Vietin viime viikon omaa lomaa, jossa päätin vältteleväni kaikkea työhön liittyvää. Onnistuin lomassa melkosen hyvin ja nyt onkin taas hyvä fiilis palata vähän töiden pariin.
Viime aikoina mun elämässä päätään on nostanut useinkin aihe nimeltä hyvinvointi. En ole kokenut voivani mitenkään erityisen hyvin. Olo on tuntunut jotenkin "tukkoiselta", en ole käynyt salilla hikoilemassa kesän aikana oikeastaan ollenkaan ja viikonloppuisin herkutellut oikein kunnolla.
Elin blogia edeltävinä vuosina täysin ilman hiilareita, ns. karppasin. Söin vain pakollisen määrän päivässä hiilareita ja tuolloin pienennyinkin pienessä ajassa todella paljon. Syy karppauksen aloittamiseen ei ollut laihduttaminen, vaan lääkärin kehotus pysyä erossa viljoista yliherkän vatsani takia. Koska myös väsymys ja verensokerin äkilliset heilahtelut vaivasivat minua, päätin samalla kokeilla vierottautua elämäni koukuttavimmista huumeesta -sokerista. Nopeasti olo kohoni ja aloin voimaan todella hyvin.
Jossain vaiheessa lisäsin ruokavaliooni kuitenkin taas pikkuhiljaa hiilareita. Muutama kilo tuli takaisin heti, muutama sitten vasta myöhemmin. Ruokavalioni kuitenkin muuttui tuon jälkeen kokonaisvaltaisesti, kun pääasiallisesti olen jättänyt siitä pois perunan, vaaleat viljat ja pastan. Sokeria kuitenkin on tullut syötyä liikaa ja irtokarkkitankkaukset eivät ole hyväksi ihmisen hyvinvoinnille, vaikka haluaisinkin niin uskoa.
Keväällä 2012 päätin alkaa taas hieman tiukemmin tarkkailemaan syömisiäni. Lupasin itselleni yhden (usein lipsuu kahteen :D) herkuttelupäivän viikossa ja muuten karttaisin sokerin napsimista. Olo on taas ollut huomattavasti parempi, mutta maanantaisin oleva "sokerikrapula" on muuten todellakin inhottava. Täysin verrattavissa normaaliin krapulaan. Niin ja onhan tuota viiniäkin tullut muutama lasi kesän aikana lipiteltyä. Rakastan valkoviiniä ja sitä ollaan tyttöjen kanssa nautiskeltu paljon. Mutta hei, kesä on vain kerran vuodessa, kuka laskee?
Viime viikkoina ollaan puhuttu paljon ystävieni kanssa tästä omasta hyvinvoinnista. Ollaan käyty kävelylenkeillä ja jauhettu tunteja aiheesta haluan voida hyvin.
Viime viikolle sovin tapaamisen sekä Personal trainerini kanssa, että ystävieni suosiman shiatsu-hoitajan kanssa. Personal trainerin kanssa katsottiin sykerajani kuntoon sykemittariini ja käytiin läpi saliohjelmaa. Olen käynyt nyt keväästä lähtien Vallilan Lady Linella ja vaikka joskus muuttaisin pois täältä, en varmaan siltikään voi vaihtaa salia. Paikan omistaja Mari on ollut mulle ihan älyttömän suuri tuki kuntoilun alottamisessa ja se oikeasti laitteli sähköpostia ja soitteli, kun mua ei näkynyt. Nyt lupasin Marille, että raivaan kalenteriini viikottain pari tuntia aikaa saliharjoittelulle. Lupasin, ja minähän pidän lupaukseni.
Shiatsusta taas... Shiatsu-hoitajani Tiina sanoi ensimmäisen viiden minuutin aikana, että tässä onkin työstämistä. Tiina kävi koko kroppani läpi taikakäsiensä kanssa ja tuon parin tunnin hoidon aikana väännyin mitä ihmeellisempiin asentoihin, itkin hysteerisesti, hengitin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan todella syvään, rentouduin, kuulin jänniä juttujani kropastani ja elämästäni, sain jatkuvan paineen tunteen pois ja jäin totaalisesti koukkuun shiatsuun. Oloni hoidon jälkeen oli totaalisen rättiväsynyt ja samaan aikaan todella hyvä. Päällimmäisenä shiatsusta kuitenkin jäi mieleen yksi asia: Tiina käski minun keskittää tämä syksy omalle hyvinvoinnilleni. Lopettaa liika ajattelu ja stressaaminen, olla murehtimatta asioita, vahvistaa tukilihaksiani (moikka syvät vatsa ja selkälihakset), venyttää sidekudoksiani (moi vuosia vaivanneet penikat), syödä hyvin, nukkua, viettää tarpeeksi aikaa kotona ja sulkea välillä puhelin. Hoitaa itseni kuntoon kokonaisvaltaisesti.
Mihinkö sitten pyrin? No juurikin siihen hyvään oloon, parempaan kuntoon ja saamaan elämääni jonkinlaisen rytmin. Alotan keskiviikkona ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen ihan oikean päivätyön, joka tulee olemaan suurin haasteeni tänä syksynä. Työ on vaativaa, hirveästi uutta ja jännittää ihan miten totun menemään toimistolle joka päivä aamulla. Sen vastapainoksi on saatava sitten taas raskaat huvit, eli haluaisin pystyä suoritumaan kahdesti viikossa reilu tunnin saliohjelmastani ja raahautua sunnuntaisin Yin-joogaan venyttämään sidekudoksiani. Tämän lisäksi jatkan tätä hyötyliikunnan harrastamista aina kun mahdollista, eli kävelyt kotiin kaupungista, iltalenkit ystävien kanssa ja sitä rataa.
Tämän syksyn haluan omistaa aivoilleni, sydämelleni ja kropalleni. Haluan päästää irti turhista tunnesolmuista ja negaatioista. Paljon musiikkia, paljon uusia haasteita ja sopivasti hauskanpitoa.
Tämä syksy on Pepin syksy.
Projeektissani hyvään oloon minua auttavat:
Lady Line Vallila ja Personal trainerini Mari
Vallilan Lady Linen infrapunasauna
Shiatsu-hoitajani Tiina
Suunnon sykemittarini, eli ämnelonen ystävien kesken. Olemme vasta tutustumisvaiheessa kerran käytön jälkeen, mutta fiiliksissä seurailin juoksumaton näytöltä sykettäni.
Ystäväni
Oma tahtoni
Haasteeni tälle syksylle on: Rytmi. Mennä ajoissa nukkumaan ja herätä virkeänä töihin, oppia syömään säännöllisin väliajoin, saada rytmi salillakäymiseen. Onneksi mulla on aina ollut erityisen hyvä rytmitaju, joten josko se auttaisi tässäkin. ;)
Mikä on teidän haasteenne? Onko muilla kaipuuta hyvään oloon?
On kaipuu! Valtava kaipuu hyvään oloon. Se on jännä, miten paljon liikunta auttaa pään sisällä, vaikka kropassa ei näkyisikään mitään tuloksia. Minun elämäntapamuutokseni (ei siis pelkkä dietti :P) on ollut käynnissä nyt kaksi kuukautta. Kropassa ei varmaan näy mitään uutta, mutta olo kuin uudella ihmisellä. Pakko tykätä!
VastaaPoistaItse olen tässä kesän aikana päästänyt itseni jotenkin rapakuntoon. En koskaan ole omistanut "mahaa" vaikka olenkin ollut isomman kokoinen. Nyt kuitenkin t-paidan alta pullottelee jotain ylimääräistä ja olo on tylsä. Kyllä oikea ruokavalio on kaiken a ja o, liikunnan määrä on itsellä kyllä hallussa (3-5 krt/vk pumppia, steppiä, spinniä, keskivartaloa), mutta kun ruokavalio on täysin retuperällä niin mitäs se liikuntakaan siellä välissä auttaa.. Nyt täytyy myös tsempata ja kiertää ne nami- ja sipsihyllyt (<-PAHE!!) riittävän kaukaa. Totaalikieltäytyminen ei toimi mulla, mutta kun saisi jätettyä herkkuja vain viikonlopulle ja silloinkin rajoitetusti. Tsemppiä!
VastaaPoistaTosi hyvä kirjoitus! Mä aloitin vuodenvaihteessa "rakasta itseäsi" dieetin. Toimii.Vähitellen oma olo paranee ja painokin tippuu siinä sivussa. Lähtenyt vasta 5kg ja vyötäröltä 8cm, mutta olo paranee ja se tärkeintä. =)
VastaaPoistaSyksy on minusta vuoden parasta aikaa, rakasta sitä! Ja odotan jo innolla, että saa pukeutua kaulahuiviin ja lähteä syksyiseen metsään kävelylle.
Sun kunto-ohjelma kuulostaa ihanteelliselta. Tsemppiä siihen!
Kyllä eron voinnissa huomaa, kun liikkuu edes vähän päivässä ja vähentää hiilareita. Mä tein päätöksen puolitoista vuotta sitten ja huomasin kuinka ennen erittäin tukkoinen ja väsytävä olo oli poissa ja jaksoi touhuta ihan erillä tavalla. On myös ihanaa kun löytää sopivan lajin ja muutoksia kroppaan tulee huomaamatta :D
VastaaPoistaMahtava blogipostaus ja niin aiheesta kuin voi olla :)
VastaaPoistaItsellä samat asiat mielessä, elämän uudet tavat ja niiden opettelu.
Tässä on tullut jo jonkun aikaa opeteltua ja painoakin on jo tippunut yli 30kg. Se tosin ihan sivutuotteena tähän elämäntapa remonttiin.
Hyvää kesää!!
Ja totta, se on vain kerran vuodessa :D
MaijusCloset.blogspot.fi
-GorgeousEverydayFsahion
Onko mahdollista et bongasin sut Turun yökerhoista tanssimassa sateessa ? :) Jos ei, niin oli kyllä ihan sun näkönen
VastaaPoistaKiitos ihanasta kirjoituksestasi. Shiatsu kuulosti ihanalta, pitää varmaankin itsekkin kokeilla joskus. Kuvasi oli myös niin kaunis, täynnä elämäniloa.
VastaaPoistaVoi kyllä. Todella kaipaan voida paremmin, kun vain jaksaisi pitää parempaa huolta itsestään. Teen aina suunnitelmia, jotka ei sitten toteudu ihan niin kuin ne paperille pistin, ja sitten tyssäävät jossain vaiheessa kokonaan. Taas on syksyksi tarkoitus aloittaa remontti ja toiveena saavuttaa pysyvämpiä tuloksia omassa olossa. Ehkä tämä syksy on se syksy. :)
VastaaPoistaVoin lämpimästi suositella karppauspohjaista ruokavaliota. Laihdutin sillä ja rankalla liikunnalla vuodessa 34 kg, ja olo on ihan MIELETÖN, en meinaa tunnistaa itseäni peilistä ja valokuvista. Mulla on aina ollut hyvä itsetunto, mutta en kyllä mistään hinnasta palaisi enää entiseen. Nykyään paino pysyy samalla tasolla, vaikka pari kertaa viikossa sortuisiin karkkeihin tai valkkariin :)
VastaaPoistaMissä muuten aloitat työt, minkälaista hommaa? :)
Varmasti monia koskettava aihe tuo hyvinvointi! Itsellä juuri menossa "maanantaikrapula" sokerista, alkoa kun en käytä lainkaan.
VastaaPoistaMut nyt päiväsaunaan, tänään on onneksi vapaapäivä! Saunassa voipi samalla miettiä mitä sitä alkaisi tehdä hyvinvointinsa eteen. Käytössä on tietty arsenaali, mutta jotain olisi syytä taas herätellä henkiin (esim. juurikin se salitreeni!).
Kiitos motivoivasta tekstistä :)
Voi että, mulla olis syksyllä jälleen kesän tauon jälkeen suuntana juurikin samainen Lady Line.. :) Pitäs sitä energiaa saada jostain pimeneviin iltoihin, eikä se nyt pahitteeksi olis päästä kokoon, johon voisin olla itse tyytyväinen kun vuoden päästä astelen alttarille!
VastaaPoistaTsemppiä hei, katotaan uskallanko salilla sitten huudella et JAKSAA JAKSAA ;)
Kiinnostuin tuosta sidekudosten venyttämisestä sillä muakin on jo vuosia vaivannut penikat aina silloin tällöin. Neuvottiinko sulle että mitä kaikkea voi/kannattaa tehdä jotta sais noita sidekudoksia sitten venytettyä? Olis hirveen kiva jos vähän auttaisit naista mäessä :D
VastaaPoistavoi että, mulla tuli kyynel silmään ku luin tätä. Mulla on tavoitteena saada myös hyvä olo. Nukun ja syön miten sattuu ja stressaan itteni ihan kipeäksi. Mun ylipaino johtuu pitkälle siitä, että syön epäsäännöllisesti ja mulla on muutenkin kaikki rytmit ihan sekasin ja se aiheuttaa niin paljon fyysistä ja henkistä pahaa oloa. Samaistun todella sun tekstiin.. en näköjää oo ainut joka kamppailee näiden rytmien kanssa. Tsemppiä tosi paljon!
VastaaPoistaKertoisitko tuon Shiatsu-Tiinan yhteystiedot, voisi yrittää varailla aikaa :)
VastaaPoistaKuulostaa hyvältä!!paljon tsemiä treenailuun ja hyvän fiiliksen etsintään! Tosi hyvä, et otit aiheen esille-ihan jokaisen ois hyvä miettiä missä on itselle kaikkein paras fiilis..ja tällä tarkoitan ihan kaikkea, eli missä kunnossa, duunissa, paikassa ja tilanteessa oikeesti haluaa olla ja kokee olevansa sinut itsensä kanssa ja onnellinen. Nä on niin yksilöllisiä juttuja, jokainen löytää itselle parhaat jutut vaan kokeilemalla.. Ihanaa et motivoit muita<3
VastaaPoistaKiitos tästä tekstistä! Oli mukava lukea asioista, jotka itselläkin ovat pyörineet päässä paljon viime aikoina. Välillä tuntuu, että kaipuu hyvään oloon on niin kova, että sitä stressaa itsensä vain entistä huonompaan jamaan. Olen yrittänyt opetella siihen, että panostaa pieniin asioihin joka päivä eikä soimaa itseään liikaa muutamasta jätskitötteröstä tai viinilasillisesta. Hurjasti tsemppiä tulevaan - sekä uuteen työpaikkaan että hyvinvointiprojektiin! :)
VastaaPoistahei voitko kertoo enemmän tosta sidekalvojen venytyksestä / antaa tiinan yhteystietoja tai jotain vastaavia / korvaavia, mulla on nimittäin aivan kamala penikkatauti ja siis kävely tekee tosi kipeää aina välillä :D
VastaaPoistaItselläni alkoi täysi ruokavalioremontti kaksi kuukautta sitten. Keho voi huonosti ja ajatukset harhailivat miten sattuu. Sitten törmäsin erääseen laupiaaseen ihmiseen joka teki minulle ruokavalion ja neuvoi miten kehoa pitää kuunnella. Nyt ruokavalioon on tullut superfoodit, smoothiet ja puhdas ruoka. Hyvinvointi on kehon hyvinvointia vain 20% on liikuntaa ja 80% on ruokavaliota. Abs are made in the kitchen! Hieno homma toi sun projekti, muchos onnittelus!
VastaaPoista-Edda
http://ghoulsandpearls.blogspot.fi/
Luulin vastanneeni tähän, no en ehkä sittenkään...:)
VastaaPoistaSain 7 kk sitten toisen lapseni ja tässä välissä en ehtinyt paljoakaan treenailla. Toipuminen toisesta raskaudesta on ollut todella hidasta ja hankalaa. Samoin minäkin sain nyt vihdoin inspiraation toteuttaa itselleni paljon hyvää. Personal trainer on mullakin valittu ja lähdetään pian tekemään mulle kunto ja ruokailusuunnitelmaa. PT sanoi mulle kauniisti, että jos äiti ei voi hyvin, ei perhekään voi hyvin.
Mä olen antanut mun rakkaille lapsilleni niin paljon, että välillä tuntuu et omalla sisällä on ihan tyhjää. Ja kroppa on pahasti epäsynkassa. Pikkuhiljaa opettelen rakastamaan ja hoitamaan itseäni. Haluan lisää rakkaita lapsia, mutta en ennenkuin olen saanut itseni kuntoon jotta jaksan paremmin.
Paljon tsemppiä Pepille:)
Samantyylisiä suunnitelmia tälläkin suunnalla. Olen voinut pidemmän aikaa huonosti ja lasten hoitamisen ohella en ole muistanut pitää itsestäni huolta. Aloitin 3 viikkoa sitten täydellisen ruokavalioremontin johon liittyy myös kuntoilun aloittaminen reilun kuuden vuoden jälkeen. Vaikka uutta elämäntapaa on takana vasta muutama viikko, niin tunnen nyt jo voivani paljon paremmin. Jaksan leikkiä lasten kanssa paljon paremmin enkä ole enää niin ärtynyt joka asiasta. Olen huomannut että liiallinen sokerin syönti saa kyllä aivot sakkaamaan aivan täysin. Ajatus ei kulje ja kaikki asiat tuntuvat vaikeilta ja ärysttäviltä.
VastaaPoistaOlen huomannut että kaikki lähtee pääkopasta. Kunhan itsellä on halua muuttua, niin se onnistuu.
Tsemppiä sulle ihanainen Peppi syksyn tavoitteisiin ja toivottavasti voidaan kaikki vähän paremmin tulevaisuudessa!
Mulla alkoi tää hyvä olon hakeminen jo 2 vuotta sitten, mutta vasta viime aikoina olen oikasti antanut itselleni luvan nauttia elämästä ja voida hyvin. Tästä sun tekstistä sain ajatuksen josko itsekin uskaltaisin shiatsuun lähteä, luulen tosin, että siitä kyynelehtimisestä ei tulisi loppua ikinä. ;) Tsemppiä sulle syksyyn, muista olla lempeä itsellesi.
VastaaPoistaHyvää oloa tavoitellessa on vegaaninen ruokavalio aika mieletön siihen tarkoitukseen! Ja jos ei niin jyrkästi kykene kaikkea eläinperäistä pudottamaan pois, niin vegetaarinen auttaa kans. Kummasti tulee keskityttyä, kirjaimellisesti, omaan napaan ja siihen mitä suuhunsa pistää. Tsemppiä syksyyn ja kiitos inspiroivista postauksista!:)
VastaaPoistaTärkeä aihe!
VastaaPoistaItsellä takana pitkä kärsimyshistoria oman terveyden kanssa, mutta nyt voin vain todeta, että kaikella on ihmeellinen tarkoituksensa ja viisautensa. Tarkka erityisruokavalio on opettanut paitsi ravinnosta, myös mitä erilaisimpia asioita sosiaalisista tavoistamme jne. Omaa itseä on hyvä uskaltaa kuunnella ja joskus se vaatii suurta sinnikkyyttä. Palkintona on sitten lopulta meillä kaikilla lisääntynyttä mielenrauhaa, itsetuntemusta ja tietotaitoa -hyvinvointia! :)