Moi Jonne,
Kirjoitan tän kirjeen sulle, koska olen jo niin monta vuotta meinannut.
Minäkin, kuten moni muukin itki tänään katsoessaan sua laulamassa. Oikeastaan jos ollaan rehellisiä, niin itkin jo paljon ennen kun aloit laulamaan. Siinä vaiheessa jo, kun ilmoitit että aiot laulaa kyseisen biisin. Sitten kun kerroit kenelle sen omistat, niin mulla valui jo kyyneleet pitkin kaulaa. Tunnistin itseni.
Mä olen Jonne seurannut sua jo useita vuosia, ihaillut ja nuorena taisin olla vähän rakastunutkin. Muistan edelleen elävästi ne hetket, kun seisoin Nosturin takaosassa tuijottamassa sua laulamassa Still Alivea ja kyyneleet valui norona lattialle. Muistan myös lukeneeni sun haastatteluja rankasta lapsuudestani ja samaistuneeni niihin täysin.
Olen aina pitänyt sua hienona ihmisenä ja toivonut, että pääsisin joskus juttelemaan sun kanssa kunnolla. Nuorena mun piti usein kirjottaa sulle kirje, mutta oon eläessäni kirjoittanut vain 2 fanikirjettä, toisen Martti Ahtisaarelle ja toisen Toni Niemiselle. Martti vastasi. Sulle en koskaan kirjoittanut. Ajattelin, että olin jo liian vanha.
Mullakin on ollut aika rankka lapsuus ja Mummi on ollut aina kaikista ystävistäni se läheisin. Mummille ei ole koskaan tarvinnut selitellä, se on nähnyt kaiken ja huolehtinut, että pärjään. Mummi on oikeastaan ainoa ihminen jonka rakkauteen olen luottanut sataprosenttisesti. Usein nuorempana olen nimittäin kokenut, ettei ihmiset oikein ymmärrä mua tai ainakaan halua ymmärtää. Nykyään olen jo tajunnut, että mun täytyy antaakkin itsestäni jotain saadakseni ymmärrystä.
Kun tänään katsoin sitä sun esitystä ja pyyhin kyyneleitä käsivarsiltani, tajusin että mun varmasti pitäisi kiittää sua. Mun mielestä sä olet hieno roolimalli ja kunnioitan sitä suuresti miten avoimesti olet aina puhunut. Kannustat ihmisiä ehkä jopa huomaamattomasti kohtaamaan pelkonsa ja avautumaan. Se on Jonne ihailtavaa.
Me ollaan ehkä muutamasti tavattu pikaisesti, mutta en ole koskaan saanut suutani auki. Jos ja kun me joskus kohdataan, niin lupaan yrittää sanoa Kiitos.
Nyt laitan soimaan About My Sorrown ja muistelen teinivuosiani, kun tämä biisi oli se joka sai mut itkemään kaiken sen pahan olon pois.
Kiitos Jonne Aaron.
Rakkaudella,
Peppi
Kirjoitan tän kirjeen sulle, koska olen jo niin monta vuotta meinannut.
Minäkin, kuten moni muukin itki tänään katsoessaan sua laulamassa. Oikeastaan jos ollaan rehellisiä, niin itkin jo paljon ennen kun aloit laulamaan. Siinä vaiheessa jo, kun ilmoitit että aiot laulaa kyseisen biisin. Sitten kun kerroit kenelle sen omistat, niin mulla valui jo kyyneleet pitkin kaulaa. Tunnistin itseni.
Mä olen Jonne seurannut sua jo useita vuosia, ihaillut ja nuorena taisin olla vähän rakastunutkin. Muistan edelleen elävästi ne hetket, kun seisoin Nosturin takaosassa tuijottamassa sua laulamassa Still Alivea ja kyyneleet valui norona lattialle. Muistan myös lukeneeni sun haastatteluja rankasta lapsuudestani ja samaistuneeni niihin täysin.
Olen aina pitänyt sua hienona ihmisenä ja toivonut, että pääsisin joskus juttelemaan sun kanssa kunnolla. Nuorena mun piti usein kirjottaa sulle kirje, mutta oon eläessäni kirjoittanut vain 2 fanikirjettä, toisen Martti Ahtisaarelle ja toisen Toni Niemiselle. Martti vastasi. Sulle en koskaan kirjoittanut. Ajattelin, että olin jo liian vanha.
Mullakin on ollut aika rankka lapsuus ja Mummi on ollut aina kaikista ystävistäni se läheisin. Mummille ei ole koskaan tarvinnut selitellä, se on nähnyt kaiken ja huolehtinut, että pärjään. Mummi on oikeastaan ainoa ihminen jonka rakkauteen olen luottanut sataprosenttisesti. Usein nuorempana olen nimittäin kokenut, ettei ihmiset oikein ymmärrä mua tai ainakaan halua ymmärtää. Nykyään olen jo tajunnut, että mun täytyy antaakkin itsestäni jotain saadakseni ymmärrystä.
Kun tänään katsoin sitä sun esitystä ja pyyhin kyyneleitä käsivarsiltani, tajusin että mun varmasti pitäisi kiittää sua. Mun mielestä sä olet hieno roolimalli ja kunnioitan sitä suuresti miten avoimesti olet aina puhunut. Kannustat ihmisiä ehkä jopa huomaamattomasti kohtaamaan pelkonsa ja avautumaan. Se on Jonne ihailtavaa.
Me ollaan ehkä muutamasti tavattu pikaisesti, mutta en ole koskaan saanut suutani auki. Jos ja kun me joskus kohdataan, niin lupaan yrittää sanoa Kiitos.
Nyt laitan soimaan About My Sorrown ja muistelen teinivuosiani, kun tämä biisi oli se joka sai mut itkemään kaiken sen pahan olon pois.
Kiitos Jonne Aaron.
Rakkaudella,
Peppi
Isona Negative-fanina ja Jonnen ihailijana jaan tän fiiliksen kyllä niin täysin. :') Jonne on ihan mielettömän ihana ihminen ja mulle idoli isolla I:llä. Meillä on aika samanlaiset taustat ja oon saanut Jonnesta ja Negativesta ihan älyttömästi voimaa painaa eteenpäin silloin kun tuntuu, että en jaksa. Oon vaan ajatellut, että jos Jonne selvisi tästä kaikesta, selviän kyllä minäkin. Antaisin melkein mitä vaan, että voisin joskus istuttaa tän ihmisen alas ja kertoa sille miten paljon se mulle merkitsee. Että Negative on mulle paljon enemmän kuin pelkkä bändi ja niiden musiikki paljon enemmän kuin pelkkää musiikkia. Että Jonne on mulle niin tärkeä ihminen, ettei mitkään sanat tunnu tekevän sille tunteelle oikeutta.
VastaaPoistaEikä kyllä tässäkään osoitteessa ilman nenäliinoja tosta Kylmä ilman sua -esityksestä selvitty. Ensi viikolla on Jonnen jakso ja luvassa lisää suuria tunteita, ai että. Ei malttais odottaa. <3
Kiitos ihanasta kommentista! Negative osaa varmasti arvostaa sitä, että fanit ovat noin upeita ja omistuvaisia. <3
PoistaItse olen myös kuunnellut Negativea alusta asti ja kaksi ensimmäistä levyä on mulle todella tärkeitä. Muistan kuinka monesti kuuntelin myös Still Alivea sängyn pohjalla ja itkin. Mietin ja toivoin, että ehkä tulevaisuus tulee olemaan parempi ja niin se onkin nykyään. Negative on auttanut nousemaan ja olemaan vahvempi ihminen. Jonne Aaron on <3 iso kiitos hänelle kaikesta. Lämmin ihminen!
VastaaPoistaJa hei, koskaan ei ole liian vanha. :)
Still Alive oli mullekin sellanen "voimabiisi". Koskaan ei ole liian vanha, sitä vaan joskus luulee olevansa. Kiitos kommentista. :)
PoistaAllekirjoitan täysin, kiitos Jonne että olet tehnyt musiikkia Meille rakkaudella
VastaaPoistaVanhana Jonne- ja Negative-fanina kävin ainakin oan näistä tunteista tänään läpi.
VastaaPoistaJonne on hieno ja aito ihminen ja monilla olii niin paljon opittavaa siitä herkkyydestä ja avoimuudesta.
Aion kyllä jatkossakin ihan avoimesti sanoa, että Jonne on mulle tärkeä.
Ole ylpeä siitä, että olet löytänyt ihmisen jota ihailet. :) <3
PoistaJonne on kyllä <3. Ei vaan riitä sanat kuvailemaan. Se on auttanu muakin käymään läpi tosi rankkoja juttuja. Negativen ja Jonnen löytäminen oli siis jonkinlainen pelastus mulle.
VastaaPoistaNegative on onnekas kun niillä on kaltaisesi fani! <3
PoistaIhan vaan
VastaaPoista1) ette ole oikeasti läskejä, turhaa spoilausta kunnon läskejä kohtaan - ei oo kivaa
2) joillakin on ollut todella kurja lapsuus, nuoruus sekä nykyisyys
3) loppui tämän lukeminen tähän toiseen kertaan (luin niitä vanhempiakin juttuja)
4) voitte väittää, että oon kade, mutta miettikääs vähän itse, mitä te olette saaneet!
Joo mietitään. Jos tässä on sun syyt lopettaa blogin lukeminen, niin please go and don't come back. Kannattaa vähän miettiä mitä tänne tulee Anonyymina kommentoimaan ja millä oikeudella sinä päätät mikä on vaikeampaa kuin toinen.
PoistaAnonyymille: Sen mitä mä oon tätä blogia seurannut, nää kaks upeeta naista on ansainnut kaiken tekemällä työtä tän eteen! Ne on itse voittanut vaikeudet ja uskoo selvästi et muutkin voi! Kateus on helppo tunne johon turvautua, mut ennemmin kannattais kokeilla ottaa tää kaikki hieno sanoma kannustavana:)
PoistaMyös itse vanhana Negative-fanina allekirjoitan tämän kaiken ihan täysin. Jonnen avoimuus on ihailtavaa ja hän on ihmisenä niin maanläheinen. Sweet & Deceitful on edelleen Negativen paras levy <3
VastaaPoistaIhan huippu levy! :) Kiitos. <3
Poista:D Jonne oli kännissä ton koko viikon kuvauksissa:Dd
VastaaPoista:)
Poista<3
VastaaPoista<3
VastaaPoista<3
VastaaPoistaMua niin vituttaa nää paskakommentit mitä saatte tänne blogiin. Toivottavasti te edelleen jaksatte olla omia itsejänne, koska ootte tehneet tosi hienoa duunia monen vuoden ajan. Miksi ihmiset kuvittelee olevansa parempia kuin muut, miksi kaikki kritiikki ja mielipiteet pitää tuoda esille negatiivisesti ja toisen mieltä pahoittaen? Mä en oikeesti kestä.
VastaaPoistaJonnesta - en oo koskaan ollu suuri fani, mut Kaija Koo -fani pentuna, ja se veto oli niiiiiiiiin hyvä ja koskettava.
Voi ihana kirjoitus Peppi! Olen aina ihaillut Jonnea ja hänen rohkeuttaan ja vahvuuttaan.
VastaaPoistaEilen kyyneliä kuivatessa mietin, pitäisikö kirjoittaa kirje Jonnelle. Sitten ajatus alkoi tuntua liian teiniltä ja epäilin sen hukkuvan fanien rakkaudentunnustusten joukkoon. Mutta osoitit minut vääräksi. Ihmisille, jotka ansaitsevat tunnustusta, täytyy se heille kertoa. Ja jos joku tässä maassa sitä ansaitsee, se on Jonne.
<3
VastaaPoistaNiin paljon nyt olisi sanottavaa, mutta en saa puettua sitä tekstin muotoon. Jonne on yksi suurimpia esikuvia mitä mulla on ikinä ollut. Niin hieno mies kaikinpuolin! Todellinen tsemppari! Tuo eilinen tulkinta avasi kyynelhanat pitkästä aikaa, tämä kirjeesi puolestaan sai aikaan jatkumon sille! Niin koskettavia ja ihania molemmat ♥
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaVoisin Peppi kirjottaa sulle samanlaisen kirjeen <3. Ehkä vielä joskus herkkänä ja vaikeena hetkenä. Nyt on vaan iloinen, enkä jaksa murehtia :) ihanaa kun oot tollanen mitä oot. Susta saa paljon voimaa.
VastaaPoistaSamaistuin täysin tuohon tuohon sun kirjoittamaan kirjeeseen. Jonne on niin mahtava persoona. Sanat ei riitä kertomaan kuinka kiitollinen itsekkin olen hänelle. :) Rakkausbändi <3
VastaaPoistatuolla tekstin alkupuolella on typo, "Muistan myös lukeneeni sun haastatteluja rankasta lapsuudestaNi ja samaistuneeni niihin täysin." pitäis varmaan olla lapsuudestaSi ?
VastaaPoistaoon samaa mieltä sun kanssas jonnesta(: ihana, vahva ja rohkea ihminen(: valu kyllä kyyneleet kun lauloi tämän biisin...
VastaaPoistaJonnella on nykyään oma virallinen fanisivu Facebookissa :)
VastaaPoistahttps://www.facebook.com/jonneaaronofficial Click click!
Mulla tulee aina kylmät väreet kun kuuntelen tän biisin, vaikka kuuntelisin 50 kertaa putkeen, tää on yks kauneimmist kappaleista mitä oon ikinä kuullut. Nyt mulla valuu kyyneleet kun luin tän tekstin ja ton 'olisitpa valinnut minut äiti' Oon muutenkin kamalan herkkä, niin tälläsiä juttuja kun luen/kuulen niin itken aivan varmasti. Mutta mä ihailen sua :-) oot selvinny niin hyvin kaikesta, ihailen sua samalla tavalla, kun mä ihailen Jonnea.
VastaaPoista