Being naked is more fun!

Saatiin kommentti anonyymilta, joka innoitti mut kirjoittamaan aiheesta josta rakastan puhua. Aihe nimeltä alastomuus ja etenkin silloin kun lähellä on joku miespuolinen.

"Anonyymi kirjoitti...
Oon tässä jo pidemmän aikaa miettinyt (itsekkin hieman tukevampana keijukaisena), että onko teillä ollut minkäänlaisia paineita (esim. peittelettekö mahaa ymss) kun olette hieman läheisemmissä väleissä miesrotuisen ihmisen kanssa?"



Tästä aiheesta voisin melkeen kirjoittaa romaanin, mutta lyhyestä virsi kaunis vai miten se meni..

Alastomuus on maailman luonnollisin asia ja me molemmat More To Lovet viihdytään erittäin hyvin alasti. Kuulostaa jollekkin aivan järkyttävältä, mutta meille ei ole koskaan ollut mikään ongelma olla ilman vaatteita toistemme seurassa ja tää on varmasti myös asia joka on auttanut meitä molempia hyväksymään omat vartalomme paremmin.

Nuorempana muistan jossain liikuntatunneilla ja muilla kun peittelin aina vartaloani. Ajattelin, että esim. kukaan ei tajua mun piilottelevan jos roikotan suussani pyyhettä, joka "peittää" vähän.. Mitäköhän se sitten peitti? Keskikohdan mun vartalosta ja kaikki ne muhkut jäi näkyviin.. Muistan myös odottelleeni sitä, että muut lähti pukuhuoneesta ja sain itsekseni pukeutua rauhassa. Enhän halunnut, että kukaan näkee mun olevan lihava. Sitä kun ei vaatteet päällä näe..

Kun sitten jossain vaiheessa rupesin seurustelemaan oli tietenkin aluksi tosi vaikeaa näyttäytyä poikaystävän seurassa ilman vähempiä vaatteita. Suorastaan tuskaa! Aina piti miettiä saako jotenkin kädellä haparoitua valot pois päältä, onko jossain lähettyvillä peitto odottamassa jos touhu rupeaa käymään vieläkin villimmäksi kuin kädestä pitäminen, missä kohtaa voin hengittää koska vedän mahaa sisään koko ajan, toivottavasti se ei jututa mua samalla, koska muuten se tajuaa mun vetävän mahaa sisään yms. Yleensä myös treffit piti olla iltaisin, koska sillon oli pimeää ja silloin välttämättä mun lihavuutta nähty....

Nykyään uskallan myös itse mennään peilin eteen ja katsoa omaa vartaloani. Nään jokaisen möykyn siinä ja tajuan myös tulevani vanhaksi pikkuhiljaa. Mun vartalo ei näytä samalta kuin Victoria's Secretin mallilla, mutta siinä on joitain todella kauniita osia, jotka tekee mut erittäin iloiseksi. Kauniit alusvaatteet on se juttu, mutta jokainen lihava tietää miten vaikea niitä on ostaa Suomesta!!! Tän takia sitä tulee helposti pukeuduttua rumiin alusvaatteisiin ja sitten vaan vältetään sitä hetkeä, että kukaan näkisi niitä.. Esim. sammuttamalla valot. ;) Tämä New York onkin mun pelastus.. Täällä on esim. Lane Bryant josta saa tosi isoihin kokoihin asti olevia kauniita alusvaatteita ja voi että miten mieltä kohottavaa se onkaan, kun saa pukeutua niihin.

Mulla on edelleen vartalossani kohtia joista en pidä ja joista voisin kriiseillä vaikka ikuisuuden. Miksi kuitenkaan haluaisin tuhlata aikaani moiseen? Vaikka mulla tippu aikoinaan paino paljon , ne samat kohdat pysyi siellä. Okei ehkä vähän rasvakerrosta lähti, mutta ne vaan pysyi siellä. Mun vartalo on päärynän mallinen ja oon oppinut tykkäämään siitäkin.

Oon myös huomannut sen, että jos ne miehet tykkää susta vaatteet päällä, niin ne tykkää myös ilman vaatteita. Kyllä ne tietää mitä on odotettavissa, koska ei ne vaatteet poista meidän mahoja, jenkkakahvoja, paksuja reisiä, selluliittia. Siellä ne on ja jossain asennossa ne huomataan aina, vaikka olisi vaatteet päällä. :)

Rohkeasti siis vaan tytöt sinne peilin eteen ja miettikäähän mikä on parasta teidän vartalossanne. Nauttikaa elämästä, nauttikaa itsestänne ja nauttikaa siitä ihailusta mitä saatta miehiltä!! Sehän on ihanaa! Kuinka kivaa on kuulla joltain ihanalta, että "juuri tätä kohtaa sun vartalossa rakastan" vaikka ite oot ajatellut sen olevan ihan kauhea?

Pitäisikö mun raahata täältä pari matkalaukullista ihania alusvaatteita sinne ja jakaa niitä vaikka Stockmannin edessä teille rakkaat naiset? Kyllä lihavakin saa nauttia ja olla seksikäs!!!!

Nyt kertokaa te mulle näitä teidän tarinoita! Nää "peittely-tarinat" on nimittäin usein sellasia joille voi nauraa kyyneleet silmissä ja mä uskon, että monelta niitä löytyy. Kokoon katsomatta.. Tämä on arka asia monelle ja on ollut myös minulle, sen takia onkin ihanaa, että jaatte meidän kanssa tarinoitanne. :)