Voitte vaan kuvitella kuinka vaikeeta Unon oli päättää kaksi (2) hauskinta/parasta/söpöintä kaikista näistä mahtavista viikonloppukisan kilpailuvastauksista. Uno päätyi kuitenkin valitsemaan tosi hauskan ja tosi ihanan vastauksen.
Seuraaville lähtee siis L'anzan hiuspuuteri, kunhan laitatte yhteystietonne osoitteeseen moretolove@windowslive.com
Paras ja haikein hetki: pitkä jäähyväishalaus miehen kanssa, johon olen ollut rakastunut ensinäkemältä . Mies muutti kauas pois, en tiedä milloin näemme, vai näemmekö enää koskaan. Mutta parasta on muisto miehestä, muisto hellästä kosketuksesta ja läheisyydestä, muisto intohimosta. Muisto miehestä, josta jäi ihana kutittava tunne vatsaan, miehestä jonka kanssa olisin halunnut jakaa elämäni, mikä käytännössä olisi ollut mahdotonta. Nimim. Yksi Veneestä pudonnut
sekä...
Pyrin aina siihen, että elämäni olisi kaikin puolin hauskaa ja kivaa, mutta jostain syystä ne suurimmat ja tärkeimmät hetket kääntyy kyllä aina äärimmäisen noloiksi.
En tiedä tunteeko täällä kukaan sellaista paikkaa kuin Lallintalo eli Lallis, mutta muutamia kymmeniä vuosia takaperin se oli suht suosittu paikka täällä landella, ja vielä edelleenkin se vetää puoleensa melko nimekkäitä esiintyjiä ja sitä myöden myös aivan jäätävät määrät nuorisoa. Lallis ympäröivine metsineen ja isoine pihoineen/parkkipaikkoineen tarjoaa oivan mahdollisuuden vetää hillittömät perseet äidiltä ja isiltä piilossa, joten totta kai paikka myös minun nuoruudessani oli äärettömän suosittu ja jos jonnekin, niin sinne oli aina pakko päästä. Tapanahan oli sitten kotona jo vanhemmilta salaa vähän naukkailla siidereitä sun muita, ja näin ollen ongelmaksi muodostui se, että miten pirussa sinne paikanpäälle päästään, koska sen lisäksi, että isä tai äiti kuskina oli ääääärimmäisen noloa, niin oli olemassa myös iso pelko siitä, että vanhemmat huomaisivat, että viinaa on jo vähän maistettu, ja estäisivät lähdön kokonaan. Tästä johtuen isoveljet- ja siskot olivatkin kuumaa tavaraa kuskirintamalla.
Kuten tuohon aikaan kaikki, myös minä oli vallan kovasti ihastunut erään ystäväni isoveljeen (tai no, ainakin juuri sinä päivänä satuin olemaan), joka vanhalla Ladallaan lähti meitä sitten Lallikselle kuskaamaan (voi itku, miten tää kuulostaakin säälittävältä). Elettiin luultavasti jotain tammi-helmikuista lauantai-iltaa, ja koko Lallintalon piha oli umpijäässä. Mulla oli jalassani aivan naurettavan korkeat korot siihen nähden, etten vielä tänä päivänäkään osaa korkkareilla tippaakaan kävellä, ja istuin totta kai kaksiovisen auton takapenkillä, josta ulostautuminen ihan tavallisena selvänäkin päivänä oli melkoinen suoritus. Ja sitten kun koko alue oli täynnä jengiä, niin kaverin velipoika joutui vielä jättämään meidät kyydistä sellaisella penkereellä, joka kallistui vasemmalle siten, että pelkääjän paikka oli reilusti ”korkeammalla” kuin kuskinpuoli. No minähän sitten omalla vuorollani rupesin reteästi ängertämään sieltä pelkääjänpuolelta (joka siis epämääräisestä parkkeerauksesta johtuen leijui suurin piirtein ilmassa) ulos, pyrkien tietysti näyttämään mahdollisimman viehättävältä ja ihastuttavalta ystävän isoveljen silmissä.
Tämän jälkeen kaikki muuttuikin sitten hetkellisesti hieman hämäräksi, ja seuraavan kerran havahduin siihen, että yritin viimeisillä voimillani pitää kiinni pelkääjänpaikan oven ”kynnyksestä”, jotten liukuisi auton alitse jäistä alamäkeä tielle ja siitä ojaan. Olin siis vahingossa sotkeutunut etupenkin turvavyöhön ulos pyrkiessäni ja siitä sitten jotenkin (varmasti hyvin tyylikkäästi) kaatunut ja liukunut tissejä myöden sinne Ladan ALLE. Siinä sitten yritin niillä pirun korkkareilla saada pitoa maasta, mutta kun se oli ihan JÄÄSSÄ, niin eihän siitä mitään tullut, ja loppujen lopuksi kaveri sai repiä mut sieltä auton alta pois. Eipä paljon nolompaa olisi rakastuneelle teinitytölle voinut tapahtua.
Ja kuten arvata saattaa, ystäväni ja hänen isoveljensä eivät todellakaan olleet ainoita, jotka kyseisen tapahtuman todistivat, ehei. Koko v*tun piha oli täynnä ihmisiä, ja kyllä, ihan jokainen heistä kääntyi katsomaan ja nauramaan esitystäni. Tämän lisäksi reväytin vielä nilkkanikin ja tarvitsin kaksi ystävääni taluttamaan minut sisälle ensiapuun… oli oikein erityisen kivaa selittää sitten vielä niille nilkkaa paketoiville tädeille, että mitä sitä oikein oltiin touhuttu.
Reklamaatiot voittajapäätöksestä voi osoittaa suoraan Unolle. ;)
vo ei, lallintalo! kamala paikka, kamalia muistoja. mutta ei onneksi vedä vertoja piiapauliinalle :D
VastaaPoistaaivan oikeat voittajat unolla!!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaIhan mahtava tuo piiapauliinan tarina! :D
VastaaPoistaP.S. En tiedä, oletteko lukeneet tästä, mutta ajattelin, että sopii teidän blogin teemoihin, joten tässä http://www.iltalehti.fi/muoti/2009082010110332_mu.shtml :)
Minäkin pistin yhteystiedot tulemaan äsken, huomasin vasta nyt arvonnan tulokset :D JEE!! nimim. Yksi Veneestä pudonnut
VastaaPoistamarmalade: Joo kyllä piiapauliina on ihan uskomaton, me naurettiin kyyneleet silmissä tolle tarinalle moneen otteeseen! :D Uno osasi valita hyvin! ;)
VastaaPoistapiiapauliina: Tarinat oli ihan uskomattoman hyviä, sai monenlaisia tunteita aikaan ja se jos joku on parasta. Sä oot kyllä uskomaton ja palkintosi ansainnut! <3
Maya: Ihan loistava vinkkaus, kiitos <3 ja niinpä, piiapauliinan tarina oli vaikuttava! :D
Anonyymi: Jes!! Palkinto lähtee pian! :)