Salikauhua!

Nyt on mennyt käymään niin, että päätin vihdoin palatessani Suomeen elvyttää taas nukahtaneen saliharrastukseni ja ruveta käymään viikottain bodaamassa. Mä kävin joskus aikoinaan jonkun aikaa muutaman kerran viikossa salilla ja sain sillon niin paljon energiaa, että en ees tajua miksi en oo tullut sinne menneeksi aikoihin. No varmaankaan siksi, että tavallaan vihaan saliliikuntaa.



Mulla ei ole koskaan ollut mitään erityistä suhdetta liikuntaan. Oon harrastanut tanssia ja jonkin aikaa jalkapalloa, mutta pääasiassa harrastanut sitä "hyötyliikuntaa".. Me asuttiin 4km juna-asemasta ja äiti pisti mut polkemaan usein pyörällä sen matkan jos halusin lähteä Helsinkiin kavereiden luokse, joten minähän sitten poljin. Oonkin aina tykännyt pyöräillä ja uida. Niin ja tanssia.

No nyt kuitenkin on alkanut jo pikkuhiljaa ikä painamaan ja on tullut vaan sellanen olo, että mun on pakko saada yleiskuntoani paremmaksi, sekä voimaa etenkin yläkroppaan. Jalat mulla on aina ollut suhteellisen vahvat, mutta kädet sitten... Kaukana siitä. Olen tässä pohtinut mitä salilta vaadin ja kolme tärkeintä asiaa mulle oli Personal trainerin palvelut, hyvät ryhmäliikuntamahdollisuudet ja se, että se olisi suht lähellä. Mut kutsuttiin tutustumaan Vallilan Lady Lineen ja sieltähän mä sitten poistuinkin sovitun Personal trainer-tapaamisen kanssa ja uuden hienon avainnauhan jossa oli "avain" salille. Mä olin mennyt lupautumaan ruveta antamaan kaikkeni, että ruvettaisiin vahvistamaan sitä mun kuntoa ja lihaksistoa. Huh. Siinä olikin taas pariksi päiväksi sulattelemista.

Mari, kuntosalin omistaja ja tätä nykyä myös Personal trainerini kutsui mut ensimmäiseen tapaamiseen ja sen teemana oli tietenkin kuntosaliohjelman teko ja MITTAUKSET. Hyvä etten itkenyt Mimmille etukäteen puhelimessa, kun ahdisti mennä sinne mittailtavaksi jonkun superhyväkuntoisen eteen. Mari oli kuitenkin todella tsemppaava ja kertoi ettei tilanne ollut menetetty, vaan että oon juuri oikealla hetkellä herännyt tähän asiaan. Juteltiin paljon ja käytiin läpi asioita jotka mä koen vaikeiksi liikunnassa. Laadittiin mulle yhdessä kuntosaliohjelma ja heitin pallon Marille - Saada Peppi tykkäämään tästä hommasta.

Meillä on viimeiset viikot ollut tosiaankin kaikenlaista ja paljon uutta asiaa. Joudutaan tällä hetkellä paneutumaan asioihin joista ei ihan hirveesti mitään ymmärretä ja mulla se näkyy siten etten oikein nuku kunnolla, oon todella TODELLA hajamielinen ja huomaan kiukustuvani todella helposti. Eilen makasin olohuoneen lattialla ja tilitin Mimmille oloani, kun yhtäkkiä jostain tuli sellanen olo, että pakko päästä salille. Aikaa oli kuitenkin vähän, kun illalla oli teatteri ja arvottiinkin siinä yhdessä, että voikohan tässä nyt salille lähteä. Lopetettuani puhelun ja ilmoitettuani etten todellakaan mene salille, vedin vaatteet hirveellä vauhdilla päälle ja juoksin salille. Laitoin musiikit korville ja verenmaku suussa tein kunto-ohjelmani ihan hirveällä raivolla. Onneksi Mari oli paikalla ja tsemppasi mua ihan hirveesti, kun jossain vaiheessa tuli jo kyyneleet silmiin kun tuntui ettei mun käsissä oo ollenkaan voimaa. Mari sanoi, että vedä nyt vatsat eka ja sitten uudelleen kokeilet käsiä - se oli just se voima jonka tarvitsin sillä hetkellä ja näin suoriuduinkin.

Salilta lähtiessäni soitin Mimmille ja juteltiin siitä, että kun kaikki puhuu siitä "hyvästä olosta liikunnan jälkeen", että missäköhän se oikein viipyy, kun tuntuu lähinnä ettei jaksa enää ottaa yhtään askelta ja oven avaaminenkin tuntuu käsissä tärinänä. Mimmihän käy myös aktiivisesti salilla ja soittelee myös välillä sieltä salilta puhisten mulle. Tässä kohtaa voisi taas todeta, että onneksi meillä on toisemme. Kaipa se liikunnan tuoma hyvä mieli sieltä sitten jossain vaiheessa meille molemmille tulee... Toivottavasti.

Nyt tänään mulla on lihakset kipeinä ja kuitenkin yllätin itseni äsken miettimästä, että pitäisiköhän tänään tehdä ihan kotosalla vatsalihasliikkeitä. Tarkennan siis vielä, että käsien lisäksi mun vatsalihakset on lähinnä suuri vitsi tällä hetkellä ja olenkin ilmoittanut, että haluan saada ne huomattavasti parempaan kuntoon. Näinpä siis mun ohjelmaan sisältyy kolmet eri vatsalihasliikkeet.

Kuntosalin lisäksi etsitään Marin kanssa mulle sopivat ryhmäliikunnat. Jooga on aina ollut mulle mieluista ja erityisesti hot jooga, mutta sen lisäksi oon ajatellut Pilatesta, Zumbaa ja esimerkiksi kahvakuulaa. Kaikkia muita olen kyllä kokeillut, paitsi kahvakuulaa ja tykännyt niistä. Niinpä jos edes kerran viikossa kerkeisi johonkin ryhmään niin olisin ylpeä itsestäni. Mari muuten ehdotti mulle nyrkkeilyä... Se on varmaan tajunnut, että on "vähän" energiaa päästeltävänä. :D

Tämä ei nyt tarkota, että havittelen suurta painonpudotusta tai mitään, vaikka tietenkin PT haluaa seurata myös mun ruokavaliota ja sitä, että muistan syödä säännöllisesti. Jos paino tippuu urheilun myötä niin tippukoot, mutta ensisijainen tarve mulla on nyt saada omaa kuntoani paremmaksi etten hengästy niin helposti ja saada voimia myös yläkroppaan. Niin ja tietenkin päästä tyhjentämään pää aina välillä. Meidän painot on jatkuvasti teidän suurennuslasin alla ja viikottain tulee kyselyitä onko jompikumpi laihtunut tai onkohan toinen ehkä jopa vähän lihonut.

Lupaan informoida saako Mari mut koukuttumaan salillakävijäksi, vai miten tässä käy... Toivottakaa tsemppiä meille, ystävät!

Onko täällä muita jotka tuskailee samojen tuntemuksien kanssa?