Mimmi Intiassa - Kuinka matkustaa junalla Intiassa?

JEE!! Mimmi is back in business. Muistitikku sanoi sopimuksensa irti jonkun aikaa sitten (luultavasti johtuu tästä jumalattomasta ilmankosteudesta) ja langatonta nettiä (tai nettiä ylipäätään) ei ole näkynyt mailla eikä halmeilla hetkeen. Onneksi olen kirjoitellut parit postaukset valmiiksi teidän iloksenne. Toivottavasti näistä on jotain hyötyä Intiavinkkejä kaipaaville :)

Koska Intiassa on tosi kätevä matkustaa ympäriinsä junalla, ajattelin tehdä omiin kokemuksiin pohjautuvan yhteenvedon kaikille aiheesta kiinnostuneille ja junailua Intiassa harkitseville. Junalipun osto on oma ruljanssi jo sinänsä. Koko lipunmyyntipisteen löytäminen voi olla hankalaa, sillä se sijaitsee yleensä eri rakennuksessa ja usein vaikkapa toisessa kerroksessa. Ja jos ei lipunmyynnistä löydy ulkomaalaisille (vammaisille, freedom-fightersseille, kuuroille yms.) tarkoitettua tiskiä (tai naisten tiskiä), voi olla että palvelua on hankala ylipäätään saada ja voi olla että jonotat monta kymmentä metriä pitkän jonon ja sitten luukku isketäänkin suoraan kiinni edestäsi. Joudut myös esittelemään passeja ja täyttelemään lomakkeita lippujen saamiseksi joten aikaa lipun hankintaan kannattaa varata. Tietysti voi ottaa riskin ja tehdä kuten me ja ostaa vain junalipun ja sen jälkeen hypätä vaan junaan ja yrittää ostaa makuupaikka suoraan konnarilta, mutta todennäköisyys makuupaikan saamiseen on yleensä hyvin pieni (ellei satu taktikoimaan ja lähtemään extempore junaan Diwali-lauantaina jolloin on tärkeä juhla ja kaikki ovat juhlimassa, eikä kukaan junassa...) Myös jonotusvaiheessa porukka yrittää etuilla ja tunkee joka suunnasta tiskille (ja tietysti tuijottaa meitä kuulemma Hollywood-mallien näköisiä naisia :D).

Kun lippu on hankittu on mahdollista siirtyä ylempien luokkien ilmastoituun odotustilaan odottelemaan junan lähtöä. Odotustiloja löytyy myös omia pelkästään naisille ja odotustila onkin oiva tilaisuus seurailla hieman vauraampien intialaisten arkea. Intian junista löytyy useita matkustusluokkia, mutta pitkillä matkoilla oikeastaan ilmastoitu AC2 on kaikista kätevin vaihtoehto. AC1 luokka on huomattavasti kalliimpi, (jopa lentäminen voi tulla edullisemmaksi) kaikissa junissa tätä matkustusluokkaa ei edes ole ja paikkoja on muutenkin tosi hankala saada, joten emme ensimmäistä luokkaa edes testanneet. Erona AC2-luokkaan on, että neljän sängyn hytit ovat ovellisia ja täten lukittavissa. Junalipun hinta määräytyy matkan pituuden ja matkustusluokan mukaan, mutta esim 51h kestävästä junalipusta välillä Delhi-Trivandrum tulisi maksaa 2200 rupiaa, eli noin reilu 30€, eli edullista on.

AC2 luokassa sänkyjä on kaksi päällekkäin ja yksityisyyttä itselleen saa edes hieman käytävästä paikan erottavilla verhoilla. Jos ei satu saamaan kavereiden kanssa paikkoja samaan loosiin on paikkojen vaihtaminen yleensä aika ongelmatonta. Sängyt ovat mukavan leveät ja AC2-luokassa saa myös lakanat junan puolesta (eli kaksi lakanaa, tyynyn, tyynyliinan ja huovan). Aina lakanat ovat olleet puhtaat ja miellyttävät. Jokaisessa neljän sängyn loosissa on myös tuuletin, pöytä, peili ja latauspistoke johon käy ihan normi suomilaturit. Jokaisen sängyn vieressä on vielä lukuvalo, juomapulloteline ja verkkoteline pikkukamoille. Rinkat tai muut matkatavarat saa kätevästi kiinnitettyä ketjuilla sänkyjen alla oleviin koukkuihin ja täten turvattua kamojen säilymisen. Jos tavoitteena on maisemien katselu matkan aikana, ei se välttämättä aina onnistu, sillä joistain ikkunoista ei näe ollenkaan ulos.

Kaikissa junissa ei ole ruokatarjoilua, mutta asia kannattaa varmistaa etukäteen, sillä joissain junissa ruokailu kuuluu hintaan (esim meillä välillä Mumbai-Delhi, jolloin saimme 5 ateriaa 16h aikana ja ruoka oli kyllä tosi hyvää, syötiin myös kerran sulaneita jäätelöitä ongelmitta). Kuitenkin pitkissä junissa, joissa ateriat eivät kuulu hintaan pientä maksua vastaan (50rupiaa, eli n. 70senttiä) saa lounaan, päivällisen tai aamupalan tilattua itselleen. Kuitenkaan aina saatavasta ruuasta ei ole takeita (sillä henkilökunta ei oikein välttämättä puhu englantia), mutta mitä todennäköisimmin se kuitenkin on riisiä ja jotain settiä sen kaveriksi :D Kaikenkaikkiaan sapuska oli kuitenkin syötävää. Saatavilla on veg ja non-veg vaihtoehdot. Myös kahvia, vettä ja chaita kaupitellaan jatkuvalla syötöllä (vesi maksaa 20 rupiaa ja kahvi tai chai 5 rupiaa). Asemilta saa ostettua myös esim. banaaneja ja muita hedelmiä, jos uskaltautuu hyppäämään ulos junasta pienellä riskillä, sillä juna saattaa pysähtyä joko minuutin tai kymmenen. Satunnaisia pokoran yms. kakkaroiden kaupustelijoita eksyy myös ajoittain junaan ja saatkin vaikka kolme pokoraa yleensä vaikka 20 rupian hintaan.

(tässä vaiheessa meinas lähtee aamupalalla mielenterveys... PIRKKA!!!

Junista löytyy sekä western style- että Indian style-WC:t. Taso WC:issä ei kuitenkaan vastaa suomen pikajunien käymälöiden tasoa, mutta kaiken kaikkiaan ne ovat kuitenkin melko siistejä ja kun on kerta pakko asioida niin kaikkeen tietysti sopeutuu... Oma wc-paperi on oikein hyvä pitää kuitenkin mukana, käsidesiä unohtamatta! Ellei jo junaan mennessään omista ketjua ja munalukkoa, kannattaa sellaiset hommata viimeistään asemalta. Myös pelikortit ja lukeminen ovat oivaa ajanvietettä. Myös juomakelpoista vettä voi tulla äkkiä ikävä. (Tietysti karkeista ja muista herkuista puhumattakaan...) Ilmastoidut junat ovat myös melko viileitä, joten kannattaa varautua myös lämpimillä vaatteilla, silmäsuojalla ja korvatulpilla.

Junissa on myös vaikka minkälaista ötökkää, joten tappohommiin usein joutuu, kuitenkaan esim. rottiin ei junissa sisällä törmätty, toisin kuin asemilla. Asemalla Ernakulamissa myös pitkiä matoja heittäytyi katosta alas ja yksi heittäytyikin suoraan Emmin päälle. Kuvottavia rottia myös vilistää niin maassa kuin katonrajassakin.


(Ernakulamissa madot heittäytyi meidän päälle niin päätettiin suojautua)

Kannattaa myös muistaa, ettei junissa kuuluteta asemia, joten kannattaa kysellä ja tyrkyttää lippuaan joka tyypille ja kyttäillä asemia, ettei livahda epähuomiossa asemastaan ohi. Kaiken kaikkiaan junalla matkustaminen on jo elämys sinänsä ja neljä yötä junassa viettäneenä voimme yhteen ääneen kyllä todeta junat myös ihan miellyttäviksi ja turvallisiksi! :)



(LOL!)