Miten katsoa peiliin ja tykätä näkemästään?

Eilen istuskellessani pedikyyrissä, tekstailin Mimmille (joka nukkui..) ajatuksiani ja viime aikoina oon huomannut miettiväni hirveesti itsetuntoa ja lähinnä sitä miten me nähdään itsemme.

Meillä kaikillahan on vartalossamme ne kohdat joista ei pidetä? Eikö vaan? Jollakin se on nenä, jollakin korvat, jollakin se on maha, jollakin varpaat.

Monet ajattelee, että koska me ollaan Mimmin kanssa lihavia, meidän pitäisi vihata sitä faktaa. Entäpä kun me ei vaan mitenkään saada itseämme vihaamaan omia vartaloitamme? On päiviä jolloin Mimmi soittaa ja sanoo mulle "Mä näytän ihan hirveeltä, mä en tykkää itestäni tänään ollenkaan." On päiviä jollon soitan Mimmille "Oikeesti, mä en voi lähteä minnekkään koska mä näytän tältä." Nää on näitä tunteita, joita tulee jokaiselle naiselle varmasti edes kerran elämässään. Karu fakta on se, että me kaikki ollaan jollain tavalla pinnallisia ja jotenkin sitä helposti vaikka epäonnistuessaan jossain koulujutussa saakin sen yhdistettyä siihen, että maha on liian iso ja sehän tekee meistä samantien ällöttäviä, jotka ei voi mennä ihmisten ilmoille.



Uskoisin kuitenkin, että meillä on Mimmin kanssa molemmilla suhteellisen terve itsetunto. Ollaan opittu vuosien myötä tykkäämään omista vartaloistamme, eikä meistä kumpikaan voisi kuvitellakkaan olevansa todella hoikka. Meidän vartalot on tällasia, ollut melkein aina ja me ollaan totuttu tykkäämään niistä juurikin tällaisina. Välillä tulee olo, että on liian turvonnut jos on vaikka syönyt monta päivää putkeen jotain roskaa ja sillon täytyy keventää, juoda vettä paljon ja saada se turvotus pois. Se turvottava olo on nimittäin yks hirveimmistä. Sillon on hirveen vaikee tuntea itseänsä mitenkään hemasevaksi.

Suomessa on välillä vaikeeta olla lihava, koska siellä siihen kiinnitetään huomiota hirveen usein negatiivisessa valossa. Suomessa media pauhaa kuinka kaikki on kohta lihavia, on rumaa olla lihava ja jonkun meidän lukijan sähköpostin mukaan aamuradiossakin puhuttiin yks päivä siitä miten lihavien vaatteet pitäisi piilottaa vieläkin paremmin kaupoissa, koska jos lihaville tehdään tyylikkäitä vaatteita - se kannustaa kaikkia lihottamaan ja pysymään lihavina. ANTEEKSI MUTTA MITÄ? Tässä tullaan juurikin siihen, ettei lihavalla vaan ole oikeutta nauttia elämästään ja olla tyytyväinen vartaloonsa. Meidän kaikkien täytyy pyrkiä hoikkuuteen, mutta muistetaanhan sitten ettei kuitenkaan saada missään nimessä olla liian laihoja. Sehän tekee meistä tikkuja, lautoja, luuviuluja, joka on taas uus keino polkea maanrakoon. Sinä et saa olla liian hoikka, muuten se on sairasta.

Mitä ihmettä meidän sitten pitäisi olla? Terveitä.

Tässä maailmassa on paljon painoindeksin mukaan alipainoisia ihmisiä, jotka on täysin terveitä. Nämä ihmiset nauttii elämästään, tykkää mahdollisesti (toivottavasti) vartalostaan ja niin sen pitääkin mennä. Mun mielestä on kamalaa ettei nämä ihmiset mukamas saisi nauttia vartalostaan juuri sellaisina, vaan niiden pitäisi aina olla ahtamassa naamaansa ruokaa, että "saisivat nyt pari kiloa lisää, onhan nyt jokaisella naisella kurveja.. Sinä et muuten varmaan syö koskaan, kun oot noin laiha." Onko tuttua?

Tässä maailmassa on myös paljon painoindeksin mukaan ylipainoisia ihmisiä, jotka on täysin terveitä. Myös nää ihmiset liikkuu, huolehtii itsestään, nauttii elämästään ja tykkää mahdollisesti (toivottavasti) vartalostaan. Näitä ihmisiä kuitenkin painostetaan koko ajan laihduttamaan, koska ylipaino on riski siihen ja tähän tautiin ja siitä voi syntyä vaikka mitä. Todellakin totta. Ylipaino voi olla sairausriski, siinä missä alipainokin mutta täytyy myös muistaa, että tässä maailmassa missä me eletään myös mikrot, puhelimet ja kaikki mahdollinen on leimattu terveysriskeiksi. Näitä ihmisiä kehotetaan jatkuvasti laihduttamaan, koska on epäterveellistä ja rumaa olla läski. "Eihän kukaan lihava edes huolehdi itsestään." Niinpä niin.. Onko tuttua?



Miten me sitten nähdään itsemme? Mä voisin laihduttaa nyt itsestäni pois useamman kilon ja löytäisin jälleen jotain uutta mistä en pidä. Mä oon aina miettinyt mun jalkoja, että ne on aika rumat. Mulla on isot, miehekkäät pohkeet, paksut reidet ja töppöjalat. En oo koskaan nähnyt niitä millään tavalla seksikkäänä. Entäpä kun mut on täällä pysäytetty kadulla, tultu sanomaan baarissa ja kerrottu treffeillä, et mulla on todella kauniit jalat? Miten oon siinä kohtaa reagoinut? "Öööhm aijaa tota ööö" ja luultavasti punastunut. Mulle on aiemminkin sanottu, että mulla on "söpöt töppöjalat" mutta täällä niitä on sanottu kauniiksi, seksikkäiksi ja ihaniksi. Arvatkaa mitä tästä on nyt sitten seurannut? Seisoskelin äsken peilin edessä tehdessäni iltapalaa ja kattelin jalkojani. Mietin siinä, että no ei noi kyllä niin rumat ookkaan välttämättä ja lyhyethän ne on, mut ehkä paksut töppöjalatkin voi oikeesti olla seksikkäät. Niinpä niin.. Kyllähän meille se muiden mielipide merkitsee, siitä voi vaan tulla niin hyvä olo.

Entäpä sitten mun lantio? Se on leveä ja mulla on aina ollut iso peppu. Niin ja reidet.. Niitä oon aina peitellyt kaikenmaailman pitkien tunikoiden alle ja ajatellut ettei kukaan huomaa niiden olemassaoloa jos peitän ne mahdollisimman hyvin. Jepa jee.. Täällä neiti More To Love kulkee tyytyväisenä farkuissa ja lyhyessä paidassa paljastaen koko mahtavan takamuksensa. Siitäkin tykätään, sitäkin on tultu ihan erikseen kehumaan. Mikä näitä ihmisiä täällä oikein vaivaa? Tai pitäisikö kysyä.. Mikä mua oikein on vaivannut nää kuluneet vuodet? Miksi oon koittanut peitellä jokaista osaa itessäni, paitsi kasvojani jotka joo, on myös mun mielestä aika nätit.

Mä tiedän, että myös siellä meidän lukijoiden joukossa on paljon teitä peittelijöitä. Kaiken kokoisia. Mitäpä jos jonain päivänä kokeilisittekin jotain vähän rohkeampaa ja koittaisitte olla välittämättä siitä mikä teidän pään sisällä on teidän olemuksessanne rumaa. Joku muu nimittäin saattaisi yllättyä ja jopa ihan villiintyä kehumaan. Tiedän, että se on Suomessa harvinaisempaa, mutta kyllä sitäkin tapahtuu.

Mä haluaisin, että meistä jokainen vapautuisi aina välillä. Katsoisi peiliin ja sen sijaan että katsoo kauhuissaan jotain kohtaa itsessään, miettisikin jotain kaunista itsessään. Meissä jokaisessa nimittäin on jotain kaunista ja meidän jokaisen tulisi se itsessämme nähdä.

Tässä oli taas tällainen pidempi avautuminen, nyt voi mennä taas hyvällä mielellä nukkumaan ja toivottaa teille jokaiselle ihanalle oikein mahtavaa uutta viikkoa, nauttikaa ja rakastakaa itseänne. Edes hetken ajan. :)

Ps. Kiitos siitä, että ootte kirjoitellut meille sähköposteja viime aikoina hyvin ahkerasti ja kertonut omia fiiliksiänne. Niitä on luettu kyyneleet silmissä ja useimpiin jo vastailtukkin. On aina ihanaa jos pystyy jotenkin auttamaan ja siitä tulee tosi hyvä mieli.