"Miten kukaan voi edes koskea tollasta valasta?"

Niinpä niin, kello on 07 su-aamuna ja Peppi on pohdiskelumielellä. Päätinkin kirjottaa eräästä asiasta, johon melkein kaikki on varmaan joskus edes jollain tasolla törmännyt..

Nimittäin "miten toi voi tykätä JUST musta"..

Muistan ikuisesti kesän 2005, kun käytiin silloisen ihastukseni kanssa yhdessä festareilla. Me koluttiin sinä kesänä ainakin Provinssi, Ilosaari ja Pipefest. Me oltiin siis tutustuttu vuoden alussa ja koska toinen asui 500km päässä, oli pakko ottaa kaikki irti noista tapahtumista missä voitiin nähdä. Festariseuralaisina meillä oli Ilosaaressa ja Pipessä suht sama porukka, joihin oltiin molemmat vasta tutustuttu. Random määrä mukavia tyttöjä ja poikia, lähinnä kavereiden kavereita..


Eräänä iltana Pipefestissä, oltiin menty jo omaan telttaamme nukkumaan, mutta mä en jostain syystä saanut unta.. Varmaan stressasin jo valmiiksi seuraavaa aamua ja sitä, että jouduin lähtemään Helsinkiin ja kauas tuosta ihanasta pojasta. Se nukkui humalaista untaan ja mä makoilin siinä vieressä miettien miten onnellinen oon, kun se tuhisee tuossa vieressä. Satuinkin kuulemaan teltan ulkopuolella käydyn keskustelun, joka on jäänyt mieleeni ikuisiksi ajoiksi.. Muistan siitä vaan muutaman lauseen, mutta se riittää. Ne nimittäin meni jotenkin näin: "En kyllä ymmärrä miten se voi olla edes kiinnostunut tollasesta valaasta, kun se vois saada jotain niin paljon parempaakin" "Hyi hitto, miten se voi edes koskea siihen" sitten naureskelua ja "yööööh"- ääniä. Tässä kohtaa päätin lopettaa kuuntelemisen, kaivauduin tuon ihanan pojan kainaloon ja itkin itteni uneen.

Aamulla äheltäessäni itseni ulos teltasta, mulle oltiin todella mukavia kuten aiemminkin, mutta lysti loppui lyhyeen, kun ilmoitin olleeni hereillä illalla ja kuulleeni tämän keskustelun. Ton hetken jälkeen, en ole näiden tyttöjen kanssa montaa sanaa vaihtanut vielä tähänkään päivään mennessä. Multa ei ole pyydetty anteeksi koskaan, eikä mua ole myöskään kehdattu katsoa silmiin.

Näistä tytöistä ja erityisesti tästä ns. "pääpirusta" sen verran että.. Tyttö oli erittäin fiksunoloinen ja mukavanoloinen nuori neito, mua vissiin 2v nuorempi. Kulki tuolloin kaverinsa kanssa n. 20 kertaa liian isoissa farkuissa, isoissa lippiksissä ja löysissä huppareissa. Ne myös julisti kovaan ääneen pukeutuvansa näin ikuisesti, eivätkä koskaan tule käyttämään kireitä housuja, tai muutenkaan mitään naisellista. Tytöt ilmeisesti etsivät vielä tässä vaiheessa itseään, koska nykypäivänä käsitykseni mukaan molemmat pitää suhteellisen kireitä vaatteita ja ovat muutenkin melkosen tyttömäisiä. Näiden tyttöjen logiikalla moni olisi voinut myös miettiä, että miten kukaan hetero poika voi koskaan kiinnostua tytöstä, joka pukeutuu kuin mies, käyttäytyy ja puhuu kuin mies ja vielä kaikenlisäks sikailee kuin mies? Minä en kuitenkaan ajatellut näin.

Voin myöntää, että tuolloin mua sattu ihan hirveesti ja mulle tuli itsellenikin sellainen olo, että miten voin koskaan hyväksyä olevani jotenkin sopiva tuolle ihanalle pojalle, jos muutkin ajattelee meistä noin? Siitä hetkestä lähtien mä rupesin vertailemaan itseäni laihempiin ja aina ahdistuksen tullessa sanoinkin, että sun pitäisi löytää itelles joku vertaisesi LAIHA tyttö. Siinä kohtaa unohtui kaikki ne tunteet ja henkinen yhteys mitkä meillä oli, koska mä näin itseni vaan aivan liian läskinä tuolle pojalle. Sitä kesti todella pitkään ja siitä käytiin monen monta keskustelua.


Jotenkin se poika mut sai kuitenkin vakuutettua välittävänsä musta juuri tällaisena pyllerönä kun olen, koska edelleenkin joka aamu herätessäni sen vierestä, mä mietin kuinka onnekas olen saadessani siitä herätä ja joka kerta kun se sanoo mulle rakastavansa jokaista pientäkin yksityiskohtaa (ja jokaista ärsyttävää luonteenpiirrettä) mussa, tulee sellainen olo että se ihan oikeasti tarkoittaa sitä.

Mä en tiedä mitä tälle tytölle kuuluu, eikä mua oikeasti kiinnostakkaan. Toivottavasti on löytänyt itsensä, onnen elämäänsä ja oppinut pitämään ihmisistä, vaikka olisivatkin sitten läskejä, laihoja, rumia, kauniita, tyhmiä tai fiksuja. Mä en kanna millään tavalla kaunaa näille ihmisille, tai ole katkera. Kuitenkin joka kerta törmätessäni heihin, tai edes kuullessani jotain heistä, muistuu nää asiat samantien mun mieleen. Nykyään mä yritän vaan olla onnellinen siitä mitä olen, koska olemalla itseni mä oon saanut elämääni niin upeita ihmisiä, joita rakastan ja jotka rakastaa mua.

Pyrinkin rakastamaan itseäni juurikin tällaisena läskinä lyllertäjänä kuin olen, koska vaikka mulla olisi selluliittia tuolla ja läskit pursuisi tuolta, niin ainakin mulla on sydän siellä missä kuuluukin.

Ootteko te joutunu koskaan kokemaan, tai edes miettimään tällaisia juttuja?

Ps. Sitäpaitsi, mähän nyt oon kuitenkin kuuma ku kiehuva kattila! ;) Ajatellaan kaikki itsestämme näin, aina. Tai ainakin melkein aina.

Ps2. Kuvat on kesältä 2005 ja ööö taitavat kaikki olla Ilosaaresta. Näyttävä pari.. :D