Mimmi Intiassa: Mumbai-Delhi

Uskomaton paikka tämä Intia.

Matkaraporttia on toivottu, mutta täältä tämä nettiin pääseminen edes omalla koneella ei ole ihan niin yksinkertaista, kuin mitä voisi kuvitella. Aikakäsitys on yllättäen ihan eri kuin meillä täsmällisillä Suomalaisilla, joten asiat eivät suju useinkaan suunnitelmien mukaan. Onneksi meillä ei pahempia suunnitelmia edes ollut, olisivat nimittäin luultavasti meneet uusiksi jo monta kertaa.



Tällä hetkellä ollaan Delhissä, mutta perjantaina tosiaan otettiin lento Mumbaihin. Lento kulki Istanbulin kautta ja kone oli Turkish Airlines. Lennoista maksettiin 360€ nuppi ja lento varattiin netistä pari kuukautta ennen lähtöä. Mitään huonoa sanottavaa Turkish Airlinesista ei ole, paitsi että jatkolennon kone myöhästyi viitisen tuntia, joka ei sinäänsä haitannut suunnitelmiamme, päinvastoin sillä koneen oli määrä olla perillä Mumbaissa (entinen Bombay) klo 03.35 ja meillä ei ollut majoitusta vielä ko. yölle. Odotteluaikana Istanbulissa ehdittiin shoppailemaan mm. Victorias Secretin huulikiiltoja ja saatiin myös ilmaista ruokaa. Lihava luonnollisesti tykkää! Myös turvavyö koneissa oli joku 25cm "liian pitkä", joten no problems with that either! :D





Päästiin turvallisesti Mumbaihin, vaikka meidät oli ympäröinyt koneessa joukko Intialaisia miehiä (jotka ristittiin luokkaretkeläisiksi, käyttäytymisensä takia) ja saatiin näiltä miehiltä osaksemme tuijotusta ehkä enemmän kuin koko vuonna Suomessa yhteensä. Tuijotus koneessa oli kuitenkin pisara meressä verrattuna tilanteeseen täällä maankamaralla. Lentokoneessa ruoka oli tosi hyvää ja menusta saikin valita mieleisensä. Saatiin myös paketit joissa oli silmäsuojat, lentosukat ja kenkälusikka. Koneessa myös joku Intialainen sai jonkun kohtauksen ja lääkäri jouduttiin hälyttämään paikalle joten actionia tosiaan riitti. TV:stä tuli myös Bollywood-leffoja...

Koneessa tuli täytellä parit lappuset ja päästiin jopa H1N1 lämpökameroista läpi vaikka ollaankin aika kuumia... Oltiin siis varattu Mumbaista hotelli vasta la-su väliseksi yöksi ja kentältä otettiinkin prepaid-taksi hotellille. Matka kentältä hotellille kesti noin tunnin ja taidettiin maksaa siitä 480 rupiaa, joka vaikutti oikein sopuhinnalta kaheksalta aamulla huonosti koneessa nukkuneena. Lonely Planetin mukaan hinta ois joku 410 rupiaa + laukut joten ei kai meitä pahasti ees puijattu.

Huone oli erittäin ok, vaikka olikin aika kallis (oltiin varattu yksi yö siis netistä ennakkoon). Ja siitä maksettiin joku 17€ per henki. Oltiin tosin aika vainoharhaisia kun suihkussa oli varmaan kamera (joka kyllä peitettiin laastarilla ja unohdettiin ottaa se laastari lähtiessä pois. LOL.) Päästiin hotelliin heti joskus yhdeksän jälkeen ja mentiin nukkumaan. Kolmen tunnin kuluttua olo oli kuin uudestisyntyneellä.

Unien jälkeen lähdimme metsästämään junalippuja seuraavalle päivällä välille Mumbai-Delhi ja homma kävikin yllättävän kivuttomasti, kunhan ensin löydettiin oikeean rakennukseen vähän vahingossa. Turisteille oli oma tiski jossa oli vain pari turrea ennen meitä. Noin kymmenen muuta jonollista Intialaisia miehiä tuijottikin meitä koko lipunosto-operaation ajan. Otettiin liput 2. luokasta (AC2) 16:40 lähtevään junaan ja hinta oli vähän alle 2000 rupiaa kipale.

Alkoihan siinä jo hieman hiukomaan, sillä edellisestä ateriasta koneessa oli jo useampi tunti (kirsikkapiirakka ja fetasämpylä meni ohi kun nukahdin, DAMN!) joten mentiin syömään. Ensikosketus intialaiseen ruokaan oli kyllä tosi hyvä ja Palak Paneer oli vielä tuossa vaiheessa parasta Intialaista ever. Ruuan jälkeen pyörittiin aikamme Mumbain nähtävyyksiä katsellen ja nähtiinkin mm. Taj Mahal hotelli ja Intian portti. Jouduttiin ekan kerran myös kohtaamaan todellinen kurjuus kadulla ja meissä roikkujia riittikin pilvin pimein. Kerjäläisten määrä täällä on kyllä jotain järkyttävää.

Myös kadulla sattui hauska tapahtuma, kun eräs auto kurvasi eteemme ja pysähtyi. Autosta äijä huusi meille että hän on Bollywoodista ja haluaisimmeko tulla extroiksi johonkin leffaan. Ei kuitenkaan jääty sen enempää kuuntelemaan tarjousta vaan huusin vaan vastaukseksi että "Yeah right!". Olimme kuulleet että Bollywoodiin värvätään länsimaalaisia mielellään extroiksi, mutta silti tämä lähestyminen keskellä katua hieman kummastutti.

Sunnuntaina herättiin vasta myöhään ja mentiin läheiseen Teacenteriin aamupalalle ja teelle (eli käytännössä ulos teelle, heh heh) . Sää oli sateinen ja otettiinkin taksi rautatieasemalle varuilta jo pari tuntia etuajassa. Oltiin ainoot länkkärit ykkösluokan odotustilassa ja olikin hauska seurailla Intialaisten meininkiä. Merkille panin, että esim. lapsia läpsitään ja kuritetaan aika rankallakin kädellä. Asemalla kohdattiin myös ekat rotat ja torakat.

Ennen junaan pääsyä jouduttiin tarkistamaan paikallisen Mäkkärin tarjonta ja johan oli! Hampurilainen makso 66 rupiaa ja 50 rupiaa on joku 70 senttiä. Ateria taas makso 99. HALPAA SIIS ON! Mitään muuta tosin kuin kanaa ja vegesettejä ei tarjoilla. Ruuat ois saanu tilattua myös kuljetuksena omalle paikalle junaan. VR HALOO, mites tuo teidän palvelu?!

Junaan päästiin ja löydettiin paikatkin ja neuvojia taas riitti. Meille oli kaksi yläsänkyä ja alasänky (tästä voi tietysti nokkelimmat heti päätellä minkä paikan meikäläinen valitsi) ja nautittiinkin heti hampurilaiset muutaman valvovan silmäparin alla. Sanotaanko nyt vaikka että hampurilainen maistui Intialta mutta hyvältä sellaiselta.



Junassa samassa loossissa (jossa siis neljä sänkyä) oli lisäksemme eräs Intialainen mies joka halusi kovasti jututtaa meitä. Olisittepa nähneet äijän ilmeen kun kysyi mitä farmeja Suomessa on ja sanottiin että "well.. animals... wheat..." :DDD Ei onneksi menty sen yksityiskohtaisempiin kertomuksiin lypsykarjatilastamme. Lehmähän siis tunnetusti on pyhä eläin täällä Intiassa.



Heti kun oltiin saatu hampurilaiset vedettyä tulikin jo ensimmäinen ateria. Koko junamatkan aikana saatiin neljä ateriaa eli nälkää ei tarvinnut kyllä nähdä. Vedettiin tietysti myös mukana olevia eväitä (ei tiedetty etukäteen aterioista) ja Intialainen kanssamatkustaja suosittelikin meille jotain junaa Goalle jossa on tosi hyvät ruuat ja monta kertaa matkan aikana. Huomasi ilmeisesti että ruoka on maittanut ja maittaa myös täällä Intiassa. Ruoka oli (yllätys yllätys) hyvää ja edes puoliksi sulaneet jäätelöt eivät aiheuttaneet vatsanväänteitä.

Junissa Intiassa löytyy muuten WC:itä kahta erilaista eli Indian style (reikä lattiassa, eli Lenin steps) ja Western style jotka vastaavat lähes normi Suomen pikajunan tasoista käymälää. Tietysti omat vessapaperit mukana on ihan positiivinen juttu.



Junassa aika tahtoo käydä helposti pitkäksi, joten kannattaa varata mukaan luettavaa. Myös naposteltava ei ole pahitteeksi ;) Myöskään kaikissa junissa ruuat eivät sisälly hintaan, joten kannattaa varmistaa tämä asia etukäteen, ettei vaan pääse laihtumaan.

Junassa nukkuminen oli varsin "helppoa", lakanat olivat puhtaat ja sängyt leveämmät kuin Thaimaassa yöjunissa. Rauhallisten yöunien takaamiseksi rinkka kannattaa laittaa varuilta ketjulla kiinni johonkin. Myös taskulamppu on must. Juna myös töksähtelee, eli g-voima meinasi monesti heittää meikäläisen alas sängystä :D Aamupalalla tarjoiltiin oikein maukkaita kasvispihvejä. Tuijottajat myös vaihtuivat useaan otteeseen aitiopaikoilla vastapäätä sänkyjämme.

Juna saapui New Delhi stationille 8:30 seuraavana (eli maanantai) aamuna jonka jälkeen saatiin kimppuumme taas kasa neuvonantajia ja kaikenlaisia hännystelijöitä jotka yrittävät viedä sinua matkatoimistoihin. Itse menimme ja etsimme nettikahvilan jossa katsoimme pari vapaata hotellia ja lähdettiin suoraan taksilla kohti aluetta josta olimme hotellit löytäneet.



Nettikahvilassa törmättiin ekaa kertaa myös tyyppeihin jotka videoivat ja kuvasivat häikäilemättömästi meitä kamerapuhelimillaan. Saatiin eräältä Intialaselta mieheltä myös pahoittelut maanmiestensä käytöksen takia. Vastaavanlaisia kamerakohtaamisia on sattunut jo useita. Tältä varmasti tuntuu jostain julkkiksesta.

Kokoajan on tosi kuuma, vaikka aurinkoa ei (onneksi) tältä saasteelta näy. Länkkäreitä on oikeastaan liikkeellä aika vähän ja kolme naista saa huomiota osakseen aivan törkeästi. Kannattaa pukeutua siis tosi siveellisesti, sillä voin vaan kuvitella kuinka paljon enemmän huomiota vielä saisi avonaisemmalla pukeutumisella. Ollaan myös opittu että vaikka paljon yritetään puijata niin joihinkin ihmisiin voi ja on pakko silti luottaa.

Kaikesta huolimatta, mahtava kontrastien maa ja ehdottomasti käymisenarvoinen paikka.

Lisää tarinaa Delhistä luvassa myöhemmin. :)