Olen se sitkeä tyyppi, joka rymyää rinkka selässä omia polkujaan. Suunnittelee matkareittinsä ihan itse. Varaa majoitusta etukäteen korkeintaan kaksi ensimmäistä yötä kerrallaan. Venyttää penniä joka asiassa ihan viimeiseen asti ja poistuu mieluummin paikalta tyhjin käsin, kuin alistuu riistetyksi turistiksi.
Olen se, joka ei kavahda toisinaan hieman arveluttavia, mutta kukkaroystävällisiä katukeittiöitä. Se joka nukkuu lattialla tai junassa säästääkseen yöpymiskustannuksissa, jakaa hostellihuoneen kymmenen muun kanssa tai viettää yön taivasalla. Se joka skippaa vartin päästä lähtevän junan saadakseen vielä pariksi tunniksi jäädä. Menee fiiliksen mukaan. Heittäytyy. Olen se, jolta ystävät kysyvät apua halpojen lentojen löytämiseen, koska sinä löydät aina ne halvimmat. Olen se joka on kokoajan matkalla.
Viime marraskuussa kävimme Pepin kanssa Egyptissä. Poistuimme hotellin alueelta viikon aikana kerran. Loman jälkeen ranteitamme koristivat All inclusive-rannekkeiden jättämät rusketusrajat. Emme tehneet mitään. Se oli sitä oikeaa lomaa se.
Tammikuussa leikittelin poikaystävälleni ääneen ajatuksella josko yhteinen Ecuadorin matkamme olisi viimeinen reissuni rinkka selässä, hän tuskin otti horinoitani todesta. Myöhemmin keväällä kävin travelleriystäväni kanssa keskustelua siitä, että mitä jos ei enää jaksaisikaan rinkan hiertymiä olkapäissä, ainaisia budjettimatkailijan loukkoja ja väkinäistä uusiin ihmisiin tutustumista. Sitä ainaista vääntöä jota reppureissaajan ”loma” helposti on. Ystäväni oli pohtinut ihan samoja asioita kuin minä. Molempia meitä askarrutti, että missä vaiheessa olisi lupa luovuttaa.
Entä jos ihan oikeasti haluaisikin lomalla vaan olla? Löhötä altaalla ja nauttia ilmastoidusta huoneesta. Kaivautua puhtaisiin lakanoihin päiväunille ja suunnata heti aamusta mahan oikeasti täyttävälle buffet-aamiaiselle. Jonain päivänä repäistä ja buukata opastetun retken. Jospa hotellin langaton nettiyhteys ei tällä kertaa pätkisikään ja joku oikeasti siivoaisi huoneen päivittäin? Entä jos joku suunnittelisi koko loman puolestasi. Olisiko se minun kaltaiselleni travellerille sallittua?
On se. Agia Napassa tein todistettavasti tätä kaikkea. Eikä opas ahdistellut meitä kertaakaan, paitsi tekstiviestitse. Eikä viikko pakettimatkalla muiden turistien kanssa syönyt travelleri-pisteitäni tietääkseni ainuttakaan, sillä eihän kukaan tiennyt taustastani. Olin turrelaumassa susi lampaan vaatteissa. Kenellekään ei minun tarvinnut todistella yhtään mitään. Senkun vaan menin muiden mukana. Sain heittää aivot narikkaan ja vaan olla ihan oikeasti lomalla. Kumma kyllä, minua ei ahdistanut yhtään.
Nyt sisäinen travellerini kuitenkin kapinoi. Sen mielestä olen selvästi viime aikoina alkanut lipsumaan ruodusta. Se pirulainen minussa vaatii metsästämään halpoja lentoja ja selaamaan hostellisivuja toinen toisensa perään yhä uudestaan ja uudestaan. Mutta jos nyt pidetään tämä ihan vaan meidän välisenä, niin sen mielestä minunlaisenikin itsenäisen reissaajan on ihan ok välillä viettää viikko ihan oikeaa lomaa, vaikkapa sitten siellä Agia Napassa!
Kiitos Finnmatkat ajatusmaailmani avartamisesta!
Kypros – CHECK!
Next destination unknown.