"Blogin kautta saatu."

"Piilomainonta" blogeissa nousee tasaisesti blogosfäärissä esiin aina muutaman kuukauden välein. Bloggaajilta vaaditaan kattavaa selvitystä tuotteiden alkuperästä ja pahimmillaan jokaista tuotemainintaa blogissa epäillään piilomainonnaksi. Bloggaajia painostetaan kommenttibokseissa tunnustamaan onko tuote lahjaksi saatu vaiko omalla rahalla rehellisesti ostettu. Muistan ajan kun en vielä pitänyt blogia ja sotaa aiheesta käytiin jo silloin.

Olemme Pepin kanssa saaneet blogin kautta paljon. Luultavasti enemmän kuin ketkään muut bloggaajat Suomessa. Olemme päässeet tekemään töitä, joista olemme joskus vain ujosti unelmoineet. Olemme saavuttaneet asioita ja juttuja, joista emme muutama vuosi sitten olisi edes uskaltaneet haaveilla. Jos kaksi ja puoli vuotta sitten More To Lovea perustaessamme meille olisi kerrottu, että parin vuoden päästä syksyllä olette Suomen suurimman tavarataloketjun plussamalliston mainoskasvot, teiltä tulee myyntiin oma pipomallisto, teidän suunnittelema kalenteri saapuu kauppoihin ja olette ehdolla vuoden 2011 naispukeutujiksi olisimme luultavasti epäilleet tätä väitettä vahvasti. Ei sillä, ettemmekö luottaisi itsemme ja kykyihimme saavuttaa asioita elämässä, vaan siksi ettemme koskaan todella olisi kuvitelleet kuinka iso ilmiö tästä blogista voikaan kehittyä. Olisimme ehkä jopa hieman epäröineet ja pahimmassa tapauksessa jopa kavahtaneet ja miettineet blogin perustamista vielä uudemman kerran.

More To Lovehan syntyi ihan hetken mielijohteesta lihavuusmesekeskustelun tuloksena. Olin Sloveniassa lopettelemassa puolivuotista vaihtorupeamaani ja Peppi puolestaan kotoisasti Suomessa. Elimme molemmat varsin huoletonta elämää. Minä vietin täysillä opiskelija/sinkkuelämää ja Peppi suunnitteli vuoden päästä tanssittavia häitään. Päätöksestä perustaa yhdessä blogi kului noin 10 minuuttia ja More To Love oli syntynyt. Varsin kivuton synnytys siis, blogin kasvukivut sen sijaan ovat osoittautuneet sitäkin rankemmiksi.

Olemme herättäneet usein pahennusta blogipiireissä. Kiilasimme suosittujen blogien kärkijoukkoon vähän takavasemmalta. Meitä revittiin joka suuntaan, kaikki halusivat osansa More To Lovesta. Yhäkin monien mielestä yksi More To Loven "kohokohta" on esiintymisemme yhdessä suomen suosituimmassa talkshowssa lähes kaksi vuotta sitten. Tällöin 250 000 ihmistä todisti esiintymistämme suorassa lähetyksessä. Omasta mielestämme ykkösenä listalla keikkuu kuitenkin edelleen puolentoista vuoden jälkeen työpaikka nuortenlehdessä. Kakkos- ja kolmossijat puolestaan menevät yksittäisille blogikommenteille ja sähköposteille, joita muistelemme tippa linssissä vielä tänäkin päivänä.

Blogin suosion myötä myös sen markkina-arvo tietysti kasvaa. Tuotteita sataa ovista ja ikkunoista usein niin, ettet edes tiedä odottavasi minkäänlaista pakettia. Päivä jolloin postissa ei odota kutsu tai paketti on nykyään melko harvinainen. Lähipostissa sinut tunnetaan nimeltä ja saat jopa erikoiskohtelua hyvän kanta-asiakkaan tyyliin. Ihan valehtelematta tällä kotoa löytyvällä kosmetiikkapurkkimäärällä huolehtisi helposti kuukauden pienen kylän henkilökohtaisesta hygieniasta.

Nykyään itsenäisten bloggaajien niskaan hyökätään piilomainontaepäilyissä helpommin kuin joidenkin yhteisöjen alla bloggaavia kollegojemme kimppuun. Samat säännöt ja lakipykälät ne vain tuppaavat kyllä koskemaan ihan yhtälailla meitäkin. Blogosfääri vaan nyt sattuu olemaan sitä harmaata aluetta ja edelleen lain osalta tietynlainen villi länsi. Harva blogin lukija tuskin tietää, että usein testiin saatu tuote (olipa se sitten ripsiväri, meikkivoide, kamera tai puhelin) jää "testaajalleen" loppupeleissä ihan ikiomaksi. Me esimerkiksi emme nykyään ota mitään tuotteita vastaan niin, että lupaisimme niistä blogiimme kirjoittaa, eli jos mainostaja antaa meille tuotteen on mahdollista, että se jossain vaiheessa (tässä voi mennä vaikkapa vuosi) näkyy tai sitten ei. Jos puolestaan joku tuote ei meille sovi emme anna sille myöskään negatiivista huomiota, sillä jollekkin toiselle sama tuote/palvelu voi olla aivan loistava. Välillä vika voi siis olla myös meissä.

Itseäni tässä "piilomainontajupakassa" ihmetyttää eniten se, miksi tuote ja sen mainostaminen on vähemmän uskottavaa, jos sen on saanut ilmaiseksi/alennuksella. On usein käynyt niin, että kirjoitat blogiin tuotteesta jonka olet ihan omin työllä ansaituilla euroilla ostanut jonka jälkeen ko. tuotteen edustajan puolelta otetaan yhteyttä ja tarjotaan tuotetta sinulle. Mielestäni tuotteen arvo bloggaajalle itselleen lempituotteena ei tässä vaiheessa yksinkertaisesti muutu mihinkään. Kuinka moni väittäisi rehellisesti kieltäytyvänsä vastaavanlaisesta tarjoukseta ja mieluummin sijoittavansa omat rahansa lempituotteeseensa? Omien aivojen käyttö myös bloggaajan puolelta on siis sallittua (jopa toivottavaa). Me esimerkiksi emme päästä blogiimme tuotteita, joiden takana emme seiso ja joihin emme muuten hyvillä mielin rahojamme sijoittaisi. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa käyttämäni meikkivoide. Olen maininnut käyttäväni tasan kahta meikkivoidemerkkiä joista toista saatan välillä saada "testiin". Kuitenkaan kaikista lemppareintani ja vuosikausien suosikkiani en ole vielä tähän päivään mennessä saanut ilmaiseksi/alennuksella yhtäkään putelia ja silti sitä naamaani lotraan päivittäin ja ihoani ihastellaan. Usein kerronkin meikkivoiteeni merkin ihan mukisematta, vaikka en siitä millään lailla itse hyödy. Meikkivoiteita puolestaan noin yleensä olen saanut vuosien saatossa vaikka kuinka monta, yksikään niistä ei kuitenkaan ole päätynyt blogiin saakka. Mielestäni homma pysyy näin aika hyvin balanssissa ihan kaikilta osin.

Toinen minussa ihmetystä herättävä aihe on monien bloggaajien luisuminen mainosblogeiksi. Ensin ollaan oltu niiin jyrkästi vastaan kaikkea mainontaa ja kohta blogissa vilisee arvontaa/kilpailua toisen perään. Meidän blogissa linja on aina ollut sama. Järjestimme ensimmäisen kilpailun jo blogin ensimmäisen elinkuun aikana ja siihen taisi tulla yhteensä 9 osallistujaa (LOL). Tällöin kustansimme toki palkinnon ja postikulut ihan omasta pussistamme, muistan vielä postikulujen maksaneen loppupeleissä enemmän kuin koko arvontapalkinnon… Nykyään arvontoja voisimme järjestää firmojen piikkin päivittäin, jos siis haluaisimme. Otimme tietoisesti mainostajat ja tuotteet osaksi blogiamme siis heti alusta alkaen. Nykyään useimmiten järjestämme kilpailut mieluummin Facebookissamme, kuin blogissamme. On myös jännä, että postauksissa joissa mainitaan tuotteet, se herättää närää, mutta yhtälailla jos tuotteita ei mainita niin niistä kysytään sitten kommenttiboksissa tai sähköposteissa ja näin asiasta aiheutuu taas "lisätyötä".

Välillä kosmetiikkatuotteiden asiantuntijana ja parturi-kampaajana minua myös ihmetyttää, miksi naistenlehtien tuotearvostelut ja vinkit ovat jotenkin hyväksyttävämpiä kuin vastaavat vinkkaukset blogeissa. Ihan yhtälailla ne toimittajat niitä (samoja) tuotteita testiin saavat ja jotkut brändit jopa bannataan lehtien sivuilta elleivät ne syydä tarpeeksi euroja lehtiin vaikkapa mainostulojen muodossa. Jokainen joka ostaa naistenlehden asettaa itsensä mielestäni ihan yhtälailla alttiiksi sille mainosvirralle, minkä myös blogit tänäpäivänä vieläpä ilmaiseksi tarjoavat. Blogin lukeminen on mielestäni valinta ihan yhtälailla kuin se lehden kanssa kassalle marssiminenkin. Älä siis avaa blogia, jos et ymmärrä riskiä joutua markkinoinnin uhriksi. Äläkä tule ilmoittamaan meille, että "nyt kyllä lopetan blogin lukemisen" vaan tee se.

Uskomattominta kuitenkin mielestäni on se, että meiltä on oikeus tiedustella vaikkapa meidän kuukausituloja jopa haastatteluissa (kommenttiboksista tietysti puhumattakaan). Missä vaiheessa ihminen joka meiltä palkkaa tivaa unohtaa hyvät tavat ja etiikan? Minulle ei tulisi mieleen kysyä edes läheisimpien ystävieni tuloja, saatikka vaatia heiltä kattavaa selvitystä muista työpaikan tuomista eduista. Se nyt ei mielestäni ole minulta millään lailla pois jos ystäväni käyttääkin kuntosalinsa maksamiseen työpaikan sponsoroimia liikuntaseteleitä, maksaa ravintolakäyntinsä lounasseteleillä, soittaa minulle työpuhelimestaan tai parhaassa tapauksessa karauttaa paikalle työpaikan omistuksessa olevalla autolla. Vaikka asetammekin blogissa osan elämästämme tietoisesti tuhansien ihmisten tarkasteltavaksi joku roti tässä hommassa minusta on edelleen pidettävä. Ymmärrän sen, että itseänikin tietysti hetkellisesti ärsyttää jos saman tuotteen saa ystävä vaikkapa alennuskuponkia tai kantiskorttia vilauttamalla edullisemmin, mutta kannattaako koko elämä perustaa asian murehtimiseen? Jokainen siellä ruudun toisella puolella voi minun puolesta ihan vapaasti perustaa blogin ja jokaisella on ihan yhtälailla eväät menestymiseen, kuin minulla ja Pepillä. Tyhjästähän mekin More To Loven aloitimme.

Olemme saaneet siis blogin kautta paljon. Unelmatyöpaikkoja, ystäviä ja jopa poikaystävän. Mutta olemme blogin myötä joutuneet myös luopumaan paljosta, omasta yksityisyydestämme, vapaa-ajastamme, joistain ystävistämme ja seurustelukumppaneistamme. Toisaalta hirvittää ihan ajatella mitä tulevaisuus vielä voi meille tullessaan tuoda, mutta toisaalta suuntaamme tulevaisuutta kohti avoimin mielin. Yhteenvetona lopuksi siis vielä todettakoon: More To Love-blogi on meidän elämää ja meidän elämä on More To Love-blogi. Blogin kautta saatua taitaa siis myös tällä hetkellä olla meidän koko tämän hetkinen elämä.

Nyt menen rakastamaan puhki Jykän, mopsipoikani jota ei blogin kautta ole saatu (mutta jonka kasvattajaa ja muita tietoja blogissa kuitenkin esille tuotavaksi vaadittiin), sillä suuntaamme huomenna Helsinkiin, torstaina Joensuuhun, perjantaina Kotkaan ja lauantaina takaisin Helsinkiin Sokoksen kiertueelle. Ja kyllä, kiertue ja mainoskasvoina Gossip-mallistolle toimiminen on blogin kautta saatu ;)

Peace & Love,
Mimmi More To Love

EDIT: Teksti isommaks, että kaikki varmasti nyt sitten näkee lukea!