Saatiin kommentti anonyymilta, joka innoitti mut kirjoittamaan aiheesta josta rakastan puhua. Aihe nimeltä alastomuus ja etenkin silloin kun lähellä on joku miespuolinen.
"Anonyymi kirjoitti...
Oon tässä jo pidemmän aikaa miettinyt (itsekkin hieman tukevampana keijukaisena), että onko teillä ollut minkäänlaisia paineita (esim. peittelettekö mahaa ymss) kun olette hieman läheisemmissä väleissä miesrotuisen ihmisen kanssa?"
Tästä aiheesta voisin melkeen kirjoittaa romaanin, mutta lyhyestä virsi kaunis vai miten se meni..
Alastomuus on maailman luonnollisin asia ja me molemmat More To Lovet viihdytään erittäin hyvin alasti. Kuulostaa jollekkin aivan järkyttävältä, mutta meille ei ole koskaan ollut mikään ongelma olla ilman vaatteita toistemme seurassa ja tää on varmasti myös asia joka on auttanut meitä molempia hyväksymään omat vartalomme paremmin.
Nuorempana muistan jossain liikuntatunneilla ja muilla kun peittelin aina vartaloani. Ajattelin, että esim. kukaan ei tajua mun piilottelevan jos roikotan suussani pyyhettä, joka "peittää" vähän.. Mitäköhän se sitten peitti? Keskikohdan mun vartalosta ja kaikki ne muhkut jäi näkyviin.. Muistan myös odottelleeni sitä, että muut lähti pukuhuoneesta ja sain itsekseni pukeutua rauhassa. Enhän halunnut, että kukaan näkee mun olevan lihava. Sitä kun ei vaatteet päällä näe..
Kun sitten jossain vaiheessa rupesin seurustelemaan oli tietenkin aluksi tosi vaikeaa näyttäytyä poikaystävän seurassa ilman vähempiä vaatteita. Suorastaan tuskaa! Aina piti miettiä saako jotenkin kädellä haparoitua valot pois päältä, onko jossain lähettyvillä peitto odottamassa jos touhu rupeaa käymään vieläkin villimmäksi kuin kädestä pitäminen, missä kohtaa voin hengittää koska vedän mahaa sisään koko ajan, toivottavasti se ei jututa mua samalla, koska muuten se tajuaa mun vetävän mahaa sisään yms. Yleensä myös treffit piti olla iltaisin, koska sillon oli pimeää ja silloin välttämättä mun lihavuutta nähty....
Nykyään uskallan myös itse mennään peilin eteen ja katsoa omaa vartaloani. Nään jokaisen möykyn siinä ja tajuan myös tulevani vanhaksi pikkuhiljaa. Mun vartalo ei näytä samalta kuin Victoria's Secretin mallilla, mutta siinä on joitain todella kauniita osia, jotka tekee mut erittäin iloiseksi. Kauniit alusvaatteet on se juttu, mutta jokainen lihava tietää miten vaikea niitä on ostaa Suomesta!!! Tän takia sitä tulee helposti pukeuduttua rumiin alusvaatteisiin ja sitten vaan vältetään sitä hetkeä, että kukaan näkisi niitä.. Esim. sammuttamalla valot. ;) Tämä New York onkin mun pelastus.. Täällä on esim. Lane Bryant josta saa tosi isoihin kokoihin asti olevia kauniita alusvaatteita ja voi että miten mieltä kohottavaa se onkaan, kun saa pukeutua niihin.
Mulla on edelleen vartalossani kohtia joista en pidä ja joista voisin kriiseillä vaikka ikuisuuden. Miksi kuitenkaan haluaisin tuhlata aikaani moiseen? Vaikka mulla tippu aikoinaan paino paljon , ne samat kohdat pysyi siellä. Okei ehkä vähän rasvakerrosta lähti, mutta ne vaan pysyi siellä. Mun vartalo on päärynän mallinen ja oon oppinut tykkäämään siitäkin.
Oon myös huomannut sen, että jos ne miehet tykkää susta vaatteet päällä, niin ne tykkää myös ilman vaatteita. Kyllä ne tietää mitä on odotettavissa, koska ei ne vaatteet poista meidän mahoja, jenkkakahvoja, paksuja reisiä, selluliittia. Siellä ne on ja jossain asennossa ne huomataan aina, vaikka olisi vaatteet päällä. :)
Rohkeasti siis vaan tytöt sinne peilin eteen ja miettikäähän mikä on parasta teidän vartalossanne. Nauttikaa elämästä, nauttikaa itsestänne ja nauttikaa siitä ihailusta mitä saatta miehiltä!! Sehän on ihanaa! Kuinka kivaa on kuulla joltain ihanalta, että "juuri tätä kohtaa sun vartalossa rakastan" vaikka ite oot ajatellut sen olevan ihan kauhea?
Pitäisikö mun raahata täältä pari matkalaukullista ihania alusvaatteita sinne ja jakaa niitä vaikka Stockmannin edessä teille rakkaat naiset? Kyllä lihavakin saa nauttia ja olla seksikäs!!!!
Nyt kertokaa te mulle näitä teidän tarinoita! Nää "peittely-tarinat" on nimittäin usein sellasia joille voi nauraa kyyneleet silmissä ja mä uskon, että monelta niitä löytyy. Kokoon katsomatta.. Tämä on arka asia monelle ja on ollut myös minulle, sen takia onkin ihanaa, että jaatte meidän kanssa tarinoitanne. :)
Minäpä kerron peittelytarinan... olen jo parin kympin paremmalle puolelle ehtinyt tyttönen, ja ainoastaan kerran eläessäni olen uskaltanut näyttäytyä miehelle alasti. Ja siitäkin sain sellaiset traumat, että luultavasti kestää kauan ennen kuin uskallan tehdä sen uudelleen. Jostain syystä päässä pyörii ajatus, etteivät ne voi minua pitää kauniina, eivät sitten millään. Kärsin siitä, enkä ole kehdannut tunnustaa asiaa yhdellekään ystävälleni. Mutta, yritän opetella hyväksymään itseni, vaikka se hankalaa onkin :) Kiitos kivasta postauksesta!
VastaaPoistaOi voi kun suomestakin saisi kauniita isommille tarkoitettuja alusvaatteita!
VastaaPoistaKävin ennen Changesissa, nyt ei enää tarvitse, menin kysymään 85E liiviä niin narun ohut tyttö totesi ettei ole niin isoja että vaan näitä "tavallisia" kokoja. Tunsin itseni niiiiin halvaksi!
Kiitos ihanasta Blogista! <3
Aivan ihana postaus! Rakastan teidän blogia ja sen avulla oon oppinu tuleen toimeen itseni kanssa huomattavasti paremmin. Ootte todella ihania! Jatkakaa samaan malliin! Iso ja pehmeä halaus teille! <3
VastaaPoistaTämä teksti sai palan kurkkuun ja liikutuksen kyyneleet silmiin. Niin tuttua on itsensä kanssa tuskailu ja omien runsaiden kurvien häpeäminen. Mutta minulle sanoi yksi mies suoraan, että kerta hän halusi minut sänkyynsä, niin hän todellakin on kuumana minuun - vaatteet päällä ja ilman vaatteita. Niinhän se on! Kiitos Peppi ihanasta ja rohkeasta kirjoituksesta!!
VastaaPoistaKiitos piristyksestä<3
VastaaPoistaIhanaa vuotta teille kummallekkin!
Voi ne kauniit alusvaatteet.. Miten paljon oma suhtautuminen vartalooni muuttui kun ymmärsin, että minunkin alusvaatteeni saavat olla kauniita, pienempiä, pitsisempiä, silkkisempiä.. Kauniit alusvaatteet päällä maailma tuntuu niin paljon paremmalta. Silloin ei tunnu yhtään mahdottomalta paljastaa itseään jollekin muullekin kuin itselleen.
VastaaPoistaMun eksä teki selväksi mulle aikoinaan, etten ole kaunis, koska olen lihava. Osittain sen takia se kusipää on eksä.
VastaaPoistaHänen jälkeensä tapasin ihmisen, joka piti minusta juuri sellaisena kuin olen. Tämä mies sanoi minulle kerran saunassa, kun peittelin itseäni käsilläni, että "älä viitsi tehdä noin, koska olet kaunis juuri tuollaisena". Minua itketti, mutta uskoin häntä, koska kyseessä oli rehellinen ja kaikin puolin ihana mies. (Tämä suhde ei kuitenkaan edennyt sen kummemmin, mutta hienot muistot jäi)
Nykyinen avomieheni rakastaa minua tällaisena, ja siinä yksi asia miksi rakastan häntä. Kaikkien muiden asioiden lisäksi.
Minä sanoisin, että jos joku kehtaa arvostella loukkaavasti toista vartalon takia, ei se arvostelija ole minkään arvoinen.
Itse miespuolisena satunnaisesti blogia seuraavana voin hyvin allekirjoittaa väittämän, että kyllä me tiedetään, mitä odottaa - ja pidetään teistä juuri sellaisena kuin olette. Jos ei ymmärrä, niin kyse on joko täydellisestä kokemattomuudesta tai hänen omasta huonosta itsetunnosta. Sen voisin vielä lisätä, että se kyllä latistaa tunnelman, jos pitää laittaa valot pois - ei vartalonne!
VastaaPoistaNiin tuttua juttua. Nyt vasta kehtaan nakuilla nykyiselle poikakaverilleni,se tykkää mun isoista muodoista. En itse edelleenkään tykkää peilailla itseäni alasti,mutten sitä pelkääkään
VastaaPoistaMutta se on veemäistä,että KAUNIITA rintaliivejä ei tehdä kun kokoon d 85 asti.Omat tissit ovat kokoa 90 F!
Jos jollakin on vinkkejä,mistä saisi kohtuu hintaisia liivejä tällaisille lolloille,niin kiitosta vain:)
Tiedän sen miten vaikeaa on olla miehen seurassa alasti. Häpesin exäni kanssa vaikka olimme yli 2v yhdessä ja edelleen tunnen tarvetta peitellä itseäni nykyisenkin poikaystävän seurassa. Poikaystäväni sanoo aina että ei tarvitse hävetä ja että vartaloni on kaunis. Ja että rakastaa minua sellaisena kun olen, en vaan usko koska itse en pitä kropastani... Toivottavasti joksus opin olemaan sinut itseni kanssa. :/ mutta kiitos ihanasta blogista!!! <3
VastaaPoistaMulle on aina ollut tosi vaikea esiintyä vähissä vaatteissa naisten edessä. Miehet on jotenkin anteeksiantavampia, ne yleensä vaan tykkää kun on vähän muotoja. Sen sijaan naisten pukuhuoneessa riisuutuminen on ehkä kamalinta, naiset huomaa toisten naisten kaikki muhkurat ja selluliitit ja ajattelee helposti ilkeästi ja mahdollisesti vielä puhuu asiasta muille että "huomasitteko, ihan kauheet reidet!". Tämä ei päde tietenkään kaikkiin naisiin mutta ainakin hieman heikkoitsetuntoisena näin helposti ajattelee.
VastaaPoista"Kuinka kivaa on kuulla joltain ihanalta, että "juuri tätä kohtaa sun vartalossa rakastan" vaikka ite oot ajatellut sen olevan ihan kauhea?" niinpä! miten sitä itse aina löytääkin ne viat ja toisen silmään näyttääkin tosi hyvältä ja seksikkäältä ehkä juuri sen itse inhoamansa piirteen vuoksi.
ihanaa tekstiä :)! kiitos tästä illan piristyksestä!
VastaaPoistaAivan ihana teksti, jälleen!
VastaaPoistaMinä oon aina ollut se luokan pullein likka. Lähes ikäni olen hävennyyt itseäni mut nyttemmin olen jopa alkanut hyväksyä että ok, tässä ja tässä kohdassa on vähän (paljon...) enemmän pehmeyttä ja pyöreyttä kuin nillä ihailemillani mallivartaloisilla ihmisillä. (:
Mutta vaikka kokonsa hyväksyisi, niin ikinä en anna itselleni anteeksi nopeasta lihomisesta aiheutuneita arpia mahassa. Ne järkyttävät joka päivä uudelleen lähes itkun partaalle. Olen reilusti alle 20 ja näytän kuin olisin synnyttänyt kaksoset. En hyväksy itseäni tälläisenä, yleesä itsensä hyväksymisestä seuraa varmaankin itseensä luottaminen joten jos en luota itseeni niin miten voisin ikinä luottaa keneekään muuhunkaan.. Jos joku poika/mies yrittää lähestyä niin lähden heti karkuun, en voi sietää että vaikka kasvojani kehutaan kun tiedänm itse että paidan alla on jotain kamalaa.
Muut ihmiset hyväksyn lihavina, laihoina, sopivina, millaisina vain, mutta itseäni en. Teidänblogi jaksaa joka tapauksessa aina piristää ja antaa voimaa, kiitos siitä :)
Mä olen aina hävennyt mun muhkeita muotoja ja häpeän edelleen jollain lailla. Mikään ei ole kauheampaa kuin se kun mies ottaa mahasta kiinni. Siinä ne kaikki läskit sitten hyllyy ja tuntuu. Silloin aina haluaisin juosta karkuun.
VastaaPoistaTästä huolimatta tapailen miestä/poikaa, joka ei välitä mun muodoista. Hän itse asiasssa sanoi, että ei edes haluaisi mitään kakkosnelosen lankunpätkää vaan haluaa juuri mut.
Jos jotain olen oppinut niin myös tämän asian. Kyllä ne miehet tietää mitä ne oottaa kun vaatteet ottaa pois. Ei ainakaan itellä ole tullut vastaan huutoa, ei vittu, sä olitkin lihava :D
Ja käy ne miehet kuumana tämmösiin muhkeisiinkin leideihin, onneksi!
Tosi ihana ja piristävä teksti! :)
VastaaPoistaItse olen suurimman osasta varsin epävarma itsestäni, mikä tietysti on kehnon itsetunnon vika. Sen vuoksi tämä(kin) teksti oli jotenkin erityisen piristävää luettavaa ja toivonkin, että se itsetuntokin tästä kasvaisi vuosien myötä! :)
Oletteko kuulleet Evelace-mallistosta, jota myydään lähinnä ns. kotiputiikeissa? Eli ympäri Suomen on ihmisiä alusvaatemyyjinä, ja myyvät näitä alusvaatteitaan kotonaan tai pitävät esittelyn asiakkaan luona. Itselläni ei ole koon puolesta hätä, mutta tiedän tuttuja, jotka tarvitsevat liivejä, joita ei kaupasta saa. Evelacessa on "runsas kokovalikoima (Liivikoot 65 - 130 ja kuppikoot A - I)"
VastaaPoistaTämä ei ole mikään epätoivoinen mainospuhe vaan haluaisin, että kaikki tietää mitä mahdollisuuksia on. Nuo Evelacen rintaliivit ovat jotain 40-60 euron välillä, eli ei mitään hirmu kalliita. Olen kokeillut tuotteita ja laadukkaita ovat. Alla osoite.
www.evelace.fi
Ennen nykyistä poikaystävääni en uskaltanut mennä edes saunaan kavereiden kanssa... Oon aina ollu pyöreä ja mua on kiusattu siitä, mutta enää en jaksa välittää. Ei kaikki voi olla samanlaisia tikkuja...
VastaaPoistaTuo harmittaa minuakin, kun ei mistään tahdo löytyä ISOJA nättejä alusvaatteita... Mulla on ollu niin paljo ongelmia rintsikoiden kanssa ja onneksi Kotkan Change sentään myy TOSI isoja kokoja... Ja myyjäkin on tosi ihana!
Teidän blogi on ihan mahtava ja se on saannu mutkin ymmärtämään, että voin olla kaunis tälläisenäkin! Kiitos! :)
Rakastan teidän blogia! Ja tää kirjotus oli ehkä paras kaikista! KIITOS :)
VastaaPoistaMulla ei hirveesti tota kokemusta tollasista hetkistä oo, ja se johtuu tasan siitä, että omaan huonon omantunnon ja sen takia olen huono miesten kanssa. En tajua miten voitte, Peppi ja Mimmi, olla noin sosiaalisia, ilosia, positiivisia ja just tollasia ihania :) Jospa minäkin vielä joku päivä pääsen tästä itsetunto tuskasta..
Mutta. Sellasta haluisin kysyä, että mistä te kaikki, Peppi, Mimmi ja muut, ostatte alusvaatteenne? Mistä saa parhaiten istuvia isoille naisille? Haluaisin kauniita alusvaatteita, mutta tuntuu että kaikki ovat mummo malleja tai jos on kauniita, niin ne ovat liian pieniä -.-
Kaikkea hyvää teille Mimmi ja Peppi, ootte ihania! :)
- minä ujo vain
Tällaista postausta olen odottanut! Alastomuus muiden edessä on varmaan vaikeimpia juttuja mitä tiedän, etenkin miespuolisten edessä. Pystyn kyllä katsomaan itseäni alasti, mutta silti mietin aina, että tuossa pömpöttää ja tissit roikkuu ja tuo kohta tuossa ei ole hyvä. Ja tämän takia hieman intiimimmät hetket ovat välillä varsin pelottavia kun ne muhkurat pyörii mielessä.
VastaaPoistaValitettavasti eteeni ei ole vielä sattunut miestä, jolta olisin kuullut vapauttavan tiedon, että vartaloni on kaunis, joten vartaloni hyväksyminen on vielä projektin alla. Ja tää tuntuu ikuisuusprojektilta huoh...
Itse olen myös nuorempana häpeillyt ja koettanut peittää omaa vartaloani, mutta juuri päinävastaisesta syystä! Eli oon ollut aina aika hoikkanen (en kuitenkaan mikään luuranko, terveellä tavalla hoikka jos niin voi sanoa :D), ja oon hävennyt sitä ja koettanut peitellä itseäni. Moni on ihmetellyt, että miksi olen hävennyt omaa kroppaani, että pitäisi olla ylpeä. Mutta kaikki varmasti tietävät, että ei se naiseksi kasvaminen aina niin kivutonta ole. ;)
VastaaPoistaOnneksi nykyään jo osaa olla tyytyväinen omaan kehoonsa, vaikka onhan niitä huonoja päiviä toki vieläkin joskus. :D
Miten mulla teinillä on juuri nuo samat asiat painamassa mieltä mitä just kirjotit?
VastaaPoistaOlen koko yläasteen ajan piilotellut itseäni liian suurien, makkaroita sekä kurvejä peittävien vaatteiden alla. Rohkenin ottaa askeleen eteenpäin pukeutumisessa koska ajattelin että jos minusta itsestä ei tunnu hyvältä näissä vaatteissa mitkä eivät ole lainkaan istuvia, täytyy hankkia uusia.
Lähdin alennusmyynteihin innoissani koska mulla on tarve näyttää tunteita pukeutumisella. En ollut ikinä kuvitellut pukeutuvani korkeavyötäröiseen kellohameeseen, rakastuin omiin muotoihini vähän enemmän. Koitan kunnioittaa vartaloani juuri tällaisena, kerran sitä täällä vain ollaan eikä kannata antaa ajan mennä hukkaan epävarmuuden kiemuroissa.
KIITOS PEPPI JA MIMMI, OOTTE IHANIA ♥
Kiitos ihanasta postauksesta ja rehellisestä blogista mitä tiedän! <3
VastaaPoistaItse olen vähän yli 20 vuotias, hoikka, mutta sinut itseni kanssa en todellakaan ole, en voi edes äidin kanssa saunaan mennä. Koskaan en ole seurustellut, eli en myöskään mitään harrastanut. Vaikka hoikkakin olen ja harrastan liikuntaa 3 kertaa viikossa, niin joka päivä mietin kuinka vihaan vartaloani. Voisin kertoa tähän väliin kaikkea ja paljon muuta. Mutta lopuksi sanon vielä, ( ja tähän myös uskon) että ehkä siellä jossain päin maailmaa on niitä herroja, jotka rakastaa naista sellaisena kuin hän on. Ja kuinka ihanaa se olisi myös kuulla omaan korvaan.
Olipa ihana postaus! Melkein täälläkin tuli tälle päärynänmalliselle tytölle olevalle tippa linssiin. :)
VastaaPoistaVieläkin joskus sorrun peittelemään vartaloani mennessäni poikaystäväni kanssa saunaan, vaikka yhdessä ollaan oltu jo reilut kolme vuotta. Välillä naurattaa jo itseänikin oma käytös, tuskin on yhtäkään muhkuraa tai jenkkistä jota se mies ei olisi jo nähnyt ja silti tykkää kovastikkin. :)
Kiitos että olette noin ihania! <3
On myös muita koko-ongelmaisia ihmisiä, joilla on vähä erikoisen ruumiinrakenteen takia ongelmia. Oon täysin normaalipainoinen, oikeasti siinä painoindeksien keskikohdalla ihan tasan. Mutta ei vaan oo ihan tasasesti jaettu noita muotoja. Mulla on suhteellisen normaalikokoset tissit, pieni pylly, _kapeat_ jalat ja iso maha. Ja voi hyvänen aika, miten paljon oonkaan jaksanu murehtia tuota mahaani. Mutta en vaan voi olla unohtamatta sitä tosiasiaa, että sivuprofiilissa se maha on "pidemmällä" ku rintavarustus. Yritän vaan jotenkin hyväksyä sen, että ainakin näytän suoraan edestä päin katottuna hyvältä!
VastaaPoistaKiitti teille molemmille ihanille naisille!
kiitos <3
VastaaPoistaehkä mä uskallan mennä uimaan uimahalliin, mulla on uudet uikkaritkin, mut ei ne ei oo vielä päässeet uimaan, kun en oo kehdannut. Nyt kerään rohkeuteni, ihan sama mitä muut ajattelee.
Love you girls <3
Voi ei, ihana teksti.
VastaaPoistaItse olen jo parinkympin paremmalla puolella, mutta en ole koskaan elämässäni seurustellut... yksi syy siihen on juuri se, että olen kyllä normaalipainoinen, mutta en siltikään todellakaan mikään pieni, ja se on on vaivannu mua aina tässä asiassa. Jos joku osoittaa kiinnostusta niin tuskastun ja ahdistun, koska kuvittelen päässäni tilanteen kuinka toinen sitten pettyisi kun näkisi meikäläisen alasti... Luulenkin, että tästä syystä torjun kaikki 'ehdokkaat', koska mielestäni mun vartalo on maailman hirvein ja niin epäseksikäs kuin voi olla. Tälläkin hetkellä olis ehkä mahdollisuus johonkin, tai ainakin yksi on saattanut osoittaa kiinnostusta... Olen hulluna häneen, mutta en vain pääse omista estoistani!!!!
Anteeksi romaanivuodatushuhhuh ja kiitos ihanasta blogista !! :)
Vitsi, ihana postaus. Ja ihana blogi. On antan vielä pikkasen lisää itsetuntoa.
VastaaPoistaItse laihduin paljo, mutta olen saanut takaisin jonkin verran. Mut en jaksa hirveesti stressata. Kun ei poikaystävää ole nähtävästi haitannutkaan.
-s-
Tykkäsin tästä postauksesta todella paljon! Viisaita sanoja, ja niin totta jokanen niistä : )
VastaaPoistaIte olen pehmeä ja sopivasti pyöreä, ja nykyään osaan jopa hyväksyä sen vaikka se oli vaikeeta sillon kun huomasin, että olinkin saanu lisäkiloja pikkuhiljaa enkä ollut sitä heti huomannut. Nyt pystyn jo hyväksyy asian, ja olen sinut itteni kanssa. Rakastan itteäni just tälläsenä kun mä oon. Nyt mä oottelen, että löytäsin itelleni sellasen spesiaalin nuoren miehen, joka tykkäis musta kans tälläsenä kun olen. Se ois kaikkein parasta : D ja vielä mä sen löydän! Kuhan vaan pääsen eroon turhasta ujoudestani.
Tulipas nyt pitkä teksti, mutta ei haittaa. Tästä aiheesta saakin tulla!
ps. NIIN ja anonyymille, joka valitti lihomisen seurauksena ilmestyneistä raskausarvista, allekirjoittaneelta melkeen parikymppiseltä nuorelta naiselta niitä myös löytyy. mutta ei ne näytä niin pahalta, kun niistä oppii ite tykkäämään! sun pitää pikkuhiljaa oppii rakastamaan niitä osana sua!
Olen myös paininut miltei koko ikäni huonon itsetuntoni kanssa. Olen aina ollut reilusti ylipainoinen ja nuorempana sen takia kiusattiinkin. Nyt olen reilu parikymppinen. En ole koskaan ollut tyytyväinen itseeni ja edelleenkään oma peilikuva ei miellytä.
VastaaPoistaPari vuotta sitten ystävystyin erääseen mieheen, jolta aikoinaan sain aikas monta yökyläkutsua ennen kuin uskaltauduin saman peiton alle. Pelkäsin etten miellytä häntä sitten alkuunkaan, kun sellainen tuntui ja tuntuu vieläkin aivan mahdottomalta. Kuka nyt musta voisi pitää, kun en siihen itsekään kykene? Pelko oli turhaa, sillä hän pitää musta kaikin puolin ja jokaisesta ylimääräisestäkin kilosta. Tämän miehen avulla olen oppinut pitämään edes hieman itsestäni, ja siitä olen ikuisesti hänelle kiitollinen. Elämä on hitusen verran helpompaa, kun ei ole niin ankara itselle.
Lohduttavaa kuulla, että muillakin on ongelmia itsetunnon kanssa. Itsekin olen parikymppinen ja normaalipainoinen, mutta oma minäkuva ahdistaa ja paljon. En oo uinut 6lk jälkeen, kuntosalille meen urheiluvaatteissa ja poistun sieltä ne päällä. En uskalla näyttäytyä poikaystävälleni päivänvalossa alasti... :/
VastaaPoistaTämä oli kyllä illan piriste!
VastaaPoistaMutta todellakin kauniita alusvaatteita saa hakea ja kaukaa, minulla kun on vielä se ongelma että rintaliivien kuppikoko on pieni, mutta rinnanympärys iso. Ei mee yksiin minkään kanssa oikein. Ja jotenkin ne muodot on kertyny ihan vääriin paikkoihin mutta pirteällä ja hyväksyvällä asenteella mennään! Ja kunhan osaa ns. pukeutua koon mukaan niin sillä voittaa jo aika paljon. Kyllä ne miehet meistä isoistakin tykkää (ja itse henkilökohtaisesti tykkään pitkistä ja rotevista miehistäkin)
Huippu teksti jälleen!
VastaaPoistaKaikki todella lähtee oman kehon hyväksymisestä. Nimittäin alastomuuden häpeily ei ole pelkästään lihavien ongelma, myös laihana alastomuus voi hävettää! silloin tuntuu, ettei ole tarpeeksi muotoja, miehet ei tykkää jne...
Joten olet sitten lihava tai laiha, se pitää vaan hyväksyä ja olla miettimättä sen toisen ihmisen mielipiteitä. :))
Jos voisin, ottasin sut asumaan mun sängyn alle. Jos vähääkään ottaa päähän tai tuntuu muuten ihan perseeltä, sä osaat sanoa oikeet sanat ja saat mut tuntemaan itteni tärkeeks, vaikka lukijoita on lähemmäs 2000 :D
VastaaPoistaTäytän kohta 19 ja paisun jatkuvasti enemmän ja enemmän. Välillä pistää vituttamaan, et miks mä en voi olla laiha. Oon yli vuoden ollut asenteella "miehet ei enää kiinnosta, oon ihan hyvin yksin" mut nyt uutena vuotena yks jätkä pyys numeroa ja annoin ajatuksella et oon kohtelias nyt ja poistan sen huomenna. No tämä herra etsi minut facebookista (todella ETSI koska tiesi mun etunimen eikä mitään muuta..ei edes kavereita) ja laittoi seuraavana päivänä tekstaria. Vaikka koko jutusta ei tulis mitään, tiedän nyt et vaikka oon lihonnut ja itsetunto pudonnut maan ytimeen, joku voi oikeesti kiinnostua musta. Ja päätinkin olla jatkossa itsevarmempi. Hemmetti, oon mä ennenki pärjänny!
Eli peittely on tuttua monella tapaa (istuessa aina joku tyyny tai laukku sylissä peittämässä vatsaa yms) mut avauduin nyt vähän ohi aiheen.. Hups!
Jos joku joskus minun korvien kuullen tulavisuudessa ilmaisee epäilyksiä tai kritiikkiä tätä blogia kohtaan, näytän niillä tän tekstin. :)
VastaaPoistaIhana postaus! Kiitos tästä ♥
VastaaPoistaOon miettinyt jo jonkun aikaa, et kun te ootte noin ihania ja ilosia ja sosiaalisia, että ootteko koskaan olleet ujoja tai epävarmoja? Oon nyt 18-vuotias ja mua on kiusattu koulussa melkein aina, (ala-asteella se oli pahinta) koska oon lihava. Oon myös osittain sen takia tullut kovin ujoksi ja itsetunto on alhainen. Olen kyllä koittanut päästä tästä eroon ja ajatella, että olen juuri hyvä tälläisenä. Oon myös luottanut siihen, että ujos hälvenee iän myötä tavallaan. Pelkään, että koska olen näin ujo ja pyöreä, en koskaan löydä ketään. Lihavan ja sosiaalisen kun on helpompi löytää seuraa :D
tosi hyvä kirjotus! ihanaa että uskallat kirjottaa noin avoimesti, saat varmasti monen tytön paremmalle mielelle ja valat heihin itsevarmuutta. onneks sen oikean ihmisen kanssa kaikessa huumassa usein unohtuu miltä se oma maha näyttää ;)
VastaaPoistaEntäs sitten kun ei ole niitä muotoja ollenkaan?
VastaaPoistaJotenkin tuntuu että vähän kookkaammalle on helpompi sanoa, että "Hyväksy itsesi, muodot ovat vain naisellisia!"
Itselläni kun on lantio ja takapuoli kuin 10-vuotiaalla pojalla. Jos sattuu olemaan vähän ylimääräistä, niin ainahan sitä voi laihduttaa. Mutta milläs sitä lantiota lähtee itselleen kasvattamaan...
Muuten olen kyllä ihan tyytyväinen, mutta tuota seikkaa vartalossani vihaan ja häpeän.
Ei ole tarkoitus vähätellä ketään/mitään, kuhan kerroin oman näkökantani asiaan :)
MAHTAVA TEKSTI! Ootte niin ihanan aitoja ja rehellisiä (: voi että, tää blogi piristää aina (:
VastaaPoistaMulla ei ole tarinoita jakaa, kun välttelen vähiä vaatteita parhaani mukaan. Mutta halusin vaan itsekin kertoa, että ootte piristystä talveen (toki kesällä ja muulloinkin ihan varmasti)! Kahlasin muutamassa päivässä kaikki postaukset läpi ja te ootte ihania. Ootte äärettömän inspiroivia. Kun kriiseilen peilin edessä näitä kiloja niin mulle tulee mieleen teidän loisto asenne, ja se ajatustapa on saattanut tarttua muhun jotenkin, ja joskus mä oonkin ihan tyytyväinen siihen mitä oon (toivottavasti joskus ihan kunnollakin). Se merkitsee mulle tosi paljon.
VastaaPoistaJoten, kiitos teille! Ootte niin kauniita ja ihania persoonia ja toivon teille kaikkea hyvää :-)
Kiitos ihanasta tekstistä! Tästä saa taas lisää itseluottamusta, se kun tuppaa välillä katoamaan...! Ja niille, jotka kyselivät isojen ja kauniiden alusvaatteiden perään niin Changella on myös nettikauppa, josta löytyy kokoja aina J-kuppiin saakka :)
VastaaPoistaLihavuuden takia tosiaan joutuu keksimään kaikenlaisia ''peittelytapoja´´. Nuorempanahan se on kaikista vaikeinta ollu, johtuen liikuntatunneista. Itse jäin aina viimeiseksi, yritin peitellä itseäni pyyhkeellä ja menin mahdollisesti jopa vessaan puhemaan, koska koin tilanteen niin vastenmieliseksi. Kavereiden kanssa saunaan mennessä ''unohdin'' joko jonkun pesutarvikkeen tai pyyhkeen kotiin + päälle selittelyt, etten joutunut kyseiseen tilanteeseen.
VastaaPoistaNaistenvaivoilla ja sairastumisilla (päänsärky, vatsakipu, väsyttää) pääsi hyvin myös pois tilanteesta.
Ensimmäisen poikaystävän kanssa oli ehkä se pahin kriisi. Taisi mennä kolme kuukautta, ennekuin uskalsin nukkua edes ilman housuja. Muutama seurustelusuhde sen jälkeen on loppunu kuin seinään, kun mies ei ole ymmärtänyt, kuinka pahanlaatuinen kammo mulla on omaan alastomuuteen. Intiimit tilanteet on hoidettu paita/peitto päällä ja valot ehdottomasti kiinni, jos käsi on miehellä mennyt lähellekkään vatsan aluetta niin nopeasti siirsin käden muualle.
Nyt olen muutaman kuukauden seurustellut ehkäpä ihanimman miehen kanssa, mutta ongelma jatkuu. Onneksi hän ymmärtää ongelmani ja on sanonut, että pieni pala kerrallaan, onhan tässä aikaa odottaa :)
Myös se, että on ns. liian laiha aiheuttaa pelkoja esiintyä ilman vaatteita, etenkin miespuolisten edessä. Hävettää, ettei ole tarpeeksi muotoja ja pelottaa, että ihmiset olettavat sulla olevan syömishäiriö, vaikkei siitä ole kyse. Useammin korviini on kantautunut, ettei liika laihuus ole kaunista tai miellytä miesten silmää, kuin pyöreys tai muodokkuus.
VastaaPoistaAla-asteelta lähtien on ollut luonnostaan pitkä ja laiha, vaikka aina syönyt normaalisti. Lapsesta asti on joutunut kuuntelemaan myös huomauttelua asiasta, joka on tuntunut pahalta ja vaikuttanut itsetuntoon.
Vanhemmiten on alkanut hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Tätä blogia on mukava lukea, kun tästä välittyy niin ihana itsensähyväksymisen ja positiivisen ajattelun elämänkatsomus, jota voi soveltaa omaankin elämään lähtökohdista riippumatta :)
ihana ja koskettava teksti! itsekin olen aina ollut epävarma vartalostani. toivottavasti epävarmuus laantuu iän myötä. :)
VastaaPoistaMoi!
VastaaPoistaEnsinnäkin haluan sanoa että teidän blogi on ihan mahtava. On ihanaa nähdä teidän puhuvan suoraan ja rehellisesti asioista joista useimmat ihmiset vaikenee. Ootte ihan käsittämättömän rohkeita ja inspiroivia naisia! :)
Sitten itse asiaan.. Parikymppisenä, isorintaisena, bmi 30 omaavana, raskausarpisena nuorena naisena tiedän aivan täsmälleen mistä puhut. En ole koskaan käynyt suihkussa tai näyttäytynyt alasti muiden naisten edessä, en ole koskaan ottanut aurinkoa bikineissä ja kouluaikoina vaihdoin vaatteet liikuntatuntejen jälkeen aina vessassa. Miesten edessä en voinut kuvitellakaan näyttäytyväni alasti, ainakaan valot päällä. Koitin aina viimeiseen asti pitää päälläni edes rintsikat ja topin, sillä kuvittelin että miehet järkyttyisivät jos näkisivat "koko kaameuden". Muistan kun silloinen poikaystäväni pyysi ekan kerran mua kanssaan suihkuun ja saunaan.. Voi jeesus sentään mikä paniikki muhun iski. Ajatus siitä, että menisin suihkuun ja saunaan valot päällä, täysin alasti, ja vielä miehen kanssa sai mut melkein itkun partaalle. Sopersin siinä sitten että oon allerginen koivulle ja heidän saunanlauteet on koivusta tehdyt joten en voi mitenkään tulla.. Voit varmaan arvata että se suhde kaatui aika äkkiä :D
Tuhlasin siis vuosia elämästäni kriiseilyyn ja itseinhoon kunnes lopulta tajusin, että paskat muiden mielipiteistä, mä oon ihana just tämmösenä. Mulla on kaunis hymy, fiksuja ajatuksia ja hyvä huumorintaju. Tämän oivallettuani ei mennyt aikaakaan kun tapasin elämäni miehen, ja arvatkaas mitä? Se rakastaa mun möykkyjä ja muhkuroita, sen mielestä oon täydellinen kaikessa epätäydellisyydessäni. Parin viikon seurustelun jälkeen se hiippaili mun perässä suihkuun ja kertoi että se rakastaa jokasta senttiä mun vartalossa.
Nykyisin peiliinkatsoessani mua ei edes hävetä.
Kiitos! Itse olen reilu parikymppinen tyttö ja heilunut koko elämäni normaalipainoisen - lihavan välimaastossa, ehkä enemmän lihavan puolella. Faktana tiedän, että en ole äärettömän lihava. Silti suhde omaan vartaloon on äärettömän ristiriitainen ja sitä tulee vatvottua päivittäin - hullua! Esim. toppia en ole käyttänyt KOSKAAN julkisesti. Tämä teksti antoi paljon ajatuksia ja aionkin käyttää sitä pohdiskelun- ja voimanlähteenä :) Voimaannuttavaa on ollut lukea etten ole yksin... ja tuntuu, että näitä samoja ajatuksia on niin paljon koosta riippumatta!
VastaaPoistaValoisampaa kevättä kohti :)
Yksi jokapäiväinen nakutanssija ilmoittautuu! Voin kertoa että peilin edessä tanssiminen kuuluu kiinteästi osaksi päivääni :----D Nainen on kaunis, oli hän minkä muotoinen tahansa!
VastaaPoistaOon kyllä huomannu myös sen, että suomesta ei saa kunnon liivejä, ainakaan alle satasella. Itellä on vielä pienehkö rinnanympärys mut suht kookkaat ryntäät (ihastuttavas sana), ja aikasta harvasta kunnon rintsikkakaupastakaan löytyy edes hyviä perusmustia liivejä kokoa 75H. Siispä mulla on tällä hetkellä tasan yhdet rintsikat, jotka on ihan ookoot.
VastaaPoistaVinkkinä muuten Englantiin matkaajille, että esim. Marc&Spenceriltä saa loistavia ja isotissisille tarkoitettuja urhelirintsikoita alle 20 punnalla!
-Hert
Juuri oikea asenne! Harmi vain että monesti nuoret ja kokemattomat itsensä pornolla "kouluttaneet" pojat eivät välttämättä osaa aina odottaa sitä mitä vaatteiden alta paljastuu. Oma nuoruuden exäni oli kaamea tapaus, jopa haarovälini oli kuulemma ruma o.O
VastaaPoistaNykyinen poikaystäväni on onneksi ihana ja hyväksyy minut tällaisena, mutta en ole päässyt eroon peittelystä (tsiisus, ollaan oltu kohta neljä vuotta yhdessä..). Häpeilen istuessa mahamakkaroita ja tissit ovat sellaiset ketunnokat että peitän ne aina jos on valot päällä :D Kiitos kannustavasta kirjoituksesta, kai tässä pitäisi oikeasti itsekin alkaa vapautumaan!
Pakko nyt kommentoida ensimmäistä kertaa tätä More To Love blogia. TE OOTTE IHAN PARHAITA! Oon lukenut koko blogin läpi, eikä löydy juttua joka tylsistyttäisi. Ootte tosi huippuja ja saatte hymyn aina mun huulille! :) Olisipa maailmassa enemmänkin ihmisiä, joilta löytyisi yhtä hyvä asenne ja suhtautuminen itseensä sekä elämään, kuin mitä teillä on!
VastaaPoistaHyvä tytöt! :)
Vau, hyvin paljon positiivista palautetta kaikilta lukijoilta.
VastaaPoistaTarkoitukseni ei ole loukata, mutta silti pakko päästä kuulemaan teidänkin mielipide tähän asiaan rakkaat muotobloggaajat.
Mitä mieltä olette siitä että tätä blogia verrataan anorektikkoblogeihin, bulimiablogeihin yms.? Painosta ja kehon muodoistahan molemmissa on kuitenkin kysymys, kauneusihanteet vaan vaihtelee.
Ylipaino on myös, nykyään jopa yleisempi ja monessa tapauksessa vakavampi sairaus kuin esimerkiksi anoreksia.
Pelkäättekö koskaan, että yrittäessänne piristää tukevia keijukaisia, päädyttekin edistämään ylipainoa ja lihavuutta?
Kuin kehuisi bulimikon näkyviä kylkiluita, tai anorektikon minimaalista ruokavaliota.
Itse en nyt sitä läskiä vartalossani niin paljon häpeä, mutta raskausarvet... Saa mut oksennuksen partaalle joka kerta ja niitä on ympäri mahaa kirkkaanpunaisia. Enkä usko, että miehetkään niistä kovin tykkää, vaikka sanoisikin, että vartalo on ok. Noh, en tiedä, ikinä poikaystävää ollu tai muutakaan säätöä.
VastaaPoistaKiitos : ) sanattomaksi vetää tälläinen mahtavuus : ) ihanaa luettavaa!
VastaaPoistaRakas "Alipainoinen vasten tahtoaan",
VastaaPoistanyt tykitit niin tiukkaa faktaa, että on pakko kommentoida.
"Ylipaino on myös, nykyään jopa yleisempi ja monessa tapauksessa vakavampi sairaus kuin esimerkiksi anoreksia."
Ylipaino on ehkä yleisempää, kuin anoreksia (luojan kiitos), mutta että vakavampi SAIRAUS? Läheskään kaikki ylipainoiset eivät ole sairaita, esimerkiksi muutama ekstrakilo tarkoita automaattisesti sitä, että olisi sairas. Toisaalta jokainen, jolla on anoreksia, on sairas. Ylipainoisella ei välttämättä ole vääristynyt kuva vartalostaan, anorektikolla on.
Näitä kahta on siis aika hupsua verrata toisiinsa, aivan kuin ne olisivat täysin itsestäänselvä vastapari.
Urheilullinen pullero voi olla verrattaessa jopa terveempi, kuin sohvalla viihtyvä hoikkeliini.
Tunnut niputtavan kaikki läskit samaan 10 000 kaloria päivässä popsivaan, alati paisuvaan kastiin. Yhtä pitävä väite on esimerkiksi se, että kaikki miehet ovat kusipäitä.
"Kuin kehuisi bulimikon näkyviä kylkiluita, tai anorektikon minimaalista ruokavaliota."
Jos tietäisit syömishäiriöistä yhtään enempää, et olisi nostanut esimerkiksi bulimikon näkyviä kylkiluita, bulimikot kun eivät aina laihdu sairautensa myötä, vaan saattavat lihoa huomattaviakin määriä.
"Mitä mieltä olette siitä että tätä blogia verrataan anorektikkoblogeihin, bulimiablogeihin yms.? Painosta ja kehon muodoistahan molemmissa on kuitenkin kysymys, kauneusihanteet vaan vaihtelee."
Mulle ei ole tullut Pepin ja Mimmin jutuista koskaan sellainen fiilis, että he ihannoisivat pelkästään ylipainoisia. Viesti on ennemminkin, rakasta itseäsi ja pidä itsestäsi huolta, olit sitten minkä kokoinen hyvänsä. Jos täältä löytää jonkun älyttömän lihotusmission, on vika lukijan asenteessa, ei kirjoittajissa.
Sitäpaitsi itsensä hyväksyminen ja rakastaminen saattavat olla avain hoikistumiseenkin. Jos pitää ulkomuodostaan, on valmis näkemään vaivaa sen eteen, eikä ajattele tyyliin "no ei se haittaa jos vedän kaks litraa tätä suklaajäätelöö ja vähän sipsii päälle ku oon jo valmiiks tällänen kuvottava läski". Hyvän itsetunnon ansaitsevat mielestäni kaikki, ikään, kokoon, ulkonäköön tai kansallisuuteen katsomatta. :)
Rakas "Alipainoinen vasten tahtoaan",
VastaaPoistanyt tykitit niin tiukkaa faktaa, että on pakko kommentoida.
"Ylipaino on myös, nykyään jopa yleisempi ja monessa tapauksessa vakavampi sairaus kuin esimerkiksi anoreksia."
Ylipaino on ehkä yleisempää, kuin anoreksia (luojan kiitos), mutta että vakavampi SAIRAUS? Läheskään kaikki ylipainoiset eivät ole sairaita, esimerkiksi muutama ekstrakilo tarkoita automaattisesti sitä, että olisi sairas. Toisaalta jokainen, jolla on anoreksia, on sairas. Ylipainoisella ei välttämättä ole vääristynyt kuva vartalostaan, anorektikolla on.
Näitä kahta on siis aika hupsua verrata toisiinsa, aivan kuin ne olisivat täysin itsestäänselvä vastapari.
Urheilullinen pullero voi olla verrattaessa jopa terveempi, kuin sohvalla viihtyvä hoikkeliini.
Tunnut niputtavan kaikki läskit samaan 10 000 kaloria päivässä popsivaan, alati paisuvaan kastiin. Yhtä pitävä väite on esimerkiksi se, että kaikki miehet ovat kusipäitä.
"Kuin kehuisi bulimikon näkyviä kylkiluita, tai anorektikon minimaalista ruokavaliota."
Jos tietäisit syömishäiriöistä yhtään enempää, et olisi nostanut esimerkiksi bulimikon näkyviä kylkiluita, bulimikot kun eivät aina laihdu sairautensa myötä, vaan saattavat lihoa huomattaviakin määriä.
"Mitä mieltä olette siitä että tätä blogia verrataan anorektikkoblogeihin, bulimiablogeihin yms.? Painosta ja kehon muodoistahan molemmissa on kuitenkin kysymys, kauneusihanteet vaan vaihtelee."
Mulle ei ole tullut Pepin ja Mimmin jutuista koskaan sellainen fiilis, että he ihannoisivat pelkästään ylipainoisia. Viesti on ennemminkin, rakasta itseäsi ja pidä itsestäsi huolta, olit sitten minkä kokoinen hyvänsä. Jos täältä löytää jonkun älyttömän lihotusmission, on vika lukijan asenteessa, ei kirjoittajissa.
Sitäpaitsi itsensä hyväksyminen ja rakastaminen saattavat olla avain hoikistumiseenkin. Jos pitää ulkomuodostaan, on valmis näkemään vaivaa sen eteen, eikä ajattele tyyliin "no ei se haittaa jos vedän kaks litraa tätä suklaajäätelöö ja vähän sipsii päälle ku oon jo valmiiks tällänen kuvottava läski". Hyvän itsetunnon ansaitsevat mielestäni kaikki, ikään, kokoon, ulkonäköön tai kansallisuuteen katsomatta. :)
Oon seurustellut poikaystäväni kanssa yli kolme ja puol vuotta ja en vieläkään pysty nauttimaan seksistä, koska ajattelen vaan joka hetki sitä, että löllyykö mun reidet tai pömpöttääks mun maha.
VastaaPoistaUimahalliin tai rannalle en edes voi ajatella meneväni, hyi saasta. Ihmisethän näkis mun reidet.
Nättejä alusvaatteita en edes ajattele, näillä F-kupin tissejä ei mihinkään pitsiunelmiin tungeta. Niin mahtavaa ku se oliskin.
Koko peruskouluhan meni vakaasti niissä merkeissä, että liikuntavaatteet vaihdettiin vessassa, missä pestiin myös kainalot lavuaarin yllä, ettei tarvitsisi mennä suihkuun muiden kanssa. Myös kaikissa yökyläilyissä ystävien luona tähänkin päivään asti on tullut vaatteet vaihdettua aina vessassa, sama omassa kotona, jos on kaverit ollut kylässä. Riparilla odotin aina, että muut on käyneet suihkussa ensin ja sen lisäksi kävelin vielä alas rantaan asti eri suihkuun, jottei kukaan varmasti sattuisi samaan aikaan sinne. Välttelyt ja peittelyt on siis tuttua kauraa!
VastaaPoistaAlastomuutta miehen lähellä en edes ajatellut koska en koskaan ajatellut, että ketään vastakkaisen sukupuolen edustajaa edes kiinnostaisi nähdä minua alasti. Ei niitä kerta kiinnostanut muutenkaan. Sitten kun vihdoin kerran ihan hirveän komea mies kiinnostuikin minusta niin tajusin, että "hei, tuonlainenkin mies voisi kiinnostua tällaisesta tytöstä." Se valoi minuun paljon itseluottamusta, jopa niin paljon, että kun myöhemmin sama mies kohteli huonosti, pystyin sanomaan, että "hei, edes tuonlainenkaan mies ole minun arvoiseni." Ulkonäkö ei siis ole kaikki kaikessa. :)
Oon huomannut, että en enää katso esim. elokuvissa niitä laihoja naisia, joilla on täydellinen vartalo ja ajattele, että olisinpa tuon näkönen. Katson niitä naisia (jotka mahdollisesti saattavat olla laihooja, tai sitten eivät), jotka on tosi itsevarmoja itsestään ja ajattelen, että olisinpa TUON näköinen! Itsevarmuus on seksikkäämpää kuin laihuus. :)
Tuo Jonna sanoi ihanasti "Rakastan itteäni just tälläsenä kun mä oon ja nyt oottelen, että löytäsin itelleni sellasen miehen, joka tykkäis musta kans tälläsenä kun olen."
Koko peruskouluhan meni vakaasti niissä merkeissä, että liikuntavaatteet vaihdettiin vessassa, missä pestiin myös kainalot lavuaarin yllä, ettei tarvitsisi mennä suihkuun muiden kanssa. Myös kaikissa yökyläilyissä ystävien luona tähänkin päivään asti on tullut vaatteet vaihdettua aina vessassa, sama omassa kotona, jos on kaverit ollut kylässä. Riparilla odotin aina, että muut on käyneet suihkussa ensin ja sen lisäksi kävelin vielä alas rantaan asti eri suihkuun, jottei kukaan varmasti sattuisi samaan aikaan sinne. Välttelyt ja peittelyt on siis tuttua kauraa!
VastaaPoistaAlastomuutta miehen lähellä en edes ajatellut koska en koskaan ajatellut, että ketään vastakkaisen sukupuolen edustajaa edes kiinnostaisi nähdä minua alasti. Ei niitä kerta kiinnostanut muutenkaan. Sitten kun vihdoin kerran ihan hirveän komea mies kiinnostuikin minusta niin tajusin, että "hei, tuonlainenkin mies voisi kiinnostua tällaisesta tytöstä." Se valoi minuun paljon itseluottamusta, jopa niin paljon, että kun myöhemmin sama mies kohteli huonosti, pystyin sanomaan, että "hei, edes tuonlainenkaan mies ole minun arvoiseni." Ulkonäkö ei siis ole kaikki kaikessa. :)
Oon huomannut, että en enää katso esim. elokuvissa niitä laihoja naisia, joilla on täydellinen vartalo ja ajattele, että olisinpa tuon näkönen. Katson niitä naisia (jotka mahdollisesti saattavat olla laihooja, tai sitten eivät), jotka on tosi itsevarmoja itsestään ja ajattelen, että olisinpa TUON näköinen! Itsevarmuus on seksikkäämpää kuin laihuus. :)
Tuo Jonna sanoi ihanasti "Rakastan itteäni just tälläsenä kun mä oon ja nyt oottelen, että löytäsin itelleni sellasen miehen, joka tykkäis musta kans tälläsenä kun olen."
tule ihmeessä jakamaan meillekin niitä kauniita alusvaatteita ;)
VastaaPoistaitse olen huomannut myös sellaisen ongelman rintsikoita ostaessani, että on vaikea löytää ns. "normaalia kuppikokoa" (b/c) jossa se ympärys olisi vähän isompi, (90-95) yleensä loppuu koot aina 85, ja ne on tietty tosi tiukat :(
Mun painoindeksi on yli 40, eli muhkuraa riittää, mutta miehelleni se on täysin ok. Mä nukun yöt alasti ja kuljen kotonakin paljon alasti. Enemmän ne roikkuvat löllyrät mua vaivaa ku mun miestä. Olen tätä kyseenalaistanut monta kertaa kolmen vuoden parisuhteemme aikana, mutta hän ei ole _ikinä_ viitannut sanallakaan siihen suuntaan, että olisin ällöttävä tai tarvitsisin painonpudotusta. Hän on itse normaalipainoinen. Hän on ensimmäinen ihminen koskaan joka hyväksyy minut täysin tämän näköisenä kun olen (vanhempanikaan eivät näin tee). Mutta jos me joskus sattuisimme eroamaan ja olisin uuden miehen eteen alasti astelemassa niin kyllä mä olisin epävarma. Uskon nimittäin että olen löytänyt harvinaisuuden rinnalleni. Mutta kyllä näköjään näitäkin miehiä on! Jotkut tykkää vaaleista, jotkut tummista, jotkut pullukoista, jotkut laihoista!
VastaaPoistaMut joo... Mitä sitä herkkujansa piilottelemaan... Vaatteet pois vaan ja jos lähtee karjuen karkuun niin hasta la vista beibe! Seuraavaa pökköä pesään vaan...... :D
Mä oon ite alle 15, ja painan 73 kiloa.. kaikki mun luokan tytöt painaa varmaa 20-35 kiloa mua vähemmän. Mulla alkaa ahistaan aina pukuhuoneessa, koska kaikki muut on nii laihoja, että ne voi olla siellä tiukka toppi päällä, ja mä koitan vetää mahan sisään nii paljo ku menee.. kamalinta tässä jutussa on se, et yks meiän luokan tyttö, haukku mut päin naamaa lihavaks. Nytki itku silmässä kirjotan tätä juttua.. )=
VastaaPoistaMimmi ja Peppi, kiitos oikeesti, tästä blogista, saan tästä päivittäin voimaa..
ihanaa luettavaa :)
VastaaPoistamuutama nettikauppa josta isoja rintaliivi kokoja
http://www.lumingerie.fi/PublishedService
http://www.bravissimo.com/default.aspx
Voi ääks, ehkä mun lempparipostaus ikinä, ootte ihan hurjan ihania. Ei mulla mitään kummempaa asiaa enkä uskalla omia peittelytarinoitanikaan kertoilla, oli vain pakko tulla sanomaan iso KIITOS. Harmi etten tunne teitä (tai edes teidän kaltaisia) ihmisiä henkilökohtaisesti, voisi itsetuntokin pikkuhiljaa kohota jos joku olisi ihan "livenä" tsemppaamassa samaan tapaan kuin te tämän blogin kautta. :)
VastaaPoistaOon reilusti lihava, kaksikymppinen tytönpallero, ja painiskelen aika syvällä suossa näiden ulkonäöpaineiden kanssa. Olin koko peruskouluikäni kiusattu lihavuuteni takia, eikä niitä miehiä nykyisinkään pahemmin ole ympärillä pörrännyt. Joskus mietin, että mitä hittoa tapahtuu kun sen jonkun vierelleni löydän - kuulun nimittäin juuri siihen "vaatteet vaihdetaan vessassa" -kansaan, joka ei uskalla näyttää mahaansa edes parhaalle ystävälleen..
Tää postaus piristi silti mun mieltäni ihan järjettömästi, en panisi todellakaan pahakseni vaikka pistäisitkin sen romaanin aiheeseen liittyen tulemaan! :D Että sitä bestselleriä odotellessa...
Ei se aina niin helppoa ole paljastaa itseään miehelle. Itselläni meni vuosi kun sain oltua alasti mieheni edessä. Nykyisin meillä on yksi lapsi ja vois sanoa että oli ne vanhat mitat paremmat koska maha roikkuu polvissa. mutta nyt tähän olen alkanut sopeutua ja ostanut uusia vaatteita :) Joku puhui rintaliiveistä niin itse olen tykänny ostaa Lindexilta,Seppälä ja KappHall koska löytyy myös isoille ihmisille. Ja sis itselläni on 95D. Ja hintakin on suht kohillaan. Kiitos ihanasta blogista ja siitä että ootte vaikuttanu ainakin mun itsetuntoon että en ole niin kriittinen enään ja uskallan olla vapaammin iso ihminen :) -KeijuKride-
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaRakastan teidän blogianne aivan älyttömästi ja tämä merkintä sai hymyn huulille!
Muistan itsekin kuinka kamalaa oli ensimmäisen poikaystävän kanssa kun joka ikinen aamu piti miettiä, missä vaatteessa näytän vähemmän lihavalta ja mistä hän voisi tykätä. Loppujen lopuksi juttu kariutui siihen, etten kestänyt olla suhteessa (toisin sanoen itseni kanssa). Nykyisin seurustelusuhteeni ovat avoimempia ja yhdelle herralle olen uskaltaunut jopa riisumaan vaatteeni. Kohtasin pelkoni ja eihän tuo mitään sanonut! Hymyili ja sanoi, että tällaista odottia ja tällaisesta tykkää. Hyvä mieli jäi! :)
Kiitti tästä ihanasta postauksesta :)
VastaaPoistaItseäni on arvosteltu lihavuuden vuoksi niin kauan kuin muistan. Mullekkin ne pukuhuoneet oli ja on se pahin paikka, aina alkaa miettiä mitähän tuokin musta ajattelee yms ja peittelen itseäni esim. pyyhkeellä tai käsillä. Mulla on ollu pari miestä joiden kanssa uskalsin olla alastikin, mutta kavereiden kanssa jos ollaan saunomassa alan heti peitellä itseäni. Ja on totta, että ne kauniit alusvaatteet saavat olon varmemmaksi. :))
Mahtavaa tekstiä!!
VastaaPoistaHaluan vain sanoa teille tytöille Mimmi ja Peppi, että te ootte aivan liian ihania! Ketkä muut suomalaiset ottaisi tälläiset asiat esille julkisesti? Samalla rikkoessa "muka tavallisten kokoisten" ennakkoluuloja, me muut pullukat löydämme toisemme (tajuamme ettemme ole yksin) ja bloginne saa positiivista keskustelua aikaan _aina_! Hyvä että joku meistä kertoo kuinka nainen voi olla FAT, FABULOUS & FANTASTIC!
Jatkakaa samaan malliin ja ihanaa kevättä molemmille! Puss
pakko sanoa vaan että ootte I H A N I A !!!!!! ♥
VastaaPoistaONNEA VOITOSTAAA VUODEN MUOTIBLOGI !! ootte ihania =)
VastaaPoistaJES voititte ne web awardsit! ootte ihania!! (L)
VastaaPoistaHyvä te tytöt! Onnea Peppi ja Mimmi! Voice Web Awards-kisan vuoden muotiblogin voitto teille, suuret onnittelut! :) ♥
VastaaPoistaONNEA VUODEN MUOTIBLOGI TITTELISTÄ!!!<3
VastaaPoistaAluksi iso kiitos Mimmille ja Pepille blogista:) Piristätte tämänkin tyllerön arkea asenteellanne!
VastaaPoistaOlen ollut koko ikäni pyöreä punaposki. Vasta nykyisen poikaystäväni kanssa olen oppinut olemaan sinut muhkuraisen takamukseni ja allieni kanssa. Aikaa sinää meni, reippaasti päälle 6 kk, mutta poikakaveri oli kärsivällinen ja jaksoi aina vakuutella, että olen tällaisena aivan ihastuttava.
Kiitos ! <3
VastaaPoistaOli aivan ihana lukea tuota. Loistavaa kuulla, että on vielä itsevarmoja ihmisiä, jotka eivät häpeile itseään. :)
~Sara~
Mahtava kirjoitus, juuri näin! Onnea voitosta! Löysin bloginne awardsien ehdokkuuden kautta, ja vitsit miten mahtavia mimmejä olette!
VastaaPoistaVeit Peppi niin jalat suustani! Oli kyllä niin tuttuja ajatuksia ihan jokainen. Vasta nyt kohta 3kymppisenä olen alkanut hyväksymään itseni ja tykkäämään mun rehevästä "lihavan naisen pyllystä" :) Mä niin toivon että teidän blogi tavoittaisi kaikki Suomen tytöt, että tämän hetkiset alle 2kymppiset oppisi tykkäämään itsestään ja hyväksymään itsensä nopeammin kuin minä. Se helpottaisi tilannetta myös oman eskari-ikäisen tyttären kohdalla, josta toivoin aikanaan poikaa koska koin naisena olemisen vaatimukset niin koviksi. Siinä säästyis moni mielenterveys ja kalliit terapiat vähenisi jos ilmapiiri Suomessa ja muualla muuttuisi. Lisäks me laiskat 3kymppiset perheenäidit saatais myös hyvännäköisiä vaatteita kun aktiiviset 2kymppiset nousis barrikadeille vaatimaan isompia kokoja ;)
VastaaPoistaTeidän blogi tekee paljon. Enemmän kuin uskottekaan. Voi kunpa kaikki kokoon katsomatta hyväksyisi itsensä ja rakastaisi itseään, paljon pahaa jäisi tapahtumatta. Käsken usein myös miehen lukea teidän blogia :) Kiitos Mimmi ja Peppi!!
luin kommentteja, jotka muut oli jättänyt ja ai että oon ylpee teistä kaikista. lukijoista sekä more to loven tytöistä. te annatte uskoa meille kaikille epävarmoille tytöille ja naisille!
VastaaPoistaitselläni on päinvastainen ongelma kuin teillä - en suinkaan ole ylipainoinen. enkä laiha. olen t ä y s i n tasapaksu: maha pömpöttää hieman, mutta tissejä ei ole, ei sitten yhtään. tai juuri sen verran, että rintsikoita periaatteessa tarviin, mutta ei yhtään sen enempää. tämäkin on ongelma: ääripäille ei ole alusvaatteita kun harvoissa paikoissa. isot ja superpienet koot ovat tosi huonosti saatavilla. jos mun 65AA rintsikoita löytyykin, ne on koristeltu hannah montanan tai hello kittyn kuvilla. and if you ask me that sucks.
huomautettakoon tässä välissä, että oon melkein kuustoista vee.
ja voi luoja mulle on vttuiltu tästä asiasta. hyvähän se on, kun luokalta löytyy vaan superhuoliteltuja, isotissisiä, laihoja barbienukkeja. mikäs siinä pojilla katsellessa. oon tullut monta kertaa itkien kotiin, kuinka epäreilua voi elämä olla?
inhoan kauneusihanteita. tuntuu, ettei kukaan koskaan missään tapauksessa vois vilkaistakkaan muhun. jos ylävartaloa ei oteta huomioon, pidän itseäni suht nättinä. osaan meikata. mun hiukset on kivat. tykkään pukeutua. mulla ei oo mitään muuta ongelmaa kun tämä kyseinen rintavarustus, joka todellakin on ongelma.
osaako more to love tsempata tässä? vaikka ei hirveesti kokemusta varmaan olekkaan, mutta jotain vinkkejä? tai muut lukijat?
Kiitos Peppi mahtavasta postauksesta! :) Tapasin vähän aikaa sitten komean kundin joka on kiinnostunut minusta (teki itse aloitteen!!). Ennen mietin aina mitä ihmiset puhuvat kun näkevät komistuksen läskin seurassa. Nyt, ensimmäistä kertaa, EN VÄLITÄ p**kapuheista. Kiitos teidän ihanan positiivisen bloginne, olen oppinut arvostamaan itseäni ja pitämään itsestäni tällaisena kuin olen. :)
VastaaPoistaKiitos! :) Kyllä piristit tämän pyllerön päivän, en ole aiemmin edes kommentoinut ja nyt sain vastauksen vielä postauksella. Vau!
VastaaPoistaMahtava postaus Peppi!
VastaaPoistaIhan tuttuja kokemuksia ja osin myös kipeitä muistoja!
Haluaisin vinkata kaikille kauniita alusvaatteita kaipaaville nettikaupan briteistä www.figleaves.co.uk
Itse olen hankkinut tuolta 85H kokoisia olkaimettomia liivejä sekä tavallisia "arkiliivejä" ja uikkareita, seuraavana postissa on tulossa nätimpiä pitsiliivejä! (ne olkaimettomat muuten pysyy oikeesti päällä!!!!)
Jos sattuu tulemaan mittausvirheitä ja koko onkin väärä, niin paluupostissa vaan takasin ja ilmotus mihin kokoon haluaa vaihtaa!
no vaikka ne mihet tietää mitä odottaasieltä vaatteiden alla,niiin ei ne kyllä raskausarpia varmasti odota. niitä on vähän vaikea peitellä esim.mahasta ja jenkkakahvoista.
VastaaPoistaOlisi kiva tietää, mitä mieltä miehet rehellisesti on raskausarvista? Pilaako ne tunnelman? Itse en ainakaan voi sietää niitä itelläni:s
VastaaPoistaHyvä kirjoitus ja olen miehenä ihan samaa mieltä mitä sanot "jos ne miehet tykkää susta vaatteet päällä, niin ne tykkää myös ilman vaatteita."
VastaaPoistaAivan ihana postaus! Itse olen tosi epävarma ulkonäöstäni, koska mulla on kaikin puolin huono itsetunto. Tällaset postaukset antaa voimaa meille epävarmoille, kiitos tästä! ♥
VastaaPoistaKiitos mainiosta postauksesta! Heh voi niitä aikoja kun yläasteen liikkatuntien jälkeen piti aina vaihtaa vaatteet vessassa ja riparilla pukea rintsikat yläsängyllä selin muihin nähden, koska kuppikoko oli todella olematon. :--D Okei enää ei ole samaa "ongelmaa." Nykyään en kehtaa kulkea bikineissä tai kireissä t-paidoissa pömppövatsan vuoksi...
VastaaPoistaTänä vuonna tulee 20 ikävuotta täyteen, enkä ole koskaan seurustellut "kunnolla" lukuunottamatta paria pikaista ja pintapuolista suhdetta. Ajattelen, etteivät omasta mielestäni hyvännäköiset miehet voi kiinnostua kaltaisistani "huonoista" naisista, pömppövatsaisista ja näppynaapaisista. Tiedostan, että on typerää ajatella painivansa eri sarjassa "hyvännäköisten jätkien" kanssa, mutten pääse eroon ajattelumallista. :s
Kiitos tästä postauksesta! Tuttu juttu tuo peittely, itseäni on pelottanut esitellä kehoni hyllyviä osia, varsinkin yläaste-ikäisenä (okei, en ehkä vieläkään ylenpalttisesti niitä halua esitellä). Nyt parikymppisenä olen jo ruvennut tottumaan vartalooni ja sisäistän, että olen muutakin kuin tissit, maha ja takamus. Omatkaan silmäni eivät heti etsi jokaisesta ihmisestä "huonoja" kohtia enkä jaksa uskoa, että muutkaan tekevät niin. Sitä paitsi, jos joku ei halua tutustua minuun mahani takia, niin se en taida olla minä joka siinä mitään menettää :)
VastaaPoistaKun kynnyksen yli päässtiin niin en kauhesti välttämättä ole vartaloani hävennyt. Paitsi.
VastaaPoistaKun ei ole rintoja. Tulen suvusta jossa kaikki naiset ovat isoja ja muhkeita, paitsi minä. "odota pari vuosikymmentä ja pyöräytä pari kolme mukeloa niin kyllä tämä suakin odottaa" muorit nauraa. Ja kyllähän mä sen tiedän, mutta kyllä se silti murros-iässä harmitti kun mulla oli pikku-pojan vartalo ja kaikkii muut tytöt muistuttivat enemmän tai vähemmän naista rintoineen ja takamuksineen.
Vuosien varrella (ja hankittuani miehen joka ruokkii mua kermalla ja voilla <3) on alkanut vihdoin tulemaan muotoja esiin ja sekä minä että mies ollaan tyytyväisiä (tosin olen kuulemma yhtä rakas oli tissejä tai ei ;D).
Ja kyllähän sitä kait jokainen löytää kehostaan sellaisia osia mistä ei pidä ja välillä oikeasti tuntuu että nainen on naiselle susi! Enemmän naiset haukkuu ja kritisoi toistensa vartaloita. Yleensä jos mies tykkää sinusta hän tykkää myös vartalostasi vaikka välillä me tytöt ei sitä tajutakkaan :)
Aivan mahtava postaus. KYllä olisi ihana löytää täältäkin jotain tosi nättejä alusvaatteita jotka istuisi hyvin. Perus rintsikoita vielä löytääkin mutta että jotkut nätit pitsi hepeneet kun kuppikoot loppuu siihen c:hen ja yritähän niitä tunkea päälle (sattuu voin sanoa :D)
VastaaPoistaTäällä kirjoittelee kanssa yks häpeilevä parikymppinen. muhkua ja makkaraa mussa ei juurikaan normaalia enemmän ole, mutta mutta... Aikanaan sain jostain syystä ihan järkyttävän ihottuman...takapuoleeni..ja valitettavasti siitä jäi myös aikamoiset arvet, ja mun peppu näyttääkin siltä kuin se ois sairastanu aknen. :D
VastaaPoistaPyrin aina peittelemään takapuoltani, esim suihkussa, saunassa tms. olen aina niin että ihmiset näkevät vain etupuolen.
Tää on oikeesti etenkin miesten kanssa hirvee asia mulle, koska mun peppua on paljon kehuttu...vaatteet päällä. Voi pojat kun näkisivät sen ilman vaatteita... :/ Harva on nähnytkään, koska intiimipuuhatkin hoidan aina mahdollisimman pimeässä, eikä mulla tulis mieleenkään olla ylipäätään missään alasti päivänvalossa.
Sentään vähän auttoi entisen mieheni kommentti kerran, kun hän suihkussa ollessamme huomasi jälleen kerran säälittävät peittely-yritykseni, nappasi mua pepusta kiinni ja totesi, että on se ne arvet jo nähny, ja että häntä kuulemma harmittaa kun aina peittelen just sitä parasta puoltani. Kuulemma epäreilua :DD
:( miten me kaikki naiset saataisi meidän mieli toimimaan oikein, niin, että tajuttaisi että ollaan kaikki kauniita, minkä kokoisena tahansa?
VastaaPoistat. 19 vuotta itseään inhonnut nainen
Itselläni on raskausarpia niin rinnoissa kuin reisissäkin. En ole ylipainoinen, mutta olen todellakin pitkä nainen ja nämä kaikki arvet tulivat silloin kun olin kasvuiässä ja iho ei yksinkertaisesti pysynyt kasvavan kropan tahdissa mukana. Itse en niistä osannut kamalasti kriiseillä, koska en teini-ikäisenä välittänyt ulkonäköjutuista juuri lainkaan, keskenkasvuisista pojista vielä vähemmän. Hyvä niin, sillä olisin voinut saada aika lailla roimemmat kriisit jos olisin ollut kiinnostuneempi ulkoisista avuistani siihen aikaan. Myöhemmin sitä hölmönä menetti oman mielenrauhansa ja alkoi ajatella kaikkien aina kertoessa "inhottavista" raskausarvistaan ja lehtien toitottaessa niiden vaalentamisvinkkejä, että niissä jotakin pahaa onkin.
VastaaPoistaJoskus ääneen miehelleni sanoin, että minua hieman harmittavat nuo lukuisat raskausarpeni. Mies siveli sivureittäni, jossa noita mokomia kiusankappaleita kulki paljon ja totesi mietteliäänä, että hänestä ne näyttävät aivan hopeisilta suomuilta ja ovat kauniit.
Jos jotakin opin, niin sen, että tässä maailmassa on oleellisempiakin asioita stressattavakseni kuin nuo jäljet. Pidänkin nykyisin surutta sellaisia uikkareita ja bikineitä, joissa jäljet näkyvät (puhumattakaan takareisien kevyestä selluliitista :D toim. huom.). Onneksi sattuu aina välillä oikea ihminen sanomaan oikeat sanat juuri oikeaan aikaan.
Voi kunpa minä yksinäinen ja ujo isotissinen ja roikkuvamahainen tyttö voisin tutustua teihin ja näihin kommentoijiin... Maailma olisi parempi paikka, jos naiset olisivat toisilleen yhtä kannustavia ja ymmärtäisivät, että kauneutta on monenlaista, ei vain barbinukkeja. Olette ihania <3
VastaaPoistaVitsi mä ihailen teitä ihan sikana, kirjotan itekki blogia yleensä just lihavuudesta koska oon aina ollu itekki isompi tyttö musta ois niin siistiä nähä teiät livenä ja jutella teille! Yritin löytää teiän blogia tosi kauan ja sit kaveri linkitti ja kysy että ootko lukenu ja tajusin että täähän on ollut mun silmien edessä koko ajan, nimittäin irc galleriassa. Muistan ku luin jostain Lehterä palstan kahen läskin tytön blogista ja unohdin heti osoitteen nyt vihdoin löysin tän!
VastaaPoistaMinulla on aina ollut todella huono itsetunto ulkonäköni takia, mutta tämä teksti ja kommentit saivat ekaa kertaa minut ajattelemaan etten ole ainoa. Jotenkin aina kuvittelen olevani maailman rumin ja epämiellyttävin ja varmastti sinkku koko loppuelämäni, olikin helpottavaa huomata että muilla on ihan samanlaisia ajatuksia ja ihan turhaan!
VastaaPoistaOllaan siis kaikki ihania sellaisina kuin olemme ja suuri kiitos Peppi, sä olet mun sankari. :)
Ääks, teillä on niin suloinen blogi, ja on minuakin, pulleata teiniä auttanut keräilemään itsetunnon sirpaleita.
VastaaPoistaItselleni kävi niin, että itsetuntoni mureni täysin viime keväänä, kun terkkari sanoi suoraan että nyt pitää laihduttaa. Painoin tuolloin n. 73 kg. Laihdutin pitkään ja kalorit oli elämän ainut sisältö. Rippikoulussa vihdoin ymmärsin, että ihmisiä todellakin on eri kokoisia ja näköisiä, eikä kaikki tuomitse toisia ulkonäön perusteella.
Koko kesä olikin sitten sellaista fat pride-meininkiä, mutta nyt syksyllä ihastusten myötä on taas tullut jonkunlainen itsetuntokriisi, ja olen taas alkanut laihduttamaan.
Tässä yksi päivä kuitenkin kaivelin vaatekaappiani, kun mun silmät osui peiliin. Katsoin että "DÄM, mistä tuo kaunis, seksikäs, kurvikas nainen on tuonne eksynyt?!" Käsitin silloin, että voin oikeasti olla kaunis tällaisena kuin olenkin, vaikken mikään keijukainen ole; en tosin mikään ylilihavakaan.
Kiitän teitä, Mimmi ja Peppi :33 Ootte ehkä ihanimmat bloggaajat ikinä, ja teidän blogi on jotenkin ihmistä lähellä.
Kiitos tosi ihanasta ja valtavan piristävästä postauksesta! :)
VastaaPoistaOon vasta 14v tyttö, mutta koko mun elämäni olen ollut vähän pullea ja saanut paljon haukkuja. Mun itsetuntoni on kasvanut parin vuoden sisällä huimasti, mutta se tuntuu lannistuvan koko ajan kun laihemmat kaverit haukkuu itseään läskiksi.. Miten pitäis kiinnittää näihin huomiota? :/
Ihana blogi ja niin ylpee ku MTL voitti vuoden muotiblogiskaban! Hyvä tytöt!
VastaaPoistaLuvin kaikki 95 kommenttia läpi, vaik kello on miljoona, ei voinu vaa lopettaa... oon itkeny ja nauranu.. vuorotellen! :)
Itse kanssa kipuillu lihavuuden kanssa (kiloja kertyny pikkuhiljaa, bmi vissii koht jo 40) ja oon miettiny et ei nyt tällainen lihava päälle kolmekymppinen ketään enää löydä, mutta ei tästä nyt oo kauaakaa, kun yks ihana mies tuli baarissa kysymään, että haluisinko lähteä treffeille ja oon kuulemma kaunis. Hieman siideriä juoneena täräytin takaisin, että ai jaa, että vaikka oon niin lihava!? Vastaus oli: Nii, mut sie oot silti kaunis! :)
Muistakaa kaikki pullukat ja vähemmän pullukat: kauneus on katsojan silmässä!
Tsemppiä kaikille, pitäkää lippu korkeella! Ai nii ja se kuppikoko on 95H tällä hetkellä, esim. Primadonnan liiveistä löytyy isoja kokoja.
Kiitos tästä tekstistä.
VastaaPoistaMä ajattelin pitkään, ettei tällainen paksukainen saa koskaan rakastua. Ajattelin, ettei kukaan halua rakastua muhun, ainakaan sillä tavalla, että haluaisi harrastaa mun kanssa seksiä.
Nyt kuitenkin yksi pitkä, ihana parisuhde ja muutama muu juttu takanapäin uskallan myöntää itselleni sen, että oon oikeesti aika ihana ja kaunis. Musta tykätään just tällaisena. Jos oon rehellinen itselleni, niin huomaan että muhun käydään hulluina just tällaisena. Ja se on todella voimauttava ajatus ihmiselle, joka kuitenkin joka hetki ajattelee, että miltä mun maha nyt näyttää, ja voisinko jotenkin huijata noita muita uskomaan, että oon oikeesti ihan laiha.
Höpö höpö. Mä olen ihana ja paksu.
Mutta silti tälläkin hetkellä oon todella hämilläni. Oon onnistunut jotenkin narraamaan itselleni miehen, joka täyttää aika tosi monta kohtaa mun "unelmieni mies" -listalta. Se on hyvännäköinen, ihana, kohtelias ja tuoksuu hyvältä, ja välillä vaan kelaan kuinka eri sarjaa se on mun kanssa. Silti se vaan tuntuu tykkäävän. Ja osoittaa sen suoraan. Oon onnellinen ja hämilläni. Toivon että tästä tulee jotain, koska oon korviani myöten liemessä. Oispa sekin.
Kiitos vielä.
Hahhhah, VITUN LÄSKIIIITTT!
VastaaPoistaNIIIN tuttua tää kaikki mikä näissä kommenteissa on tullu sanottua, vaikka itse en ookaan ylipainonen vaan oon ollu koko elämäni alipainoinen. Ei oo kiva kun omat sukulaisetkin heittää anoreksiaepäilyjä vuodesta toiseen ja ihmettelee että mitä kukaan mies voi tällasessa luuviulussa nähä. Koulussakin tuli aina herjaamista törröttävistä luista tai olemattomista tisseistä. Liikkatunnin jälkeen vessaan vaihtamaan vaatteet ja muuta vastaavaa.
VastaaPoistaEi oo helppoo kuulua ääripäähän, oli se sitten kumpi tahansa.
Sinä pian 16-vuotias anonyymi, joka harmittelit pienirintaisuuttasi. Itselläni rinnat tulivat "valmiiksi" vasta 20 ikävuoden nurkilla, eli joillekin se on pitempi prosessi kuin toisille :) Ja kannattaa muistaa että pienirintaisuus on pitkään ollut esimerkiksi huippumuodissa ihanne, monet vaatteet istuvat todella kauniisti pienirintaisille. Eli vaikka rintasi jäisivätkin nykyiselleen, mikä on erittäin epätodennäköistä, kannattaa niistä olla ylpeä :)
VastaaPoistaEtte usko, kuinka liikutuin tästä postauksesta. Tuli hyvä mieli, kiitos kun kannustatte ihmisiä rakastamaan itseään sellaisena kuin on. :´)
VastaaPoistaMä olin nuorempana hyvin pullea tyttö ja se on jättänyt muhun syvät arvet. Luokan pojat pilkkasi mua (läski, pontso jne oli hyvin tuttuja ilmauksia) ja mulle tuli sellainen olo, etten voi kelvata kellekään omana ittenäni IKINÄ. Varmasti varsinkin tuo, että mun kiusaajat oli yleensä aina poikia, vaikutti asiaan suuresti. Ne arvet vaikuttaa vieläkin, vaikka asiasta on jo montakin vuotta. En oo enää ns. lihava, mutta muodokas, normaalikokoinen tyttö. Mutta huomaan noiden arpien esätävän mua vieläkin kohtaamasta miehiä. En olekaan seurustellut koskaan. En anna miehien tulla mun lähelle, sillä pelkään, että ne ei hyväksy mua. Kun joku mies tulee juttelemaan ja haluaa tutustua, niin lähden äkkiä karkuun. Ajattelen mielessäni, että jos se tietäs, minkälaiselta mä oikeesti näytän näitten vaateiden alla, niin ei se mulle ees puhuis... Ihan hullua ajattelua, tiedän.
Mä haluisin niin kovasti antaa itseni tutustua miehiin ja olla vapaampi, mut ei se onnistu ellen hyväksy itteäni. Kiitos siis tästä postauksesta, joka antoi mulle miljoona syytä rakastaa itteäni juuri tällaisena. :)
Ette uskokaan, kunika tärkeä tällainen blogi on normaaleille naisille, niin kuin minä. :) Ja onnea vuoden muotiblogi -tittelistä!
www.brastop.com
VastaaPoistaJa ne raskausarvet vaalenee, hitaasti mutta varmasti :)
Kun on koko ikänsä ollut lihava ja saanut siitä kuulla, ei sitä tosta noin vain "vaan laihduteta" ja olla onnellisia. Se iskostuu mieleen.
VastaaPoistaKun koko sen ajan, kun lapsen mieli ja minä-kuva kehittyy, saa kuulla olevansa aivan vääränlainen ja täysin ihmisarvoton väärän kokonsa takia, ei siitä niin vain pääse. Lapsi oppii helposti, että se on ok, kun koulussa haukutaan ja hakataan "vääryyden" vuoksi, ihan sama mitä äiti tai isi kotona sanoo. Siitä on hyvin vaikea lähteä rakentamaan uutta, vahvaa minää, vaikka miten laihtuisi ja kaunistuisi.
Olen oppinut pärjäämään yksin ja olemaan luottamatta täysin keneenkään, sillä ihmiset satuttavat. Surullistahan se on näin parikymppisenä. Tiedän, että asioissa, joihin itse voi vaikuttaa, pärjään hyvin, sillä olen oppinut tekemään töitä niiden eteen paljon, mutta ihmisiä pelkään. On ollut todella outoa kuulla jonkun suusta, että olen jollekin tärkeä. Sitä on todella vaikea ymmärtää.
Tiedän nykyään olevani ihan hyvännäköinen, on niitä isompia ja rumempiakin ihmisiä olemassa. Vaikka minua katsotaan "sillä silmällä", aina sitä ajattelee, että ei se nyt oikeasti niin ajattele, ja vinoileeko toi nyt kun muka kehuu... Ei se kauneus ole koosta kiinni, vaan itsevarmuudesta. Tiedän, että väsyneenä ja stressaantuneena välttelen ihmisten katseita ja kuljen pää painuksissa, mutta lomilla, kun on virkeä ja levännyt, jaksaa olla avoimempi ja nähdä myös positiivisesti. Silloin tuntuu että ottajia olisi joka suunnassa!
Yrittäkää olla itsellenne armollisempia! Minulle sen opettelu on ollut tuskien taival, enkä perillä ole vieläkään, mutta suunta taitaa olla oikea. Jaksamista kaikille!
Minä itse olen se joka on itsensä lihavaksi leimannut. olen urheilullinen, pyöreäkin, muodokas ja nyt jo sinut itseni kanssa. olen käynyt armeijan joten en ihan rapakuntoinen ole. silti vasta viime vuosinna olen oppinut pukeutumaan juuri niinkuin itse haluan, ja hamstraan kaikkia ihania mekkoja ja korkkareita!ja olen jo yli 30v! ei tarvitse piilotella, ja kaikista näyttävimpiä me naiset ollaan silloin kun unohdetaan itsemme vahtaaminen ja nautitaan olostamme! se näkyy ulospäin!kommentti jossa kerrottiin evelacen alusvaatteista oli hyvä, sieltä saa ihania kauniita alusvaatteita kokooon katsomatta! ihanaa uutta vuotta teille likat ;)
VastaaPoistaIhana ja tervehenkinen postaus. Itse olen ollut myös aina palleroinen, aina liian ison näköinen peilissä, aina liikaa pursuilevia kohtia toisiin tyttöihin verrattuna. Minua myös kiusattiin yläasteella. Uskoin joka sanan läskiydestäni, ja myöhemmin tosiaan järkytti, kun tajusin, että painoin silloin noin 54 kiloa ja käytin 27 tuuman farkkuja... eli tyttö kullat, silloin kun joku pahuri päättää, että olet väärä, et mitenkään voi olla oikein!
VastaaPoistaVikana on tosiaan ollut se, että olin ja olen yhä niin "väärän" muotoinen. Pieni akantanttara jolla on julkeat bosat ja hervoton peese. Näin kerran itsestäni bikineissä otetun kuvan ja kauhistuin kuvassa näkyvää ei edes b-luokan leffan kirkujatarta, vaan ehdan viiskytluvun pornotähden :(
Omaan identiteettiini ei sovi ollenkaan oma kurvikkuus ja tyrkkytissit. Haluaisin olla poikamainen ja androgyyni, ja tuntuu, että laittoipa päälleen minkä tahansa perunasäkkiä kummemman, tissit pursuilevat julkeasti ulos kaula-aukosta ja vaativat huomiota. Koko on siis hurmaava 70 H/75 G :(
Että kyllä täällä ollaan oikealla asialla: ei mitään lihavuuspropagandaa, mistä joku ymmärtämätön tuolla teitä syytti, vaan ihanaa, kaikkeasyleilevää viisautta, lempeyttä ja ymmärrystä, jonka tuella jokainen meistä voi tykätä itsestään ihan vähäsen enemmän ainakin :) Kiitos kaikista kommenteista (luin kaikki!), jokainen oli kuin pieni auringonsäde kituvalle itsetunnon taimelle!
Hei mun on pakko kiittää tästä postauksesta. Olen viimeisen kuukauden joka päivä tuskastellut sitä, että olen ylipainoinen (mitä olen ollut koko elämäni) mutta miten hyvä fiilis mulle tulikaan siitä, että joku oikeasti sanoo, että ei se haittaa että on vähän enemmän kiloja kun toisella. Silti voi olla kaunis ja pitää hienoja vaatteita. Jes. Kiitos kiitos kiitos!
VastaaPoistaMonet (varsinkin vanhemmat) miehet ja naisetkin tuntuu olevan siinä käsityksessä, että parikymppisillä nuorilla naisilla EI ole selluliittiä eikä raskauarpia. Aina puhutaan että "mitä ne parikymppiset pelkää, sen ikäisenähän ollaan timmejä, selluliitittomia ja eikä ole vielä raskauarpiakaan". Mutta entä jos on ollut selluliittiä yläasteelta asti, kuten myös raskausarpia? Itse olen parikymppinen, normaalipainoinen tyttö, mutta selluliittiä löytyy ja paljon löytyykin. Raskausarpia löytyy reisistä, takapuolesta, polvitaipeista ja jenkkakahvoista. Kyllä tässä välillä masentuu, kun miettii että mun vartalo on jo parikymppisenä tälläinen, entä sitten vuosien päästä ;(
VastaaPoistaPs. Teillä on ihana blogi ja huomaa että tä aihe kosketti monia :)
Oon jo pitkään aikonut lukea teidän blogia ja vasta nyt sain aikaseksi - parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
VastaaPoistaJärjettömän iso kiitos tästä postauksesta ja kaikista, jotka ovat kommentin jättäneet. Ihana huomata, että kaikki naiset ei kyylääkään toisiaan päästäkseen tuomitsemaan.
Vetäähän maapallokin meitä isoja tyttöjä enemmän puoleensa, mitä niitä langanlaihoja.
VastaaPoistaKiitos mahtavasta blogista!
Ihana kirjoitus ja pätee ihan minun ajatuksiini omasta kropastani,mutta mitä vanhemmaksi tulen,sitä paremmin hyväksyn itseni.Ei musta koskaan tule mallivartaloista.Olen tilannut isoja liivejä ja bikiinejä Bravissimolta,mutta mikään ei vaan voita kalliita Primadonnan liivejä.Niissä on paras tuki ja muoto,ikävä kyllä.
VastaaPoistaYks vaihtoehto olis tietysti laihduttaa
VastaaPoista