Viime aikoina sitä on aina välillä pysähtynyt ajattelemaan sitä miten paljon elämä onkaan muuttunut viimeisen vuoden aikana. Jos multa olis kysytty vuos sitten, että missä mä oon tai mitä teen, niin luultavasti olisin kertonut suunnittelevani ja stressaavani häitä, käyväni töissä 8-16 + ylityöt ja näkeväni ystäviäni. Tilanne on kuitenkin muuttunut aika radikaalisti, mutta ei välttämättä kuitenkaan huonompaan suuntaan..
Muutamat teistä on laitellu tässä viime viikkojen aikana kommenttia ja sähköpostia miten ollaan muututtu ja ne alkujaan ihanat Mimmi ja Peppi on poissa.. En lähtis sanomaan, että ollaan jotenkin muututtu, mutta meidän elämä ja arki on muuttunut tosi paljon..
Niin paljon, että välillä se kauhistuttaa itteäänkin ihan hirveesti ja tekee mieli vaan jäädä nukkumaan koko päiväks peiton alle.
Välillä taas sitä jaksaa fiilistellä ihan hirveesti ja olla tosi onnellinen, että pääsee tekemään asioita joista on haaveillut ja puhumaan myöskin asiasta eteenpäin jonka takia on ite joutunut elämässään kärsimään. Jos me voidaan sillä, että saadaan äänemme kuuluviin tuoda jollekkin ihmiselle tässä maassa hyvää fiilistä, niin me ollaan onnistuttu missiossamme ja voidaan sanoa olevamme tyytyväisiä!
Koska käyn tässä samalla läpi yhtä elämäni vaikemmista asioita, nimittäin eroa pitkäaikaisesta poikaystävästäni jonka kanssa olin valmistautunut elämään loppuelämäni yhdessä, niin välillä mulla menee kaikki energia siihen, että jaksan pysyä positiivisena ja hymyillä. Sillon en ehkä jaksa vastailla kommentteihin, tai edes ajatella blogin päivittämistä. Joku sanoi äskettäin, että tuntuu ettei meitä enää kiinnosta blogin päivittäminen - se ei pidä paikkaansa todellakaan.. paitsi näinä päivinä, kun energiaa ei vaan ole. Sillon me ei sitten päivitetäkkään väkisin.
Niinä hetkinä kun tajuu ettei oo nähnyt ystäviään taas toviin ja että on jotenki ihan hirveen yksin, ku pakkailee kamojaan muuttoa varten tuo hymyn huulille välittömästi sen tajuaminen, mä en oo millään tavalla yksin, koska mulla on tässäkin mukanani yks parhaista ihmisistä jota maailma päällään kantaa. Ystävä joka kyllä aina pudottaa mut maan päälle jos rupeen esim. leijailemaan jossain omissa haavemaailmoissani... (Uskokaa tai älkää, tämmösenkin painoluokan edustaja voi leijailla....ainakin haavemaailmassa.. :D)
Ystävä jonka kanssa voin kinastella tyhmistäkin asioista ilman, että meidän mykkäkoulut kestää hirveen pitkään. Ystävä jolle voin paiskata luurin kiinni vetoamalla etten nyt vaan oikeesti jaksa jutella tai teen jotain muuta. Ystävä jota ilman en kyllä pärjäisi nyt ollenkaan!
Sen ystävän nimi on Mimmi More To Love ja meidän ystävyyden kivikkoisen alun (tätä te ootte paljon toivoneet) voitte lukea nyt ekaa kertaa
täältä.
Tän päivän mä oonkin pyhittänyt sille, että nään mun ystävää ja sitten nään vielä siskoakin. Joskus on vaan nimittäin hengähdettävä ja vietettävä aikaa niiden ihmisten kanssa jotka on tärkeitä. Mä en aio muuttua tyhmäksi, me ei aiota muuttua tyhmiksi ja toivotaankin, että te kannustatte meitä, koska te ootte syy siihen miksi me ollaan näkyvissä. Tuskinpa jos More To Lovella ei olis yhtään noin aktiivisia ja ihania lukijoita kukaan olis koskaan meitäkään tuolta bongannut? Moni teistä on vielä myöntänyt, että on käynyt ehdottelemassa meitä lehtijuttuihin ja muihin, joten vieritetään syy tästä kaikesta näkyvyydestä nyt kuulkaas teidän niskaan! ;)
Pakko kertoa vielä tää! Heräsin viimeyönä kun puhelin soi ja sitten nousin sängystä, ni törmäsin seinään ja nenään sattu. :D Mun pitäis ruveta varmaan oikeesti pitämään jotain Pepin kohellukset-kirjaa, koska oon ihan uskomaton tunari ja mulle sattuu päivittäin jotain ihan hölmöä! :D
Peppi goes deep again, hui! :)
Tässä vielä mun ja Mimmin biisi <3
