Ne pienet, mutta tärkeät!

Terveisiä sairaspediltä - jälleen. Olen Nepalista lähtien ollut säännöllisin väliajoin todella korkeassa kuumeessa ja yskinyt keuhkoni ulos rinnasta. Kaikkihan lähti mysteeriviidakkokuumeella johon ei koskaan löydetty selkeää vastausta mitä se on ja tämä vaan tuntuu jatkuvan. Tänään viimeksi olen käynyt verikokeissa ja toivon, että tämä olisi jo kohta ohi.

Koska en kuitenkaan halua liikaa vaipua itsesääliin, niin olen tänään mietiskellyt kaikkia pieniä asioita jotka tekevät minut onnelliseksi. Löysinkin Instagramistani kuvia joita en ole tänne laittanut. Minä kun unohdan aina ottaa kameran mukaan kaikkialle.

Ivana Helsinki esitteli viime yönä uuden mallistonsa New Yorkissa. Kattelin näytöksestä kuvia ja mietin, että olisi ehkä ollut ihan kiva olla tänäkin vuonna siellä. Olen aina rakastanut Ivanan vaatteita ja tämän takin tarvitsen ensi syksyksi.

Kimble on mielestäni paras lautapeli. Viimeksi ärsytti, kun poikaystävä voitti ja lavastinkin kuvaan oman voittoni. :D

Lambi yllätti söpöllä paketille ja toivotti rakkaudentäyteistä vuotta 2013. Piristi todella paljon!

Pieni Elli-koira vei sydämeni eräänä lauantaina.

Kävin Ruotsissa katsomassa Imagine Dragonsia Tuijan kanssa. Oli ihana reissu ja laitan sieltä pari kuvaa pian.

Antti nauratti mua laiskiaisella yksi päivä, kun mailailtiin työjuttuja. Anttia tulee aina ikävä jos joutuu olla liian monta päivää pois toimistolta.

Ostin meille tällaisen "One line a day"-bookin ja ollaan kirjoteltu sinne aina lauseita päivittäin. Niitä on ihan hirvittävän kiva lukea.

Mimmin kanssa käytiin Davidilla taannoin ja nappastiin yhteiskuva.


Olen nyt jo useamman päivän ollut työmatka-leskenä, kun poikaystävä raataa New Yorkissa ja täytyy myöntää, että vaikka uhoilin pärjääväni ilman ikävää, niin odotan tiistaita kuin kuuta nousevaa. Kipeänä varsinkin sitä kaipaa kahta kauheammin. Tällaiset pienet erot kuitenkin tekee todella hyvää, kun sitä rupee taas ihan erilailla arvostamaan niitä pieni asioita.

Myös Uno on elämässäni yksi sellaisista asioista. Välillä ollaan erossa pidempiäkin aikoja ja mulla on aina hirveä ikävä Unoa.

Myös meidän uudessa kodissa oleva takka ja valkoiset lattiat tekee mut hyvin onnelliseksi. Oikeastaan koko uusi koti, vaikka vihaankin parin viikon kuluttua koittavaa muuttoa. Meidän koti, meidän pienet hetket.

Ollaan molemmat ihan innoissamme, kun päästään sisustamaan ja parasta vielä on se, että meidän maku kohtaa todella hyvin. Ainoastaan muutamat asiat ovat aiheuttaneet keskusteluja. (Terkkuja kulta, keskustelut ei ole todellakaan ohi!) ... Uuteen kotiin muuttaa meidän lisäksi kaksi ihanaa kissaa ja kaksinhuoltajuuslapsi Uno. En malta odottaa, että saadaan ens viikolla avaimet!

Myös allaoleva kappale saa minulle hyvän mielen. On kunnioitettavaa, että Arttu Wiskari on uskaltanut tehdä biisin noinkin arasta aiheesta. Lapsettomuus on nostanut päätään viimeaikoina myös omassa lähipiirissäni ja koskettaa todella. En myöskään olisi joskus uskonut, että kuuntelisin Arttu Wiskaria, koska ei ole mitenkään tyyliseni artisti. Näin sitä vain musiikkimakukin muuttuu, kun uskaltaa poistua omalta mukavuusalueeltaan.


Toivotan teille kaikille ihanaa viikonloppua. Nauttikaa niistä pienistä asioista ja kirjoitelkaa ihmeessä tänne mitkä asiat teitä on ilostuttanut viimeaikoina.