Voi pojat! Ja tytötkin!

No täällä mä nyt oon. En nukkunut viime yönä ollenkaan, koska jännitti niin hirveesti. Kävin myös läpi kaikki maholliset tunteet ja jossain vaiheessa olin sitä mieltä, että tää tulee olee mun elämän suurin virhe. :D


Nyt kuitenkin hymyilyttää, istun täällä kahvilassa aamiaisella ja mua lämmittää neule, jonka löysin eilen parilla kympillä alesta. Tarttin jonkun lämpimän vaatteen koneeseen, että saan otettua torkut.


"Moi kaikki, minä lähen nyt!"


Ja mulla on hirveesti rakkautta, jota aion viedä sinne. Niin ja myös teille sitä ona ihan kamalan paljon! Ja erityisesti sulle Mimmi, tiiän että kuitenki luet tätä.


Meidän ihana Miss Mixin pomo lähetti tsemppiviestin. Tuli tosi hyvä mieli! :)


Nyt syön patonkini loppuun ja 15min päästä astun koneeseen!

Ei oo vielä näkynyt mitään potentiaalisia poikkiksia, ehkäpä siellä toisessa päässä sitten.. Ainiin, laukut paino aika paljon liikaa ja tavaraa oli vaikka muille jakaa, mutta Finnair oli kiva ja päästi mut pälkähästä ilman ylimääräisiä kustannuksia. :) KIITOS KIVA TÄTI!

Tuntuu niin oudolta, en oikein edes käsitä tätä. Seuraavan postauksen kirjoittelenkin sitten New Yorkista!!!!!!

Paljon lämpimiä ajatuksia ja kiitos kaikille jotka ootte tsempanneet mua lähtemään! Tää on mulle hirveen iso juttu, koska oon aina tästä haaveillu mutten koskaan oo oikeen uskaltanu lähteä. NYT USKALLAN! Ja toivonkin, että tästä tulee mieletön seikkailu. :)

Pusuja!!!!

Ps. Toivokaa mun kanssa, että saan vietyä mun lemppari irtokarkit perille asti. :D En nimittäin tiedä miten osaan elää ilman niitä jos ne otetaan laukusta poies!