maanantai 31. tammikuuta 2011

Lauantai täynnä inspiroivia ihmisiä!

Eilen oli aikamoinen päivä, kun hyppäsin aamupäivästä taksiin ja huristin Williamsburgiin seuraamaan suuresti ihailemani kuvaajan Ella Manorin photoshoottia. New York on täynnä taiteilijoita ja täällä on toinen toistaan lahjakkaampia ihmisiä, joten on aina ilo nähdä joku joka todellakin tietää mitä tekee. Rachel tekee paljon yhteistyötä tän kyseisen naisen kanssa ja tätä kautta oonkin päässyt perehtymään naisen töihin.


Halusin varastaa.




Seurasin silmä tarkkana oikeita malleja työssään. Oli jotenkin ihan uskomatonta nähdä se poseeraamisen ja keskittymisen taito. Olin ihan sanaton ja haukoin vaan ihmisille, että onko tää edes mahdollista. Kuvaajan ei tarvinnut antaa minkäänlaisia ohjeita, koska mallit vaan hoiti hommansa.




Designer luomustensa kimpussa.












Kun näin tän mekon (tuo vyö on siis erillinen juttunsa) niin huudahdin vaan, että voiko tän saada plussakokosena. Designer sanoi, että todellakin voi! Niinpä ruvettiinkin juttelemaan ja mulla on vähän sellanen kutina, että tilaan itselleni tämmösen! Bishme suunnittelee ja valmistaa vaatteensa itse ja ne on todella upeita! Oon todellakin suuri fani ja haluisin kaiken. Täältä voi ihailla herraa enemmänkin!


Taksissa kohti Manhattania..


Meitä luullaan jatkuvasti siskoksiksi. Eilen kaksosiksi :D


Käytiin Jersey Cityssa tapaamassa Rachelin asiakasta Shandaa, joka on NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN inspiroiva ihminen! Shanda puhuu isokokoisten naisten puolesta ja on uskomaton roolimalli. Uskoisitteko muuten, että tuo nainen on mummo?? Minä en ikinä! Shandalla ja aviomiehellä on täällä oma shownsa, joka on superhauska.


Eilen mentiin kerroksilla..




Rachel vihdoin esitteli mulle 34th streetilla olevan tämmösen soittelu jutskan. Kun laitat käden tonne, niin noista syttyy valoja ja tulee erilaisia ääniä. Viihdytettiin koko juna-asemaa juoksentelemalla soittelemassa tota. :D


Siellä hän kirmaa vähän innoissaan.. Olin ihan hengästyny, ku hyppelin ja riemuitsin. :D


Illan päätteeks illastettiin vielä meksikolaisessa.


Yritin räjäyttää mun naaman kuten vanhoina hyvinä aikoina, mutta Picasa ei antanut. :D

Kauluri: lahja Rachelilta
Liivi: Torrid (2)
Nahkatakki: Torrid (2)
Tuulitakki: Dereon (1X)
Toppi: Torrid (1X)
Legginssit: Torrid (1X)
Maiharit: Seppälä

Eilen mulle tuli valehtelematta joku 10 tuntematonta ihmistä sanomaan jotain mun asusta. Joistain en edes tajunnut, että ne puhui musta kun en kuunnellut ja Rachel joutui kertoilemaan mistä oon ostanut legginssini, liivini tms. :D Yks mies pysähtyi mun eteen ja rupes esittämään kissaeläintä, jonka jälkeen se totes että oon upea! Luonnollisesti päätin ruveta käyttämään näitä vaatteita joka päivä. :D



Päivä oli ihan mahtava ja illalla käydessäni nukkumaan mietin vaan miten upeeta on tavata uusia ihmisiä, joista saa hirveesti inspiraatiota. Toivonkin, että joskus pääsen työskentelemään näiden tyyppien kanssa!

Nyt taidan kömpiä unille, koska huomenna olis tarkotus olla kiva päivä! :) Ihanaa työviikon alkua kaikille!

Miltäs muuten tuntuu kun molemmat More To Lovet viilettää maailmalla? Onko kivaa lukea kuulumisia, vai joko meitä kaipaillaan siellä Suomen päässä? ;)



sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Helppoo elämää Montañitassa.


















Illalla viimeiseksi töytyytin isoja heinäsirkkoja ulos hostellihuoneestamme, aamulla ensimmäiseksi heräsin heinäsirkan siritykseen ihan korvanjuuressa ja aloitin päivän samalla puuhalla. (Eikä oo muuten oikeesti mitään pieniä kavereita nuo ystävämme heinäsirkat, vaan jotain viis senttisiä mötkyjä!) :D

On tää elämä muuten ihmisen parasta aikaa! :)

Ps. Kiitos Sannille Holaolan pannukakkuvinkistä....................

lauantai 29. tammikuuta 2011

I ♥ Montanita!

Eilen luovutettiin siis hotelli Guayaquillista ja suunnattiin bussiasemalle metskaamaan bussia Montanitaan. Eka bussi oli täynnä ja saatiin liput klo 15 bussiin. Reilu parin tunnin odottelu menikin mm. taas supermarketissa pyöriessä (lempipuuhaani) :D Bussi makso 5,50$ ja kesti sen kolmisen tuntia tänne Montanitaan.

Voin nyt jo varsin lyhyen ajan kokemuksella todeta että I ♥ Montanita!!


Hostellihuoneen ikkunasta...








Ehdoton lempparikuvani. ♥




Kyllä viihtyy! :)

Nyt rannalle. On vähä pilvistä, mutta sehän ei surffareita haittaa (harmi ;)) :D

I love you more than I love myself?

Meillä oli eilen syvällinen keskustelu Rachelin kanssa (joo näitä tulee nykyään aika paljon :D) itsenäisyydestä ja itsensä rakastamisesta. Kirjotin illalla itseasiassa pitkän tekstin englanniksi, kun tuli kirjotuspuuska (mitäköhän mulle on tapahtumassa?) asiasta ja ehkä joskus julkaisen sen.

Juteltiin menneistä ihmissuhteista ja oppimistamme asioista. Itsensä arvostamisesta.

Mä oon aina ollut sellainen ihminen, että oon halunnut auttaa muita. Oon aina ollut se "olkapää" sekä naisille että miehille ja tiedän, että mulla on tälläkin hetkellä ihmisiä elämässäni, jotka ottaa muhun yhteyttä ainoastaan sillon kun ne haluaa mun kuuntelevan niitä tai sanovan jotain. Oon lukenut, että tää on kaloille ominaista ja ennen olin asiasta tosi ahdistunut, mutta vuosien tuoman kokemuksen myötä oon myös oppinut tunnistamaan noi ihmiset ja osaan käyttäytyä sen mukaisesti. Tiedän kenelle voin puhua asioistani ja kenelle en. Oon myös ollut aina sellainen, että ihmiset pitää mua hirveen avoimena ja kokee tuntevansa mut tosi hyvin (koska minä tunnen ne), vaikka todellisuudessa asia ei olisikaan niin.

Oon myöskin aina ollut samalla miellyttäjä ja samalla todella suorapuheinen. Sanon helposti mitä ajattelen ja sanon sen suoraan. En voi sietää "Voikun minäkin voisin joskus"-ajattelutapaa, vaan sanon aina, että kyllähän sinä voit jos jotain haluat. Oon ite mennyt elämässäni läpi jos jonkinlaisia juttuja ja aina niistä selvinnyt. Sen takia mulle ei hirveen helposti voi sanoa, että "Tästä ei vaan voi selvitä" koska minä tiedän tasan, että asioista selviää ja elämä heittelee meitä mukaan vaikka minkälaisiin juttuihin. Se tässä onkin parasta - koskaan et tiedä mitä nurkan takana odottaa.

Juteltiin eilen kanssa Rachelin kanssa onnellisuudesta ja kuten sanoin aiemminkin, mä oon miettinyt tosi paljon viime aikoina tätä onnellisuutta. Miten mä junnasin paikoillaan elämässäni, siirsin omia unelmiani syrjään muiden ihmisten takia, annoin ihmisten mielipiteiden vaikuttaa itteeni ja samalla todistelin itselleni ettei asia oo näin. Rakensin jotain "normeihin sopivaa unelmaa" jossa halusin elää, vaikka todellisuudessa halusinkin jotain aivan muuta. En koskaan kokenut olevani tarpeeksi vahva tekemään asioita itsekseni ja ihmettelinkin ystäviäni, jotka olivat itsenäisiä ja tekivät juttuja. Mä myös oon seurustellut melkein koko nuoruuteni yläasteelta saakka, joten kuvittelin luonnollisesti etten osais olla sinkku. Enhän minä vaan vois pärjätä yksin, nukkua yksin tai elää elämää ilman suunnitelmia tulevaisuudesta.

Kun vihdoin eräänä päivänä joku aika sitten Suomessa tajusin todellakin voivani elää niin, oli mun elämä huomattavasti helpompaa. Ensimmäistä kertaa mulla oli sellainen olo, että MINÄ voin tehdä jotain, MINÄ voin toteuttaa unelmiani ja MINÄ voin olla jotain mitä en koskaan olisi uskonut itsestäni. Tän päivän jälkeen kaikki muuttu, tän päivän jälkeen minä muutuin.

Kun hyppäsin koneeseen ja lensin tänne, kaupunkiin jossa en osannut edes kulkea metrolla mua ei pelottanut tippaakaan. Olin niin valmis elämäni seikkailuun, koska tiesin, että minä pystyn tähän. Kun sitten sytyin palamaan ja sain palon sammutettua, tiesin ettei mua pysäytä edes tuli. Paraninkin ennätysmaisen nopeasti, koska mulla oli ihan hullu tahto parantua ja huolehdin ittestäni ihan hirveesti. Miksi en huolehtisi itsestäni? Minähän rakastan itseäni.

Niin kornilta kun se kuulostaakin tämän "itseni löytämisen" jälkeen on elämä tuntunut paljon kevyemmältä. Oon myös ruvennut huolehtimaan elämästäni ja itsestäni huomattavasti enemmän. Päätin alkaa keräämään elämääni enemmän positiivista energiaa ja tämän takia jouduinkin luopumaan parista tärkeästä asiasta, jotka olivat joskus olleet todellisia positiivisudeen lähteitä elämässäni, mutta luonnollisesti asiat ja ihmiset ovat muuttuneet. Oon myös pitänyt huolen, että syön vähintääkin yhden hedelmän joka päivä ja koska tiedän mahani turpoavan ja tulevan kipeeksi sokerista, oon ruvennut syömään sokeria (nyt puhutaan siis karkista ja jäätelöstä :D) vain muutamasti viikossa. Tänään alotin ensimmäisen projektini nimeltä vapaapäivät. Aion ottaa vapaapäiviä tietokoneestani (jossa kirjoittelen nyt) koska huomaan viettäväni ihan turhan paljon aikaa tietokoneella ja aina rupeevani ajattelemaan työjuttuja.

Mä tiesin, että New Yorkiin tuleminen tulee tekemään jotain hyvää mun elämässä, mutta mä en tiennyt, että se voi olla jotain tällaista. Kyse ei ole siitä, että mä oon nyt New Yorkissa ja tää olisi jotenkin parempi paikka kuin Suomi. Ei todellakaan. Kyse on siitä, että mä VIHDOIN uskalsin lähteä ja tehdä sen vain ja ainoastaan itseni takia. Rachel sanoikin, että "Jatkossa kun sä ajattelet ettet voi tehdä jotain mistä unelmoit, sä muistat kuinka lähdit New Yorkiin ilman suunnitelmia ja olit onnellinen. Sillon sä tiedät, että kyllähän sä voit tehdä ihan mitä tahansa jos oikeasti haluat." :) Me uskotaan Rachelin kanssa siihen, että asiat elämässä tapahtuu, koska niin on tarkoitettu ja sen takia mulla on ollut turvallinen olo niinäkin hetkinä, kun elämä ei todellakaan oo tuntunut hyvältä.

Mä en malta odottaa, että pääsen näkemään mulle rakkaita ihmisiä Suomessa. Musta tuntuu, että täällä ollessani oon lähentynyt tärkeiden ihmisten kuten äitini ja mummini kanssa ja se tuntuu ihan älyttömän hyvältä. En malta odottaa, että pääsen näkemään Mimmiä ja onko muuten ok että jopa ruokakaupassa mietin "Mimmi tykkäisi tosta, pitääkin varmaan ostaa tätä sille jossei siellä Ecuadorissa oo näitä"? :D

Se hehku mikä mussa näkyy, se on se sisäinen voima joka tällä hetkellä hehkuu. Jonkun mielestä voi kuulostaa huuhaalta, mutta se on ihan totta. Se miten onnellinen oot sisälläsi, se näkyy myöskin ulospäin. :)

Niinpä mä sanonkin tän ihan jokaiselle. Jos teistä tuntuu, että elämässänne on jokin asia joka kaipaa muutosta, tehkää sille jotain. Me usein "tyydytään" asioihin ja hyväksytään se ettei välttämättä olla hirveen onnellisia, koska se tuntuu helpoimmalta vaihtoehdolta. Niin ei kuitenkaan saisi olla. Uskaltakaa jättää taaksenne jotain, koska edestänne löydätte yleensä aina jotain joka tekee teidät vieläkin onnellisemmiksi. Kunnioittakaa itseänne, unelmianne ja läheisiänne. Me pystytään kyllä huijaamaan itseämme, mutta pidemmällä tähtäimellä se ei todellakaan ole hyväksi kenellekkään.

Mä uskon täysin siihen, että rakastaakseni muita, sun täytyy rakastaa itseäsi. Sun täytyy tehdä asioita joista nautit, voidaksesi antaa muille sen mitä ne sulta tarvitsevat.

Making people smile, makes me smile. Passing on my happiness to others, makes me happier. Giving others hope, gives me hope.

Lopuksi vielä aivan ihana biisi!!! :)



Rakkain terveisin Queensista,
Hihhuli-Pepenne

Ps. Niin että mulla otti 25 vuotta tajuta näitä asioita, joten kellään ei oo mitään hätää. :D

perjantai 28. tammikuuta 2011

M&M matkalla!

Koska netti täällä hotellissa Guayaquilissa on toiminut aika kivasti jo pitempään niin sain upattua teille parit kuvat tähänastiselta matkaltamme :) (Netin toimintaan voi vaikuttaa myös se, että Matti suvaitsi ilmottaa vuorokauden netin kanssa tappelemisen jälkeen, että "ainiin, se respa sano, että yhdistä kolmoseen", eli siihen "huonoimpaan" nettiyhteyteen niistä neljästä, jossa ei siis ollu ku tyyliin yks palkki ja välillä hävis kokonaan... No sehän on toiminut nyt lähes moitteettomasti. Kiitos vaan tiedosta honey!!)


Helsinki-Vantaalla pääsin ihan aitiopaikalta tutustumaan operaatioon "jään esto". Oli muuten varsin mielenkiintonen projekti ja tohon siipeen meni litku jos toinenkin. Ainakin vihreetä ja vaaleenoranssia ainetta. Ei jäätäny ei. Ite mietin vaan, että miltä tuo haisee/tuoksuu, koska esim. ikkunanpesuaine autoissa haisee minusta hyvältä (kuten myös bensa jne.) :D Luonnollisestikaan se haju ei kuitenkaan tullu sisälle tonne koneeseen. Matti veti jo sikeitä tässä vaiheessa.


Saksassa puolestaan sato vettä. Ei silleen inspiroinu jäähä siis tuonnekkaan.


Että semmonen tunneli Frankfurtin kentällä...


Frankfurtista Bogotaan katoin kolme leffaa; Despicaple Me (tykkäsin). Eat Pray Love (ihan ok, kirjana parempi) ja sit joku leffa jossa lapsen vanhemmat menehty ja kaveripariskunta (joka ei tullu toimeen keskenään) joutu sen 1v lapsen huoltajiks. Se oli myös hyvä leffa, mut en muista nimee.


Siellä tervehtää hän todella iloisena. Matti kysy yhessä vaiheessa että istunko sen paikalla puoliks ja totesin että voipi olla, on hieeeeman turvonnu olo :D Kiitos myös yöunet 01.30-04.30 silmäpusseista! :D


Puuh. Tuo oli vähän puuduttava matka :D


Tuosta puljusta Bogotan lentokentällä ois saattanu löytyä Mipelle jotain (HEH HEH), no en menny tutkimaan sen kummemmin :D Mut ainakin mun lemppareita eli Harajuku Lovers-tuoksuja sieltä kentältä myös sai! (Peppikin varmaan tykkäis... ;) Se VIHAA Harajuku Loverssia!)

Tuo Bogotan kenttä oli kaikenkaikkiaan aika mielenkiintonen. Meitä heiteltiin paikasta toiseen ja sitten sinne ilmesty ihan tyhjästä niitä tiskejä, jotka ne kyhäs jostain pöydistä... :D No saatiin ku saatiinki liput ja päästiin Ecuadoriin, vaikka yhessä vaiheessa ne ohjaili meitä jo takas Frankruttiin lähtemään koneeseen... Niin ja rinkatkin jopa tuli ilman mitään ongelmaa perille! :D


Ekana päivänä otettiin taksi ostoskeskuksiin jonne hotlan tyypit meidät ohjas. Oli aika hienoja paikkoja. Ei ostettu mitään, paitsi ruokaa :D Ja yritettiin nostaa rahaa, mutta ei oikein onnistunu...


Siellä oli vaikka mitä jenkkiravintoloita.


Nam. Nuo oli tosi tosi hyviä.

Aikaero vähän verotti, joten puuduttiin vaan hotellilla ja mentiin nukkumaan jo ennen ysiä illalla :D


Tokana päivänä, eli eilen pyörittiin sitten kaupungilla. Saatiin jopa nostettua rahaa ja löydettiin myös adaptereja :D Ostettiin niitä varuilta kolme (makso yhteensä 0,6$). Oli muuten aika työn ja tuskan takana niiden löytäminen. Onneks piirsin oikein havainnollistavan kuvan pistokkeista ja pistorasioista jota näyttelemällä sitten löydettiin paikallinen rautakauppa jossa tuo ostaminenkin oli ihan oma projektinsa :D


Kartanlukuhommia...


Mielenkiintoinen taideteos...

Otettiin sit taksi takas hotellille ja päätettiin lähtee ehtimään jotain kauppaa josta sais ruokaa, no lähettiin kävelemään ja kohta hotellin vartija juoksee meidän perään ja hengailee meidän kanssa, no kysyttiin sitten onko tässä jotain kauppaa niin ei kuulemma oo. No palattiin sitten hotellille ja loppuilta menikin töitä tehden :D Samakai se mistä sitä dataa ja tällä kertaa se tapahtuu Ecuadorista...

Nyt lähetään tunnin päästä bussilla Montanitaan. Täällä on ollu vähän sateinen aamu, toivottavasti Montanitassa paistaa! Vaikka eilenki oli vähän pilvistä niin Matilla palo silti vähän olkapäät, että totta se on, että pilvenkin läpi ruskettuu. Ja onhan täällä nuita asteita ollu päälle 30 kuitenki.

Nyt pakkaan rinkan kuosiin. Palataan siis Montanitasta. Huhujen perusteella netin pitäis siellä toimia ihan hyvin... :)

torstai 27. tammikuuta 2011

Guayaquil says HOLA!!

(Kirjoiteltu klo 16.55 keskiviikkona Ecuadorin aikaa ja ajastettu teille torstaiksi :))

No jos silleen ihan rehellisiä ollaan, niin ei harmittanu kyllä yhtään lähtee tänne Ecuadoriin tuolta Suomen räntäsateesta.Pakattiin siis poikaystäväni Matin kanssa rinkat ja lähettiin matkaan siis tiistaina klo. 8.30 jolloin lennettiin eka Helsingistä Frankfurttiin, vaihdettiin kone ja lennettiin Bogotaan ja vielä kerran vaihdettiin ja saavuttiin (vihdoin) Guayaquiliin. Koko matkaan meni semmonen rapiat 26h. Ja kyllä, oli raskasta.


Pakko oli nappasta vielä virallinen lähtökuva räntäsateessa (joka ei kuitenkaan näy) Helsinki-Vantaalta. EI OO IKÄVÄ!! :D (TUKKA NÄYTTÄÄ IHAN KELTAVIHREELTÄ!!)


Saksassa kuvailin puolestaan koipiani, jotka oli jo tuossa vaiheessa pikkusen turvoksissa... Voitte kuvitella minkälaiset pötikät mulla oli sitten ku päästiin perille...


Tultiin siis hotellille tätä aikaa klo 01 ja suunnattiin suihkun kautta nukkumaan. Seiskalta oltiinkin jo sitten pystyssä (suomen 14.00), nautittiin aamiainen, tapeltiin netin kanssa (toimii sillon ku huvittaa) ja nukahettiin taas ja herättiin klo 12 (pientä jetlagia ilmassa), jonka jälkeen suunnattiin ostoskeskukseen nostamaan rahaa ja ostamaan adapteria. Kumpaakaan ei sitten kuitenkaan saatu... Meillä on käteinen ihan finaalissa, eli pitäis saaha pätäkkää nostettua mitä pikimmiten... Oisin voinu myös viettää monta tuntia paikallisessa supermarketissa tutkaillen valikoimia. PARASTA! Ja kuinka halpoja kaikki hedelmät on. Esim ananas 50$/kg. (EDIT: SIIS nollapilkkuviis doltsua :D Eli 0,5$ tarkotin :DDD)


Näkymä sillon seiskalta aamulla meidän hotlan hoodeilta. Siellä ei meidän lisäks viipottanu ku pari tosi tosi laihaa tissikoiraa... Onneks niitä pentuja ei nähty, ois tehny mieli varmaan huostaanottaa ne kaikki siltä seisomalta.

Nyt pakko yrittää lähtee metsästämään nyt sitä automaattia, että sais käteistä. Niin ja muuten mun puhelin ei löydä kenttää. Meinaa pikkasen olla pannu jumissa ton kanssa! Ja täällä on muuten KUUMA (+31) ja tietty myös tosi kosteeta.

Me vietetään nyt pari päivää tässä Guayaquilissa ja perjantaina suuntana (surffimekka) Montanita! Jee!! :) Palaillaan taas jos w-lan näin suo!

Mitenkäs siellä männöö?

Ps. SUHT haastavaa kommunikoida, ku jengi täällä ei puhu oikeestaan yhtään englantia ja meistä kumpikaan ei tuota espanjaa oikein hallitse... No hyvin on elekielellä toistaseks selvitty.