Moi kaikki. Mä ajattelin tehdä ihan oman postauksen, koska mulla oli eilen synttärit ja täytin 3 vuotta. Niin, mä olen siis Uno Einari. Mun äiti on Peppi ja sit mulla on kans isä. Rodultani oon Coton De Tulear ja mä synnyin Liperissä. Se on Joensuussa, tai en tiiä kuuluuko se Joensuuhun, mut ei se mitään.
Tässä kuvassa oon ekaa kertaa mun äidin sylissä. Ne tuli kattomaan mua kun oli 5vkoa. Olin ainoa pentu, koska olin niin lihava ettei sinne mahtunut muita. Mun emo synnytti samaan aikaan yhden toisen emon kanssa ja siinä pentueessa oli 3 pentua. Ne oli kaikki mua puolet pienempiä ja ihan eri värisiä ku minä. Mun äiti sanoi jo toiselta puolelta huonetta, kun näki mut että "tossa taitaa olla meidän pentu". Siellä mä makasin muiden alla selälläni, enkä päässyt ylös kun olin niin pyylevä. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä.
Tässä oon sitten jo päässyt kotiin ja hengailen mun parhaan ystävän, eli isin sylissä. Me ollaan niin läheisiä ettei järkeä ja isi onkin sanonut, että oon sen paras ystävä. Se myös aina tykkää käydä mun kanssa lenkillä ja sit leikitään aina jahtausta ja piiloa.
Oon aika ilonen koira ja tässä mä kirmaankin vapaana yhellä kentällä. Voisin muuttaa asumaan tonne.
Välillä pitää levähtää jos tulee kuuma ja sillon kerkee vähän poseeraamaanki.
Mä tykkään pussailla ihan hirveesti ja tässä hengaankin äidin kanssa. Mä herätän sen joka aamu pusuilla ja sit me hempeillään paljon.
Noh, eilen sitten Mimmi tuli tänne ja vietettiin mun synttäreitä. Äiti oli leiponut mulle kakun ja sit ne kans laulo mulle. Sain myös vähän lahjoja niinku asiaan kuuluu.
Tässä odotan saavani mun kakun, ei millään malttais odottaa.
Äiti teki mulle tommosen oman lihamurekkeen jauhelihasta ja sit siinä on kolme nakkia kynttilöinä. Koristelut se teki nappuloilla.
Oli aika herkullista, mä vetäsin koko lautasen tyhjäks.
Rupes oikeesti ärsyttää, että äitikin yritti saada mun kakkua. Se maistokin sitä, koska kuulemma omia leipomuksia pitää aina maistaa. Näpit irti mun kakusta, mude!
Koska äiti rakastaa kaikkia hiustököttejä ja on erityisen hurahtanu siihen Paul Mitchelliin, niin mä joudun sit kans kärsimään tästä sen harrastuksesta. Se olikin hankkinut mulle lahjaksi vahvistuksia mun tököttikokoelmiin, kun se tietty haluu testata kaikkea mahdollista.. Me isin kanssa joudutaan aina koekaniineiks, kun isillekkin se tunkee jotain rasvoja naamaan yms. Osaankin nykyään suoraan juosta piiloon, kun nään sen avaavan tököttilaatikon. Isi ei oo vielä ymmärtänyt mennä piiloon, vaan suostuu uhriks ihan liian helposti.
Kerettiin jo kokeilla näitä mun turkkiin ja äidin mielestä ne teki mulle ihanan pehmeen turkin. En ite huomaa eroa, koska mietin vaan että voiku ei koskaan tarttis peseytyä tai joutua trimmattavaks.
Nää on ihan äidin lemppareita! Se muutenkin rakastaa kaikkia puhdistusliinoja, niin tietenkin (äiti?!?!?!??!) mulla pitää olla omat puhdistusliinat korville ja silmille, hampaille ja ikenille ja sit tämmöseen yleiskäyttöön. Mä yritin kyllä purra äitiä, et nyt lopetat kun se rupes tunkemaan noita mun suuhun. Sit huomasin, että ne maistuu hyvälle ja yritin syödä yhen..
Kaikille koirille tiedoksi: Ei kannata ikinä mennä asumaan perheeseen, jossa äiti on ihan friikki kaikkien tököttimien kanssa. Joudutte aina pesulle ja kokemaan kaikenmaailman kuivashampoot yms. Vääryyttä! No, mutta kyllä mun täytyy myöntää (äidin mieliks) että mun turkki tykkää näistä paljon enemmän, ku muista mitä ollaan testattu. Joten kaipa äiti on ihan hyvin osannu valita nää sit kuitenki, jos on muka pakko peseytyä tai hoitaa turkkiaan. :)
Mun lempilahja oli kuitenkin ihanalta Lindalta saatu (tavattiin eilen ekaa kertaa ja se heti sano, että oon ihana) Nalle Puh. Mä ehdin jo irrottaa siltä yhden jalanki, mutta myös nukuin se kainalossa äsken. Kiitos Linda, paljon pusuja sulle!
Mun synttärit oli just parhaat bileet, ens vuotta odottaessa. Toivottavasti tököttejä ei ainakaan tuu enempää, vaan jotain oikeesti koiraakin kiinnostavaa! Lindan aion ainakin kutsua paikalle.
Jos tykkäätte rapsutella ja pusutella, niin voitte tulla meille kylään.
Ps. Kiitos jo etukäteen onnitteluista!
T: Uno