Tänään saavuin kotiin joskus kahden aikaa ja voi miten kivaa olikaan tulla tänne. Kiertueen kaksi ensimmäistä etappia on ollut ihan mahtavia ja jotenkin sitä on kyllä herkistelty Mimmin kanssa oikein kunnolla iltaisin. On jotenki niin uskomatonta miten ollaan tultu tähän ja miten paljon voimaa saadaan, kun ihmiset tulee kiittämään ja halaamaan meitä. Te ehkä usein kuvittelette, että se toimii vain toisinpäin, mutta me saadaan teistä ihan hirmusesti voimaa ja intoa ja onnea ja iloa. Muistakaa se. :)
Tytöt oli varannut meille liput illaksi katsomaan Midnight in Parisia jonka olinkin just sopivasti halunnut nähdä. Inka, Julia ja Ninni on kyllä niin parhautta ja niiden kanssa on aina vaan ihan hirmusen kivaa olla. Onneksi on niin ihania ihmisiä elämässä.
Meininki oli tänään arkinen:
Pipo: Monki
Poncho: Lindex (One size)
Laukku: H&M
Tunika: Sokos, Gossip (42/44)
Leggarit: Forever 21 (L)
Kengät: Converse
Nyt laitan tähän vielä yhden tän hetken lemppareistani. Oon ollut Adele-fani Chasing Pavementista lähtien, mutta vitsi tää uus levy on koukuttava. Päätin just, että käyn huomenna ostamassa sen ihan levynä levynä. Mulla käy usein niin, että ostan ne digitaalisena (tai kuuntelen Spotifysta josta Luojalle kiitos Premiumista ja mahdollisuudesta kuunnella sitä puhelimessakin) ja sitten vielä levynä jos tykkään ihan hirmusti. Ja sitten vielä vinyylina jos löydän ja tykkään tosi paljon... Joo-o. :D
Tätä biisiä jään nyt kuuntelemaan ja hymyilemään. Ikävän lisäksi mulla on tällä hetkellä ihan hirveen hyvä olo ja mieli. Voispa kuitenkin teleportata itsensä nyt kainaloon kuuntelemaan tätä.
Nautinnollista sunnuntai-iltaa kaikille.
HUH! Meidän Gossip-turnee on nyt siis startannut ja eilen valloitettiin Raisio ja tänään puolestaan Porin Sokos. Huristeltiin eilen bussilla Turusta Poriin ja oltiin yhentoista pintaan illasta hotellilla. Ei tietenkään selvitty ihan heti pehkuihin, vaan kikateltiin kaikelle ihan älyttömälle taas kahteen asti (parisängyssä tietty, joka siis tapojemme mukaan vaadittiin :D).
Kello pärähti soimaan puol kasi aamulla ja ekat sanat mulla kuulemma oli, että "eiköhän Peppi kokeilla sitä torkkua..." :D No selvittiin kuitenkin aamiaiselle (oliko puhetta kuinka paljon RA-KAS-TE-TAAN hotelliaamiaisia?!?) ja puoli kymmenen maita tavattiin jo kaksi meidän stailattavaa Sokoksella. Siitä se sitten lähti ja meillä oli taas tosi tosi kiva päivä!
Peppi sydän Mimmi?
Laitoin tuossa eilen vähän kuparista väriä tuohon tukkaani naamion muodossa... (LUE: vetäs vähän turhan kupariseks, mutta se onkin aika kiva:D)
Juostiin (heh) koko päivä ensin stailattavien ja sitten asiakkaiden kanssa sovituskoppien ja Gossip-osaston väliä ja mielestämme stailattiin aika tosi kivoja asukokonaisuuksia. Niistä (kuten myös eilisistä) vielä lisää myöhemmin.
Tiedettiin pääsevämme penkomaan Gossipin juhlamallistoa tänään jo vähän etukäteen ja tässäpä vähän esimakua tulevasta. Napattiin pikasesti kuvat, kun soviteltiin noita työpäivän lomassa. Ollaan tosi fiiliksissä noista! :)
Ihana mekko tosi kivalla pitsikauluksella.
Meillä molemmilla sama mekko päällä.
Tuo väri sopii tosi hyvin Pepin punaseen tukkaan :)
Musta paljettibiletoppi + tuo huippu paljettijakku.
Aika kiva paita juhliin.
Sama paita mustana.
Oltiin avustamassa osastolla neljään ja sen jälkeen suunnattiin kohti hotellia. Ite käppäilin tuossa kävelykadulla (eli kävärillä :D) mm. paljainjaloin... Matkalla oli tietty pakko tsekata meidät sisään TrendyBoyziin ja ottaa pakolliset turistikuvat liikkeen edessä. On tää Pori kyllä ihan älytön paikka! :D
TurrePeppi
TurreMimmi
+21!
Otettiin hotlalla pienet (kahen tunnin) unet, tehtiin vähän "töitä" (eli kuunneltiin musiikkia ja surffailtiin Facebookissa) ja suunnattiin iltakävelylle suuntana Porin pakollinen grillivierailu, eli GP. Minä oon kerran Jazzien aikaan grillillä piipahtanutkin, mutta Pepille kerta oli eka (eikä luultavasti vika)...
"Se näyttää sitten aika mitäänsanomattomalta ulkoapäin..."
Peppi haastaa riitaa grillijonossa. Ei onnistunu järjestämään sen kummempaa hässäkkää.
Yks kärsimätön venailee annosta GP:n "terdellä".
Intiaanipäällikkö istuva Ippe P oli myös fiiliksissä tarjonnasta.
Allekirjottaneesta puhumattakaan...
Pieni kokoliha + pienet ranskalaiset=aika tosi hyvä tapa viettää lauantai-iltaa hotellihuoneessa.
Huomenna suunnataan kotia kohti jo klo 10 aamulla (Peppi älykkäänä varas junan jo tohon aikaan itelleen ja kai mäkin sitten suuntaan bussilla Nummelaan :D) ja eletään pari päivää taas meidän normaalia arkea. Ens keskiviikosta alkaen sitten Helsinki-Joensuu-Kotka-Helsinki. Jee! Mietin vaan, että kun nyt kahen yön jälkeen on jo järjetön ikävä Jykää, niin mitä se tulee olemaan sitten ens lauantaina...
Palataanpa asiaan taas normijuttujen merkeissä sitten viimestään ylihuomenna. Huominen sunnuntai ajateltiin viettää kokonaan koneet kiinni. Saas nähä kuinka onnistuu! :D
Pori kiittää ja kuittaa! Niin ja ilouutisena vielä myös semmonen, että meidät buukattiin jo marraskuuksi tänne takaisin, että sillon sitten varsinkin kaikki ne jotka ei tänään päässy paikalle niin varatkaahan päivä kalenteriin (ilmotetaan varmasti pian) :) Ja terveisiä kaikille ihanille jotka tulitte tänään (ja eilen) moikkaamaan ja jututtamaan meitä. Tuntuu hyvältä laittaa tänä iltana taas silmät kiinni, kun tuntee oikeesti tekevänsä arvokasta työtä :) Syleilyjä teille ihanille!
Kun saatiin kuulla olevamme ehdolla Vuoden pukeutujiksi, niin arvatkaa mikä oli ensimmäinen reaktio? No tietenkin se, että "Siis miten me oikein voidaan olla siellä? Pitäiskö tätä hävetä vai mitä ihmettä?"...
Epävarmuus? More To Loveillako? No niinpä!
Te usein hämmästelette meidän hyvää itsetuntoa ja positiivista elämänasennetta. Monet kuvittelevat ettei meillä ole koskaan epävarma-olo tai, että hymyilemme 24/7. Näin ei kuitenkaan ole. Me saatetaan soittaa välillä toisillemme ihan maamme myyneinä kuinka mikään ei tunnu kivalta ja kuinka mikään vaate ei tunnu nyt vaan näyttävän miltään. Tukka on rumasti, iho punottaa ja ällöttää koko elämä.
Vaikka meillä molemmilla on varmasti ihan hyvä itsetunto joka on muotoutunut vuosien koulukiusaamisen, pettymyksien ja voittojen jälkeen tällaiseksi niin silti mekin ollaan ihan vain ihmisiä ja podetaan niitä ihan samoja tunteita teidän kanssa. Meillä on vartaloissamme ne kohdat joista ei välttämättä olla ylpeitä ja samalla taas niitä kohtia joita rakastetaan ihan täysillä. Kaikki se rakkaus lähtee kuitenkin henkisestä hyvinvoinnista ja itselleni ainakin henkilökohtaisesti suuri hetki elämässäni oli oivaltaa kuinka niitä negatiivisia asioita ja ihmissuhteita voi siirtää pois, eikä vanhassa kannata roikkua väkisin mikäli se ei tunnu hyvältä. Unelmia ja maaleja täytyy olla, että on jotain mitä tavoitella. Mun elämä perustuukin tavoitteisiin ja siihen, että koitan pitää mieleni balanssissa. Mikäli joku ihminen/asia aiheuttaa minulle jatkuvasti mielipahaa niin mielummin kun rupeisin vellomaan siinä tunteessa, koitan ensin selvittää sen ja mikäli se ei auta niin kävelen pois ja jätän asian taakseni.
Sitä minulle on itsetunto - uskallus tehdä pelottaviakin ratkaisuja ja luottaa omaan harkintakykyynsä. Uskaltaa myöntää tehneensä väärin ja pyytää anteeksi. Uskallus hypätä tuntemattomaan ja kokeilla siipiään. Uskallus näyttää kieltä kiusaajille ja tajuta ettei tule luultavasti koskaan tarvitsemaan heitä elämässään. Uskallus katsoa peiliin ja kertoa itselleen olevansa kaunis ilman, että tuntee olevansa omahyväinen. Uskallusta olla itsekäs ja vaatia omia oikeuksiaan. Uskallusta kertoa toisille kuinka paljon heistä välittää ja näyttää tunteensa avoimesti.
Me kuitenkin joskus päätettiin Mimmin kanssa, että koitetaan pitää tämä blogi mahdollisimman posiitivisena (vakavemmistakin aiheista huolimatta), koska me ei haluta lietsoa negatiivisuutta ja se, että minulla on tänään huono päivä ei tarkoita, että sinulla tarttisi olla tänään huono päivä.
Tyylillisesti me ollaan molemmat oltu aina oman tiemme kulkijoita, eikä mikään tai kukaan ole oikeastaan tyyliimme sen enempiä vaikuttanut. Tyyli-idoleistaan Mimmi mainitsee aina Lily Allenin ja muut rohkeat pukeutujat, minä taasen vaihdan tyyliäni melkein päivittäin ja rakastankin pukeutujina esimerkiksi Lady Gagaa. Yleisesti meidän tyyli on kuitenkin hyvin arkista ja mahdollisimman mukavaa. Kun sitten taas mennään juhliin niin tykätään pynttäytyä ja meille tärkeintä on aina se kokonaisuus. Hiusten, kynsien ja meikin on oltava vaatteiden lisäksi hyvin. Muuten on tyhmä olo. On ihanaa räväyttää pukeutumisella ja laittaa päälle jotain mitä ei olisi joskus uskonut koskaan laittavansa. Pukeutuminen vaan on niin siistiä. Olisipa loputon vaatehuone.
Ellen raati on asettanut meidät ehdolle Vuoden naispukeutuja-kategoriaan ja selvittäessäni tätä joku lörttöpaita päällä ystävälleni ihmetellen, tokaisi hän meidän olevan enemmän kuin pukeutujia. Hänen mukaansa me ollaan tietynlaisia suunnannäyttäjiä ja tien raivaajia. Täytyy rehellisyyden nimissä sanoa, että tämä palaute tuntui vieläkin paremmalta ja laittoi myös ehkä itseni tajuamaan sen, että miksei me muka oltaisi ihan yhtä hyviä näiden ehdokkaiden joukossa kuin Chisu, Kaarina Kivilahti, Paola Suhonen tai Tiia Vanhatapio?
On ilo ja kunnia olla ehdolla, on ilo ja kunnia olla Vuoden muotiblogi, on ilo ja kunnia olla Peppi More To Love ja on ilo ja kunnia ollan vihdoinkin pääsääntöisesti sinut itsensä kanssa, vaikka välillä niitä huonojakin päiviä tulee... Meille kaikille.
Haluankin antaa teille rakkaat lukijat kotiläksyn: Miettikää tänään yksi asia miksi juuri SINÄ olet IHANA. Kirjoita se lapulle ja laita lompakkoosi, kirjoita se kommenttiboksiimme, kirjoita se Facebook-statukseesi tai lähetä vaikka tekstiviestinä ystävälle. Kun huono päivä iskee niin kaiva se esiin ja lue se vähintään viisi kertaa ääneen itsellesi.
Te olette ihania, me olemme ihania.
Mikäli me olemme mielestämme ansainneet äänesi Ellen vuoden pukeutuja-äänestyksessä, niin meitä voi käydä äänestämässä TÄÄLLÄ.
