Mitä teidän maanantai-iltaan kuuluu?
Itse oon kipeenä ja sekös kismittää. Oon jo monta viikkoa tuntenut tulevani kipeeksi, mutta siirtänyt sitä vedoten kiireeseen. Kuten oikeastaan ihan kaikkea.
Kuten tiedätte, aloitin uuden työn elokuussa ja olin jo silloin suunnitellut kuinka voin helposti käydä autokoulussa, päivitellä blogia ja viettää ihania koti-iltoja siinä sivussa. Näin ei kuitenkaan ole todellakaan käynyt, vaan huomasin viime viikollakin istuvani 13 tuntia toimistolla näpyttämässä useana iltana, raahautuvani kotiin ja kaatuvani suoraan sänkyyn. Meillä levy-yhtiössä tämä loppusyksy on kaikkein kiireisintä aikaa ja koska olen onnistunut työssäni ilmeisen hyvin, on myöskin vastuualueeni kasvanut. Tällä hetkellä vastaan lähestulkoon kaikista meidän ulkomaisista artisteista ja niitä on. Paljon. Todella paljon. Töitä riittäisi helposti kahdelle ihmiselle ja toivottavasti pian joku onkin jakamassa niitä kanssani. Siihen asti aion pärjätä kaksin Antin kanssa, joka on työparini ja maailman paras sellainen. Antti sanoo meitä Yiniksi ja Yangiksi, koska ollaan toistemme vastakohdat. Siten toimitaankin aika hyvin yhdessä.
Kun siis kuulette radiossa vaikkapa Rihannaa, Robbie Williamsia, Enrique Iglesiasta, Ellie Gouldingia, The Wantedia, PSY:ta, Agnesia, MIKAa, Jessie Warea tai näette lehdissä mainoksia tai netissä juttuja, niin ajatelkaa minua. Näitä minä raadan, näille minä omistan aikani tällä hetkellä.
Työ levy-yhtiössä on ollut mieluisaa ja mulle on tullut siitä paljon viestejä ja kyselyitä Facebookissa. Voisin joskus kertoa siitä enemmän, se on nimittäin mielenkiintoista. Moni tuskin tulee ajatelleeksi, että kun Rihannalta tulee uusi single niin sitä on vastaanottamassa joku Peppi, joka sitten päättää kansainvälisen julkaisupäivän mukaan julkaisupäivän Suomessa, siirtää sen levylle, vie radioihin musiikkipäälliköille kuunneltavaksi, jotka arvioivat sopiiko tämä Rihannan kappale heidän soittolistaansa tällä hetkellä. Sitten nämä musiikkipäälliköt (meidän Jumalat) kerran viikossa lähettävät listan kappaleista jotka ovat päätyneet soittoon (joskus niitä on tasan 0 kappaletta) ja voi pojat jos sieltä löytyy oman artistin kappale. Siitä iloitaan, aina.
Työni mukana tulee myös puoli jossa pääsen matkustelemaan paljon. Tänä syksynä olenkin rampannut ulkomailla useamman kerran kuukaudessa ja täytyy sanoa, etten nyt varsinaisesti kaipaa lentokoneeseen. Lisää reissuja on jo tiedossa, mutta työmatkailu on myös kivaa. Otanpahan kiinni kaikki ne matkat joiden perään vain haaveilin nuorempana. Kaipaan siltikin sitä arkea jossa saan autokoulun suoritettua, näen ystäviäni spontaanisti ja pesen pyykkiä säännöllisesti. Odotan myös suuresti joululomaa, jolloin aion lähteä käymään toisessa kodissani, New Yorkissa.
Blogin kirjoittamista en ole ajatellut välttämättä lopettaa, mutta saatan pitää vähän pidempiä taukoja. Viime aikoina on tuntunut, ettei mulla ole oikein mitään annettavaa itsestäni ja se näkyy ensimmäisenä täällä. Nepalissa otin paljon kuvia ja aionkin niitä laitella tänne teidän nähtäväksi. Mulle itselleni reissu oli todella virkistävää vaihtelua tähän bisnesmaailmaan ja hienoihin hotelleihin, kun rämmittiin lannassa ja syötiin pelkkää riisiä useampi päivä. Lapset tulevat ajatuksiini edelleen päivittäin ja tuntuu, että teki hyvää nähdä sitä elämää ja aitoja tunteita siellä.
Yksi joka mut myös aina palauttaa takaisin maan pinnalle on tuo karvainen ötökkä. Se ei voi hyväksyä jos leikki keskeytyy sähköpostin takia, tai jos äiti ei muista pöyhiä pojalle tyynyä valmiiksi. Toi on parasta tässä maailmassa ja tekee mut hyvin onnelliseksi. Toinen joka tekee onnelliseksi on mummi, jonka kanssa haluaisin viettää hirveästi enemmän aikaa yhdessä. Mun unelma olisi iso talo, jonne mummi voisi muuttaa myöskin. Jotenkin huomaan kaipaavani mummia jatkuvasti enemmän ja enemmän.
Itse oon kipeenä ja sekös kismittää. Oon jo monta viikkoa tuntenut tulevani kipeeksi, mutta siirtänyt sitä vedoten kiireeseen. Kuten oikeastaan ihan kaikkea.
Kuten tiedätte, aloitin uuden työn elokuussa ja olin jo silloin suunnitellut kuinka voin helposti käydä autokoulussa, päivitellä blogia ja viettää ihania koti-iltoja siinä sivussa. Näin ei kuitenkaan ole todellakaan käynyt, vaan huomasin viime viikollakin istuvani 13 tuntia toimistolla näpyttämässä useana iltana, raahautuvani kotiin ja kaatuvani suoraan sänkyyn. Meillä levy-yhtiössä tämä loppusyksy on kaikkein kiireisintä aikaa ja koska olen onnistunut työssäni ilmeisen hyvin, on myöskin vastuualueeni kasvanut. Tällä hetkellä vastaan lähestulkoon kaikista meidän ulkomaisista artisteista ja niitä on. Paljon. Todella paljon. Töitä riittäisi helposti kahdelle ihmiselle ja toivottavasti pian joku onkin jakamassa niitä kanssani. Siihen asti aion pärjätä kaksin Antin kanssa, joka on työparini ja maailman paras sellainen. Antti sanoo meitä Yiniksi ja Yangiksi, koska ollaan toistemme vastakohdat. Siten toimitaankin aika hyvin yhdessä.
Kun siis kuulette radiossa vaikkapa Rihannaa, Robbie Williamsia, Enrique Iglesiasta, Ellie Gouldingia, The Wantedia, PSY:ta, Agnesia, MIKAa, Jessie Warea tai näette lehdissä mainoksia tai netissä juttuja, niin ajatelkaa minua. Näitä minä raadan, näille minä omistan aikani tällä hetkellä.
Työ levy-yhtiössä on ollut mieluisaa ja mulle on tullut siitä paljon viestejä ja kyselyitä Facebookissa. Voisin joskus kertoa siitä enemmän, se on nimittäin mielenkiintoista. Moni tuskin tulee ajatelleeksi, että kun Rihannalta tulee uusi single niin sitä on vastaanottamassa joku Peppi, joka sitten päättää kansainvälisen julkaisupäivän mukaan julkaisupäivän Suomessa, siirtää sen levylle, vie radioihin musiikkipäälliköille kuunneltavaksi, jotka arvioivat sopiiko tämä Rihannan kappale heidän soittolistaansa tällä hetkellä. Sitten nämä musiikkipäälliköt (meidän Jumalat) kerran viikossa lähettävät listan kappaleista jotka ovat päätyneet soittoon (joskus niitä on tasan 0 kappaletta) ja voi pojat jos sieltä löytyy oman artistin kappale. Siitä iloitaan, aina.
Työni mukana tulee myös puoli jossa pääsen matkustelemaan paljon. Tänä syksynä olenkin rampannut ulkomailla useamman kerran kuukaudessa ja täytyy sanoa, etten nyt varsinaisesti kaipaa lentokoneeseen. Lisää reissuja on jo tiedossa, mutta työmatkailu on myös kivaa. Otanpahan kiinni kaikki ne matkat joiden perään vain haaveilin nuorempana. Kaipaan siltikin sitä arkea jossa saan autokoulun suoritettua, näen ystäviäni spontaanisti ja pesen pyykkiä säännöllisesti. Odotan myös suuresti joululomaa, jolloin aion lähteä käymään toisessa kodissani, New Yorkissa.
Blogin kirjoittamista en ole ajatellut välttämättä lopettaa, mutta saatan pitää vähän pidempiä taukoja. Viime aikoina on tuntunut, ettei mulla ole oikein mitään annettavaa itsestäni ja se näkyy ensimmäisenä täällä. Nepalissa otin paljon kuvia ja aionkin niitä laitella tänne teidän nähtäväksi. Mulle itselleni reissu oli todella virkistävää vaihtelua tähän bisnesmaailmaan ja hienoihin hotelleihin, kun rämmittiin lannassa ja syötiin pelkkää riisiä useampi päivä. Lapset tulevat ajatuksiini edelleen päivittäin ja tuntuu, että teki hyvää nähdä sitä elämää ja aitoja tunteita siellä.
Yksi joka mut myös aina palauttaa takaisin maan pinnalle on tuo karvainen ötökkä. Se ei voi hyväksyä jos leikki keskeytyy sähköpostin takia, tai jos äiti ei muista pöyhiä pojalle tyynyä valmiiksi. Toi on parasta tässä maailmassa ja tekee mut hyvin onnelliseksi. Toinen joka tekee onnelliseksi on mummi, jonka kanssa haluaisin viettää hirveästi enemmän aikaa yhdessä. Mun unelma olisi iso talo, jonne mummi voisi muuttaa myöskin. Jotenkin huomaan kaipaavani mummia jatkuvasti enemmän ja enemmän.
Kertokaa kuulumisianne, olisi mukavaa vähän kuulla mitä siellä puolella ruutua ajatellaan. Mikä ilostuttaa, mikä ärsyttää, minkälainen fiilis?
mua harmittaa se, että mä valmistun kohta ammattiin jota oon koko ikäni ajatellut haluavani tehdä, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, ettei se ole mun juttu. tai on se mun juttu, mutta työ on henkisesti mulle liian rankkaa ja tiedän etten jaksa sitä tehdä, vaikka haluaisinkin. monelle muulle sama työ ei ole niin rankkaa, ja koska mulle on niin musta tuntuu etten mä ole tarpeeksi hyvä.
VastaaPoistaÄlä kuvittele, että tää on jotenkin lopullista. Olen itsekin valmistunut ammattiin josta tiesin jo vuotta ennen valmistusta, ettei se ole lähelläkään sitä mitä haluan tehdä tai olla. Voimia sinne, ota ne paperit ulos ja sitten mietit uudelleen! :)
PoistaKiireen kestää aina ihan uskomattoman paljon paremmin kun tekee sitä mistä tykkää. Meilläkin töissä useasti tulee ihan hirveä epätoivo, ettei päivästä selviä hengissä, kun pitäis revetä seitsemään suuntaan samaan aikaan ja sekään ei riitä. Mulla on kuitenkin työ, jota rakastan ja se auttaa vaikka läpi harmaan kiven. Tänään sen taas huomasi hiukan paremmin, kun eräs vanha rouva hymyili pedin pohjalta ja totesi että ootte te kyllä enkeleitä :)
VastaaPoistaJa tää biisi.. sopii aivan ehdottomasti päättämään tämän päivän. Ihana fiilis ihanan maanantain päätteeksi.
Eikö oo ihana biisi? Tykkään siitä ihan sikana! :)
PoistaKyllä sitä jaksaa huomattavasti paremmin kun on työ josta tykkää ja jossa on haasteita. En siis valita, vaan painan pääni tyynyyn tyytyväisenä.
Kiitos kivasta kommentista. :)
Täällä tuskaillaan arjen kanssa, aika eikä energia meinää millään riittää kaikkeen. Samoin tuskaillaan nousseen painon kanssa, viime aikainen stressi alkaa nyt olla siinä pisteessä että puolet vaatteista ei mahdu päälle :D Mitähän sitä pistäisi huomenna töihin päälle...
VastaaPoistaMukavaa syksyä!
Jaksamisia sinne! Nyt käännät sen vaatekaapin ylösalasin, ei siellä kaikki voi olla liian pieniä. Ne venyy, ne venyy! ;)
Poistajoo ensin täällä oli vaan paljon mainoksia, sitten oli että ei olla ennen sensuroitu ja sitten että nyt aletaan sensuroida. sitten oli, ettette oo mitään tän blogin kautta saanu ja nyt ollaan että lopetetaan koko kirjotus. mikä tää juttu nyt oikeen on ?
VastaaPoistaVarmaan aika moni on jo tässä viime kuukausien aikana voinut todeta, ettei mulla ole hirveästi annettavaa tälle blogille tällä hetkellä. Jätän mielummin kirjoittamatta, kun kirjotan väkisin vain saadakseni jotain. :)
PoistaTuo levy-yhtiöduuni kuulostaa niin upeelle, vaikkakin välillä rankkaa ja työlästä varmasti onkin.. Omalla kohdallani olisi ammattihaaveena päästä työskentelemään musiikin parissa, mahdollisesti juuri levy-yhtiössä. Semmonen parempi postaus työstäsi olisi siis tosi kiva! :) Miten päädyit kyseiseen duuniin ja millaiset koulutukset sulla on siihen?
VastaaPoista- Mari
Mä voisin kirjoitella tästä enemmän tosiaan joskus. Työhön päädyin siten, että mulle soitettiin ja vaadittiin, että tulen sinne. Olen aina painottanut verkostoitumisen tärkeyttä ja myös tässä se päti. Satuin juttelemaan oikean ihmisen kanssa oikeista asioista, kun hänelle tuli fiilis että saattaisin sopia tähän työhön. :)
PoistaMä sairastan myös:( Tuntuu ettei tää yskä lähde ikinä poiiiis! Mutta silti mua ilostuttaa kovasti, muutan nimittäin tulevana lauantaina pois kotoa ja yhteen poikaystäväni kanssa!:--) Jännittää, hyvällä tavalla kuitenkin. Vaikka aamut on ollut tosi raskaita ja väsyttää paljon niin tää asia saa hymyn mun huulille heti aamusta! Näitä kivoja juttuja tarvitaan keskelle synkkää syksyä. Valoisat ja energiset syksyntoivotukset sinne!:)
VastaaPoistaSamoin sinne! Koitetaan parantua, ok? <3
PoistaMillanen koulutus sulla on tohon duuniin?
VastaaPoistaMun työhistoria on valmentanut mua tähän duuniin, en siis ole käynyt mitään erikoisia kouluja tätä varten. Oon ollut virallisesti työelämässä nyt 8 vuotta ja tehnyt todella haasteellisia projekteja myynnin sekä markkinoinnin puolella. Tähän työhön mut pyydettiin toimittajaduunien kautta, koska persoonani koettiin sopivan täydellisesti hommaan. Niin se sopiikin. :)
PoistaMoi,
VastaaPoistaen oo juuri koskaan kommentoinu teille, mutta nyt tuo sun ikäväs mummias kohtaan kolahti jotenki muhun. Itte menetin rakkaan mummun helmikuussa äkillisesti, ja siitä asti olen voimakkaasti katunu sitä, että en niinä kiireisinä opiskelu-työ-paikkakunnanvaihto-kuvioissani kerenny nähdä mummua tarpeeksi.
Annankin neuvon, että vaikka elämä tuntuu kiireiseltä, voit varmasti antaa hoitoaineen vaikuttaa hetken vähemmän, pestä hampaat hieman nopeammin, mennä vasta seuraavalla bussilla ja syödä joskus kotiruuan sijaan valmisaterian, jos vain saat niistä hetkistä nipistettyä sen verran, että edes soitat mummille.
Vaikka se on surullista, niin mummit ei oo aina täällä meiän kanssa. Aika on rajallinen.
Voimia sairasteluun ja arkeen sen jälkeen :)
// rakaspaevaekirja.blogspot.com
Kiitos! <3 Mä oonkin raivannut just hetken, että pystyn näkemään mummia. Se ikävä ei nimittäin ota hellittääkseen. :)
PoistaTsemppiä ja jaksamista! <3
Ei liity aiheeseen yhtään, mutta aattelin kysäistä tämmöstä, kun oot melkonen maalimanmatkaaja, että mitä aurinkorasvoja käytät ulkomailla ollessasi ku sulla on aina niin upee rusketus? Syötkö esimjotain porkkanapuristeita ennen matkalla lähtöä?? :)
VastaaPoistaMitä tekemistä otat mukaan pitkille lennoille? Itellä olisi 12h lento tammikuussa edessä ja vähä nyt jo hirvittää, että miten kestän sen. :D
-Kiitän jo etuketään.. :)
Mä en oo syönyt mitään porkkanapuristeita tai muita ja mulla ei kyllä oo mitenkään erikoinen rusketustaan. Yritän kuitenkin olla palamatta (Nepalissa unohtui rasvat) ja juon paljon vettä.
PoistaSama pätee pitkille lennoille - juon koko ajan vettä etten turpoisi ja yritän aina nukkua. Koneissa on usein pitkillä lennoilla leffoja paljon, silloin aika menee nopeasti. :)