässään. Karu fakta on se, että me kaikki ollaan jollain tavalla pinnallisia ja jotenkin sitä helposti vaikka epäonnistuessaan jossain koulujutussa saakin sen yhdistettyä siihen, että maha on liian iso ja sehän tekee meistä samantien ällöttäviä, jotka ei voi mennä ihmisten ilmoille.
Uskoisin kuitenkin, että meillä on Mimmin kanssa molemmilla suhteellisen terve itsetunto. Ollaan opittu vuosien myötä tykkäämään omista vartaloistamme, eikä meistä kumpikaan voisi kuvitellakkaan olevansa todella hoikka. Meidän vartalot on tällasia, ollut melkein aina ja me ollaan totuttu tykkäämään niistä juurikin tällaisina. Välillä tulee olo, että on liian turvonnut jos on vaikka syönyt monta päivää putkeen jotain roskaa ja sillon täytyy keventää, juoda vettä paljon ja saada se turvotus pois. Se turvottava olo on nimittäin yks hirveimmistä. Sillon on hirveen vaikee tuntea itseänsä mitenkään hemasevaksi.
Suomessa on välillä vaikeeta olla lihava, koska siellä siihen kiinnitetään huomiota hirveen usein negatiivisessa valossa. Suomessa media pauhaa kuinka kaikki on kohta lihavia, on rumaa olla lihava ja jonkun meidän lukijan sähköpostin mukaan aamuradiossakin puhuttiin yks päivä siitä miten lihavien vaatteet pitäisi piilottaa vieläkin paremmin kaupoissa, koska jos lihaville tehdään tyylikkäitä vaatteita - se kannustaa kaikkia lihottamaan ja pysymään lihavina. ANTEEKSI MUTTA MITÄ? Tässä tullaan juurikin siihen, ettei lihavalla vaan ole oikeutta nauttia elämästään ja olla tyytyväinen vartaloonsa. Meidän kaikkien täytyy pyrkiä hoikkuuteen, mutta muistetaanhan sitten ettei kuitenkaan saada missään nimessä olla liian laihoja. Sehän tekee meistä tikkuja, lautoja, luuviuluja, joka on taas uus keino polkea maanrakoon. Sinä et saa olla liian hoikka, muuten se on sairasta.
Mitä ihmettä meidän sitten pitäisi olla? Terveitä.
Tässä maailmassa on paljon painoindeksin mukaan alipainoisia ihmisiä, jotka on täysin terveitä. Nämä ihmiset nauttii elämästään, tykkää mahdollisesti (toivottavasti) vartalostaan ja niin sen pitääkin mennä. Mun mielestä on kamalaa ettei nämä ihmiset mukamas saisi nauttia vartalostaan juuri sellaisina, vaan niiden pitäisi aina olla ahtamassa naamaansa ruokaa, että "saisivat nyt pari kiloa lisää, onhan nyt jokaisella naisella kurveja.. Sinä et muuten varmaan syö koskaan, kun oot noin laiha." Onko tuttua?
Tässä maailmassa on myös paljon painoindeksin mukaan ylipainoisia ihmisiä, jotka on täysin terveitä. Myös nää ihmiset liikkuu, huolehtii itsestään, nauttii elämästään ja tykkää mahdollisesti (toivottavasti) vartalostaan. Näitä ihmisiä kuitenkin painostetaan koko ajan laihduttamaan, koska ylipaino on riski siihen ja tähän tautiin ja siitä voi syntyä vaikka mitä. Todellakin totta. Ylipaino voi olla sairausriski, siinä missä alipainokin mutta täytyy myös muistaa, että tässä maailmassa missä me eletään myös mikrot, puhelimet ja kaikki mahdollinen on leimattu terveysriskeiksi. Näitä ihmisiä kehotetaan jatkuvasti laihduttamaan, koska on epäterveellistä ja rumaa olla läski. "Eihän kukaan lihava edes huolehdi itsestään." Niinpä niin.. Onko tuttua?
Miten me sitten nähdään itsemme? Mä voisin laihduttaa nyt itsestäni pois useamman kilon ja löytäisin jälleen jotain uutta mistä en pidä. Mä oon aina miettinyt mun jalkoja, että ne on aika rumat. Mulla on isot, miehekkäät pohkeet, paksut reidet ja töppöjalat. En oo koskaan nähnyt niitä millään tavalla seksikkäänä. Entäpä kun mut on täällä pysäytetty kadulla, tultu sanomaan baarissa ja kerrottu treffeillä, et mulla on todella kauniit jalat? Miten oon siinä kohtaa reagoinut? "Öööhm aijaa tota ööö" ja luultavasti punastunut. Mulle on aiemminkin sanottu, että mulla on "söpöt töppöjalat" mutta täällä niitä on sanottu kauniiksi, seksikkäiksi ja ihaniksi. Arvatkaa mitä tästä on nyt sitten seurannut? Seisoskelin äsken peilin edessä tehdessäni iltapalaa ja kattelin jalkojani. Mietin siinä, että no ei noi kyllä niin rumat ookkaan välttämättä ja lyhyethän ne on, mut ehkä paksut töppöjalatkin voi oikeesti olla seksikkäät. Niinpä niin.. Kyllähän meille se muiden mielipide merkitsee, siitä voi vaan tulla niin hyvä olo.
Entäpä sitten mun lantio? Se on leveä ja mulla on aina ollut iso peppu. Niin ja reidet.. Niitä oon aina peitellyt kaikenmaailman pitkien tunikoiden alle ja ajatellut ettei kukaan huomaa niiden olemassaoloa jos peitän ne mahdollisimman hyvin. Jepa jee.. Täällä neiti More To Love kulkee tyytyväisenä farkuissa ja lyhyessä paidassa paljastaen koko mahtavan takamuksensa. Siitäkin tykätään, sitäkin on tultu ihan erikseen kehumaan. Mikä näitä ihmisiä täällä oikein vaivaa? Tai pitäisikö kysyä.. Mikä mua oikein on vaivannut nää kuluneet vuodet? Miksi oon koittanut peitellä jokaista osaa itessäni, paitsi kasvojani jotka joo, on myös mun mielestä aika nätit.
Mä tiedän, että myös siellä meidän lukijoiden joukossa on paljon teitä peittelijöitä. Kaiken kokoisia. Mitäpä jos jonain päivänä kokeilisittekin jotain vähän rohkeampaa ja koittaisitte olla välittämättä siitä mikä teidän pään sisällä on teidän olemuksessanne rumaa. Joku muu nimittäin saattaisi yllättyä ja jopa ihan villiintyä kehumaan. Tiedän, että se on Suomessa harvinaisempaa, mutta kyllä sitäkin tapahtuu.
Mä haluaisin, että meistä jokainen vapautuisi aina välillä. Katsoisi peiliin ja sen sijaan että katsoo kauhuissaan jotain kohtaa itsessään, miettisikin jotain kaunista itsessään. Meissä jokaisessa nimittäin on jotain kaunista ja meidän jokaisen tulisi se itsessämme nähdä.
Tässä oli taas tällainen pidempi avautuminen, nyt voi mennä taas hyvällä mielellä nukkumaan ja toivottaa teille jokaiselle ihanalle oikein mahtavaa uutta viikkoa, nauttikaa ja rakastakaa itseänne. Edes hetken ajan. :)
Ps. Kiitos siitä, että ootte kirjoitellut meille sähköposteja viime aikoina hyvin ahkerasti ja kertonut omia fiiliksiänne. Niitä on luettu kyyneleet silmissä ja useimpiin jo vastailtukkin. On aina ihanaa jos pystyy jotenkin auttamaan ja siitä tulee tosi hyvä mieli.
loistavaa tekstiä !
VastaaPoistahyvälle mielelle näin heti aamusta sai (:
ja vaikka molemmat teistä varmasti sanomatta, ja itse peilistä katsomalla tietääkin, kehut on useimmiten kivoja, joten sanonpa vain että molemmat teistä näyttää pirun hyvältä :)
KIITOS tästä tekstistä<3 ei olisi parempaan aikaan voinut tulla, sillä juuri tällä hetkellä pähkäilen millä vaatteilla kehtaisin lähteä kouluun kun kaikki näyttää kamalalta D:
VastaaPoistaonneks on olemassa teidän blogi, tää on auttanut mua niin paljon!♥
aivan upea kirjoitus!!
VastaaPoistaLähipiirissäni eräs ihmetteli, kun hehkutin blogianne, että eikös se oo vähän sellaista lihavuuden ihannointia, kun eihän lihavuus nyt niin terveellistä ole. Vakuutin kyllä ko. henkilön siitä, kuinka terveistä, kauniista ja elämäniloisista bloggaajista onkaan kyse :) Ja taijan vielä heittää kirsikaksi leivoksen päälle tuon mikro-puhelin-esimerkin kehiin jotta varmasti uskoo!
VastaaPoistaJa tuohon mitä muut ajattelevat: jos itsestä tuntuu, että sitä pakostakin miettii toisinaan, niin kannattaa ainakin muistaa, että kyllä se on kuitenkin kokonaisuus, jonka ihmiset huomaavat, ja sen lisäksi ehkä sitten siitä kokonaisuudesta erityisesti edukseen esille nousevat asiat, kuten vaikkapa ne kauniit jalat tai avoimen, ystävällisen katseen :)
Huippu alku oli kyllä päivälle kahvin kanssa nautittuna tämä teksti. Miusta on tullut teijän fani, ja se on ihanaa!
ihanaa tekstiä! melkee tulee itku silmää tällästä lukiessa. toi on niiiin totta!
VastaaPoista<3 ei voi muuta sanoa että olette huippuja ja kaunnita naisia kummatkin =) KIITOS tästä kirjoituksesta!!
VastaaPoistanasu86
Aivan loistava teksti! Se sai minut tajuamaan miten rankkaa minulla oikeasti olikaan yläasteella.. Itsetunto nollassa, en uskaltanut olla kuka oikeasti olin, koska olin liian laiha.. Asia ei muuttunut mihinkään vaikka kuinka söin.. Nykyään olen ihan normaaleissa mitoissa ja erittäin ylpeä kurveistani, joita vihdoin olen saanut! Mutta silti saan jatkuvasti kuulla laihuus-kommenttia ja heti tuntuu että vetäydyn kuoren sisään ja otan puolustuskannan..
VastaaPoistaMinun omaan kauneusihanteeseen nyt vain sattuu kuulumaan kurvit ja muodot, ei langanlaihuus.
Oon suht tuore lukija ja olin tämän postauksen jälkeen aivan pakko kehua teitä! Vau, niin loistavan elämänmakuista, aitoa tekstiä, joka laittaa naisen ruudun tällä puolen oikeasti ajattelemaan.
VastaaPoistaTeette hienoa työtä, vai pitäisikö sanoa, että elätte kaunista elämää.
Kiitos, kun jaatte sen muiden kanssa!
-raakel
Hei,
VastaaPoistaMahtavaa tekstiä. Samoja tunteita täälläkin päin. Suomessa on hirveä painostus, että kaikki sopisivat samaan muottiin. Olen aina ollut normaalipainon ylärajalla ja olen saanut siitä todella törkeitä kommentteja, niin läheisiltäni kuin ventovierailtakin. Olen itsevarma, sosiaalinen ja iloinen ihminen, mutta silti yksi ulkonäköä kritisoiva kommentti saattaa laskea itsevarmuuttani päiviksi. Ulkonäkö on niin hirmuisen henkilökohtainen asia. Toivoisin tämän ilmapiirin vaihtuvan täällä Suomessa. Alkakaa ihmiset siellä kotona ja kouluissa opettamaan lapsille, että erilaisuus on hyvästä, eikä pahasta. :)
Kiitos tästä loistavasta tekstistä! Ootte aivan loistavia <3
VastaaPoistaSe itsensä peittely on niin tuttua. Mua on kiusattu koko peruskoulun ajan. Itselleni ihan tuntemattomat ihmiset on osoitelleet ja naureskelleet mulle. Mulla on ylipainoa noin 10kg ja se on kertynyt tässä parin vuoden aikana. En oo löytänyt itselleni sopivaa liikuntamuotoa josta tykkäisin. Käyn silloin tällöin huonokuntoisella uimahallin salilla, koska tiedän että siellä käy vanhempia ihmisiä, ei niitä omanikäisiä joiden pelkään naureskelevan mulle. Juhliin ja kouluun yms muualle lähtiessä mietin ensimmäisenä, millaiset vaatteet laittaisin etten näyttäisi entistäkin lihavammalta.
VastaaPoistaihanaa tekstiä! ja muutenkin loistava asenne teillä(: ♥
VastaaPoistaHei, aivan mahtavaa tekstiä, kiitos siitä (: Itse olen ylipainoinen mutten terve ja siksi en pidä vartalostani.. Haluaisin vain olla terve, mutta tässä maailmassa kaikki ei ole mahdollista ):
VastaaPoistaKiitos Peppi tästä, tää savolainen töppöjalka pistää nyt ihanat kukkalegginsit päälle kouluun eikä mieti onko reidet liian paksut!
VastaaPoistaLihavien syrjintää näkee nykyään kaikkialle, kotikaupungissani toimii gynekologi joka oli sanonut äidilleni, joka oli ollut tutkimuksissa että hänestä on oksettavaa tutkia lihavien naisten värkkejä. Samanlaista kommentteja on tullut muillekkin tutuilleni, jostain kumman syystä äitini vaihtoi gynekologia, toivottavasti kaikki muutkin. Ihankuin se että on lihava antaisi muille oikeuden kommentoida "mä koitan vaan auttaa, saada sut ymmärtämään et sun pitäis laihtua, mokomakin punkero"
Imagessa ilmestyi muutama vuosi sitten hyvä kirjoitus nimeltä Läskisota, suosittelen, siinä on yllättäviä faktoja. En kuolemaksenikaan muista numeroa, vuosi on joko 2007 tai 2008.
Mut nautitaan itsestämme tänään!
JEEE!
Hienosti kirjoitettu. Juuri kun mietin tänä aamuna tuota viikonlopun aiheuttamaa turvotusta.. Mutta tuli se hyvästä syystä. Viikonloppu oli yhtä kulinaristista nautintoa.
VastaaPoistaMä olen kokoa M ja persekään ei laahaa maata, mutta silti olen jo vuosia peittänyt takapuoleni pitkillä paidoilla. Mulla on yhdet sellaiset farkut, joissa pyllyni näyttää omasta mielestä jopa "syötävän" hyvältä enkä silti kehtaa sitä näyttää. What's wrong with me?!
Ootte kyllä niin superihania <3
VastaaPoistaHaluaisin tietää, että minkälaista liikuntaa harrastatte?
minä haluan new yorkiin kuulemaan tuntemattomilta itsestäni kauniita asioita!!
VastaaPoistaVoisi unohtua kaikki pienet viat, mitä vatvoo ihan turhaan. Ihmisen luonnollista ja ominaista kauneutta kehutaan ihan liian vähän! Toivottavasti suomessakin joskus päästään näistä ulkonäkökammotuksista eroon ja opittaisiin näkemään kauniit asiat.
Ja kertomaan ne rohkeasti! Moni ilahtuisi kamalasti ja voisi oppia näkemään itsensä kauniina.
Kiitos postauksesta!
- T -
Ihana Peppi! <3 Tää oli ehkä yks parhaimmista tavoista alottaa aamu! :]
VastaaPoistaMä oon tiiviisti seurannu tätä blogia siitä asti kun olitte Maria!ssa, vaikka en ehkä oo joka entryä kommentoinutkaan. Ja mun mielestä tätä lukemalla omakin itsetunto nousee kohisten. Mä oon kaunis sellaisena kuin olen, eikä mun tarttee mahtua johonkin muottiin.
Te teette tosi tärkeetä työtä ja todellakin ansaitsitte sen Vuoden Muotiblogi -palkinnon! <3 Tällä blogilla on jotakin sisältöäkin, eikä täällä vaan esitellä vaatekaapin sisältöä. Keep up the good work!
Olen paljosta velkaa parhaalle ystävälleni, joka on hillinnyt reisienpeittelyvimmaani. Ennen lukiota pukeuduin löysiin farkkuihin ja polvipituisiin hameisiin. Paras ystäväni kohotti itsetuntoani aivan valtavasti: nykyään päälläni on miniplus-hameita ja pillifarkkuja. Tähän lopuksi huomautkseksi, että minä ja parasystäni olemme ihan eri kastia: hän on luonnostaan hoikka ja minä lanteikas ja reidekäs. Hän hokee haluavansa minun kroppani, ja minä hänen. Sopivaa kropanvaihtotekniikkaa emme ole vielä keksineet, mutta mietimme ahkerasti :D
VastaaPoistaTodella hyvä teksti! Jesh!
VastaaPoistaMua itse ärsyttää semmoset normit joiden mukaan täytyy elää että on terveellinen ihminen. Kun toitotetaan että liikuntaa joka päivä, kasviksia puoli kiloa päivässä yms. Mä olen viime aikoina käynyt verikokeissa ja kehonkoostumusmittauksissa työn puolesta ja kaikki arvot on mitä parhaimmat. Testaajat eivät vaan millään voi uskoa etten harrasta liikuntaa kun kerran viikossa joogan muodossa enkä syö välttämättä kasviksia joka päivä. Tämän jälkeen alkaa sitten juputus siitä että kyllä pitäisi...mutta kun nuo arvot ovat jette bra? no ei kuulemma ole merkitystä, kun pitäisi siltä sitä sun tätä...että ni
Kiitos taas ajatuksia ja mietteitä herättävästä kirjoituksesta!
Kiitos tästä postauksesta, tuli heti niin hyvä mieli! :)
VastaaPoistaJa joo, mullekin, hoikka kun olen, on erittäin tuttua tuo, että hoetaan "syö nyt vähän vielä". Lisäksi olen kuullut kaverini suusta, että hyi kuinka pienet jalat mulla on. Ihmiset ei ehkä tajua, että myös hoikkia voi sattua, jos heidän kehoaan arvostellaan. Miksi olisi oikein arvostella hoikkia, mutta ei lihavia? Enkä itse edes ole mikään lauta tai tikku, sillä kyllä mulla ne kovin arvostetut tissit ja peppu on. ;)
Oi, arvaa vaan kuinka paljon mä NYT haluan päästä New Yorkiin? Ikinä en ole tuon kaltaisia kehuja saanut ja itsetunto on syvällä pohjamudissa. Kiitos muutenkin, hieno teksti kaikenkaikkiaan :)
VastaaPoistaASIAA! :) Allekirjoitan ihan kaiken tuossa teidän kirjoituksessa, joten en osaa kommentoida tämän älykkäämmin. ;)
VastaaPoistaOotte ihania ja kauniita! <3
mun mielestä ihan rehellisesti ylipainoinen ei voi olla seksikäs. ei kyllä aivan liian laihakaan mutta mieluummin niin kuin lihava.
VastaaPoistaaivan ihanasti kirjoitettu! tuli itselle tosi hyvä mieli ja antoi paljon ajattelemisen aihetta omaan tapaan ajatella itsestäni!
VastaaPoistaolette ihania, sillä annatte aina jotain ajateltavaa ja niin paljon lukioille kannustusta ja voimaa olla myös se kuka on! jatkakaa samaan malliin tytöt!! :)
Tällaista asennetta ei voi kuin ihailla. Päätinkin alkaa lukemaan tätä blogia säännöllisesti ja varsinkin heti aamusta! Tulee hyvä mieli ja teidän rohkaisemana jaksan itsekin kulkea päivän rinta rottingilla :) Sen sijaan että koittaisin piilotella lanteitani ja takamustani pitkiin tunikoihin, otankin nyt ihan uuden suunnan ja esittelen kurvejani ylpeydellä!
VastaaPoistaKiitos! Oon ite häpeilly ja pyydelly anteeks olemassaolooni koska oon lihava, muutama mies on antanut kuvan,että niin kauan kun ollaan neljän seinän sisällä voidaan olla yhdessä, mutta kadulle tai julkiselle paikalle mentäessä ei käy. Liikun paljon, syön terveellisesti, lihavuuteni johtuu hormonitoiminnasta ja kilpirauhasesta. Kaikki katseet ja halveksivat kommentit tuntuu pahalta.:( en tiedä mistä sen itsetunnon löytäisi!
VastaaPoistaOmpa tosi kivaa tekstiä ollut jo pidemmän aikaa! Tästä blogista saa kyllä hyvän mielen suunnilleen joka kerta. Ite olen aina ollut tosi alipainoinen (paitsi nykyään, urheilu teettänyt lihaksia jne), joten voin hyvillä mielin sanoa ettei lihavuudesta "vouhoteta liikaa" täällä, vaikka kyse onkin isoista bloggaajista. Mielestäni ulkonäköpaineet yms ovat niin turhia juttuja! Ite kirjottelen blogia laskettelusta ja lumilautailusta, johon oon hurahtanut ihan kokonaan. Käykääpä ihmeessä vierailemassa, kommentejakin saa toki jättää :) kiitos tästä kivasta blogista mtl!
VastaaPoistaKIITOS kun palastit mun aamun! Mä oon aika hoikka ja saan myös kuulla kavereilta siitä, mikä on mielestäni törkeää! välillä niitä kuvottaa mun tikkujalat, välillä kauhistellaan kun tissit on liian pienet jne. ja hauskintahan tässä on se että mulla ei ole mitään ongelmaa mun vartalon kanssa, rakastan itteeni just tällasena! Miks mun vartalon pitäis olla muille ongelma? Joten mä yleensä vaan nauran näille kommenteille, mut seuraavalla kerralla voisin mainita että mä en vaihtais mun vartaloa mihinkään muuhun, en edes tämän mun laihuutta kauhistelevan kaverin vartaloon :) Mä olen normaalipainoinen, rakastan ruokaa ja syön terveellisesti, harrastan sopivasti liikuntaa ja olen TERVE JA ONNELLINEN! jos mulle joskus tulee kiloja lisää niin tykkäisin mun kropasta varmasti sittenkin, koska minä olen minä, ihan sama millasessa paketissa oon :)
VastaaPoista-myy
Piristi todellakin päivää tää teksti! :) KIITOS <3
VastaaPoistaJa pakko sanoa, että tunnistin kyllä omia fiiliksiä tästä. Välillä on huono päivä, mutta entistä useemmin ja useemmin on hyvä päivä välillä jopa todella hyvä päivä! Ja se just on parasta! Mäkin koitan joka päivä löytää itestäni, jotain kaunista ja ihanaa vaikka ei siltä aina tuntuiskaan. Mutta sekin auttaa, että jos niinä huonoina päivinä hyväksyy sen fiiliksen ja käsittelee sen. Ei jää vatvomaan sitä. Jälkeenpäin tuntuu taas hippasen paremmalta : )
Heei!
VastaaPoistaMelkein vedet silmissä luin tuota tekstiä. Minusta on mahtavaa että olette noin rehellisiä itsestänne ja positiivisia ihmisiä. Ymmärrän hyvin miksi teidät valittiin vuoden muotiblogiksi! On mahtavaa lukea tätä blogia kun olette noin ihania ihmisiä<3 kiitos siitä. Olette mahtavia roolimalleja ''isokokoisille'' tytöille ja pojille! <3 :)Minut saitte kyllä paremmalle tuulelle ;)
Ihanalta kuulostaa tuo sun "hurahtaminen", silmien avautuminen, tyttö!! Tarkoitan tällä sitä, mitä olen itse kokenut aina matkustaessani New Yorkissa ja muuallakin Yhdysvalloissa. Olin ensimmäisellä matkallani hämmästynyt, kuinka paljon reheviä daameja kulki kaduilla ja kaupoissa naisellisissa, seksikkäissä vaatteissa, antoivat kurvien näkyä. Itse olen peittelijä-luonne, mutta jokainen Usa:n matka antaa mulle luottamusta siihen, että voin pukeutua "omaan kokooni" eikä varalta pari kokoa isompiin (just ettei vaan ne makkarat näkyis joo..) Ensimmäisen matkani jälkeen olin ihan euforiassa, että olinkin löytänyt ihania vaatteita omaassa koossani. Toisaalta kamala morkkis iski taas tänä kesänä Suomeen viidenneltä matkaltani palattuani, sillä tajusin, että olen jälleen mm. H&M:n, Lindexin, Kappahlin armoilla pukeutumiseni suhteen (Asos curvea unohtamatta!). Ostosmahdollisuudet Usassa ovat aivan toiselta planeetalta, plusmallistoja löytyy Calvin Kleinilta, Michael Korsilta, Ralph Laurenilta jne.jne.jne.!! Voisi saada kunnollisen puvuston eri elämäntilanteisiin, bisnespukeutumisesta arkeen ja juhliin. Hölmöä oli, kun kysyin stadin Stockan vaateosastolla Ralph Lauren-putiikin pluskokoja, että sisäänostajan mukaan pluskokoja ei ole! Kerroin, että voi mennä kaikkien tavaratalojen (Macy's, Bloomingdales, Saks, Nordstrom, esimerkiksi) online-saiteille ja etsiä kyseisiä kokoja, kyllä löytyy! Saa nähdä toteutuuko toiveeni... New Yorkissa lemppareita ovat tavaratalojen lisäksi mm. Lane Bryant ja Phillyssä Ashley Stewart.
VastaaPoistaMutta siis, kiitos aiheen nostamisesta taas esille, se on tärkeä. Jotenkin sitä aina toivoo, että ulkonäkö ei olisi asia, josta täytyisi stressata, mutta eipä tää maailma muutu kuin yksi ihminen kerrallaan..terveisin vakilukijanne Pipsa
Osuva teksti.
VastaaPoistaMä taistelen taas etten ole alipainoinen
ja saan kuulla kuinka laiha olen
ja syödä enemmän ja
ootko sä terve ynnä muuta.
Itse tykkäisin jos olis se muutama kilo
enemmän että ei ois niin hoikka...
Musta jokaisen pitäs olla onnellinen omana itsenä
ja vaikka nyt ois hiukan tukevakin
ei se haittaa
kunhan ei rasita omaa terveyttä:).
Teidämn blogi on muuten hauska
ja tosi kivan pirteä.
Jatkakaa samaan malliin!
Jamssi
Voi Peppi! Puit taas kerran kivasti sanoiksi sen, mitä mäkin täällä läskieni alla oon usein pohtinut. Mä oon itse pudottanut painoa viitisen vuotta sitten terveyssyistä ja myös siks, että kyllästyin sillon tuntemaan itteni epäviehättäväksi. Siihen aikaan olin juurikin semmonen piilottelija - piilouduin niin tummien ja peittävien vaatteiden kuin pitkän, tumman tukankin alle. Kun kiloja alkoi lähteä ja olo keveni, aloin tuntea itteni myös ulkoisesti siksi ihanaksi naiseksi, joka olin kokenu aina olevani siellä kilojeni ja kamppeideni alla. Sillon vaan aattelin, että muut ei nää sitä, koska oon niin iso. En vielä hoksannu, että ratkasevin muutos oli koko ajan mun mukana - mun omassa asenteessa. Aloin pukeutua rohkeammin ja pätkäisin hiukseni, ja pikkuhiljaa löysin oman kivan tyylin. Nyt kiloista on suuri osa tullu takas, mutta tyyli on pysynyt, ja itsetunto silti paljon paremmissa kantimissa ku nuorempana. Oon nimittäin viime vuosina tajunnu saman, mistä te niin ihanasti aina kirjotatte: me lihavatkin voidaan olla kauniita, ihania, hyvinvoivia ja seksikkäitä naisia! Tärkeintä on se, miten ite ittensä tuntee.
VastaaPoistaTotta kai edelleen välillä on niitä rumaläskipäiviä, joina tuntuu, että viehättävyyden vastakohdan vois sanakirjassa selittää mun kuvalla. ;) Useimmiten kuitenkin peilistä kattoo nätti, kurvikas ja iloinen nainen.
Ois se hienoa, että Suomessakin pikkuhiljaa avattais silmät sille, että kaikkien ei tarvi mahtua samaan muottiin ja vaatekokoon, vaan tärkeintä on, että jokainen voi hyvin siinä omassa kropassaan muhkuineen tai lommoineen päivineen. Te teette Mimmin kans upeaa työtä asenneilmapiirin muuttamiseksi. Nyt on kasvamassa toivottavasti entistä rohkeampien nuorten naisten sukupolvi, ja ei vähiten sen ansiosta, että teillä on ollu rohkeutta marssia esiin ja levittää ittensä hyväksymisen sanomaa. <3 Oon hengessä mukana ja esittelen muhkujani täällä Pohjois-Suomessa, ku te ette tänne päin kerkeä. :D
I'm beautiful in my way, 'cause God makes no mistakes, I'm on the right track baby, I was Born This Way. ♥
VastaaPoistaAivan mahtava postaus!
VastaaPoistaOon aatellut ite just samalla tavalla.
Ja mie tämmösenä pluskokosena oon kans paljon häpeillyt itseäni ja ollut arka pukeutumaan miten tahdon. Ja saan kyllä tänä päivänäkin välillä kuulla, miten en saisi pukeutua noin kuin nykyisin pukeudun. Mä lopetin itteni häpeilyn ja arkuuden suurinpiirtein nelisen vuotta sitten. Ja elämä ON ihanampaa, vaikka olenkin ylipainoni takia terveysriski. Mut mie tulen aina kuitenkin pitämään itsestäni huolta ja yrittämään saada painoa alemmaskin.
Ja pakko sanoa, et meni teet vääräänkurkkuun ku luin, että pluskokosten vaatteet pitäs kaupoissa piilottaa jonnekki mistä niitä ei kukaan löytäs. HAH! Siis miksi SUOMEN media sun muut on aika paljon tommosta mieltä, että läski on kamala, paha paha asia... No siis onhan se se terveysriskin takia, mutta tommonen dissailukaan ei oo hyvä asia. Laihduttaa voi aina, mut asennevamma on pysyvä!
Oon kuullut ja lukenut, että siellä ulkomailla pluskokoseen suhtaudutaan hitusen paremmin.
Oli sitten lihava tai laiha, pitkä tai pätkä, ni jokaisella on kuitenkin oikeutensa olla just semmonen ku on. Jos se nyt jotain toista niin ärsyttää, ni kääntää katseensa pois.
Kyl elämästä pitää nauttia! Mä ainakin aion, sanokoot muut mitä lystäävät!
Olen tosi huono kommentoimaan koskaan tanne, vaikka paivittain olen blogia lukenutkin lahes jo alusta asti. Olette Mimmi ja Peppi aivan ihania naisia! Jonain paivana toivottavasti osaan itsekin suhtautua noin omaan isoon itseeni. Mina olen iso, 178cm pituutta ja painoakin reilusti. Pyorea pallero en ole, vaan paino on jakautunut tasaisesti, eli olen roteva mutta pienitissinen :D siita olen ihan rehellisesti kateellinen teille, en voisi kuvitellakaan kayttavani joitain teidan vaatteita, en vaan "tayta" niita tarpeeksi...
VastaaPoistaJoku tuolla ylla kommentoi Suomen ilmapiiria tahan lihavuusasiaan, ja on kylla ihan totta, etta siella ei saa poiketa siita normimuotista. Ei olla liian lihava, laiha, eika pukeutua erikoisesti kun aina on vaarin. Itseani se aina ahdisti suuresti. Nyt olenkin asunut 5 vuotta Englannissa, enka voisi olla onnellisempi! Olen vakituisessa parisuhteessa maailman ihanimman miehen kanssa, mutta kyllahan se mielta kohottaa saada miehilta positiivisia(!) kommentteja vaikka ulkona ollessa. Suomessa tata ei ole tapahtunut ikina.
Jokaisen pitaisi olla onnellinen omassa kehossaan, ja muutoksen (jos esim lahduttaa) pitaa lahtea omasta itsesta, ei ympariston paineista. Itse en suostu enaa painostettavaksi, jos en kelpaa tallaisena kuin olen, niin se on sitten muiden menetys!
Hyvin kirjoitettu ♥
VastaaPoistaTää oli hyvä! :D
VastaaPoistaIte olen pitkään jo marmattanut itsekseni postimyyntiluetteloita selatessani, että on tosi tympeää kun joku kiva vaate olisi mitä tilata niin se onkin vaan joku plus size malli ja koot alkaa jostain 42 tai 44-> Ihan väärin! Miksei KAIKKIA vaatteita voisi valmistaa kaikissa kokoluokissa, no eihän se olis mahdollista..kova työ, mutta joskus vaan ottaa päähän jos olis joku kiva mekko, mutta ei ole kokoja. Ja tämähän on toisinkinpäin ja taatusi useammin joutuu pettymään varmaan jos on isokokonen itte eikä ole kuin niitä "normaaleja" kokoja.
Alennusmyynneissä tällänen ihan perustylsä normaalikokonen ihminen ei löydä kyllä ikinä yhtikäs mitään. Jos vaatekoko on se perus 36-38 ja kenkäkoko 38 niin taatusti on kaikki menny, alerekeissä roikkuu vaan jotain anorektikko kokoja tai sitten jättestooraa. Ärrinmurrin.
Hei tämähän oli mahtava postaus. Sydämelliset kiitokset Peppuska :) <3 oon todellakin sitä mieltä että sä oot upea nainen juuri tollasena, ja kurvit tekee susta vaan tosi naisellisen (: Sun kauneus lähtee tosiaankin juuri siitä itsevarmuudesta, mikä oikee loistaa esim tossa hymyssä viimosessa kuvassa! ihana =)
VastaaPoistat.vannoutunut lukija
moikka!
VastaaPoistaoon uus lukija, tää on ihana blogi! ja toi itsensä peittely on niiiiiiiiin tuttua... nyt se on vähän itselläni vähentynyt, ja elämä on kyllä paljon hauskempaa ;)
ootte upeita ja kauniita <3
ps mitä meikkivoidetta käytätte kun ihonne näyttää aina niin upealta?
Kiitos ihanasta tekstistä Peppi! <3 Kaikilla pitäisi olla oikeus tuntea olonsa hyväksi omassa vartalossaan, oli sitten minkä kokoinen hyvänsä. Itsekin olen aika reilusti pläski, olen ollut jo monta vuotta, ja olen ollut ihan okei sen kanssa. Nyt joku aika sitten kuitenkin päätin alkaa elää terveellisemmin, koska mun olo oli aina turvonnut, maha ja pää olivat kipeät ja olo muutenkin tosi voimaton. Jätin viljat ja turhat hiilarit, ja nyt parissa viikossa olo on ihan uudelleensyntynyt! Laihtunutkin olen vähän, mahdun jo pienempiin farkkuihin. Musta tärkeintä on, että tämä elämäntapamuutos ei lähtenyt itseinhosta tai vihasta omaa vartaloa ja läskejä kohtaan, vaan siitä, että tajusin voivani huonosti ja eläväni epäterveellisesti. Tärkeintä on tosiaan rakastaa itseään. :) <3
VastaaPoistaTeidän blogi on ollut mulle, kuten monelle muullekin, aivan valtava henkireikä. Kiitos siitä, että olette noin positiivisia ja levitätte iloa ja suvaitsevaisuutta maailmaan.
Ajattelin tänään just äsken,kun tujotin lukion peiliin,että kuka rumilus sieltä kurkistaa ja mitkä vaattet?!? ja sain taas itsetuntonini romahtamaan monta kilometriä alaspäin. kurjalla fiiliksellä hinauduin tänne kirjastoon selaamaan blogeja läpi ja mitä ihanuutta täältä löytyi? olo on nyt 110 kertaa parempi kuin äsken ja hymyilyttää niin vietävästi(eikä se nassu nii paha ollutkaan). Iloisuuden vallitessa kipasen HYVÄLLÄ OMATUNNOLLA kanttiinista suklaalevyn ja mussutan sen menemään,heippa! ;-)
VastaaPoistaJust tän takia teidän blogi on ihan parasta <3
VastaaPoistaKiitos tästä entrystä! Pelasti alavireisen päiväni :)
VastaaPoistaItse sinä pyöreänä tyttönä, joka on aina halunnut laihduttaa ja painoa aika paljon pudottaneenakin jatkuvasti taistelen samojen fiilisten kanssa, olette mahtavia roolimalleja nuorille tytöille, olisinpa itse 10 vuotta sitten epävarmana 13-vuotiaana saanut tällaista lukea!
Maailma olisi niin paljon parempi paikka kun kaikki uskaltaisivat olla oma itsensä yhtä rohkeasti kuin te ja ihmiset hyväksyisivät toisensa minkä kokoisina tahansa!
Onnea vielä vuoden muotiblogi voitosta, tuli oikeaan osoitteeseen.
<3
KIITOS, että olette olemassa! Oikeesti en voi muutakun kiittää tästä maailman ihanimmasta blogista, jota voin suositella KAIKILLE nuorille ja vanhemmillekkin naisille.
VastaaPoistaAloin melkein itkeä. Taustalla soi radiosta Juha Tapion - Kaksi puuta, kun luin tekstiä. Tulin kamalan onnelliseks!
Te ootte niin inspiroivia ja varmasti olette auttaneet monia huonosta itsetunnosta kärsiviä, niinkun myös mua. Teidän blogia lukiessa oikeesti tajuaa sen ettei kaikkien tarvitse olla mitään malleja. Ihailen teitä ja aion lukea blogia siihen asti kun sitä pidätte!
Kiitos kiitos, kiitos ja kiitos<3.
Mun on vaan ihan pakko sanoo, että te kaks ootte ehkä maailman upeimpia ihmisiä. Niin sinut ittenne kanssa, että ei voi tehdä muuta ku vaan kattoo ja ihastella teidän asennetta. Toivon että joskus mäki pystyn sanomaan, että hyväksyn oman kroppaani ja hyväksyn sen faktan, että musta ei ikinä tuu semmosta pienikokoista ja laihaa naista. Teidän blogi on varmasti vieny mua lähemmäks sitä itsehyväksyntää ja haluunkin kiittää teitä molempia ihan vaan siitä, että ootte omia ittejänne ja kannatte kroppanne ylpeenä ja näytätte vielä helkkarin hyvältä!
VastaaPoista-Tessa-
Paras (ja vielä täyttä totta!) postaus tähän mennessä, vaikka kaikista oon tykänny! :) You go girl.
VastaaPoistaTästä tykkäsin! Oon juuri yks sellanen laiha, joka toisinaan nauttii elämästään, joskus pitää itseään "lihavana". Mä oon aina ollut alipainoinen, ja jos ikää tullessa (kohta18) kun painoindeksiraja lähenee normaalipainoista, se saa mulla kauheen ahdistuksen päälle! Toisinaan mä oon tyytyväinen itteeni ja oonkin liikkunnut ja harrastanut urheilua koko elämäni, mutta toisinaan mä vihaan mun vartaloa enkä ole tyytyväinen siihen, masun päällä on pieni kumpu (nahkaa) ja toisinaan omat (olemattomat) jenkkakahvat saa yökkimään... kuulen toisinaan tuota "et varmaan syö koskaan ku oot noin laiha", ei mulla mitään häiriötä ole todettu, mutta rakastan päivä kun olen itseeni tyytyväinen enkä raahaa itseäni ekstralenkille...tyytyväisten päivien jälkeen tulee katumus edellisen päivän onnesta ja aaahh musta on niin ihanaa ku te ootte niin terveen itsevarmoja itsestänne!
VastaaPoistaTe ootte just niin ihania, upeita, ja kauniita tollasena omana itsenänne! vielä älyttömän sulosiakin, kyllä teistä löytää ääääärettömän paljon hyviä puolia. kumpa vaan kaikki jotka ei olis tyytyväisiä johonki kohtaan kehossansa, osais alkaa arvostamaan itseensä ja olla just tollasia positiivisia ku tekin :) Ja sä oot oikeessa, sulla on tosi kauniit kasvonpiirteet! muistakaa oikeesti pitää toi asenne AINA, koska tosta tulee kaikki niiin hyvälle mielelle. ootte ihania<3
VastaaPoistaKiitos hyvästä postauksesta, pistää todella miettimään! Olen aina peitellyt rumia reisiäni, mutta nykyään voin käyttää tiukempiakin farkkuja sen enempää miettimättä. Saas nähdä jos joskus uskaltaudun hamettakin käyttämään.
VastaaPoistaMutta suuri kiitos More To Lovelle! Ihania tekstejä ihanilta tytöiltä, joiden elämän asennetta voi vain ihailla. :)
ihana lukee tämmöstä mistä saa itekkin parempaa itsetuntoa heti :) itekkin oon vähän pullukka ja oon aina inhonnu itteeni, koska kaikki kaverit on laihoja, ja ensimmäinen ajatus on aina ollu että ''oisinpa saman kokone enkä tämmönen läski'' mutta tätä lukiessa tulee jotenkin itsevarma ja hyvä olo, kiitoskiitos! (:
VastaaPoistaPuhut kyllä niiiiiiin totta! Mä rakastan sitä, ettette puutu vaan lihavuuteen vaan kaikkiin asioihin mitkä koskee meitä, niinkun nyt myös tuo alipainoisuus.
VastaaPoistaMulla oli diabetes riski liikalihavuuden takia, mutta vaihdoin ruokavaliota ja se riski tuli olemattomaks(= Käyn myös paino kontrolleissa, koska oon vasta 15 vuotias ja halutaan saada ruokavalio missä paino , ei tästä enempää nousis vaan pysyis hyvin tasasena ja tottakai aina olis kiva tiputtaa pari kiloo. Mutta teidän ja ihanan luotettavan poikaystävän avulla oon ymmärtänyt että mä oon lihavanakin kaunis.
Joo mulla on isot pohkeet iso maha ja löllöt kädet jeejee. Mut mä tykkään mun vartalosta paljon ja kasvoista vieläkin enemmän. Mäkin oon ollut ihan aina lihava ja en haluais ollakkaan laiha, koska lihavuus on samalla yks mun vahvuus. Jos mä tästä nyt laihtuisin, niin 170 senttisenä en haluais alle 80 kiloa painaa piste.
Hieno kirjoitus! tuli hyvälle mielelle :) !!!
VastaaPoistaKiitos tästä postauksesta.
VastaaPoistaYritän parhaillani opetella ajattelemaan itsestäni yhtä myönteisesti kuin te. Oman itsetuntoni kompastuskivi on tällä hetkellä juurikin kilot, ne tuntuvat hyökkäävän peilikuvasta esiin ja valtaavan aivan liian ison osan (sic!) ajatuksistani. Tällainen kirjoitus antaa voimia matkalla kohti itsetuntoa, joka ei riipu missään määrin vaatekoosta tai kilogrammoista, vaan aivan muista asioista!
Taas kerran ihan mahtava teksti! Samastuin tuohon laihuusjuttuun, ei tosiaan oo kiva kuulla että "Apua ei sua voi halata kun sä meet rikki!!!!"
VastaaPoistaTän blogin hehkuttamista vois jatkaa loputtomiin, tää tekee niiiiin hyvää suomalaisille naisille, jotka usein on liian epävarmoja itsestään, oli vartalo millanen tahansa. Ootte paras mahollinen roolimalli kaikille tytöille ja naisille ikään katsomatta ja levitätte paljon iloa ja tervettä asennetta ympärillenne, kiitos siitä!
Pakko tähän vielä kommentoida, että lihavatkin voivat olla siroja, ja te ootte mun mielestä siroja lihavia :> sirot kasvonpiirteet, söpöjä vaatteita ja persoonallinen kokonaisuus. Siro yhistetään yleensä laihaan mutta onhan se muutakin, voi olla myös siroja yksityiskohtia jokaisella. Kädet, jollakin jalat, toisella kasvonpiirteet ym. Lihavuus ei estä sitä. Vaatteilla ja yksityiskohdilla voi korostaa omia siroja kohtiaan ja saada huomion keskittymään niihin. Siroutta valtaosa kuitenkin pitää kauniina ja suotavana :)
VastaaPoistaTuli tosi hyvä fiilis tätä lukiessa!:)
VastaaPoistaOlen vastikään löytänyt bloginne, enkä pääse enää irti. Enkä haluakaan! Olette aivan mahtavan oloisia naisia, kateellisena täällä luen teidän iloisesta elämänasenteesta :) Tänpäivänen bloggaus osu kohdalle, olen itse "liian pieni". Syön hyvin, terveellisesti, liikun ja tunnen oloni muutenkin hyväksi. Näin kotona. Kun olen muualla ihmisten ilmoilla, saan kokoajan kommentteja koostani, milloin olen riisikeppi, milloin tikkukäsi. Peittelen itseäni isoilla vaatteilla, kerrospukeutumisella, huiveilla. Vältän kaikkea ihonmyötäistä. Painoindeksi näyttää normaalipainoa, olen vain hoikan mallinen, niinkuin muukin sukuni. Ihmiset eivät ymmärrä, että satuttavat välillä ihan kunnolla..
VastaaPoistaJatkakaa samaan malliin ihanaiset!!
Loistava teksti<3 tuli kyl niin hyvä olo ku tän luki:)kiitos siitä:)
VastaaPoistatäs on ASENNETTA ! :) ♥
VastaaPoistakiitos ♥
VastaaPoistaTodella hieno postaus. Kiitos! :)
VastaaPoistaItsekin kirjoitin tänään postauksen samasta aiheesta hieman eri tavalla, mutta kuitenkin.
kiitos peppi aivan ihanasta postauksesta! on niin ärsyttävää että täällä meillä suomessa ollaan ajautumassa tuohon ruotsin massassa elämiseen.
VastaaPoistaUudet kirjoitukset teidän blogissa on mun päivän kohokohtia! Saan blogistanne energiaa ja tulen hyvälle mielelle. Olette niin positiivisia ja itsevarmoja kilojenne kanssa. Ehkä minäkin saan jonain päivänä itsevarmuutta riittävästi ja unohdan kaikki piukat sukkahousut ja löysät paidat peittelemästä vartaloani:)
VastaaPoistaHyvä teksti. :) Jokaiselle vartalotyypille on omat ihailijansa. :) Minua pidetään outona, koska kerta kaikkiaan rakastan isompia miehiä, pidän siitä että miehelläkin on hieman vatsaa ja rintoja ja pidän etenkin siitä, että on pienestä ylipainosta huolimatta hyvässä kunnossa, lihaksia löytyy, vaikka olisivatkin piilossa rasvan alla. ;) Tärkeintä minulle on nimenomaan se, että tuntee olonsa hyväksi omana itsenään, itsevarmuus on se joka kaunistaa. :)
VastaaPoistaLöysin bloginne muutama päivä sitten ja jo nyt olen rakastunut siihen! Kiitos <3 Sillä sain juuri pilapuhelun, jossa haukuttiin.. Tuli todella paha olo. Olen 5lk:lta asti ollut kiusattu pyöreyteni vuoksi. Itse olen nyt n.2 vuotta sitten oppinut hiljalleen rakastumaan omaan vartalooni ja kaiken tämän on saanut aikaa rakas aviomieheni (olen 19-v). Pituutta mulla on 160 ja vaikka liikun päivittäin arkiliikuntaa ja lisäksi harrastan lentopalloa, sauvakävelyä (2x6km/vko) ja lenkkeilyä koiramme kanssa, ei paino putoa.
VastaaPoistaOnneksi on vielä ihmisiä, jotka jaksavat kannustaa meitä rakastamaan itseämme. Ollaan me sitten lihavia, laihoja taikka 'normaaleja', niin rakastakaamme jokainen itseämme juuri sellaisena kuin olemme.
Löysin bloginne muutama päivä sitten ja jo nyt olen rakastunut siihen! Kiitos <3 Sillä sain juuri pilapuhelun, jossa haukuttiin.. Tuli todella paha olo. Olen 5lk:lta asti ollut kiusattu pyöreyteni vuoksi. Itse olen nyt n.2 vuotta sitten oppinut hiljalleen rakastumaan omaan vartalooni ja kaiken tämän on saanut aikaa rakas aviomieheni (olen 19-v). Pituutta mulla on 160 ja vaikka liikun päivittäin arkiliikuntaa ja lisäksi harrastan lentopalloa, sauvakävelyä (2x6km/vko) ja lenkkeilyä koiramme kanssa, ei paino putoa.
VastaaPoistaOnneksi on vielä ihmisiä, jotka jaksavat kannustaa meitä rakastamaan itseämme. Ollaan me sitten lihavia, laihoja taikka 'normaaleja', niin rakastakaamme jokainen itseämme juuri sellaisena kuin olemme.
Minä olin pari kolme vuotta sitten myös ihan pahimman luokan peittelijä. Päälläni oli yleensä hyvin väljiä vaateita ja näkyvissä lähinnä kädet ja kasvot. Edestä ja takaa näytin melkeinpä suorakaiteelta, vaatteeni olivat niin väljiä ja laatikkomaisia ettei varsinaisia muotojani näkynyt juuri lainkaan. Olen aina ollut xl/xxl-kokoa ja jotenkin olin saanut päähäni että käyttämäni vaatetyyli oli ainoa hyväksyttävä sen kokoisille ja osittain sen kautta pyytelin myös anteeksi kokoani.
VastaaPoistaSitten kerran löysin eräästä onnekkaasta alennusmyynnistä itselleni oikein hyvin sopivan farkkupolvihameen. Minun piti kerätä pari kuukautta rohkeutta, mutta viimein uskaltauduin se päälläni yliopistolle. Minua tosin hermostutti aika lailla, melkein oletin ihmisten menevän shokkiin nähdessään sääreni :) Se oli kuitenkin hyvin vapauttava kokemus ja päivän aikana kaksikin eri ihmistä kehui vaatetustani. Siitä lähtien olen sitten vähitellen siirtynyt sekä malliltaan ja kooltaan että väriltään ja kuvioiltaan itselleni paremmin sopiviin vaatteisiin. Nyt osaan ja uskallan jo ihan oikeasti näyttää nätiltä. Ihan hirveän paljastavista vaatteista en pidä, mutta tepastelen reippaasti selvästi polven yläpuolelle jäävissä hameissa tai istuvissa topeissa.
Tavallaan tämä vaatteista intoilu on aika turhamaista, mutta minun elämääni sillä on ollut ihan oikeaa vaikutusta. Olen iloisempi ja itsevarmempi. Jonkin aikaa sitten uskaltauduin myös viimein sekä jumppasalille että uimahalliin joten kuntoni on parantunut (ja olen pikkaisen pienentynyt, en tosin mitenkään radikaalisti) Nyt tuo polvihamehermoilukin tuntuu jo aika huvittavalta. Minulla on muutamia hyviä ystäviä joiden tiedän pitävän minua nättinä ja pitävän minusta siltikin vaikka lakkaisin olemasta nätti ja ennen kaikkea pidän itsestäni. Se riittää.
Kiitos tästä. Confidence boost! ;) love ya guys <3 ja joo positive suomalaiset!
VastaaPoistaOikeesti, kiitos <3
VastaaPoistaOot upee, ja sun kasvot, todellaki <3.
VastaaPoistaJa kaikki muutkin naiset: Näiden tyttöjen vuoden muotiblogi-bileissä ei kukaan sitten pukeudu säkkiin peittääkseen itsensä ;).
ihanaa peppi, ihanaa.
VastaaPoistaAwesome post after I was able to translate it heheh =]
VastaaPoistavoi peppi olet ihana <3
VastaaPoistaEi voi muuta sanoa näiden viimeisimpien deep-postausten jälkeen kun et ootte kyl ihania! Teitä kun lukee niin alkaa aina jotenkin arvostamaan itseään enemmän ja tuntuu että ryhti paranee istuessa mitä pidemmälle tekstiä lukee :)
VastaaPoistaNäistä postauksista saa itselleen paljon pohdittavaa. Varsinkin Peppi sä oot kyl <3 (ei Mimmissäkää toki mitään vikaa oo :)) Vieläkin jaksan joka kerta kun blogiin tulen uusia juttuja lukemaan olla susta erittäin ylpeä kun lähdit toteuttamaan unelmaasi!
KIITOS TÄSTÄ!! Aivan ihana teksti tälläsiä aina kaipaa! Kiitos <3 :)
VastaaPoistaPeppi sä oot JUMALATAR!!!
VastaaPoistaOlipas mukavaa lukea kun olit Peppi ottanut kantaa myös siihen miten alipainosetkin saa paskaa niskaan kokonsa takia.
VastaaPoistaItse olen aina ollut alipainoinen. Tämä on vaan geeneissä koska äitinikin on pieni. Tykkään erittäin paljon vartalostani ja toisinaan se on minusta aivan täydellinen. Varsinkin kun ihmiset vakuuttelivat ettei hartiani olekkaan yhtä leveät kuin miehellä jne.
Silti toisinaan hyvät ystävätkin pahoittaa mieleni kommenteillaan "Mitä sinä ruikuli teet täällä. Täällä on vaan ihmisiä jotka syö hyvin" laihana saa paljon haukkua niskaansa siinä missä lihavanakin. Jotkut eivät tajua että oli minkä kokoinen tahansa, saattaa kommenteista saada pahanmielen.
hei nyt mulle tuli niin hyvä mieli tästä tekstistä että muuten niin tylsä ja kurja iltani piristyi kertaheitolla!:)KIIITOS<3 ps. olette molemmat aivan älyttömän kauniita
VastaaPoistaSanoinkin tuossa juuri joku päivä miehelleni, miten Usassa on niin JÄRKYTTÄVÄÄ olla kun aina kun mennään johonkin ulos, vaikka vaan ruokakauppaan, niin joku kehuu jotain, vaikka hiuksiani tai takkiani. Miehen koko (amerikkalais-italialainen) suku ihmettelee miten mulla voi olla niin kaunis iho (mielestäni mulla on mm. jättihuokoset)...
VastaaPoistaSitten taas Suomeen palatessa... noh, siellä kukaan ei koskaan kehu yhtään mitään. Siellä ollaan vaan lihavia...
EN voi sanoa, että tiedän tunteen, mutta jotain vastaavaa voin kuvitella. Tiedän nimittäin miltä tuntuu olla liian laiha. Liian laiha, syötkö ollenkaan, syö nyt jotain, että vahan saisit lihaa luiden ympärille.. and the list goes on and on!
VastaaPoistaUsein isoilla vaatteilla yritän peittää laihuttani, mut usein tiedän sen olevan turhaa. Roikkuvathan isot vaatteet päälläni paljastaen terävät olkapääni.
Tosiaan, pyrin välttämään liian pieniä vaatteita, ihonmyöteisiä ja ostan mielummin vähän isomman kuin oikean kokoisen vaatteen.
Kesällä ilman t-paitaa ei voi olla, hihattomasta puhumattakaan. Uskoisin nämä ongelmat samoiksi kuin isommilla tyypeillä, mutta mä oon vaan toisessa päässä.
Suomessa kun rehellisyys ja itsekriittisyys on yleisesti hyvinä pidettyjä arvoja, ylpeys taas lähes kuolemansynti, vaikka siihen joskus voisi olla aihettakin.
VastaaPoistaHienoa tekstiä kyllä, ihanaa kun on laihojenkin ongelmia ja elämää huomioitu. Ei ole kivaa olla 'luuviulu' eikä 'kukkakeppi', ja kyllä myönnän että on tullut haukuttua lihavia ihmisiä joskus ihan vaan sen takia kun ovat itse aloittaneet sen keskustelun sanomalla jotain tyyliin "pitäähän naisella muodot olla, ei saa olla mikään tollanen säälittävä lauta". Tiedätte varmaan, kuinka alipainoinen ihminen tuohon reagoi kun se tulee jonkun yli 40kg ylipainoisen suusta.
Ihmiset ovat ihmisiä muiden joukossa - kunnes avaavat suunsa.
Muistetaan kuitenkin että kaikkiin tutkimuksiin ei voida missään tilanteessa luottaa. Esimerkiksi mikrot ovat älyttömän vaarallisia, jos käytät niin että kansi on auki, se vaan helposti unohtuu meiltä joille se on itsestäänselvyys.
Ylipaino on hyvin vaarallisista liiallisissa määrin. Esimerkkinä vaikka ne 4D:n tytöt joiden aviomiehet ruokkivat niin hyvin etteivät ole vuosiin päässeet sängystä ylös. Siinä vaiheessa tuskin kenenkään mielestä kuuluu ihailla omaa kroppaa peilistä ja yrittää parantaa itsetuntoa sellaisena kuin on, vai?
"Terve ylipaino" on kai sen verran pientä, ettei vielä ole vaikeuksia mahtua bussien ovista, tai istua tuolilla yhtiön kokouksissa.
Painoindeksit yms. on tehty helpottamaan ihanteellisen painon etsintää, auttamaan määrittelyssä siinä, missä kohtaa on, ja mihin suuntaan tulisi edetä, jos tarkoituksena on saada mahdollisimman terve ja sopusuhtainen keho, ei niitä tarvitse orjallisesti noudattaa kenenkään, eikä varsinkaan jos on tyytyväinen omaan kehoonsa sellaisena kuin se on.
Vielä loppuun sellainen asia mitä itse kävin pohtimaan ohimennen eilen. Ihminen voi olla 160cm pitkä ja painaa 90kg olematta ylipainoinen. Olettaen että puhutaan siitä ylipainosta, joka on terveysriski, ja jonka mm. wikipedia määrittelee.
Hei
VastaaPoistaTe ootte vaan niiin ihania, tulen aina ylös masiksen suosta kun luen teidän juttuja !
Puhut niin hyvin ja olet niin lämminsydäminen !
Mutta voin sanoa kokemuksesta, että Suomessa on helpompi olla lihava jos on kauniit kasvot, ja te ootte Mimmin kanssa HYVIN kauniita mielestäni, joten teidän vartaloon ei niin kiinnitetä huomiota kuin rumakasvoiseen lihavaan.
Mulla oli nuorempana kaunis lihavampi ystävä ja sillä oli aina yhtä paljon vientiä kuin laihoillakin.
Nyt kun olen myös lihava nykyään, huomaan että rumemmat kasvoni pahentaa tuijotusta ! Siksi kadehdin kaikkia kauniita ihmisiä ja toivoisin että omistaisin yhtä kauniit kasvot kuin sinä ja Mimmi !
T. mieluummin kaunis ja lihava kuin ruma ja whatever
Kiitos tästäkin postauksesta! Tuo alipainoisuus on enemmän kuin vain tuttua. Kuulen siitä jatkuvasti. Ihmisten mielestä on ihan ok sanoa alipainoiselle päin naamaa, että "sä oot liian laiha, syö enemmän" mutta lihaville heidän painostaan ei voi mainita, kun sehän olisi epäkohtliasta.
VastaaPoistaItse syön itseasiassa yli normaalin ja en vain liho. Se tuntuu pahalta itsestäkin, varmaan samalla tavalla kuin joistain lihomiseen taipuvista se, että jokainen suklaapala näkyy vyötäröllä.
Itelleni ikävin kokemus ikinä oli, kun kouluterveydenhoitaja haukkui minut anorektitkoksi ja sanoi pitävänsä mua silmällä! Eipä auttanut mitkään vakuuttelut, että syön kunnolla. Hän vain päätti, että olen syömishäiriöinen. Sen jälkeen meni pitkään, että söin entistäkin enemmän, vain todistaakseni etten ole syömishäiriöinen. Nyt olen jo sinut kroppani kanssa.
Ei voi kuin toivoa, että ihmiset ymmärtäisivät että luontainen laihuuskaan ei aina ole kiva juttu, eikä tunnu kivalta, varsinkaan kun siitä kailotetaan jossain tilaisuuksissa kaikkien kuullen.
Love your style !!!! <3 <3 <3
VastaaPoistaIhana kirjoitus. Pidän hurjasti tavastanne kirjoittaa ja tuoda ajatuksenne esiin. Tulen aina blogiinne, kun haluan lukea jotain mukavasti kirjoitettua ja nähdä hauskoja kuvia :)
VastaaPoistaNiinku muutama muukin on kommentoinut, ihanaa että otit esille myös laihemmat! Laihaa voi käyttää haukkuma sanana siinä missä lihavaakin.
VastaaPoistaItse olen reilusti alipainoinen, joka johtuu pääasiallisesti geeneistä. Valitettavasti mun kimppuun kuitenki hyökättiin heti yläasteella ja sain kyllä kuulla ulkonäöstäni ja vartalostani päivittäin mistä johtuen mun itsevarmuuteni tuhoutui kokonaan.
Koska sain jatkuvasti kuulla olevani laiha ja ruma, mä myös aloin uskoa sitä. Jokainen sana pisti aina vain syvemmälle, ja lopulta kasvatin suojakseni kuoren, ettei mun tarvitse näyttää että muhun sattuu. Musta tuntui että ainut asia, mikä erottaa mut muista on mun vartalo, ja sen avulla voin löytää hyväksynnän kun naamasta eikä luonteesa tuntunut olevan hyötyä. Pidän painoani tietyssä pisteessä koko ajan, se ei saa nousta eikä mieluusti laskea, mutta nouseminen on pahempi.
Mä en pysty enää syömään julkisesti ahdistuksen takia, ajatus siitä että joku katsoo mua kun syön on sietämätön. Mua ahdistaa jatkuvasti, ja muutaman lievän paniikkikohtauksen (onneksi vain lieviä, onnistuin molemmilla kerroilla peittämään paniikkini sulkeutumalla vielä enemmän) oon saanut kun joku on tullut liian lähelle tai tehnyt jotain yllättävää. En pysty elämään normaalia elämää, mun nuoruus menee tässä hukkaan mun pelkojen takia. Mulle kaikki pitää olla varmaa että uskallan lähteä ulos.
Mä niin toivon että ihmiset tajuais miten helposti pystyy haavoittamaan toista. Joskus mä tahtoisin kertoa niille ihmisille, jotka ajoi mut tähän, mitä ne sai sanoillaan ja teoillaan aikaan, mutta oon päättäny vaieta, mä en halua kuitenkaa aiheuttaa näille ihmisille mahdollisesti pahaa mieltä siitä miten ne tuhos mut sisältä.
Ootte mahtavia Mimmi ja Peppi, ja innoitatte muita ihmisiä hyväksymään itsensä juuri sellaisena kuin on! Ehkä mäkin jaksan nostaa mun katseeni maasta jonain päivänä, ehkä mäkin huomaan taas jonain päivänä että taivas on sininen. Sitä päivää odotellessa voin lukea teidän blogia ja etsiä jostain itsevarmuuteni takaisin. Parempaan suuntaan oon kuitenki jo menossa, ja te saatte mut jatkuvasti uudestaan tajuamaan että voin hyväksyä itseni. Jos ihan totta puhutaan, oon oppinu jo rakastamaan silmiäni ja se on ehdottomasti kaunein osa itseäni. Kiitos ♥
Moikka! Tosiaan tuntuu että riippumatta minkä kokoinen on niin joka tuutista komennetaan joko laihduttamaan tai lihottamaan tai vähintääkin kiinteyttämään. Joku lääkäri joskus totesi, että suuremman terveysriskin se ainainen murehtiminen ulkomuodostaan aiheuttaa, kuin muutama ylimääräinen tai puuttuva kilo.
VastaaPoistaMoi! Kiihkeän upea blogi. Kiitos!
VastaaPoistaTunnustaudun peittelijäksi, mutta entä kun se mitä olet ei näykään ulospäin, vaan kumpua sisältäpäin? Miten peittää se kuka on ja onko sille tarvetta?
Tsekatkaa ja kommentoikaa mun uuteen blogiin:
http://biworldofdaniel.blogspot.com
Kyllä muutamat ylipainokilot on aika pieni terveysriski siihen verrattuna, mikä mielenterveydellinen taakka on elää nykymaailman vaatimusten ja ihanteiden mukaan. Ja fyysistä terveyttä yhtään väheksymättä, kyllä se kaikkinainen hyvinvointi lähtee pään sisältä :)
VastaaPoista-Muksis
Ihanaa tekstiä, ja tuntuu oikeesti kuin olisin omia ajatuksiani lukenut! Kirjoitin äsken omaankin blogiini tästä aiheesta, koska aamulla luettuani tämän jäi asia mietityttämään koko päiväksi. Minulle on myös höpötetty ja sanotaan nykyäänkin välillä kun on kaksi kiloa ylipainoa ja oho onkin kolme, voivoi voit sairastua ja yritä nyt saada tota sun mahaas viä hiukkasen pienemmäksi, mietin nyt miten epäterveelliseltä näyttää jne. Mutta itseni mielestä liikun tarpeeksi, jouduin viime vuodelta jopa vähentämään liikuntaa kun reenejä oli niin paljon että koulutyöt kärsivät, ja pyrin syömään terveellisesti! Minä vain olen tälläinen, ja ne jotka hyväksyvät sen ovat tärkeitä minulle ja ne jotka eivät..saavat painua mielipiteensä kanssa muualle. :) Kaverianikin haukutaan välillä kun hän on "liian laiha", joten kysymys tosiaan herää että millainen sitten pitäisi olla? Tosiaan, terve ja tärkeintä on että itsestä tuntuu hyvältä. Sanon tän varmaan jo tuhannen kerran, mutta iso kiitos teidän blogista, se on auttanut niin paljon tässä asiassa että voi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja pitää itseään kauniina!!:))
VastaaPoistaNäitä kommentteja (ja aiemman alastomuuspostauksen kommentteja) lukiessa tulee vain mieleen, että olisipa kaikilla joku läheinen ystävä, jonka kanssa jakaa läskiajatuksia tai niitä konkreettisia läskejä. Normaalipainoisten porukassa läskijutut johtavat usein vain kiusallisiin tilanteisiin puolin ja toisin. Onnittelut teille toisistanne!
VastaaPoistaIhanaa tekstiä! Kiitos siitä! Kuvasi niin hyvin niitä tunteita ja ajatuksia, jotai itsekin tulee käytyä läpi! :)
VastaaPoistaNo, mutta. Faktaahan se on, että ylipaino (ja alipaino) on terveysriski. Itsekin lihavana tiedostan asian nyt vanhentuessani entistä paremmin.
VastaaPoistaVarsinkin, jos vanhemmilla tai suvussa on kakkostyypin diabetestä, niin riski sairastua siihen on ylipainoisella huomattavasti suurempi.
Mutta mehän ollaan totuttu vaan siihen, että lääkitys kohilleen ja entisillä elämäntavoilla jatketaan...
Mulle tuo ei passaa. Ennemmin laihdutan ja huolehdin näin itsestäni.
Mutta totta, jokainen tekee omat ratkaisunsa. Ja se kohillaan oleva itsetunto ja tyytyväisyys omaan kroppaan on kyllä taito.
Yks pointti vielä: Mun mielestä totisesti meistä ylipainoisista saa ottaa lennolla lisämaksun. Pitkä (normipainoinen) sukulaisenikin joutuu maksamaan itselleen exit-paikan saadakseen jalat sopimaan lentokoneeseen. Musta tuo oli kohtuutonta. Pituudelleen ei edes voi mitään!
Mullakin on yks kaveri kuka on alipainoinen mutta kaikella tavalla terve ja nätti tytsy. Sen kanssa on kiva olla kaupungilla koska se ei oo ikinä kattonu mua millää ihmeellisellä tavalla vaikka oonkin lihava. Yleensä kaikki kaverit + kaikki muutki ihmiset puhuu vaan siitä että miten isot tissit mulla on. se on se asia mitä oon aina yrittänyt peittää sillä en tykkää kun mun tissit on kauppakassin kokoset. Tämä kaveri ei ole ikinä niistä mitään puhunut, eikä niistä välitä. Itse hän yrittää lihottaa itseensä koska sanoo että olen kaunis sen takia koska olen kurvikas. Sellaisten kommenttien jälkeen tulee hyvä mieli, koska tietää että on edes jonkun mielestä hyväksytty. Omaan myös poikaystävän joka on lihaksikas ja hyvännäköinen ja kaikki ihmettelee miten olen saanut hänet paitsi hänen kaverinsa. En yleensä edes meikkaa ja hänen kavereitaan ei se asia kiinnosta pätkän vertaa. Olimme kesällä rannalla uimassa, kun jotkut tytöt yrittivät iskeä poikaystävääni. Huomasin sen enkä ollut moksiskaan. Jatkoimme juttelua ja pussasimme jonka jälkeen järvestä kuului ' SIIS HYYYII MITE TOI VOI OLLA _TOMMOSEN_ KANSSA ?!?!' tämän postauksen jälkeen minulla on hyvä mieli, koska joku muukin on kokenut saman kun minä ja silti ajattelee itsestään positiivisesti ! HYVÄ TYTÖT JATKAKAA SAMAAN MALLIIN :P
VastaaPoistaIhanaa tekstiä, tästä tuli hyvä mieli! :)
VastaaPoistaJa taas yks syy lisää haluta New Yorkiin. :---D
Jenkeissä on totuttu ylipainoisiin ihmisiin, eli ei ihme jos kaiken kokoiset saavat siellä huomiota.
VastaaPoistaPainoindeksi ei tosiaan kerro koko totuutta, mutta jos on huomattavan ylipainoinen, on silloin aika tehdä jotain. Vaikka kokisi olevan terve, ei sitä välttämättä ole. Terve ihminen jaksaa esimerkiksi juosta, hyppiä ja liikkua ja veikkaan, että moni ylipainoinen ei jaksa.
Olin itsekin ennen huomattavasti ylipainoinen ja luulin olevani terve, mutta en todellakaan ollut!
Painonpudotus ei vaikuttanut itsetuntooni, mutta nyt olen ainakin terve ja näytän sopusuhtaisemmalta.
asiaa :) ja vaikka oottekin vähä lihavia, niin se sopii teille. mua ärsyttää se että mua sanotaan usein liian laihaks, mut en liho, koska se johtuu ihme jostain geeneistä :O
VastaaPoistaLoistavaa!!!! Musta tais tulla nyt vakkarilukija ;-)
VastaaPoistaaaah tää on nii totta että jenkeissä ollaa nii paljo suvaitsevaisempia, seurustelen nimittäin puoliksi amerikkalaisen kundin kanssa joka on kyllä niin in love with my ghetto booty!! itekkin alkanu sen myötä tykkäämään siitä, vaikka ennen se oli ehkä ruminta mitä itsessäni tiesin!
VastaaPoistaloooove more to love, ootte päivän pelastajia!
Hieno kirjoitus!:D
VastaaPoistaAinut vaan, että ärsyttää hieman kuinka aina pitää perustella lihavien oikeutta normaaliin elämään sillä, että lihavakin voi olla terve ja hyväkuntoinen. Minulle kyse on ihmisoikeuksista, oikeudesta ihmisarvoiseen elämään. Oikeudesta tulla kohdelluksi tasapuolisesti. Oikeudesta käydä töissä (hillittömän vaikeaa löytää istuvaa pluskokoista jakkupukua!), oikeudesta harrastaa liikuntaa sopivan kokoisissa urheiluvaatteissa, jne.
Ei pluskoon vaatteiden olemassaoloa tarvitse puolustella muuten kuin toteamalla lihavilla olevan samanlaiset oikeudet elää kuin muillakin. Kysehän on pohjimmiltaan siitä, oletetaanko lihavien lähtökohtaisesti olevan työelämästä syrjäytyneitä ja/tai heikosti koulutettuja, joiden pukeutumistarpeita riittää täyttämään "mukavat" vaatteet eli lötköt rievut. Lisäksi lihavan oletetaan pystyvän laihtumaan sormia napsauttamalla (ja yhtä nopeasti...), mikäli tahdonvoimaa vain löytyy.
Kiitos kiitos kiitos, just tällasten tekstien takia rakastuin tähän blogiin <3
VastaaPoistaHei tää oli tosi kiva postaus, ehkä huomenna uskaltaisin laittaa matalavyötäröiset housut ja näyttää rohkeasti pömppömahani maailmalle :)
VastaaPoistaHyvä kirjoitus! En jaksanut lukea sataa muuta kommenttia, joten ilmaisenpas mielipiteeni huolimatta siitä, onko vastaava jo tullut vastaan.
VastaaPoistaSuomessa kukaan ei pysäyttele kaduilla tai tule baarissa kehumaan (ellei ole ensin saanut itseään viiden promillen humalaan). Siksi myös suomalaiset ovat ankeaa ja epäitsevarmaa kansaa. Ajatellaan, ettei kukaan minusta tällaisena tykkää ja olisinpa joku muu. Ulkomailla tilanne kuitenkin nopeasti muuttuu - enkä tarkoita tällä vain Turkin turistirantoja.
Olen asunut pariinkin otteeseen Keski-Euroopassa ja tullut siihen johtopäätökseen, että ulkomaalaiset ovat paljon enemmän sinut itsensä kanssa ja kantavat myös liikakilonsa kunnialla. Miehet pystyvät jakelemaan kehuja päivänvalossakin. Jos Suomeen saataisiin edes ripaus tätä kulttuuria, olisi meidän isompienkin naisten ehkä parempi mieli näyttävissä vaatteissa.
Pointti siis on, että moni asia on kulttuurisidonnaista, myös asenteemme itseämme ja muita kohtaan.
ISO KIITOS! Luin koko tekstin ja vihdoin mä ymmärsin että mun onnellisuus ei oo kiinni kiloista. Oon ollu aina pyöreä ja ala-asteen lopusta asti luokan isoimpia tyttöjä. Ei mua koskaan oo kiusattu siitä, mutta jotenki aina oon ajatellu ettei mulla oo lupaa olla onnellinen ja ihana oma itteni tän kokosena. Voi kuinka väärässä oonkaan ollu melkeen 10 vuotta.
VastaaPoistaMyöhäsenä uudenvuodenlupauksena lupaan täten opetella rakastamaan itseäni ♥
Mää rakastan teitä! Ja tätä postausta. Oon ite hirveen laiha, ja siitä oon saanut kyllä kuulla enemmän kuin tarpeeksi, ihana kun otit senkin puolen asiasta esiin. Oon aina aatellu, etten voi pitää kovin tiukkoja housuja, koska, no, olen laiha ja joku saattaa järkyttyä tikkujaloistani ja perseettömyydestäni. Mutta kun luin tän, niin aloin oikeasti ajattelemaan: hitot siitä mitä muut ajattelee, mä kannan tikkujalkani ylpeydellä.
VastaaPoistaKIITOS! <3
Ihanaa! Jokainen ansaitsee kehuja! :)
VastaaPoistaMun entinen poikaystävä sanoi aina että "What a woman needs to survive is food, water and an occasional compliment" ;)
Mäkin haluisin jenkkilään, jos siellä miehet noin rohkeasti puhuttelee ja pyytää treffeille..
Miten ihana, rohkaiseva teksti ♥
VastaaPoistaOlen aina ajatellut, että olen lihava (monet ystäväni ovat minua pienempiä). Ehkä minun vaan pitää opetella rakastamaan itseäni ja vartaloani. :) Kiitos tästä, tuli parempi mieli kun lukaisin ;)
~
vähintäänkin epäkorrektia verrata ylipainon terveysriskejä puhelimeen ja mikroon.
VastaaPoistaIhan mahtava teksti Peppi! Ihan kyyneleet tuli silmiin tuota lukiessa. Ite en ikinä oikeestaan oo ollu erityisen laiha tai lihava, mutta tää kyllä sai ajattelemaan mun omaa vartaloa jossa myös on ehdottomasti asioita mistä en pidä ja mitä aina yrittää jollakin tavalla peitellä.
VastaaPoistaTe tytöt ootte ihan mahtavia roolimalleja ja oon lukenu teijän blogia ihan alusta asti. Ehdottomasti yks mun kaikkien aikojen lemppari blogeista!
Entä jos sitä kaunista ei näe? vaikka kuinka yritän katsoa en näe mitään kaunista. Ihan hyväksyny oon itteni tälläisenä enkä pidä sitä ongelmana, mut joskus pysähdyn miettimään kun jostain kuulee että "kyllä kaikissa on jotain kaunista" mutta jostain syystä minussa ei ole mielessäni mikään kohta erityisen kaunis. Jotkut ovat ylpeitä silmistään, jotkut nenästään, jotkut suustaan, pepustaan, rinnoistaan, jaloistaan yms. Mutta minulla ei ole ollenkaan mitään "täydellistä" kohtaa itsessäni. Muistan kuinka yläasteelle mennessäni sain kuulla "suoraa puhetta" ulkonäöstäni. Olisin jättänyt ne omaan arvooni jos ne olisi ollut pelkkää paskapuhetta, mutta realistisena ihmisenä tiesin omistavani ne piirteet enkä niitä ikinä ajatellu saati pitäny ongelmana. Onko sellaisessa ihmisessä jotain kaunista joka omistaa erikokoiset kasvon piirteet ( eli en tiedä osasinko kirjoittaa oikein, mut esim. normi silmät, iso nenä, pieni suu yms.) ja jäätävän kaksoisleuan? Välillä ns. pieni kateus nostaa päätään ja saatan ajatella että "helppo noiden on sanoa kun ovat nätti kasvoisia vaikka ovatkin ylipainoisia" kyllä se niin on että ne jotka omistavat nätit kasvot niin ihmiset hyväksyvät paremmin oli sitten ylipainoinen tai ei. Ihmettelen suuresti kun luin jonkun kommenttiin vastauksenne että omistatte muka kaksoisleuan niin sanoisin että paskapuhetta! En näe tässä blogissa ainuttakaa kuvaa jossa olisi "kaksoisleuka" joten tuo kuulostaa vaan pelkältä kuvittelulta. Hyväksyisin kyllä vartaloni jos omistaisin kauniit kasvot ilman tätä järkyttävää kaksoisleukaa.
VastaaPoista