The Baseballs edustaa jotenkin mun mielestä myös sitä positiivista meininkiä, mitä More to lovekin haluaa edustaa, joten pakkohan niistä on tykätä! :D
Kertokaahan meille, että mitä lajia te vihasitte koululiikunnassa? (tai vihasitteko mitään?)
Meikäläisen lajin (taino lajit :D) löydätte täältä..
Meikäläisen lajin (taino lajit :D) löydätte täältä..
Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan 3 The Baseballsien Strike!-levyä, joka on muuten tämän vuoden myydyin ulkomainen levy Suomessa. Anonyymit keksikää itellenne nimimerkki ja osallistua voi 12.12.2009 klo 19:00 asti. Tekis kyllä ehkä mieli ottaa nämäkin pojat meidän pallojen syleilyyn! :)
Ps. Rentoutuskilpailun voittajaa on kyselty ja sen lupaamme julkistaa pian. Pitää vaan ensin vähän testailla teidän neuvomia rentoutuskeinoja, että voi poimia lempparinsa. :)
Ps. 2. Meillä oli ihan mielettömän makeeta Make Up Storessa eilen, siitä postausta tiedossa pian. :)
Vihasin niiiin syvästi telinevoimistelua!! Muistan kun jo joskus ala-asteen viimeisillä luokilla suunnittelin kääriväni käteni sideharsoon ja huijaavani, että mulla on käsi kipeä enkä voi osallistua :D. Tuota en koskaan kuitenkaan toteuttanu, mutta monesti talvisin työnsin pääni lumihankeen siinä toivossa, että tulisin sairaaksi eikä tarvitsisi mennä seuraavalle liikuntatunnille :D. Se oli rankkaa aikaa ja voi kyllä, en edelleenkään menisi roikkumaan mihinkään rekkitangolle muiden katsellessa vierestä.
VastaaPoistaTseijer
Hoh, minä kyllä yhäkin vihaan koululiikunnassa eniten varmaankin telinevoimistelua. Tai sitten yleisurheilua 8l Telinevoimistelussa ois kiva nähä tämmöne mursu pyörimässä varmaa 8''D Ja yleisurheilussa kun on juoksua ja kaikkea muuta mukavaa, mikä ei aina minelle nin mieluista ole. Ei ole mun hommaa .. Eniten sitten suosin pallopelejä ^^
VastaaPoistaPESÄPALLOA! Ala-asteella meillä oli sellanen ihme pesishullu opettaja joka peluutti meillä pesäpalloa jota vihasin ja vihaan edelleen. En mä voi saada sitä palloa millään kiinni vaikka olis kuinka iso räpsä kun ihmiset lyö sitä niiin jumalattoman kovaa että ainoastaa tyhmä ja/tai pesiksenpelaaja olisi tarpeeksi idiootti mennäkseen pallon eteen kun se tulee 1000000km/h sua päin. Ja sitten se lyöminen. Joo, en mä vaan koskaan osunut ja sitten jos osuinki niin tuli niin sekavaa huutoa (JUOKSE!! ÄLÄ JUOKSE!!JUOKSE!!RYÖMI!!!!!!! PYÖRI!!!!! NÄPPI!!!!!!!!JUOKSE!!!!!!) ettei siitä mitään käsittäny. Sitten jos sekunnin puntaroinnin päästä lähdin juoksemaan niin ei kelvannut, taas huudettiin (PALOOO!!!!!! NÄPPII!!! HAAVA!!! JUOKSEE!! JUOKSE!!! PALO!!!) En oikeestaan koskaan käsittäny edes niitä sääntöjä.
VastaaPoistaNo sitten päädstiin ylä-asteelle, jossa pelaaminen tuli vähän mielyttävämmäksi, saatiin pelata tyttöporukalla. En mä koppia saanut vieläkään mutta otin hyviä koppareita kentälle itselleni muuriksi ja väistelin palloja.
Pian on taas koulussa pesiskausi alkamassa ja kauhulla ootellen mietiskellään miten siitä vältyttäis.
Nimimerkillä ÄITI (ootteko nähnyt elokuvaa 8 päivää ensi-iltaan?)
Tykkään ehdottomasti noista pojista! :)
VastaaPoistaKoululiikunnassa oli moniakin inhokkeja, päällimmäisenä listalle joutuvat luistelu ja erilaiset kuntopiirit. Korkeushypyssä en onnistunut varmaan kertaakaan ja muistaakseni rima otettiin kokonaan pois :D ja hyvässä muistissa on myös pukkihyppely. pelkäsin sitä niin että jäin vaan siihen ponnahduslaudalle aina pomppimaan.
Mä vihasin yli kaiken telinevoimistelua, en koskaan uskaltanu tehdä mitään voltteja tai hypätä pukilta kun olin varma että tulisin niskoilleni alas.
VastaaPoistaToinen mitä vihasin oli pakolliset paritanssit poikien kanssa´, niitä oli kaksi kaksoistuntia ja se oli aina täyttä tuskaa. En koskaan ollut mikään suosittu tyttö joten aina joutui jännittämään onko viimeinen vai toiseksi viimeinen jota haetaan tanssiin :)
Ah, ihania muistoja! :)
-Hanna_
Inhosin oikeastaan kaikkea, koska minusta koululiikunta on todella kilpailuhenkistä, mikä varmasti ahdistaa monia vieläkin. Sama, varsinkin pesäpallossa aina VALITTIIN ne joukkueet. Olin ylipainoinen ja hidas ja TOTTAKAI olin aina vikojen joukossa. Ei se itsetuntoa nostanut. Pesäpallo siis varmaan se kamalin laji.
VastaaPoista(+ pelkäsin ottaa kovaa tulevaa palloa kiinni)
Nyt on pakko kommentoida :)
VastaaPoistaVihasin aikanaan koulun liikuntatunteja ja keksin kaiken maailman tekosyitä siihen, miksi en voi aina kullekkin tunnille osallistua :D
Hauskinta on kuitenkin se, että olen viimeisen vuoden aikana löytänyt oikeasti liikunnan riemun! Olen alkanut juosta säännöllisesti ja olen lyönyt itsenikin ällikällä siitä, miten mukavaa se on! Olisi hauska mennä tapaamaan näin vuosien jälkeen niitä hirviö-liikunnanopettajia, joita omalla kohdalleni on suotu vuosien aikana. Voisivat hieman yllättyä suuresta muutoksesta :)
Ja kiitos teille, olette piristäneet useampaa päivääni!
Terkuin Marjis
Hiihto!
VastaaPoistaAla-asteelta on jäänyt hieman traumoja hiihtoon, ksoka meidän opettaja oli hiihtohullu. Heti kun oli lunta sen verran, että pystyi hiihtämään oli hiihtoa, ja viimeinen kerta silloin kun nurmikkoa jo vähän näkyi.. Ehkä kerran talvessa oli luistelua. Ja matkat ei ollut mitenkään lyhyimmästä päästä.. Lisää traumaa hiihtoon toi jokavuotiset hiihtokilpailut, joissa kaikki pakotettiin hiihtämään. Hrrr, eipä ole tullut koskettua suksiin muutamaan vuoteen.
Hiihtokilpailut ovat sentään nykyään vapaaehtoiset, mutta juuri eilen kuulin, että eilen oli ollut ensimmäinen hiihtokerta ko. opettajan tunnilla :D
Hiihto aivan ehdottomasti. Meillä oli ala-asteella jopa laulu, jolla koetettiin manata liikuntapäiville niin paljon pakkasta, että saataisiin olla mieluummin sisällä :D Suksien roudaaminen kouluun oli ikävää ja voitelut ei koskaan kohdillaan. Vapaa-ajalla hiihtämisessä ei oikeestaan ollut ees mitään vikaa :D
VastaaPoistaOon tämmönen lyhyt tappi, joten inhosin aina koripalloa. Musta tuntu etten koskaan saanu koko pelin aikana ees koskee palloon ku kaikki heitteli sitä vaan mun yli.. :/ Erittäin traumaattista.. :D
VastaaPoistaJa mitäs muuta. En ollu kauheen urheilullinen nuorempana, joten en tykänny myöskään ringetestä enkä sählystä. Oisin mielummin vaan voimistellu koko ajan.. :)))
Vihasin koululiikunnassa ihan kaikkea! Ekalta luokalta lähtien! Itse urheilusuorituksista en ekoilta kouluvuosilta muista mitään, mutta hyvinkin on mieleen painunut se minkälaisen vastaanoton ihanat ballerinapukuni saivat verkkari ja t-paita -kansassa... Minut valittiin AINA viimeisenä joukkueisiin ja tämä jatkui hyvinkin lukioaikoihin asti (muistivatko he vieläkin kirkkaan lilan balettipukuni?). En ole ikinä oppinut pitämään liikunnasta ja kaikki oli tuskaa ja yritin aina miettiä hyvää syytä olla pois liikuntatunneiltä - kumminkin tunnollisena oppilaana harvoin jäin turhaan pois.
VastaaPoistaKaikista kamalimmat liikuntatunnit olivat telinevoimistelu ja yleisurheilu!! _HYI_ Joukkuelajitkin olivat aika turhia, minulle kun palloa ei heitetty/syötetty/potkaistu koskaan... Suunnistus oli ehkä mieleisin, siinä kun ei tarvinnut juosta jos (ja mitä todennäköisimmin) sai toisen hitaammasta menosta pitävän parin. Suunnistaessa metsässä kuljimme pitkin rantoja "pelastamassa" rantaan ajautuneita meduusoja ja syömässä mustikoita ihanilta mättäiltä...
Ja miten sitä oikein sais näin aikuisemmalla iällä iskostettua itelleen että liikuntahan on kivaa? (nii varmaan :D)
pusuinhalein
Apua tulee niin mieleen ala- ja yläasteen liikuntatunnit! Vihasin ehkä eniten telinevoimistelua :D Oli niin kauheeta hyppiä niiden pukkejen päälle ku oon ite tällänen pullero. Nyt naurattaa ne mun yritykset hypätä hajareisin sen pukin yli, kerran viel tipuin sen päältä. Mulle jäi kauhee kammo, enkä halunnu enään ees osallistuu telinevoimisteluun sen jälkeen! Meiän opettaja oli sellanen vanha mummo, ja se NOSTI mut sen pukin päälle (ihme että jakso...) ja sitte mun piti hypätä sieltä alas. Ja se pakotti meiät mm. tekemään tosi paljo kuperkeikkoja ja meiän piti myös yrittää seisoo päällä :D
VastaaPoistaToinen mitä vihasin toosi paljo oli uinti! En uinu peruskoulussa varmaan kertaakaan, kammotti ajatuskin olla uimahallissa joku kiree uimapuku päällä...
Tosta telinevoimistelusta on jääny kyllä kauheet kauhukuvat! Onneks ei enään ikinä tarvii hyppiä trampoliinilla ja yrittää tehä jotain voltteja. Ja kauheinta oli sellanen hyppykuperkeikka patjojen päälle! Hyi kamala ku ajatteleekin :D
Hyi eikö tästä täälläkään pääse eroon! :D
VastaaPoistaJostain syystä en voi sietää kyseistä bändiä laisinkaan, jatkuvasti joudun kuitenkin sen uhriksi, kun muut tuntuvat olevan niin innoissaan!
Koululiikunnassa onnistuin aina välttelemään lahjakkaasti uintia, pidin kyllä uinnista, mutta omatuntoni oli silloin kovin alhaalla ja tämä oli este.. Kamalinta kuitenkin oli jumppatunnit, kun piti tehdä kaikkia ihmeellisiä asioita permannolla ja hyppiä esteiden yli ponnahdunlaudan avulla (en edelleenkään tajua miten se ylipäätään auttaa hyppäämään yhtään korkeammalle!) Lähes yhtä ongelmallista oli telinevoimistelussa tangolle pääsy (ei ikinä onnistunut tai pitänyt siitä!), en vain voi käsittää, mitä intoa on pyöriä tangon päällä, kun se sattuu kaikkiin mahdollisiin paikkoihin.. :D
Yksi osasyy koululiikunnan vihaamiseen oli myös opettajat, jotka tuntuivat aina suosivan "urheilullisia" tyttöjä, jotka kuuluivat johonkin seuraan..
heeeei mulla tuli tosta urheilupostauksesta yks juttu mieleen; olin koko ala- ja yläasteen alipainoinen, mutta en KERTAAKAAN päässyt pukkihyppelyssä pukin yli, vaan jäin kanssa aina sen päälle istumaan. :-------------))
VastaaPoistaMroo! :)
VastaaPoistaKoululiinkunnassa suurimmaksi inhokikseni on päässyt, yllätys, yllätys, kaikenlainen akrobatia ja telinevoimistelun tapainen! Ala-asteellahan tämä oli lähinnä vain kuperkeikkojen ja hyppyjen tekemistä, mutta auta armias kun pääsimme yläasteelle. Siellä meidän opettajamme nimittäin pakotti kaikki tekemään rekillä (vai mikä se nyt onkaan) pyörähdyksen 360 astetta. Mie en saanut sitä ikinä kunnolla tehtyä, ja lopulta opettaja kyllästyi minun lukuisiin yrityksiini. Pääsin kuitenkin kurssin läpi!
Ja koripallo ynnä sähly, hyi että! Ala-asteella vahingossa tömäytin koripallon kaverin sormille, ja hän joutui tämän takia lääkäriin. Seuraavat liikuntatunnit sainkin kuulla kommentteja että "älä mene sen lähelle, se katkoo sun sormet" ja "älä mene ottamaan siltä tuota sählypalloa, muuten se potkii sun varpaita". :( Latisti urheilun mukavuutta moniksi vuosiksi. En todellakaan tehnyt mitään näistä jutuista tahallani, mutta olin ala-asteella ikäisiäni huomattavasti pidempi ja isompi, ja kehoa oli vielä tuolloin vaikea hallita.
Nykyisin olen kuitenkin päässyt sopusointuun jo näiden pallolajien kanssa, mutta telinovoikka ei vieläkään ole tehnyt sovintoa kanssani. Mutta ehkäpä vielä joku kaunis päivä! Muutenkin liikunnan ilon olen onnistunut löytämään uudestaan! :)
Kiitän tähän lopuksi vielä teitä aivan ihanista, elämänmyönteisistä jutuista! On helpottavaa tietää, että kun on paha mieli jostain voi tulla tänne lukemaan teidän juttuja, ja heti mieli piristyy. Ei ne harmit ja murheet sieltä tietenkään mihinkään katoa, mutta unohtuvatpahan hetkeksi. Kiitos! :))
Epe
Kamalinta koululiikunnassa olivat ala-asteella kaikki viestijuoksun tyyppiset... Rehtiä kilpailua tärkeämpiä asioita oli useimmille se voitto silloin ja ne joukkueiden valintatilaisuudet oli tosi nöyryyttäviä, kun JOUDUIN viimeisenä johonkin joukkueeseen ja jos hävittiin, niin läskiä oli helppo syyttää ja sain haukut niskaani... Yläasteella vihasin kaikkia kuntotestejä.. Saldona puolitoista punnerrusta ja paha mieli...
VastaaPoistaMä en tykänny joukkuepeleistä, fudiksesta, koriksesta, sählystä, pesiksestä... En tiiä miks :D
VastaaPoistaHIIHTO! Kesäliikuntakaudella miun liikka oli aina 9, talviliikuntakaudella 6 :( Koska en hiihtäny kertaakaan. Ei miul ollu suksia koska vapaa-ajal hiihto ei ois tullu mieleenkää, joten ei tietenkää kukaa nyt vaa koulun takia suksia osta! Ja koulul ei ollu suksii joten... nyyh :D
VastaaPoistaHulluna The Baseballsiin!
VastaaPoistaKyllähän ne vatsalihastestit on yksi kaikkein kamalimmista asioista mitä mieleen juolahtaa, eikä koululiikunnasta mikään miellyttävä kuva jäänyt päällimmäiseksi. Onneksi tuli viimein zumba ja pyyhki liikunnan ikävyyden pois. :)
Ylitse muiden koululiikunnassa vihasin telinevoimistelua! Varppina lähinnä sen vuoksi, että pelkäsin putoavani jonkun sellaisen härpäkkeen päältä mihin piti muka kiivetä. Yäk. Loskasäässä tehdyt luistelu"riennot" ei myöskään saaneet yhtään kannatusta multa. Eikä kyllä pakkasessakaan tehdyt.
VastaaPoistaAla-sekä ylä asteella vihasin yli KAIKEN suunnistusta !! Sitä päätöntä juoksua rastilta toiselle ja kartan kääntelyä josta ei tajunnut hölkäsenpöläystäkään. Mä tulin aina viimesten joukossa "maaliin". Se oli todella hilpailuhenkistä kamppailua. Oon huono häviäjä joten välillä väijyttiin puskissa ja josta sitte pompattiin jonkin ajan kuluttua ja kyseltiin (lue. Luntattiin..hyi,niin ei saa tehdä!!!) muilta vastaukset ja hymyssä suin päästiin maaliin. Tosin sitä iloakaan ei kauaa kestänyt kun suunnistushullu-maikka lähti myös välillä mukaan juoksemaan rasteja.
VastaaPoistaYÖK !!!
Mä vihasin kyllä lähes kaikkea koululiikuntaa. Olin kaikista epäsuosituin, joten joukkuelajeissa sain lähinnä istua vaihtopenkillä, oltuani ensin se viimeinen joka valitaan. En kyllä ois osannutkaan pelata, ja lisäksi olin aika arka eli en juuri uskaltanut lähteä esim. kiekon perään kun olin varma että joku taklaa (ehkä tässä on syy siihen vaihtopenkillä istumiseen :D). Sitten oli jotain köyttä pitkin kiipeämistä (WTF??!!), ja en vaan tajunnut että miten siinä muka pääsee ylöspäin. Yleisurheilusta muistan lähinnä sen kun opettaja arvosteli mun suorituksia luokkakavereiden kuullen. Se tietenkin paransi motivaatiota hurjasti. Hiihtäessä kävi sama, kaaduin jossain mäessä ja sotkeuduin suksiini, ja sen sijaan että opettaja olisi auttanut, se huomautti että ladulla ei saa olla tukkeena ja jatkoi matkaa. Joo ihan tarkoituksella tosiaan kaaduin siihen.. Hmph.
VastaaPoista-kraula
Hiihtoa!! Koskaan ei saanut mennä omaa tahtia, vaan oli huhkittava opettajan persusta katsellen, kun hän hiihti edellä hurjaa vauhtia. :D Kyllä vähemmästäkin into lopahtaa. Ja se myös, että joutukin kantaan painavia suksia ja sauvoja pitkin permantoja koulumatkalla.
VastaaPoistaMeidän ala-asteen opettaja oli toivottoman vanhanaikainen ja hänen lempilausahduksiinsa kuului "ja mehän hiihdetään, vaikka taivaalta tulis kirveitä".
VastaaPoistaKäytännössä tämä tarkoitti sitä, hiihdimme todella -30 asteen pakkasilla, mikä oli yhtä tuskaa. Muistan myös hyvin elävästi sen, miten joskus olimme luistelemassa, ja oli niin kova tuuli, että painava jääkiekkomaali kaatui päälleni. Siinä sitä sitten maattiin iät ja ajat puoliksi maalin alla odottaen että joku tulisi "pelastamaan".
Ylivoimaisesti hirveintä oli kuitenkin telinevoimistelu!!! hyiyäkapua. ikuiset traumat kyllä jääny kyseisestä urheilulajista.
Ede
Mä en oikein osannu vihata mitään liikuntatunneilla. Pelasin ite niin aktiivisesti kaikkea, varsinnin pesäpalloa. Mulla oli (urheilu)hullun kiilto silmissä ja olinki tosissani hakemassa urheilulukioon ja haaveilin super-pesis urasta. :D Käsihän se sitte pamahti rikki ja se siitä haaveesta.
VastaaPoistaMut jos oikein tarkasti lähtee tuumailemaan, taisi inhokkina olla telinevoimistelu, aerobic sekä suunnistus.
Oon aina ollu tosi tukevarakenteinen, lihasta on ollu. (Nykyisin sen lihaksen korvaa pehmoisa läskikerros. <3) Kaikki se keikuilu niillä puomeilla ja köysissä.. Ei hyvä. Sama, ku olis laittanu norsun keikuilemaan rotkon ylle narusillalle, tulos oli yhtä kamala. :D
Ja taas aerobic.. Rytmitajua löytyy kyllä, mut voi luoja, ne kaikki "olette siroja kauriita, liike, liike tsatsatsaa, antaa palaa tytöt, nyt liike kaksi, jee! kyllä te osaatte, elämä on ihanaa, naminami"- meiningit, ei iskeny. Paljon mieluummin olisin ollu poikien kans pelaamassa jalkapalloa mutakentillä. :D
Ja entäpä suunnistus? No, sen suhteen kaikki huijas. Yks kävi kiertää ne rastit ja muut hyöty niistä, liikuntatunnit meni siis "kylillä" hengailuun tai siihen, et mentiin lähimpänä asuvan luokse kahville.
Oi näitä aikoja. :--)
Hiihtäminen on kans yks sellanen, jota en oo sen koommin harrastellu yläasteen jälkeen.
Opettaja oli ihan kiva, sen kanssa pärjäs, ku teki kaiken mukisematta ja jaksoi hymyillä. Mutta auta armias, jos oli vähänkin kipeenä tai ei pystyny syystä X tekemään annettuja tehtäviä.. Sillon liikunnan numero ei KOSKAAN noussu yli 7.
Onneks kuitenkin nykyisin jaksaa ees jotenki urheilla, ilman sitä kamalaa veren makua suussa..
Hyi, koululiikunta. Inhottaa eniten siinä se kilpailuhenkisyys. Oli aina niitä ylitse muiden-likkoja, jotka pärjäs ihan kaikessa ja sitten ne katseli aina nenänvartta pitkin pohjasakkaa, jotka ei välttis ihan niin hyvin onnistuneet. Vaikka yritystä oliskin ollut. Toivottavasti niistä ei koskaan tule/tullut liikunnanopeja.
VastaaPoistaUinti tuli kyllä tehokkaasti skipattua, koska sitä oli niin epävarma itsestään ja ulkonäöstään. Mielellään jätti ne ylimääräiset läski-kommentit kuulematta. Muuten kyllä tykkäsin uimisesta.
Mutta suurimmat inhokit on varmaan ne jo useammin mainitut yleisurheilu ja telinevoimistelu. Ja perusteluja voi lukea aikasemmista kommenteista. :) Mennääks ja perustetaan MTL-telinevoimisteluseura?
Pesäpallo ja telinevoimistelu (ja hiihto ja jalkapallo ja ja ja...)
VastaaPoistaMä olin ylipainoinen, hidas ja kömpelö joten mut valittiin aina viimeisenä kaikkiin joukkueisiin. Pesäpallossa opin lyömään vasta viimeisenä vuonna keväällä. Jalkapallossa olin aina maalissa koska en jaksanut juosta riittävän paljon. Hiihtämässä kävin lapsena koulun jälkeen mutta koulussa se oli tuskaa. Telinevoimistelussa en ikinä päässyt minkään päälle. Opettajat oli karseita.
Oikeastaan tykkäsin vain luistelusta koska siinä olin hyvä ja osasin luistella kovaa. Siksi pärjäsin myös jääkiekossa, jota tosin pelattiin harvoin koska eihän se ole tyttöjen laji.
Nyt aikuisena olen löytänyt liikunnan ilon ja ne omat lajini.. eikä niissä ole mitään noista koulussa käydyistä :)
Kiitos muuten teille mahtavasta blogista :). Löysin tämän vähän aikaa sitten mutta ei ole tullut kommentoitua aikaisemmin. Olette ihania ja pitäkää toi hurmaava asenne :)
Apua The Baseballs on aivan mahtava kokoonpano, oon ihan rakastunut noihin poikiin! :D
VastaaPoistaKoululiikunnassa mulle pahinta oli lentopallo koska mun mielestä siinä saa lyödä ihan millä ruumiinosalla tahansa sitä palloa, kunhan se menee verkon yli. Opettaja oli eri mieltä.
Laittavat nyt tällaisen jalkapalloilijan pelaamaan käsillä palloa, mitäköhän niiden mielessä liikkui :D
Inhosin, inhosin yli kaiken koululiikuntaa. Olin liian hidas juoksussa, liian painava korkeushypyssä ( pääsin ehkä 10 senttiä maasta irti ), enkä osunut jalkapalloon. Saatika sitten pesäpalloon... Itseasiassa pelkäsin sitä palloa, juoksin sitä karkuun. ( ja tätä tein vielä ammattikoulussakin. Opettaja hieman kummeksui. ) Miksiköhän olinkaan aina viimeinen joukkueeseen valittu?! Luojan kiitos meillä ei ikinä ollut telinevoimistelua...
VastaaPoistaTosin yläasteen liikunnanopettaja on edelleen kaikkien kaverimiitinkien yleinen huvituksen aihe, koska JOKA IKISELLA aerobictunnilla musiikki oli poikkeuksetta krokotiilirokkia ja YMCA:ta. Kuvitelkaapa siinä sitten pieni pyllerö vetelemässä krokotiilirokin tahtiin askel sivulle, askel eteen...
Ei herranjumala. Mulla on niin täsmälleen sama mielipide pesäpallosta, kuin edellisellä anonyymilla, joka siitä kirjoitti. En koskaan tajunnut sääntöjä täysin, ja koska en myöskään ikinä ollut suosituimmasta päästä tai urheilullinen, sain kuulla paljon (äärettömän ilkeeltä kuulostavia) huutoja. "JUOKSE! JUOKSEEEEEEEE!!!!! EI ÄLÄ JUOKSE TYHMÄ!! JUOKSE!! NONIIN PALO!!" Ei tosiaankaan tuntunut kivalta ja monta kertaa meinasi kohota kyyneleet silmiin, kunnes opettelin olemaan välittämättä noista.
VastaaPoistaPukkihyppelystä jostain syystä silti pidin. Tai no pidin ja pidin, mutten kammonnut, koska onnistuin useimmiten pääsemään siitä yli. Tosin kammosin sitä hetkeä, kun hyppään siihen laudalle. Pelkäsin sitä, että loppujen lopuksi se sanoo KRUNTS ja katkee, koska se muutenkin jo luonnollisesti tömähti omalla kohdallani paljon voimakkaammin kuin muilla. Muilla kuului söpö "tumps" kun taas itelläni voimakas BUTUMMMMMMMMM!!
Ja uinti... En pitänyt. Uimisesta itsessään pidin ja pidän edelleen, mutta uimahallit ja koululiikuntatunnit... Hrrr! Juu ei tunnu kovin kivalta epävarmasta koululaisesta hillua koko luokan (eli of course myös pelottavien poikien) seassa tanttamallisessa uimapuvussa, joka on kaikkea muuta kuin imarteleva, kun taas luokan muut tytöt näyttää hyviltä sporttisissa bikineissään.
Jepjep.. Oiskohan siinä jo tarpeeks.
Ei mulla sinänsä ole mitään sitä vastaan, että kouluissa harrastetaan liikuntaa, sehän on hyvä asia. Käytännössä vaan se usein menee siihen, että epäurheilullisemmille ne tunnit vaan on lähestulkoon kidutusta sen takia, että tuntuu niin nöyryyttävältä jatkuvasti huomata olevansa huonoimpien joukossa, eikä se jää epäselväksi muillekaan.
Niin ja luonnollisesti vihasin myös joka vuotista yleisurheilukisaa, johon kaikkien oli pakko osallistua. Ei varmaan mikään ihme, että mun laji oli aina pallonheitto.
Joukkuelajit oli ehkä kivoimpia, koska siinä huomio ei keskittynyt pelkästään muhun (tyyliin jokainen hyppää pitutta vuorotellen ja muut 30 oppilasta tapittaa silmä kovana vieressä), vaan sain yrittää sulautua joukkueeseen. Siis kaikki muut joukkuelajit paitsi se hirveä pesäpallo!
HIIHTOA! Asun pienessä "tuppukylässä maalla" ja täällä on perinteenä ollut aina jokatalvinen hiihtely niin kauan kun lunta riittää. Ala-asteella muistan hiihdelleeni itku silmässä ja räkä poskella vaivalloisesti hankeen upoten peltoa ympäri vannoen, että katkaisen sukseni ihanvarmanaihanjust. Yläasteella lintsasin tai kieltäydyin ottamasta suksia kouluun ja koska samanhenkisiä tyttöjä oli vähän enemmän, saimme yleensä tehdä jotain korvaavaa, koska suksien lainailu keskenään ei enää ainakaan onnistunut.
VastaaPoistaHuh, onneksi ne ajat ovat kuitenkin nyt lopullisesti ohi!
Ison kokoni takia telinevoimistelu oli yhtä tuskaa. Piti tehdä vaikka mitä kärrynpyöriä ja loikkia, vaan ei onnistunut minulta. Muitakin lajeja löytyy, kuten esim. hiihto. Yläasteen hiihtotunnit pilasivat nautintoni hiihtoa kohtaan. Ala-asteen ajan hiihdin kuin hullu. =(
VastaaPoistaKouluhiihto oli ehkä kamalinta! Hiihdin joskus ala-asteella kilpaa, eikä laji ollut silloinkaan yhtään mieluinen. Olin aina viimeinen, enkä olisi koskaan halunnut mennä harjoittelemaan (kiitos vanhemmille :D).
VastaaPoistaYläasteella opettaja laittoi liikuntaa harrastavat menemään pidemmän lenkin kuin muiden. Oli siinä sitten kiva hiihtää sen 5km parin muun kanssa, ja yrittää vielä pysyä perässä kun molemmat menevät täysiä. Kaaduin laskussa tahalleen, että sain kävellä loppumatkan! Keksin kuitenkin jossain vaiheessa kuljettaa kameraa mukana, ja kirpeinä, aurinkoisina talviaamuina sai ihan kivojakin kuvia! :D
Hiihto oli ihan hirveetä!!
VastaaPoistaIhan ekana piti raahata ne pirun pitkät suksenpätkät sinne koululle ja jos äiti ei kiireiltään ehtinyt niitä auton kanssa heittämään, oli jo niiden suksien raahaminen pyörän tarikalla aika urheilusuoritus. No siellä ne sukset sitten hengaili koulun pihalla ja kun sitten oltiin vihdoinkin lähdössä niitä käyttämään, oli yleensä toinen sauvoista kadonnut. Sitten etsittiin koulun varastoista joku 10 cm itseä pidempi sauva ja hiihdeltiin sitten oman ja vieraan sauvan kanssa. Kun kamat sitten oli vihdoin kasassa, piti ne nostaa syliinsä ja kantaa kilsan päähän metsään. Kun sitten viimeinkin päästin sinne hemmetin ladulle, valui hiki jo ihan valtoimenaan ennen kun se varsinainen koitos edes oli alkanut. Kun sukset oli taisteltu kiinni monoihin, ilmoitti ylipirteä liikunnanopettaja, että vähintään se 5 kilsan lenkki pitää sitten kiertää ja aikaa on n.20 minuuttia. Sitten siellä mentiin eripari sauvoilla, maailman huonoimmalla tekniikalla ja räkä poskella 5 kilometriä niin kovaa kuin suinkin kykeni eli hyvin hyvin hiljaa. Seuraavalle tunnille ei ollut toivoakaan ehtiä ajoissa, eikä ainakaan suihkun kautta! Joskus onnistuin myöskin eksymään sinne samperin metsään ja vietin aikaa siellä metsässä muutaman tunnin ylimääräistä<3 Luojan kiitos se on ohi :D
Okei, tämä lista tulee olemaan pitkä. Ala-asteella inhosin telinevoimistelua, luistelua ja hiihtoa. Meillä oli liikunta koko ala-asteen ajan poikien kanssa yhdessä. Ajatuskin siitä että olen joskus ollut jossain neonvihreissä trikooshortseissa riippumassa jossain tangolla leveän perseeni kanssa tekee mut sairaaksi. :D Inhosin sitä kun ne jutut tehtiin silleen jonossa et kaikki muut näki mitä sä teit ja sitten oli aina kauhea nolostus jos ei onnistunut jossain.
VastaaPoistaLuistelu oli kauheaa siksi että me luisteltiin aina semmoisella koulun omalla kentällä missä oli aina aivan kauhean huonossa kunnossa se jää. Aina tuntui myös että luistimet puristaa, on kylmä eikä mikään vaan huvittanut.
Hiihto on kyllä varmasti keksitty helvetissä. En tiedä mitään pahempaa kuin hiihtäminen. Meillä piti ala-asteella kaikkien osallistua hiihtokilpailuun. Itse aina hiihdin vaan ehkä jonkun 20 metriä semmoiseen paikkaan missä opettajat eivät enään nähneet, otin sukset poissa ja kävelin ihan maaliviivan lähelle, laitoin ne takas jalkaan ja muka ihan onnellisena hiihdin maaliin. Olin aina joku toiseksi viimeinen tai vastaavaa kun aika useasti kävelymatkalla maalia kohti erehdyin kauppaan ostamaan karkkia tai muuta vastaavaa.
Kokonaisuutena yläasteen liikunta oli aivan kauheaa koska meidän opettaja oli niinku joku paholaisen morsian. Uinti oli siltikin ehkä kauheinta kun hävetti aina olla uimapuku päällä kaikkien tikkulaihojen luokkakavereiden vieressä. Aerobic oli kans jotain aivan kamalaa,siihen en enään edes mene.
Nyt kun alkaa miettimään niin oikeasti ainoa laji mistä ehkä oikeasti tykkäsin oli pesäpallo. Ja joskus sähly. Onneksi olen nyt semmoisessa lukiossa missä ei ole pakollista liikuntaa, se on mun pelastus. :)
Yleisurheilua. Mä en ymmärrä miten kukaan voi nauttia siitä. Musta se on tylsää. Ensin juokset hirveetä vauhtia 100 metriä, sit venaat puol tuntia, että pääsen hyppäämään pituutta (metrin:)), sit venaat taas puol tuntia, että pääset heittämään jotain palloa, eikä siellä ole edes koiraa hakemassa sitä palloa. Ja kun kaikista pitää vielä kuunnella teoriaosuus. Kyllä mä osaan viskoa palloa ja juosta ja jos en osaa, niin ei mun sit ehkä tartte osatakaan.
VastaaPoistaJa Aerobicia. Jos mä haluan tanssia, jumpata tai jumpata tanssien, niin teen sen mieluiten yksin. Aerobickin on tylsää. Ikävä kyllä tytöt yleensä tykkää siitä ja sitä sit yleensä joutu tekemään.
Hiihtämistä. No se se vasta tylsää on. 20-30 lasta hiihtää vähän sellasella loskaisella ja huonolla ladulla jonossa, eikä kukaan osaa edes oikeeta tekniikkaa ja kaikki toivoo, että se tuntiloppuis jo.
Ja yläasteella ja vähän ala-asteella uintia. Ala-asteella 30 lasta on sellasessa mini kokoisessa lasten altaassa, koska vasta 3 koko luokalta pystyy uimaan 25 m ja ne onnelliset sai olla siellä aikusiten altaassa. Se ei oo hirveen nautinnollista. Ja siellä jos uskaltaa sukeltaa, niin ne sadistiset uimavalvojat tulee sen hirveen häkkyrän kanssa (joka näyttää hirttosilmukalta) ja yrittää pelastaa. Hyvähän se on kun ne laittaa sen mun kaulan ympärille, niin mä saan sellasen paniikkikohtauksen, että varmasti hukun, koska mun kaulaan ei saa koskea.
Ja jos joku ei osaa yläasteella vielä uida, niin se henkilö tuskin osallistuu uintiin. Meidän luokalta uintiin osallistua yksi henkilö maikan lisäksi. Muilla tytöillä tais olla menkat :D
Ja vaihtarina ollessa kaikista idioottimaisinta oli, että me pelattiin 8 viikkoa pingistä! Ja enhän mä sitä osaa pelata. Ja siinä ei ihan oikeesti tuu hiki, mutta meillä oli pakko olla liikkavaatteet päällä. Ja kaikkee muutakin liikuntaa oli aina 8 viikkoa samaa. Myös juoksemista ja telinevoimistelua. Mun liikanmaikka arvosteli mut siellä, että "Pirita ei osaa pelata lentopalloa, mutta Pirita osaa juosta" :D Onneks mun vaihtariäidillä on hyvä huumorintaju.
Mutta mä oon aina tykännyt pelata kaikkee. Vaikka en edes oikeestaan osaiskaan. Mä kyllästyn niin helposti kaikkiin lajeihin, että koulussa oli kiva kun sai vaihdella sitä lajia, eikä meillä oltu niin justiinsa niiden sääntöjen kanssa.
Ja sit sellasista yksin tehtävistä jutuista oon myös tykännyt, niin kun käydä salilla ja pacessa jne.
Mistä ihmeestä te nyt yhtäkkiä keksitte kysymyksen koululiikunnasta? :D
Sählyä, koska se pallo osui mua aina päähän tai muualle. En nähnyt mitään pointtia juosta sen pallon perässä, joten olin yleensä maalissa (tukin myös maalin tehokkaasti kropallani, haha). Ai mitä kohti ne muut sitä palloa lyö? Maalia tietenkin.
VastaaPoistaAnni
Ikuiset traumat on jäänyt niistä liikuntatunneista joilla opettajamme Pirkko seisoi tamburiini kädessään piirin keskellä jonko me oppilaat noloissa jumppa-asuissamme muodostimme. Piirissä piti juosta välillä myötä- ja välillä vastapäivään (ja aina joku lähti väärään suuntaan...). Tamburiinin rummuttaessa piinaavaa komppiaan Pirkko huuteli väliin "ja nyt varsaloikkaaaa". Silloin kaikkin piti tehdä sulavaliikkeinen, kepeä loikkaus eteenpäin ja laskeutua takaisin juoksuun. Sen neonväristen jumppapukujen epämääräisen hyörinnän kun olisi videolle saanut...!
VastaaPoistaKoululiikuntaa vihasin tasaisesti ala-asteelta lukion loppuun asti mutta ehdoton inhokki oli uinti! vesi ei ole minun hommani sitten yhtään ja kenties lapsena on tullut vettä hieman pelättyäkin. Uiminen ei ole koskaan innostanut eikä lainkaan koulun jälkeenkään. Tosin viime vuosina olen jopa tykännyt liikunnasta ja kuntosalilla käymisestä on tullut ihan mukava harrastus :) olen hyvin laiska liikkuja, koska ruumiinrakenteeni kuvastaa kukkakeppiä joten motivaatiota liikkumiseen ei ole ollut. Niska-hartia-ja selkäsärkyjen johdattelemana kokeilin sitten kuntosalia ja yllätyin että näinkin liikuntavastainen henkilö saa väännettyä itsensä salille ees sen pari kertaa viikossa :D
VastaaPoistaKoululiikunnassa kyllä vitutti Hiihto. Kylmällä ja tuulisella järven jäällä piti lykkiä menenmään, vaikka voitelu oli vitullaan ja paleli. Sitten jos joskus "unohti" sukset kotiin, joutui vaan hiihtämään niissä kammottavissa koulun suksissa, jotka viettivät pääosan vuodesta jossakin homeisessa kellarissa.
VastaaPoistaAina oli vaan kylmä ja nälkä. Onneksi mulla oli kaveri, jolla oli astma, jonka takia se sai hiihtää lyhempää reittiä. Minä sain sitten olla sen seurana siinä reitillä, ja kun se reitti meni saaren toiselle puolelle, minne opettajat ei nähneet, siellä usen odotti sen kaverin mummo. Ja jos se siellä odotti, sillä oli kaakaotermari ja pullaa tai leipää mukana.
EHDOTTOMASTI HIIHTO!! Voi luoja niin ala-asteen liikunta tunteja kun piti hiihtaa, yak yak yak >:(
VastaaPoistaJa sitten ylaasteella!! On se niin kumma, etta hiihtoon ja luisteluun oli maaratty sama maara liikunta tunteja, mutta jos olit poissa liikunta tunnilta kun oli hiihtoa niin sitten hiihdit kun muut luistelivat, eli hiihtaminen meni maikan mielesta luistelun edelle >:(
Ja tietysti, koska mulla ei ollut omia suksia tai no ei ollut varmasti kellaan kaveriporukassa, koska ei niita muuten tarvittu kuin noilla tuskaisilla liinkunta tunneilla niin sitten hiihdettiin niilla koulun ties kuinka monta kymmenta vuotta vanhoilla suksilla!
Ei auttanut asiaa kun opettaja jaksoi muistuttaa "Lahti on suomen talviurheilu kaupunki" tms... :-S
No kait sita pariin otteeseen tuli mentya liikunta tunnille ilman omia suksia ja koulun suksia (kun usein hiihtotunnit ei ollut koululla vaan pitemman matkan paassa) ja siella oli kiukkuinen opettaja vastassa joka ilmoitti etta turhaa tultiin ja taidettiin saada poissaolo merkinnat ;)
Suunnistus on jotain niin typerää, jotain sellaista mitä en ole koskaan pystynyt käsittämään. Juosta nyt kartta ja kompassi kädessä "missä h*****p****v***:ssa se pohjoinen nyt olikaan" pitkin pitäjää jotta saisi vain nuhan ainaisesta kenkien kastumisesta. Palkinto hyvästä työstä oli rivi kirjaimia paperilapulla. Ei oikein napannut..
VastaaPoistatelinevoimistelu yöööök! meidän rupuisella ala-asteella ei ollut mitään telinevoimisteluun viittaavaakaan.. siinäpä oltiinkin sitten ihmeissän, kun yläasteella opettaja raahasi saliin hevosta ja rimaa. aijai. voin vieläkin tuntea miten kipeästi tipahdin alas niiltä rekeiltä... painovoimaa vastaan kun tällaisen ruhon on turha koittaa loputtomasti taistella :D
VastaaPoistaariia
Ihanaa Baseballs!<3
VastaaPoistaMutta asiaan :D Mulla oli vähän sellainen viha-rakkaus-suhde yleisurheilun kanssa. Vielä ala-asteella tykkäsin siitä ja olin aika hyväkin, mutta koska en ollut missään lajissa se paras, jouduin vuosi vuoden jälkeen pettymään, kun minua ei ikinä valittu kilpailuihin koulumme edustajaksi. Niinpä huomasin pitäväni kyseisestä liikuntamuodosta aina vain vähemmän. Lopulta kaikki kulminoitui yläasteen yleisurheilutuntiin, joka järjestettiin ennennäkemättömässä kaatosateessa. Pari tuntia siellä sitten juostiin ja hypittiin. Siinä kohdassa yllättäen lopahti viimeisetkin innostuksen rippeet :D
No mä inhosin yli kaiken uimista, olin luokan pullukoimpia, ja pienenä se oli hirveä häpeä. Mä yritin fiksuna tyttönä kerran uimareissulla taktikoida, että en voikkaan uida kun mun uikkari jäi himaan, mut sen sijaan että oisin päässy pälkähästä.. opettaja näytti mistä saa lainauikkareita - ja nää laina uikkarit oli jotain 80-luvulta olevia, ihmisiltä jääneitä uimapukuja. Ja tietty mä sitten sain nuden värisen, joka oli kulahtanut sen verran, että perskanniskat ja napa näky läpi. Mua hävetti niin hirveesti, kun muistutin kävelevää kermukasaa, ja pojat nauru et miretellä näkyy perse. :< Sen jälkeen mä lintsasin joka hemmetin uimakerran mitä ikinä oli :D Se oli ihan kamalaa! Ja ällöä!
VastaaPoistahuh, peruskoulun liikuntatraumat taas nostaa päätään. ykkösinhokkina taisi olla telinevoimistelu. kasvoin pituutta todella nopeasti, joten olin ala-asteella muita päätä pidempi. tämän ansiosta olin kömpelö, ja kropan hallinta oli mitä sattuu. siihen kun yhdistetään kilpailuhenkinen liikunnanopettaja ja kaikenmaailman kamalat voltit jollain tangolla niin ei apua.
VastaaPoistatoinen inhokki oli hiihto, josta onnistuin kyllä luistamaan yläasteella hyvin. silloin laskeskelin, että meillä olisi ollut kolmen vuoden aikana 15 kertaa hiihtoa, joista hiihdin kahtena kertana. tekosyyt olivat mitä moninaisemmat alkaen siitä että kyllä meillä aamulla mittari näytti viittätoista (mikä oli rajana, ettei hiihdetty) siihen, että minulla ja veljelläni oli yhteiset sukset, jotka juuri sinä päivänä olivat veljen koulussa :D
Täältä ilmoittautuu myös telinevoimistelun vihaaja!!! voi niitä tuskan kertoja ja niitä oli turhan usein. Edellisenä iltana aina itketti jos tiesi, että seuraavana päivänä on tuskaa tulossa. Kaikki muut luokan tytöt osasi temppuilla pukilla ja tehdä käsiseisontoja ja kuperkeikkoja. Sitten oli meikäläinen joka ei taipunut mihinkään eikä uskaltanut pyöriä kieppejä tai muita vastaavia. 24v olen elämääni jatkanut maan päällä, tekemättä ainoan ainoata kuperkeikkaa! ja tyytyväinen olen ollut! :)))
VastaaPoistaLiikunnasta pitäisi lasten löytää se tekemisen ilo ja valinnanvapaus. Eihän kaikki 20 tyttöä voi jokainen mennä joka kerta eripaikkaan, mutta valinnan mahdollisuus olisi suotava.
Uimisesta innon vei opettaja, joka pakotti todistamaan kuukautiset, jos niihin vetosi uimakerralla... Sellaista.
Blogi on loistava ja saan joka kerta niin suurta voimaa lukiessani uusia merkintöjä.
Keep up the good work ladies!!!! <3
Vihasin oikeastaan kaikkea muuta, paitsi pallopelejä koululiikunnassa. Mutta ykkönen näistä kaikista oli kaikenlainen voimistelu! Muita hieman isokokoisempana (nyt en tarkoita pituuta :)) en edes halunnut yrittää pukkihyppelyä, käsillä seisontaa ja kärrynpyöriä muiden katsellessa. Itsensä siinä olisi vain nolannut. Kovasti yritti meidän opettaja opettaa mua miten tehdään kuperkeikka ja miten käsillä seisotaan. Mutta kun en edes halunnut oppia, niin eihän siitä tietenkään mitään tullut...
VastaaPoistaAla-asteella onnistuin viimeisen vuoden välttämään kaiken voimistelun. :) Selitin opettajalle kuinka epämiellyttävää se minusta on, pomppia siellä kaikkien katsellessa kun en mitään osannut. Tämä ymmärsi minua sen verran, että laittoi minut tekemään näillä voimistelutunneilla muita juttuja. Toisin sanoen kirjoittelin mm. hiihtotilastoja, tein läksyjä ja pidin joitakin tunteja alempiluokkalaisille voimistelutuntien aikana :)
Yläasteella voimistelutunnit tuli ohitettua lintsaamalla... ja valehtelemalla olevansa sairas. Kerran jouduin pyörimään niillä renkailla ja tuloksena oli nyrjähtänyt nilkka jolla ei sitten yli viikkoon kävelty :)
Koskaan aikasemmin en oo uskaltanu kommentoida teidän blogiin... Löysin tämän joskus alkusyksystä ja siitä lähtien on pitänyt lukea joka postaus ja käydä päivittäin katsomassa joko olisitte päivittäneet! Olen saanut jopa omaakin itsetuntoani hieman kohotettua kun olen ymmärtänyt ettei se ole mikään häpeä olla isokokoisempi kui muut, iso kiitos teille! :)
-kuuras
Mä en vihannut koululiikunnasta mitään tiettyä, vaan kaikkia lajeja mitkä pelailtiin tyttöjen kesken. Ite oon aika urheilullinen ja on joukkupelitaustaa monesta lajista, niin suurin osa liikuntatunneista meni äkkäilyyn "Tupu ei saa pelata ku vasemmalla kädellä/jalalla, Tupun pitää olla vaan maalissa, Tupu ei saa juosta kentällä, Tupu ei saa tehä maaleja, Tupu saa vaan syöttää" jne. Onneks yläasteella liikuntaluokalla oli ylimääräset liikuntatunnit poikien kanssa niin sai olla ihan rauhassa ja huitoo menemään. Lukiossa kyllä sama homma jatku ja mun numero oli vitonen, vaikka olin liikuntavalmennuksessakin... Koululiikunta nyt yleisesti vaan on tosi sieltä ja syvältä. Yyh.
VastaaPoistaPs. Oon kateellinen The Voicen Elinalle kun The Baseballsin pojat on niin innostuneita siitä!
Hömm. Pahinta ikinä oli lentopallo. Koordinaatio hukassa ja jalat makaronia just sillon, kun pitäis syöksyä. Sormet vääntyili, verta tuli nenästä ja olin aivan surkea. Onneksi luokan Paras kaikessa harrasti lentistä myös vapaa-ajallaan, joten hän paikkaili munkin mokia sitten ahkeraan. Itselle ei tietenkään tullut yhtään paha mieli moisesta. Eii yhtään..
VastaaPoistaSuurin inhokkini oli ihana telinevoimistelu ja kuntopiirit. Telinevoimistelussa suurta tuskanhikeä pukkasi niin sanottu pukkihyppely. Jotenkin se oli vain niin pelottavaa ja jollakin tapaa nolottavaakin, kun siihen pukille joutui pomppaamaan.Oolin jo tuolloin ehkä hieman pyöreähkö...ehkä se johtui siitä. Yleensä yritin aina välttää tuota pukkihyppelyä ja usein jopa onnistuinkin siinä! Kerran ei kuitenkaan onni ollut takana vaan jouduin hyppäämään tuon villin ruskean pukin selkään ja melkein tipahdin siitä kokonaan! Ihania muistoja :)
VastaaPoistaNim. Sateenkaari87
Miekään en koskaan tykännyt koululiikunnasta, mutta nyt on jotenkin aika kullannut muistot, sillä nyt kun niitä liikkatunteja muistelee, ei sieltä tule mitään kauhujuttuja mieleen. Ehkä vois sanoa, että kaikki lajit oli tasapuolisesti yhtä kamalia :D
VastaaPoistaSohvi
Minä tykkäsin suurimmasta osasta lajeja koulussa mutta semmonen mitä en koskaan oikein käsittänyt enkä vieläkään ihan on suunnistus. Ensinnäkin en osaa lukea maastokarttoja vaikka miten koitan, ainakaan kauheessa kiireessä. Muutenkin on kivempaa vaan rauhassa kävellä ja ihastella luontoa kuin tuli perseen alla juoksennella jotain erivärisiä viivoja piirtelemässä lappuselle. Ja sitten kun tosissaan koittaa niitä rasteja joskus löytää niin eiköhän nää jotkut ole kysyneet siltä luokan ainoalta suunnistusta harrastavalta tytöltä (joka on jo kaikki rastit tietty kiertänyt) kaikki vastaukset ja istuu siellä metässä polttamassa tupakkaa ja syljeskelemässä sen kaks tuntia. Nimim. edelleen katkera :D
VastaaPoistaHiihto!
VastaaPoistaMuistan kun ei ollu omia suksia ja koulun suksilla piti lähteä ladulle. Sattui olemaan nuoskaluminen päivä niin tietysti lumi pakkautui suksien pohjaan 10 cm kerrokseksi. Enpä jäänyt tuleen makaamaan vaan kaivoin taskusta menthol-huulirasvan ja vetelin sitä suksen pohjaan kuin nais-macgyver. Pääsin takaisin koululle ja taitaa olla viimesiä kertoja kun oon hiihtänyt.
Nyt oon kyllä harkinnut omien suksien ostamista, saas nähdä :)
Terkuin Elina
Monien muiden tavoin inhosin kaikkea voimistelua. Ala-asteella meitä oli luokat 3-6 samassa ryhmässä (pieni kyläkolu), ja koko porukka oli sitten pituusjärjestyksessä jonossa, josta sitten vuorotellen mentiin kaikkien eteen tekemään joku liike - oli se sitten kuperkeikka tai pukkihyppely. Pukkihyppelyssä pukkia korotettiin kierros kierrokselta, ja kierroksesta tippui aina ne, jotka ei päässyt yli.
VastaaPoistaYläasteellakaan en osannut voimistella, mutta onneksi pyöreydestäni huolimatta olin hyvä joukkuelajeissa, joita lentopalloilijaope suosi:) Siksi mulla oli 10 liikunnasta melkein koko yläasteen. Ei pyöreän tarttee kaikessa huono olla, ja liikunnasta voi tykätäkin.
Vihasin hiihtoa. Opettaja oli itse täysi hiihtohullu jonka takia koko talvi hiidettiin, niin pakkasella kuin sateellakin. Kesällä kun ei voinut hiihtää niin piti suunnistaa pitkin latuja ettei vaan päässyt edes maisemista eroon. Hiihdon takia minusta tulikin entisen kympinoppilaan sijasta alisuorittaja. Vihasin niin sydämeni pohjasta kaikkea hiihdossa aina suksien raahaamisesta siihen yksinäiseen latujen kulutukseen (kaverin kanssahan ei saanut hiihtää yhdessä ettei suoritus kärsi)etten viimein opettajan määräyksestä huolimatta suostunut osallistumaan kunnan hiihtokilpailuihin joihin valittiin vuosittain kaksi oppilasta per koulu/ikäryhmä. Tästä suivaantuneena opettaja pudotti numeroni alas reippaasti ja tätä käytiin sitten koululla selvittämämssä oikeen vanhempien kanssa. Että siitä se kapina ja pinnausputki lähti.
VastaaPoistayksi sana: HIIHTO
VastaaPoistase oli aina niin hemmetin pakollista, että yökkäytti ajatuskin jo pelkistä suksista autotallin katossa. kaikkein pahinta oli ala-asteella, kun meidän piti hiihtää pururadalla mahdollisimman nopeita aikoja. ekalla luokalla en vielä oikein hallinnut itseäni niillä laudankappaleilla, joten yksi tietty U-käännös alamäestä suoraan ylämäkeen (pitäisi melkein puhua V-käännöksestä, sen verran jyrkkä mutka se oli...) aiheutti välttämättä puskaan laskemisen. luokkakaverit nauroi ja opettaja haukkui siinä sivussa tyhmäksi :)
yläasteella sitten sukseni jotenkin vain... hävisivät.
Vihasin koululiikuntaa kaikinpuolin - en pysty käsittämään miten jengi voi nauttia esim. jalkapallosta. Siis mitä, pallo jonka perässä juostaan ja sitä potkitaan?? WHOT?? Taikka lentopallo, siihen palloon ei koskaan saanut tarpeeksi voimaa ja tunnin päätteeksi ranteet olivat mustelmilla. Eikä sählystäkään voi sanoa mitään positiivista, ihan yhtälailla idiootti olo sen pallon perässä juoksemisesta tuli kuin jalkapallostakin, ainoa vaan että nyt kädessä oli uloke, jolla sitä palloa (eli mun varpaita) sohitaan. Ei voi ymmärtää ei.
VastaaPoistaMä vihasin koulussa hmm.. no eniten sitä suorittamista ylipäätänsäkin koululiikunnassa. Itse olen aina ollut aika pyöreä, mutta pitkä, ja tympäsi kuulla kateellisten kommentteja (jotka varmaan halusi vain nujertaa mun itsetuntoa), että pärjään siksi niin hyvin koripallossa kun olen pitkä. Siihen aina vain tokaisin, että "kuules, ei se pituus mua tässä koripallossa paljon auttaisi, jos en yhtään juoksis!". Että kyllä liikunnan harrastamisessa täytyy vähän jotain tehdäkin, eikä se pituus varmasti ollut se syy, miksi siinä koriksessa pärjäsin. Mutta inhokkilaji ylitse kaiken.. Varmasti joku kuntotestin pituushyppy. Miten sitä VOI HYPÄTÄ pitkälle, jos jalat ei oikeasti kanna niin pitkälle? Sellaista pupuhyppelyä se mulla aina oli! ;D Vihattavinta koulun liikuntatunneissa oli ylä-asteella se kauhea COOPER TESTI!! Voiko enää ahistavampaa olla, kun ei oikkeesti jaksa YHTÄÄN hölkätä saatika juosta, ja sitten koulussa PAKOTETAAN siihen!! Monella veri valuu suusta, kun täytyy itsensä pakottaa juoksemaan! Mikä järki siinä oikeesti on??? musta sen sais poistaa koulusta kokonaan. :(
VastaaPoistaMun mielestä kouluista täytyis muutenkin vetää mäkeen se ajatus "kilpaurheilusta". Mua ärsyttää, kun liikunta ei varmasti koulussa sais ees tuntua nautittavalta, kun siinä täytyy aina olla kilpailun meininki. Saa siinä sitten miettiä, miksei esim. monet vähän pullukat (kuten mä olin ylä-asteella) harrasta liikuntaa! Mukava mennä pyörimään missien kanssa samalle kentälle, kun tietää että kuitenkin ne aattelee että mitä tuo nyt oikeesti osaa.
By the way: Te tytöt ootte loistavia! (En sano tätä siksi, että oottaisin tota palkintoa. Lähettäkää tai että, ihan sama, mielipiteeni teistä pysyy samana.:)) Ja kyllä mä olen varma, etten tätä palkintoa silti voita, koska a) En KOSKAAN VOITA MISTÄÄN MITÄÄN. B) Mitä enemmän jotain toivon, sitä pienempi mahdollisuus se on saada. Jatkakaa samaa rataa, jakakaa rakkautta meille!:)
ANNA :)
Kaiken kamalinta oli varmaan ala-asteella hiihto. Etenkin hiihtokisat.
VastaaPoistaOisinko ollu tokalla ku kaaduin ennen maaliviivaa ja ne toimitsijat siinä rupes nauramaan ja vertasivat Marja-Liisa Kirvesniemeen tai johonkin, joka just oli kisoissa kaatunu. Onkohan se kivaa nauraa pienelle tokaluokkalaiselle, joka just on kuolemankielissä päässy sentään maaliin, eikä jääny makoilee jonnekki mäen alle :D
Toinen kerta oli jo viidennellä tai kuudennella luokalla kun sanoin naisopettajalle, että en jaksa enää hiihtää, ja hän sanoi että on pakko..En vaan hiihtäny oksennuksen maku suussa, vaan jopa oksensin. Ah, miten ihanaa kouluhiihtoa.
Ja se niiden välineiden roudaus.. Tasan ei oo käyny hiihdonlahjat meikäläisen suvussa :D
Hiihto oli varmaan kauheinta. Niitä suksia kun raahasi ensin ympäri kaupunkia ja hiihtäessä oli kylmä ja kuuma ja hiihtomatka liian pitkä jne. Voitelu sentään toimi, kiitos isin. Uinti oli myös pyllystä, onneksi yläasteella pystyi luistamaan vetoamalla menkkoihin. Ja lentopallo oli kauheeta, varsinkaan kun kukaan ei osannu koko peliä. Koululiikunta on ehkä hyväksi oppilaille, mutta miksi se on niin traumatisoivaa?
VastaaPoistaLuin nyt vasta muiden kommentteja ja tulin jotenkin kauhean surulliseksi, miten ihmiset on inhonneet liikuntatunteja. Mikä niissä ihan OIKEASTI on ollut niin kamalaa että tuollainen inho on tullut? On mullakin ollut kouluaikana neljä eri liikunnan opettajaa eikä kukaan niistä kyllä ollut mikään mosteri... Onkohan sitten opetustekniikassa tai tuntimäärissä jotain mätää vai onko asia kenties niin että ei vaan olla totuttu liikkumaan? Ei hiihto esimerkiksi ole mikään saatanallinen asia vaan ihan mukavaa oikeasti varsinkin kun pääsee erämaassa vetelemään. Samoin uintikin on mukavaa kyllä minusta. Ei tietenkään kaikki voi pitää kaikista lajeista ja on fyysisesti mahdotontakin tehdä joitain ilman esim. harjoitusta ja kykyjä. Mutta inhoavatko ihmiset sitten noita lajeja vain koululiikunnan osalta vai yleisestikin ottaen? Eihän liikunnan, koulu tai ei, pitäisi aiheuttaa lapsille/nuorille traumoja!? Joku on pahasti vialla jos näin käy. Ei sen pitäisi olla mikään normi juttu että tietty kaikki VIHASIVAT sitä ja tätä koulussa...
VastaaPoistaYleisesti pidin koululiikunnasta, mutta vihasin-inhosin-pelkäsin jalkapalloa. Sekä sählyä, jos piti olla maalissa. Jotain niin hirveetä, kun joku potkasee/lyö pallon kovaa ja toivot, ettei se vaan osu päin naamaa.
VastaaPoistaNoniin
Ää, vihasin ehdottomasti eniten pesäpalloa. Oli varsinkin ihan kauheeta joutua oleen siellä kentällä YRITTÄMÄSSÄ saada palloja kiinni. Sitten kun niitä ei ikinä saanut kiinni niin oli kauheeta yrittää puuskuttaa niiden perään samalla kun muut suuttuu kun toinen joukkue saa juoksuja.
VastaaPoistaHuoh, oli se koululiikunta ihanaa.
-Mau
Selkeästi tämä on aihe, josta riittää keskustelua :) Mulla oli liikunta aina kymppi tai ysi, joten kovin syviä vihantunteita ei koululiikuntaan kohdistunut. Mutta en kyllä yhtään tykännyt mm. keppijumpasta ja jostain hiton kiinalaisten pallojen pyörittelystä (siis käsissä pyöriteltiin sellaisia vähän golfpalloa isompia palloja). Nuo oli jotain kokeiluja ja hyvä että kokeiluiksi vain jäivätkin! Lisäksi purnasin aina välillä siitä, että meillä tytöillä oli talvisin taitoluistelua (musiikin tahdissa "piiitkiä liukuja") siinä missä pojat pelasivat aina lätkää. No, pelattiin mekin joskus ringetteä, ei kuitenkaan koskaan päästy kaukaloon pelaamaan mitään, kun pojat olivat aina siellä.
VastaaPoistaKatsos vain, pientä katkeruutta löytyi sitten kuitenkin täältäkin ;)
Telinevoimistelu oli ihan inhokki, tai oikeastaan siitä vain se tangolla tehtävä kieppi jota en uskaltanut tehdä. Sitten pesäpallo oli kanssa ihan kamalaa, kun olin huono ja jouduin aina jonnekin takakentälle, mutta sit kun sinne tuli pallo, niin enhän mä sitä osannut heittää! Niin ja luistelu oli hirveetä, kaaduin aina ja pari kertaa sain aivotärähdyksenkin. Mut muista lajeista kyllä useimmiten tykkäsin:)
VastaaPoistaHeikku
Oh my kuinka vihasinkaan hiihtoa. Hikilaudat jalkaan, joko oli liian kylmä tai liian kuuma. Sukset lipsui ja nilkat taittui. Helvetillistä suorastaan!!! (anteeksi ruma sana)
VastaaPoistaEn ole moisiin laitoksiin sitten yläasteen koskenutkaan.
Juokseminen (pitkää matkaa) on myös ollut aina inhokkini.
Luokan pisimpänä tyttönä kaikki siroutta vaativat oli aika kamalia mutteivät silti vetäneet vertoja hiihdolle. mutta Jumppakärpänen is from hell :D
Rakastin ja rakastan edelleen tanssimista :)
Mä vihasin jouksua voi että mä vihasin sitä! Mun kylkeen alkoi pistää jo muutaman juoksuaskeleen jälkeen. Se oli oikeesti niin hirveetä kun piti juosta joku 1500m ja minä kävelin karpalot otsalla sitä lenkkiä kun muut juoksu ohi uhkuen kuntoa. Luistelu oli toinen hirveä laji. Naisten luistimet pakottaa jalan sellaiseen asentoon johon korkkareihin tottumaton teinin jalka ei taivu. Vietinkin luistelutunnit istuen pukukopissa taskumatin kanssa. Evvk koululiikunta! >:)
VastaaPoistaVihasin koululiikunnassa kaikea ja vihaan edelleen. Olen aina ollut pullukka, ja liikunta ei oo oikeen koskaan ollu mun juttu. Ala-asteella jo huomasin etten voinu liikkua niinku kaikki muut. Opettajat ei auttanu asiassa yhtään vaan omalla tavallaan mollasivat. Hiihtoa vihasin erityisesti koska olin hidas enkä pysynyt pystyssä. Teline voimistelu ei onnistunu ku maha otti aina vastaan.
VastaaPoistaPojat vaikutti myös asiaan paljon, koska oli iso kokosempi pojat ottivat muhun rajummat otteet ja sain usein mailasta naamaan, kyynepäästä kylkeen ja joudun tappeluihin vaikka olin tyttö.
Ala-asteen viimeisillä luokilla tajusin olevani hyvä koripallossa koska olin muita pitempi joten käytin pituuttani hyväksi ja sain paljon positiivistä palautetta.
Siinä varmaan syy miksi en ole koskaan innostunut liikunnasta koska olen ajattelut etten pärjää niinkun muut.
Olin ala-asteen ja yläasteen (ja jopa osan lukiota) ihan hoikka tyttö kun urheilua jaksoin harrastaa niin aktiivisesti, ettei syömäni herkut vielä päässeet kerääntymään vyötärölle. Viime vuosina asia on kuitenkin päässyt korjaantumaan. Pulla(tai kaksikin) pitää luut mukavasti piilossa.
VastaaPoistaOlin siis liikunnassa ihan hyvä ja tykkäsinkin siitä melekosen paljon. Kuitenkin, eräs laji jota meidän kyläkoulussamme turhankin paljon arvostettiin, ei iskenyt minuun kyllä yhtään. Nimittäin hiihto. Itehän sivakoin jollain ukin vanhoilla peltosilla ja puusauvoilla, kun muut luokkalaiseni olivat syntyneet sukset jalassa. Koulussamme oli pakko osallistua hiihtokilpailuihin, ja olin aina viimeinen. Siis ihan joka kerta kakkosluokasta vitoseen (kutosella lähdin vaihtoehtoiselle KAHDEKSAN kilometrin retkihiihdolle, ja pidin evästaukoja noin sadan metrin välein). Nelosella olin niin hidas, että hävisin jopa kakkosluokan hitaimmalle tytölle. :D Muistan siellä metsässä nyyhkyttäneeni ja vannoneeni, etten ikinä enää hiihdä. Kuitenkin, seuraavalla viikolla sitä oli taas hiihdettävä. Sain jopa yksityisopetusta liikunnanopettajaltani, jota toki arvostin suuresti.
Yläasteella vaihdoin paikkakuntaa (KUOPIOON<3) ja siellä suureksi järkytyksekseni huomasin kuuluvani parhaimmistoon. Kaikki ne tuskaiset tunnit ala-asteen liikuntatunneilla olivat siis tuottaneet tulosta. Siltikin vihasin hiihtoa tuskaisen paljon. Aina tähän päivään saakka. Varastossa lojuu lähes koskemattomat sukset, sauvat ja monot, kun rakas isäkultani (epäilemättä pilke silmäkulmassa) meni sellaiset ostamaan.
Paupau
onko koululiikunnassa mitään lajia mitä en olisi vihannut ? :D ekana tulee mieleen hiihto.ala-asteella meidän opettaja pakotti hiihtämään joka kerta 5km ja se oli ihan tuskaa.hiihdin siellä viimeisenä viellä kouluajan ulkopuolella.ja niihin hiihtokilpailuihin osallistuminen..tiesin aina että häviän,mutta silti oli pakko osallistua.ylä-asteella hiihdin kerran ja sitten en enää suostunut siihen,ja se tietenkin laski numeroa aika hurjasti.ala-asteella olis myös sellainen opettaja,joka rakasti pesäpalloa.en ikinä tajunnut sitä lajia,ja mut valittiin aina viimeisenä joukkueeseen.ylä-asteella en edelleenkään tajunnut pesistä ja meidän koulussa kaikki otti sen jotenkin kauhean tosissaan,siitä sai kyllä kuulla ja pitkään ,jos ei osannut ja mokasi jotenkin.ja uinti,ylä-asteella ehkä kerran kävin uimassa,sitten en enää kehdannut.aina kun oli uintia niin mulla "oli menkat" tai jotain muuta miksi "en voinut uida". koulu liikunta oli kauheinta mitä koulussa ikinä oli,vaikka siellä kiusattiin kyllä muutenkin,mutta pukuhuoneessa ja uimahallissa kaikki näki vähissä vaatteissa ja huomautteli läskeistä.tuntui paskalta kun yritti ihan tosissaan ja silti sain kuulla miten paska olen enkä osaa mitään yms.eihän kaikki voi olla hyviä liikunnassa.kauheat traumat kyllä jäi koululiikunnasta,nykyään harrastan juoksemista,mutta en kehtaa tehdä sitäkään päivällä,vaikka tuskin tuolla kadulla kukaan tuntematon tulisi mulle sanomaan,että näytän tyhmältä kun juoksen :--D huh,kiitos kun annoitte mahdollisuuden avautua <3 ;) oon lukenut teidän blogia melkein alusta asti,mutta en ole aiemmin muistaakseni kommentoinut.ehkä tästä eteenpäin uskallan paremmin.kiitoskiitoskiitos tästä blogista,ette tiedäkkään kuinka monesti ootte saanut mut paremmalle tuulelle ihan vaan kirjoittamalla tänne :)
VastaaPoista-M
Helpompi ois kyllä kertoa, mitä en vihannut koululiikunnassa: lentopalloa. En siitäkään niin kovin tykännyt enkä ollut hyvä, mutta muutamat onnistumisen kokemukset riittivät siihen, että pystyin sitä jotenkin sietämään. Olin usein aika hyvä syöttämään ja sain pallon uppoamaan vastustajan puolelle jopa monta, monta kertaa peräkkäin.
VastaaPoistaHirveintä oli munkin mielestä telinevoimistelu. Pystyn vieläkin tuntemaan jalkapohjassa sen ponnahduslaudan karheuden. Pelkäsin sitä hevosta (siis sitä telinettä) ihan hirveästi. Ja kuperkeikkaa en ole tähän päivään mennessä oppinut (olen nelikymppinen), eikä sitä nyt enää kukaan vaadikaan. Muutaman kerran opettaja auttoi siinä, ja musta tuntui, että niskat meni nurin joka kerta ja olin ihan pyörryksissä ja suunnasta sekaisin pitkän aikaa sen jälkeen. Ja joillain nojapuillahan en pystynyt tekemään yhtään mitään, tai renkailla. Köyteen pääsin ehkä hypähtämään sen verran, että jalat irtosivat lattiasta, mutta enhän mä siinä jaksanut itseäni hilata ylöspäin varmaan senttiäkään.
Luistelu oli myös kamalaa. Nilkat eivät kestäneet, ja olin myös jotenkin kauhean arka. Siksi ringettekin oli painajaista, kun en uskaltanut ottaa vauhtia. Taisi olla lukion tokalla, kun rikoin nilkkani luistimilla (vahingossa), ja sen jälkeen jotenkin keplottelin niin, etten enää sen päivän jälkeen luistellut koko kouluaikana (enkä vielä tähän päiväänkään mennessä). Muutenkin kyllä tuli kaikki konstit käytettyä liikuntatuntien välttämiseksi, vaikka toki yritin lintsata niin, ettei olisi ollut liian läpinäkyvää.
Hiihto olisi menetellyt ehkä jotenkuten, mutta pelkäsin kamalasti laskea mäkiä. Ja aina olin tietysti ladun tukkeena. LATUAAA... Muistan yhdenkin kerran, kun oli joku koko koulun hiihtokilpailu ja joku pitkä metsälatu vielä. Kaaduin yhdessä isossa mäessä, ja siinä suksi irtosi, ja jostain syystä en saanut sitä enää jalkaani. Kaikki muut pyyhälsivät ohi, ja siellä sitten umpihangessa rämmin ladunvartta koululle. Eipä ollut kukaan kaipaillut tai edes huomannut, että minä puutuin, kun tulin aivan hiestä märkänä perille. Kuumat mehut ja muut oli jo korjattu pois.
Liikunnan opettajat olivat myös aika hirveitä. Yksi opettaja, ehkä lukion ekalla, oli kiva ja inhimillinen. Yksi opettaja taas, lukiossa sekin, sanoi kaikkien kuullen, kun piti vetää leukoja tangolla, enkä tietenkään jaksanut yhtäkään: "Se on, kun on ylipainoa, niin ei jaksa nostaa omaa painoaan." No joo, en jaksanut, mutta en edes ollut mikään superlihava silloin, ehkä n. 72 kg (170 cm).
Olin myös aina se, joka valittiin viimeisenä tai toiseksi viimeisenä joukkueisiin.
Mikä teillä muilla muuten oli liikunnan numero todistuksessa? Mulla oli aina 6 tai 7.
Ja otsikon kysymykseen: kyllä kiitos, tykkään The Baseballseista!
(P.S. Mutta en tykännyt pesäpallosta. Pelkäsin palloa, en osunut siihen enkä osannut seurata pelin kulkua.)
- Helena -
Mä vihasin aina eniten lentopalloa. En vaan osannu lyödä sitä niin, ettei mun käde ois ollu ihan rikki. Toisena tuli sit telinevoikka. Mä vaan vihaan pääylösalasin oloa ja kuperkeikkojen tekoa.
VastaaPoistaBaseballs on <3
VastaaPoistaMul ei oo tähän mitään traumaattista kerrottavaa, koska liikunta oli koko kouluajan mun lemppariaine ja olin siinä myös hyvä. :) Mut yhtä asiaa en voinu sillon, enkä vieläkään sietää: hiihtoa! Se, jos joku on saatanasta! :D En oo koskenu suksiin yläasteen jälkeen, enkä varmaan enää koskekaan. Hiihdolla tarkotan muuten murtsikaa, laskettelu taas on ihan jees. ;)
Hyi että miten voisinkaan inhota telinevoimistelua kouluaikoina. Itse silloin aktiiviurheilijana, lajina ringette, tykkäsin muuten liikunnasta/urheilusta, mutta kun näki että ohjelmassa olisi telinevoimistelua, toi aina kylmänväreet pintaan. Olin ja olen vieläkin pulleroinen joten akrobaattiset liikkeet pienillä ohkasilla tangoilla ei ollut yhtään mun juttuni. Asiaa pahensi varsinkin se, että ryhmässämme oli aina joku "ammattilainen" joka osasi asian parhainten ja joskus jopa vähän ilkkuikin kun en saanut nostettua itseäni tangolle. Kuitenkin eräänä kesänä harjoittelin entisen mökkimme lähellä sijaitsevan leikkipuiston tangoilla, ja sain kuin sainkin tehtyä kiepin ! voi sitä ilon määrää :)
VastaaPoistaVihasin koululiikuntaa yleensäkin, erityisesti SÄHLYÄ! Pakollista pallon perässä juoksemista rumiin verkkareihin pukeutuneena, keppien (tai mitä mailoja ne oli) kolistelua jumppasalin lattiaa vasten ja sitä että tärkeintä oli voitto. Mä kun en tykkää toisten kanssa kilpailemisesta, edes leikin varjolla.
VastaaPoistaEn ymmärrä, miten sählyn pelaaminen voi olla pakollista ja sisältyä esimerkiksi lukion oppimäärään. Tai eihän se siihen suoraan sisälly, mutta liikunnan kurssit sisältyvät ja näin ollen sählyltä ei voi välttyä. Osittain tästä syystä siirryinkin sitten iltalukioon enkä suorittanut koko lukioaikana kun yhden liikunnan kurssin, vahingossa :)
Nyt aikuisena liikunta kuuluu harrastuksiini, mutta omilla ehdoillani ja sillä tavalla kun just mua sattuu huvittamaan. Äsken huvitti jumppa ja nyt syön suklaata. Vapaaehtoisesti.
Vihasin monia samoja lajeja, mitä täällä on jo lueteltukin :D Pesäpallo oli tosiaankin yksi kauheimmista lajeista, koska mä(kään) en koskaan osunut siihen palloon, saati sitten uskaltanut ottaa sitä kiinni kun joku poika löi sen ihan täysillä toiselle puolelle koulun pihaa.. Ja en myöskään osannut/tajunnut niitä sääntöjä koskaan eli muut sitten yrittivät aina ystävllisesti neuvoa kiljumalla kotipesässä "JUOKSE, ÄLÄ JUOKSE, JUOKSE JUOKSE, NO EI NYT ENÄÄ!11 NO MIKSET JUOSSU?++" Teki sitten mitä vaan niin aina se oli väärin muiden mielestä :---D
VastaaPoistaToinen ehdoton inhokki oli hiihtäminen! Ne hiihtolenkit tuntu aina ihan sairaan pitkiltä, vihasin kaikkia isoja mäkiä, jotka oli _pakko_ kaikkien laskea (tottakai kaaduin aina jokaisessa niistä, sukset irtos jalasta yms. hauskaa...) ja en tietenkään osannut mitään hienoja hiihtotyylejä, mitkä kaikki muut kyllä osas :---) Eikä tosiaan ollut herkkua se ainainen suksien raahaaminen kouluun ja takas. Sain myös aina kivoja haukkuja rumista ja vanhanaikaisista suksistani, jee.
Myös kaikki yleisurheilulajit oli aivan kamalia. Paitsi ehkä joku juoksu.. Korkeushypyssä en uskaltanut hypätä, pituushypyssä olin aina huonoin (varmaan siks mulla on niin lyhyet jalat, hahah!), en jaksanut työntää kuulaa ja silloin eka/tokaluokalla en osannut heittää edes palloa.. Ja oli muuten varsin hauskaa, kun ala-asteella oli aina sellaset pakolliset urheilukisat ja just silloin eka/tokaluokalla kaikkien oli pakko osallistua pallonheittoon ja juoksuun. Sitten ne tulokset julkaistiin paikallisessa sanomalehdessä! Oli se hienoa löytää oma nimi aina vikana kaikista lajeista...
Sanomattakin lienee selvää, ettei mua koskaan valittu mihinkään joukkueeseen ekana. Yleensä olin siellä viimeisten joukossa, vaan pari tyttöä tais olla vielä muakin "huonompia" muiden mielestä. Ainut, missä olin hyvä ja missä mut valittiin jopa ekojen joukossa, oli sähly :---D
Meillä oli myös melkein koko ala-asteen ajan ihan kamalia liikunnanopettajia (vaihdoin koulua siis kesken ala-asteen, niin vaihtu opettajat välillä). Koska mulla oli niin huono asenne liikuntaa kohtaan, niin tietenki ne opettajat ei tykänneet musta sitten yhtään :---)) Sitä huonoa asennetta ei kyllä yhtään parantanut niiden opettajien suoranainen vittuilu ja haukkuminen kaikkien muiden oppilaiden edessä.. En ollut lihava tai laiska, mä vaan lähinnä pelkäsin liikuntatunteja. Vasta yläasteella meille tuli tosi ihana ja ymmärtäväinen liikunnanope ja hänen ansiostaan jopa innostuin jossain määrin liikunnasta! Myös lukiossa oli muistaakseni ihan mukavat liikanopettajat. Vihasin vaan ylikaiken sitä, kun ne tunnit oli _aina_ keskellä päivää! Tosi ihanaa mennä kauheella kiireellä seuraavalle tunnille, hikisenä ja punaisena, ah :--D..
Mutta onneks noi ajat on jo takanapäin ja kärsittynä omalat osaltani! Yliopistossa ei onneks oo pakollista liikuntaa... Oon jo monen vuoden ajan käynyt ihan oma-aloitteisesti lenkillä ja liikuntaa muutenki harrastanut, ettei se koululiikunta sentään ihan niin pahoja traumoja liikuntaa kohtaan jättänyt. Mutta en kyllä oo hiihtänyt 6. luokan jälkeen, koska päätin silloin, etten enää koskaan hiihdä, hah! Enkä pelannut pesäpalloa sitten lukion. Enkä tuu koskaan pelaamaankaan.
Siis voiko olla hirveempää koululiikuntaa kuin pesäpallo!?! Vihasin olla lyöntivuorossa, sillä en koskaan osunut palloon taikka sitten kerennyt juosta pesälle. Myös pallon perässä juokseminen oli ärsyttävää.
VastaaPoistaRakkaat luokkalaiseni yläasteella ottivat koululiikkunan hyvin tosissaan ja auta armias jos palloa ei saanut kiinni tarpeeksi ajoissa tai jos pesälle ei kerennyt ajoissa...
Ihana Baseballs! <3
VastaaPoistaKoululiikunnassa eniten inhosin köysien kiipeämistä ja käsillä roikkumista. Kun ei vaan löytynyt habaa (eikä löydy vieläkään) niin eihän siellä pysynyt, tai jos pysyi köydellä tippumatta niin senttiäkään ei kyllä ylöspäin päässyt. Ei sitten IKUNA! Ja taas ujoa pullukka tyttöä hävetti ja kiusattiin...
Lisäksi mm. hiihdosta jäi sellaiset traumat, että eipä ole tarvinnut yläasteen pakollisten hiihtojen jälkeen ajatellakaan suksille kipuamista. Tämä trauma nyt on jo kyllä ihan tarina erikseen, mutta harmi kun pakkokoululiikunnalla "pilataan" hyviä lajeja vuosikausiksi tai peräti loppuiäksi koulussa. Liikuntaa ei saisi opettaa pakolla ja kepillä, vaan motivoinnilla ja porkkanoilla!
Kylläpä herätti tunteita tämä kysymys. ;)
Ja PS. Kiitos ihanasta MUS visiitistä! Kaipasinkin eilen juuri tuollaista ihanuutta, teidän syleilyjä ja pirteää seuraanne. Sain maanantai-iltana huonoja uutisia, jotka on vetäneet mielen matalaksi, mutta teidän seurassa ei vaan voinut olla unohtamatta murheita. Kiitos siis siitä! (Vaikka en ujona hirveästi uskaltanutkaan teidän kanssa jutskailla. Olin se klo 16-17 ryhmän violettitakkinen.) Oli ihana huomata, että ootte livenä just sellaisia, kuin tästä blogista olin kuvitellutkin! :)
Yläasteella mä ainakin vielä vihasin telinevoimistelua;inhosin pukin yli hyppimistä ja kuperkeikkojen tekemistä, koska en jostain kumman syystä niitä osannu :D
VastaaPoistaKu huippu-urheilijoita suosivat natsiopet jäi ja lukioon menin ni liikunta oli jotain parasta. Huippu ope, joka kumminni rääkkäs aina.Ite kunnnostauduin sillo liikunnassa ja ope aina saatto kysyä esim. et paljonkos syke on missäki lajissa ja kannusti jotenki mun kautta muitaki.
-Peppa
Inhosin ylikaiken lentopalloa, hyi, vieläkin puistattaa kun ajattelinkin, jääpelit oli kanssa nounou. Muuten kaikki meni, ainakin jotenkin, ja varsinkin jos oli kaverit samassa joukkueessa. :>
VastaaPoistaOma vastaukseni on HIIHTO! Ainakin meillä Oulun korkeudella se oli koko peruskoulun ajan pakollista vähintään kaksi kertaa vuodessa, mutta sekin oli liikaa.
VastaaPoistaEnsin täytyi pienen ihmisen raahata kouluun jollain pidikehössötyksellä kiinnitetyt sukset, jotka lopuksi raahattiin vielä sinne ladun varteen useamman kilometrin päähän. Lopulta kun ladulle pääsi, oli voitelut menneet väärin, kun harvoin tiesi tarpeeksi ajoissa mitä säätä on luvassa.. Siispä raahaat jaloissasi karheasti eteneviä lautoja ja edessä on vielä kilometrejä! Tunnit loppuivat kolmelta, mutta viiden aikoihin sieltä takaisin saavuttiin ja sukset piti kiinnittää takaisin pidikkeisiin. Noh, pieni ihminen ei saa pidikkeitä paikoilleen yhtä helposti kuin äiti illalla, joten ne hajosivat joka ikinen kerta!! Siispä toinen suksi ja sauva toiseen kainaloon ja loput toiseen, reppu selkään, monot kassiin ja laahustamaan voimat jo ladulle jääneinä takaisin kotiin, sitä samaa parin kilometrin mittaista reittiä.
Tuo oli koko vuoden vihatuin hetki, vaikka muuten koululiikunta olikin ihan jees :)
Siis hirveintä on hiihto (jos siihen pakotetaan) ja sitten uinti! Meinaan nuo on kaksi josta meilläpäin opettajat julmasti tiputti numeroita jos ei osallistunut, mikä oli sikäli suht inhotaavaa koska tykkään uida, mutta koululiikan uinti on niin tympeää! Taas hiihtoa en oo koskaan tajunnut; ihmisraukka heitetään lumihankeen raajoihin puupalaset ja puutikut sidottuna. Tuskaa!
VastaaPoistaMuutenkaan en yläasteen koululiikasta perustanut, kaikki oli jotenkin todella epämielekästä. Jokin siinä tympäsi. Mutta noi ylemmät varsinki!
Olishan sen liikanopen pitäny tietää, ettei mun kädet ja jalat toimi samaan aikaan, eikä lantio veivaa Shakiran tapaan. En osaa tanssia, kamala totuus eikö? Kuka tajuaa niistä askelsarjoista mitään? Kaksi sivuun, eteen, heilauta, svengaa, tangoaskel, valssihyppy, eteen, taakse, eteen, eteen, sivu, taakse ja kiertohyppy. Siis mitä ihmettä? Mun isolla pepulla ei sheikata seksikkäästi, eikä mun jaloillakaan liidellä siinä jumppasalin lattialla mitenkään kiitettävästi. Kuitenkin yritän aina parhaani, mistä saamme kaikki isot naurut :D Eihän se ole siitä osaamisesta kiinni, se on asenne joka ratkaisee ja se, kuinka hyvin osaa pitää hauskaa asiasta huolimatta ;) Hyviä urheiluhetkiä kaikille!
VastaaPoistaEniten vihasin kuntotestejä, etenkin vatsalihaksia! Aivan mahotonta, kun lähinnä vaan makkarat puristu yhteen :D toisia jännitti, saako 50 ja minua lähinnä se, saako 5. No, niistäkin selvittiin, kunnialla tai ilman!
VastaaPoistaVarsinainen inhokkilaji oli telinevoimistelu. Oli melko noloa yrittää olla nojapuilla(?) ym. kun ei käsivoimia tai muitakaan mainittavasti ollut, ja sitten siinä piti pyristellä. Traumoja jäi paljon, mutta ehkä niistä päästään ajan myötä yli. Myös reilumpi opettaja olis ollu plussaa ;)
Mukavinta sen sijaan oli uinti (paitsi pukkarissa pomppiminen laihojen tyttöjen edessä!) ja rentoutumiset joidenkin tuntien lopuissa!
-Terpuusi
En oikeestaan ikinä vihannu mitään lajia liikunnassa, se vaan aina riippu siitä ryhmähengestä mikä oli - vai oliko ollenkaan! Semmoset liikuntatunnit oli aina huippuja kun _kaikki_ yritti ja ei haitannu vaikka ei osannukkaan, kaikki kannusti kaikkia ja naurettiin epäonnistumisille hyväntahtosesti kaikki yhessä :)
VastaaPoistajos nyt joku on ihan pakko valita, niin ehkä pesäpallo oli kaikista epämieluisin laji. Pesis siksi, että siinä näkyy suurin ero harrastajien ja ei-harrastajien välillä. Mutta vaikkei mulla mikään ammattilaisen heittovoima ookkaan ja luultavasti en saa suoraan palloa räpylään, niin ainakin osaan juosta täysillä pesien välillä :D
Mutta vaikkei oliskaan hyvä jossain lajissa, niin mun mielestä aina parempi on ees yrittää osallistua kun seisoskella kentän reunalla mitään tekemättä. Se vetää muidenkin fiiliksiä alas jos osa murjottaa farkut jalassa sivussa!
-jemmme
Pakko vielä kertoa kuinka lukiossa juostiin innoissaan liikuntatunnille, kun tuntilistassa luki TANSSIA, mutta ikuiseksi piinaavaksi muistoksi jäi kuinka koko tunti käveltiin salia rytmikkäästi talsien ympäri ja kaiuttimista pauhasi Matti&Teppo non-stoppina :D
VastaaPoistaMä vihasin oikeestaan kaikkea koululiikuntaa... :D Suurin syy oli varmasti hirveät opettajat, sekä ala-asteella että yläasteella, joten en sit enää lukiossakaan jaksanu innostua vaikka maikka olikin jo vähän kivempi. Koulun kamalien tuntien takia en varmaan innostunut harrastamaan urheilua vapaa-ajallakaan, vaikka oonkin huomannut että esim. pesäpallo, tanssi ja telinevoimistelu on kivaa! Noh, se siitä, te ootte todistanu että ei tarvii harrastaa liikuntaa ja olla superlaiha voidakseen olla kaunis, tyylikäs, ihana ja upea ihminen :)
VastaaPoistaNo minähän en inhonnut mitään.Tai no oikeastaan paritansseja, koska siinä piti tanssia poikien kanssa ja se oli pelottavaa:)Näitä kaikkien syvästi vihaamia lajeja kuten hiihtoa ja luistelua minä rakastin.Sattuipa kerrankin, kun meillä oli hiihtokilpailut, että luokkamme päätti protestoida koko kisoja.(Hiihtoladulla oli tarkoitus pysähtyä sellaiseen kohtaan, että opettajat eivät näe ja syödä eväitä)No minähän olin hengessä mukana muuten, mutta kun kisat koittivat minähän reippaana tyttönä hiihtelin maaliin kakkosena ja sain hienon lusikan palkinnoksi.Ja olin niin ylpeä siitä.Muut eivät ehkä kovin pitäneet rikkuri asenteestani, mutta so what:)
VastaaPoistaMä inhosin kuntotestejä ja yleisurheilua! Kaikkea piti mitata joko mittanauhan tai sekuntikellon kanssa ja huonot erottuivat paremmin kuin missään muissa jutuissa. Miksi pitää mitata? Miksei voi vaan liikkua liikkumisen ilosta (tai surusta)?
VastaaPoistaMä tosin inhosin kaikkea koululiikuntaa ja aloitin ensimmäisen liikuntaharrastukseni vasta kun lukion pakolliset liikuntakurssit oli hoidettu. Nykyään liikunta on kivaa: ei oo pakko eikä kukaan mittaa tai arvioi mun suorituksia!
Ehkä vielä hiihtoakin karseampaa oli telinevoimistelu. Lihavan on tosi vaikea tehdä kuperkeikka, eikä sitä yhtään helpottanut, että opettaja silti pakotti (enkä saanut tehtyä, lähinnä itkua väänsin!). :/
VastaaPoistaOlen varmaan yksi niistä harvoista, joka oikeasti odotti aina innolla liikuntatunteja. En ollut missään erityisen hyvä, mutta parhaani tein. Eniten minua inhotti liikunnassa se kun opettaja määräsi ne "parhaat oppilaat" tekemään joukkueet ja aina ne samat ihmiset olivat viimeisenä. Kasvattaa varmasti hirveästi intoa liikuntaan.
VastaaPoistaPakko kyllä myöntää,että aitajuoksu ei oikein napannut. Tällaiselle hobitille korkean aidan ylittäminen tuotti hieman tuskaa. Ei sitä aitajuoksuksi voinut kutsua :D
Teidän blogi piristää aina päivää, jatkakaa samaan malliin!!
-EmmiK-
Vihasin AINA hiihtoa, koska mulla oli joka vuosi ne samat sukset, jotka oli aivan liian lyhkäset mulle. Kaikenlisäksi monotkin oli numeroa liian pienet sitten loppuvuosina. Uusia ei vaan jaksanut hankkia, kun niille ei muuta käyttöä olisi tullut. Siellä sitten kinkkasin menemään, varpaissa ei kiertänyt veri ja paksun toppatakin sisällä hikoilutti ihan kuin saunassa olisi ollut. Pää punasena päätin, että lintsaan seuraavan hiihtotunnin. Olin kuitenkin liikunnassa muuten kympin oppilas, niin ei sitten ikinä kehdannutkaan jäädä tunneilta pois. Hiihtäessäni aina sadattelin sitä, kun olin joskus erehtynty muuttamaan (no se ei kyllä ollut minun päätettävissäni)Helsingistä tänne pohjoseen, sillä Helsingissä ei hiihtoa ikinä ollut.
VastaaPoistaIhan kuin nämä traumaattiset hiihtotunnit eivät olisi olleet tarpeeksi, kärsin myös telinevoimistelu-sekä vatsalihastestipelosta. Telinevoimistelu oli heikoin lajini, kuten myös vatsalihastestit. En näissä ollut yleisellä tasolla huono, mutta petyin itseeni aina, kun en osannutkaan kieppiä (joskus osasin, joskus en) ja kun sainkin huonomman tuloksen mitä vatsalihastestistä odotin. Urheilin ja urheilen edelleen, joten odotan itseltäni aina kovaa suoritusta lajissa kuin lajissa. Se se vasta rankkaa onkin, kun muutkin tokaisevat: "Aijaa, saitko sä noin vähän vatsalihaksia? Miten se voi olla mahollista ku sa kuitenkin harrastat sitä ja sitä?" Itsellä on niin kovat odotukset ja muilla. Ja sitten kun pettää ne, on kauhea ottaa vastaan niitä reaktioita mitä epäonnistumisista syntyy.
Eli ongelmia koululiikunnan kanssa ei ole ainoastaa niillä, jotka eivät sitä hallitse ollenkaan :)
Telinevoimistelua vihasin myös minä! Kaikenlainen kuntopiireily oli myös kauhistus. Myöskään yleisurheilu tai vastaava ei maistunu kauheesti, johtuen juurikin tuosta suoritusten mittaamisesta. Ja varsinkin kun opettajat tuntu pitävän aina huolen siitä, että ei-niin-taitavat tuli varmasti nolatuksi..
VastaaPoistaOnneksi ei oo enää koululiikuntaa ja nyt liikunnasta voi nauttia, kun voi tehdä mitä haluaa, eikä (varsinkaan huonoja tulokia) tarvitse millään tavalla mittailla tms. :)
-Anni
Telinevoimistelu! Jännitin aina ala-asteella ennen tunteja ihan hulluna, koska oli pakko tehdä vaikka mitä kieppejä siellä tangolla ja muutenkin. Lukiossa opin jopa pitämään telinevoimistelusta, koska mitään ei ollut pakko tehdä, jos ei halunnut.. tosin muistan, kun maikka käski tehdä voltin sellaiseen "volttimonttuun" ja kun kukaan ei uskaltanut tehdä, hän sanoi paheksuvasti: "Okei.. jos ette kerta halua.." argh!
VastaaPoistaVihasin eniten jalkapalloa. En ymmärtänyt lajin hauskuutta silloin enkä ymmärrä tänäkään päivänä. Oikeasti, mitä hauskaa on juosta pallon perässä ja olla tönittävänä...
VastaaPoistainhosin YLIKAIKEN muromaahiihtoa ja pinnasin siitä koko yläasteen! oli millon mitäki veruketta.. :D yläasteella onnistuin välttään hiihtämisen pitkälti sillä, kun porukat sano, etteivät osta mulle kalliita suksia, kun en niitä käytä. no yritettiinhän sitä lykätä koululta suksia lainaan, mut sanoin aina et en varmaan lähe hiihtään, jälki-istunnonkaan uhalla! :DD onneksi meitä murtsikkaa inhoavia oli useampiaki, niin päästiin sit loppujen lopuks luisteleen tai lenkille (lenkillä mentiin aina jonkun kotiin istuun ja juomaan kahvia ja polttaa tupakkaa.. :DD).
VastaaPoistaVihasin aika lailla kaikkea. Lajilla ei ollut väliä, vihasin liikuntatunteja ylipäätään. Minut valittiin kuitenkin aina viimeisenä joukkueisiin ja oletettiin muutenkin etten osaa mitään koska olin ja olen lihava, niinpä en edes yrittänyt. Liikunnan ilo oli siitä rääkistä kaukana. Uintia siedin jonkin verran koska harrastin sitä kilpamielessä koulun ulkopuolella ja näin tiesin osaavani, mutta vähäinen vaatetus vei senkin vähäisen ilon.
VastaaPoistaHiihto ei aiheuttanut mitään erityistä kammoa, toisin kuin kuuleman mukaan kaikille muille tässä maassa :D Myös esim. luistelu sujui ihan ok.
Yleisurheilu ja muut yksilölajit olivat ehkä pahimpia. Kun oli oma vuoro, kaikki saivat tuijottaa luvan kanssa kun mentiin yksi kerrallaan. Joukkuelajeissa sentään kaikki eivät voineet tuijottaa ja naureskella koko ajan.
Ihme että olen näinkin aikaisin innostunut uudestaan liikunnasta, peruskoulu yritti kyllä tosissaan sen ilon tappaa, ja joksikin aikaa onnistuikin.
Hiihtäminen,ehdottomasti!!
VastaaPoistaVieläkään en kyseisestä lajista tykkää kun sitä piti koulussa väkisin vääntää.Nousee kylmät väreet pintaan pelkästä ajatuksesta!!
Hiihto!
VastaaPoistaIhan mitä vaan suostuin koululiikunnassa tekemään paitsi hiihtämään. Kaks laudanpalaa ja sauvat ei vaan sovi mulle :D
Ite ainakin eniten VIHAAN, aika painokas sana mutta joka tapauksessa, uintia! kyllähän mä tykkän uida ja paljon mut jotenkin en koulussa. se on niin sitä suorittamista ja sellast väkisin oloa, ei voi ollenkaan rentoutua ja nauttia siitä veden tunteesta iholla.
VastaaPoistaYleisesti koululiikunta on kivaa mutta se hiton kuntopiiri/circuit! En ikinä ole pitänyt siitä, mahdollisimman typerä liikuntamuoto. Kuulun niihin jotka opettajan kääntäessä selän lopettavat välittömästi liikkumisen ja jatkavat heti kun hän kääntyy :D Se on niiin tylsää, pitääkö liikkumisesta tehdä noin ilotonta..
VastaaPoistaVihasin ylikaiken HIIHTOA, monestakin syystä. Ensinnäkin kun "hiihtokausi" alkoi meidän perhe alkoi kaivelemaan varusteita varastosta, ja saattoi löytyä yksi suksi sieltä täältä. Kun vihdoin oli oikeat sukset, jotkut sauvat ja sopivat monot, niin mä en ikinä saanu sellaista "suksien kantojuttua", sellasta pidikettä mikä _kaikilla_ muilla oli, vaan meidän iskä teippasi mun sukset jesarilla kasaan. Rahtasin sitten pimeessä niitä kouluun, ja availin koulussa jesariteippejä.. Sitten ei klikkaudu monot suksiin ja ope auttaa. Koko muu luokka odottaa. Kun päästää ladulle, ni olin aina viimisten joukossa yhden muun tytön kanssa. Muistan kun sain uudet sukset viidennellä ja menin ensimmäisestä mäestä.. suoraan puuta päin. Suksi katkes, ja ei muuta ku iskä palautti sen Prismaan... Joo-o, eli vihaan yhä 22-vuotiaana hiihtoa! Enkä usko et tuun ikinä harrastamaan tätä kansan lajia. Oon tavallaan kateellinen lapsosille joiden ei tarvitse hiihtää ku eihän tuolla oo enää ees lunta...
VastaaPoistaMutta joo, liikunta oli muuten kivaa. Meidän opettaja mm. kehitti lajin nimeltä "vamppipallo", jossa oppilaat valitsi paikan kentältä (+ 2 maalivahtia), ja ei saanu liikkua.. pallo sit piti heitellä maaliin. Se laji loppu ku opettaja tajus että se ite joutuu juosta pallon perässä pitkin kentän laitoja ja oppilaat istuu paikoillaan :D aina kun sai toivoa, toivottiin ko. "lajia" :D
Ainiin, ja hiihdosta vielä. Eniten inhosin kantaa niitä suksia ja sauvoja ja monoja himaan, ku jesari oli pitäny purkaa jo koululla.. Sitte pieni ihminen raahaa niitä ja ei saa kunnon otetta mistään. Ku ei ollu sitä SUKSIPIDIKETTÄ!
VastaaPoistaVihaan ja tuun aina vihaamaan koripalloa ! Se on turhin laji ikinä. Se on samaa kun jalkapallo mut se pallo on vaan nostettu maasta...huoh.
VastaaPoistaNo meijän liikan opettaja aina pakottaa ja sitten ku osallistuu niin pitää olla hyvällä aseenteella. Ja oonhan mäkin hyvällä asenteella, mut alkaa siinä jo vähän usko mennä koko lajiin ku mulle valitetaan että mä en oo tarpeeks hyvä tai en oo yrittänyt tarpeeksi. Minkä minä sille voin että kukaan ei sitä palloa mulle heitä kun oon niin huono !:(
kaisla.leponiemi@luukku.com
mä harvemmin tykkään kovereista mut tää jopa onnistui järkyttämään. siis aivan kamala en voi _sietää_ sitä!! yök yök elvis menee mutta se aika voidaan jättää ihan suosiolla historiaan!
VastaaPoistaxxx
Mä olen lapsesta asti tykännyt koululiikunnasta, melkeinpä voisi sanoa että laji kuin laji - Sanna tykkää.
VastaaPoistaMutta sitten joskus kolmannella luokalla se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Hiihto on peestä! Joka ikinen kerta kun pistän sukset jalkaan, aivoni menevät inhoreaktion puolelle! (eikä asiaa auttanut lapsena se tosiasia että asuin vajaan kilometrin päässä hiihtomajalta ja vanhempani ovat innokkaita hiihtäjiä)
Ala-asteella hiihdettiin paljon, yläasteella liikuntaluokalla hiihdettiin vielä enemmän mutta kun lukio alkoi, kävin koko kolmen vuoden aikana kerran hiihtämässä. Eikä se laji kyllä nappaa vieläkään :D
Nimimerkillä Sanna, joka odottaa "innolla" tammikuussa alkavia hiihto-opetustunteja koulussa ja huhtikuussa tapahtuvaa 65km hiihtovaellusta.
Se "pukkihyppely" oli kamalaa. Piti siis ensi juosta, sitten ponnistaa ja päästä pukille. Tarkoitus oli viissiin että yli. Yleensähän siinä sitten maattiin mahallaan verrarit rytyssä :/ Enkä oo sen jälkeen pukille edes yrittänyt ;)
VastaaPoistaToinen leuanveto. Kun ei jaksa niin ei jaksa, mutta ope huutaa vieressä että MENEE! Meinasin joskus repiä sen parrun irti ja työntää jonnekkin sinne opelle mihin aurinko ei paista ;)
Annasku
ensimmäinen on telinevoimistelu jota joutui sietämään noin 2-3 kertaa vuodessa kahden tunnin ajan ja sekin oli jo ihan liikaa. Mikäli jotain ei halunnut edes yrittää, opettaja leimasi heti huonoksi oppilaaksi ja kuinka moni oikeasti nauttii jossain puomilla kieppumisesta ? en ainakaan minä, ja muutenkin telinevoimistelu sisälsi kaiken mitä liikunnassa vihasinkaan, mutta minkäs sille voi jos on ketterä kuin kirjahylly, mutta opettaja ei tahtonut sitä oikein ymmärtää.
VastaaPoistaja toiseksi voisin nimetä myös kuntotestit koska meidän ryhmäläiset aina otti sen niin vuoden kohokohtana jossa todella näytettiin mitä osattiin ja kuinka urheilullisia sitä oikeasti ollaankaan, no minä tietenkään en heihin kuulunut ja tuloksia vertaillessa ei voinut erehtyä kenen paperi oli kyseessä ja kun kuntotestit tuntuivat vaikuttavan niin paljon koko liikuntanumeroon, vaikka se niin epäreilulta tuntuikin ja jos kuntotesteissä ei pärjännyt niin liikunnanopettaja tuntui katsovan koko loppuvuoden pahalla silmällä.
ja myös viestijuoksu tuo pahoja muistoja jo ala-asteelta, eihän se tunnu kivalta kun aina viimeiseksi valittiin joukkueeseen ja viimeiseksi maaliinkin päästiin.
Inhosin eniten uintia, koska en osannut uida :( Oikeastaan inhosin liikuntaa kokonaisuudessaan, varsinkin yläasteella. Olin lihava lapsi ja melkeenpä kaikki liikunta sattui jollakin tavalla johonkin kohtaan, jalat varsinkin olivat aina kipeenä, yleensä lukuvuoden ensimmäinen liikuntatunti hajotti jalat koko vuodeksi (myöhemmin löytyi kyllä syykin tähän) Liikunnan opettaja inhosi minua ja minä ylipirteää energiapakkausta joka pakotti tekemään vaikka sattui, eikä uskonut vaikka itkua väänsin.
VastaaPoistaToki me fiksuina tyttöinä keksimme kaikki tavat huijata ;) Esim. suunnistuksessa opettajat eivät vaihtaneet rasteja koskaan ja niinpä me vaihtelimme rasteien "vastauksia" ryhmäläisten välillä ja yleensä istuimme metsässä pelaamassa korttia ja sitten iloisina veimme rastit tunnin loputtua opettajalle.
Vanhempana olen kyllä oppinut rakstamaan liikuntaa, mutta olen laiska, joten kodin lämmössä tulee enimmäkseen loikoiltua ;)
Telinevoimistelu oli ehdottamasti jotain niin KAU-HE-A-TA! Ala-asteella itkin,ku oli pakko tehä kuperkeikkoja(en tykkää) ja hyppii pukin päältä(en tykkää siitäkään). Ja yläasteella ja lukiossa sit jo lintsasin telinevoikkatunnit.
VastaaPoistaMut onneks pakkoliikka on enää vaa muisto.:)
Mä vihasin kyllä suurin piirtein kaikkea koululiikuntaa! Pulskalle tytön tyllerölle kaikki lajit oli suoranaista nöyryytystä...
VastaaPoistaEhkä eniten kuitenkin uintia, no pitääkö edes perustella? En kauhean mielelläni pukeutunu johonkin makkarankuoreen, varsinkaan kun yleensä samaan aikaan uimahallissa oli mm. luokan pojat ja joitain yläastelaisiakin. Ja piti harjotella pää edellä hyppäämistäkin, mutta siitä mä kieltäydyin jyrkästi ja opettaja sai manailla mua varmaan vartin, mutta en varmana hypänny!
Kaikki hipat oli kans aika inhottavia, kun kaikki tuli heti ottaa mut kiinni ku olin niin helppo saalis :D Ja mähän en tietenkään saanu ketään kiinni vaikka kuinka koitin pinkoa...
Mutta näitähän riittäis :D
Aaa mä niin haluisin voittaa ton levyn, koska äiti toivoo sitä lahjaksi! <3
En oo koskaan ollut oikeen liikunnan ystävä mutta yks urheilulaji oli ylitse (alitse) muiden. Uinti. Faktahan on, etten saanut suoritettua ala-asteella ainuttakaan uintimerkkiä koska tulin aina kipeäksi ja sen jälkeen en enää kehdannut lähtä suorittamaan mitään merkkejä kun kaverit oli 3-4 askelta edellä. :D Meikäläinen on aina vedessä koittanut vaan selvitä hengissä!
VastaaPoistaSitten kun aloin kiinnittämään huomiota ulkonäköön tuli se THE syy. Mun hiukset. Ne on suht kiharat. En nyt kuuteen vuoteen ole uimassa käynyt, eikä tee edes mieli. Kyllä siinä elämäntaso heittelee kun nousee vedestä hiukset kiharina JA kun ei meikkiä ole, niin ripset ja kulmakarvat on aika suht pirun vaaleat, eli u can picture albiino mustalla afrolla, sanoisin et aika erilainen rantaleijona mihin on totuttu..
Että sellasia traumoja, yläasteen ja lukion selvitin ihan loistavasti uimatta kun mulla oli aina kahen viikon pituset menkat. :D
oivoi, vaikea valinta koska en oo ikinä tykänny koulun liikunnasta. sanoisin kuitenkin että joukkuelajit, koska tulee niin kovat paineet kun muut huutaa: SYÖTÄ ! TÄNNE NYT ! MITÄ SÄ OIKEEN TEET?!?!?! hiihtoa kyllä inhoan kovasti, mutta siinä ei tarvitse muiden minua ohjeistaa kun se on yksilölaji.
VastaaPoistaVihasin tanssia. Olen aina ollut kova urheilemaan, sukuvika.. Pelasin koripalloa ja olin muutenkin aktiivinen. Sellanen liiikunnan
VastaaPoistaopettajan suosikki. Mutta aina kun oli tanssituntien vuoro niin minä lintsasin! En voinut sietää sitä perseen keikutusta, paritanssista puhumattakaan. Samalla luokalla oli muutama ah niin ihana tanssijatyttö jotka sitten opetti kaikille jotain ihme cheerleader tanssia, uujee. Voitte arvata ettei kömpelö koripalloilija innostunut sellaisesta.
Mä vihasin kaikkea liikuntaa. En ollut lihava, ruma, tai epäsuosittu, olin vain HUONO kaikessa liikunnassa. Mut valittiin aina viimeiseksi kaikkiin joukkueisiin, ellei sit säälistä kympin liikkujakaverini valinneet mua. Eniten vihasinkin juuri joukkuepelejä, pahin oli lentopallo. Kerran lentopallotunnilla kasiluokalla jouduin erään ilkeän tytön silmätikuksi, se haukkui mua koko tunnin. Just se oli ehkä pahinta, et mulla ei ollut mitään esteitä olla hyvä ja suosittu liikuntatunneilla, mutta kun taidot ei vaan riittäneet.
VastaaPoistaVihasin ylipäätänsä koululiikuntaa, mutta kaikkein suurimmat inhokit olivat pesäpallo, ultimate ja suunnistus. Näillä kerroilla oltiinkin kavereiden kanssa aina yllättäen kaikki nuhaneniä ja lähdettiin pelailemisen sijaan "lenkkeilemään" (eli suunnattiin alle kilometrin päähän meille istuskelemaan, syömään Billy's pizzaa ja juomaan Juissia - se oli aina tämä vakiovälipala). Takaisin tullessa sitten läpsittiin itsellemme punaposket ja valiteltiin, että on se rankkaa lenkkeillä nuhaisena. :---D
VastaaPoistaPesäpallon pelaaminen oli oikeasti meidän yläasteen liikuntaryhmässä ihan pelottavaa hommaa. Siinä kun kirkuu kymmeniä punanaamaisia tyttöjä hullunkiilto silmissä niin ei oikein mielellään löisi hutia tai sai koko joukkueen vihat päälle, jos takasi joukkueen häviön. :D Oikeasti, mitä väliä jollain liikuntatunnin voitolla on??
Inhosin lähinnä kaikkea, mutta kyllä se ylivoimainen inhokki taisi olla telinevoimistelu, kuten näköjään monella muullakin. Satutin lihakseni siinä monta kertaa ja olen vain aivan liian pelkuri harrastamaan mitään tuonkaltaista lajia.:) Onneksi enää ei ole pakko.:)
VastaaPoistaOon ollu koko ikäni tämmönen pullukka, ja vihasin melkeen kaikkea koululiikuntaa, koska oli tosi noloa jos en jaksanut esim. juosta niin paljon kuin muut. Cooper-testit, yh. Telinevoimistelua vihasin yli kaiken!! Se oli jotain aivan kamalaa. Kaikki muut, keijukaiset, loisti siellä ja opettaja kehui, minä istun yksin jossain nurkassa suurinpiirtein itkemässä kun en halunnut osallistua. Kaikki lajit missä piti juosta, olivat inhokkeja. En yksinkertaisesti jaksanut juosta niin paljon kuin muut. Ja sekös oli noloa. En koskaan halunnut olla hippa, koska kaikki muut juoksi kovempaa ja en melkein koskaan saanut ketään kiinni. Uinti oli myös aivan _kamalaa_ !!!! Sitä olen vihannut AINA yli kaiken. Niinku koululiikunnassa. Ihan sairaan noloa oli semmosena pikku pullukkana vyöryä siellä uikkareissa laiheliinien keskellä. Siitä on jäänyt traumat, joten en oikeen tykkää vieläkään mennä uimaan... No, tässä nyt jotain :)
VastaaPoistaNIIIN, ja kaikki lajit, missä valittiin kaksi valitsemaan joukkue, se oli jotain niiiin hirveää! Minuthan sieltä aina viimeisten joukossa valittiin. "no tuu nyt meiän joukkueeseen, ku kerta on pakko sutki ottaa.." oikein mukavaa =)
-Vadelmahillo
Siis mikä tahansa joukkuelaji oli hanurista, koska eihän se mitään, että itse on ihan tollo urheilussa, mutta se oli inhottavaa, että muutkin joutuivat siitä kärsimään.
VastaaPoistaPahinta oli kyllä pesäpallo. Ei voi minkään. Edellisen pelaajan hiestä tahmea räpylä (muillakin on tuskanhiki, jei), pelottavaa vauhtia kohti lentävä pallo (jotenkin sillä lähes tyhjällä kentällä pallon väistely on aika läpinäkyvää), kipu kädessä jos sen hemmetin pallon sai kiinni (no syökää sukkanne, tottakai se osuu kämmeneen eikä sujahda sinne pussukan perälle) ja sitten vielä pitäisi juosta (mä en ole mikään ravihevonen, mä en vaan osaa juosta kovaa - saatika oikealla hetkellä). Ja sitten pitäisi osua liikkuvaan palloon. Osua niin hyvin, että se lentää sen typerän lyöntialueen (tälläkin oli joku nimi varmaan, mieleni on armelias ja olen unohtanut sen) ulkopuolelle.
Ja sitten vielä jotain sääntöjä, fiksuja pelijärjestyksiä, jippoja jne. Hei hohhoijaa. Jos mä joskus satun osumaan siihen palloon, niin aina ei olekaan kätevää lähteä etanantahtia jolkottelemaan ykköspesälle?? Just ja joo. Jos mä osun, niin mä haluaisin nautttia siitä ihmeestä!!! Ja sitten vielä saat parin tunnin kauhukimaran päälle kollektiivisen vihan pariksi päiväksi. Ja tsägällä just se maailman söpöin poika istuu siinä kentän laidalla ja katselee kun teet itsestäsi mätämunan. Wuaah!
Suorituskeskeinen urheilu still sucks! ;)
-Miina
Hiihtoa ja luistelua !!!! TRAUMOJA!!
VastaaPoista-pesäpallo,koska täytyy juosta ja kaikki kattoo ja entä jos ei kerkeekkään ajoissa ja kerran sain pallon metrin päästä otsaan
VastaaPoista-luistelu,opettaja aina sitoi luistimet liian kireälle kun itse ei osannut sitoa hyvin
-yleisurheilu,kaikki katto ja kun on huono niin ei kiva
-kaikki kuntotestit
-uinti, ne aina oli tunkemassa sitä rinkulaa päähän sieltä
ja kaikki muukin koululiikunta.
on se ihan kivaa silloin liikkua kun ei ole pakko:)
pukkihyppelyt ja vastaavat. huh, en muista pääsinkö koskaan oikeasti sen pukin yli..
VastaaPoistaInhoan ehkä eniten maailmassa hiihtämistä, mikä idea siinäkin on? Mielummin vaikka kävelisi ne matkat mitkä suksien päällä pitää kulkea, on se meikäläisen hiihto nimittäin sen verran hidasta touhua... Ottakaa te asiaksenne savustaa koko laji koululiikunnan kartalta pois? :D
VastaaPoistaMitä mä en olis vihannu :D korista, pesistä, sählyä, yleisurheilua, tanssia ym ym ym........JA ETENKIN TELINEVOIMISTELUA! ne telineet vaa kaatuili mun päälle ja en kuperkeikkaakaa saanu tehtyy ku perse oli leveempi ku se tandem-matto:( tuntu et ku hyppää semmoselt laudalta sen ihme rekin päälle ni se hajoo ja läskit levähtää.
VastaaPoistaJa sit kaikki teemapäiväliikuntajutut sucks. Meil oli eukonkantokisat. Kukaa ei jaksanu kantaa mua. Oli kivaa.
Ja kamalint ylipäätään lajissa ku lajissa oli varmaa just se, et ku valittii kapteenit, joka valitsi joukkueen jäsenet, meitsi valittii vikana (ellei kapteenina ollu mun paras kaveri..).
Ala-ja yläasteen liikuntatunnit oli kyllä niin mielialaa nostavia ja itsetuntoa kohottavia, että melkee hymyilyttää!
Mut hymyilyttää muistella sitä, mitä kaikkee keksinkää välttääkseni ne tunnit.. :DDD Välil mul oli pahanasteinen rasitusvamma selässä (en tiiä ees et mite rasitusvamma syntyy tai mikä se on) tai mul oli tosi vakavat/runsaat/kipeet kuukautiset/ripuli/pääkipu/mahakipu/varvastulehdus...
kittyluvv@windowslive.com
hiihto! voi että inhosin sitä yli kaiken! ala-astella hiihdimme koko talven, yläasteella onnistuin luistaa pari kertaa ja lukion hiihdot skippasin surutta.
VastaaPoistavenni
Vihasin yli kaiken uintia, ko hävetti aina mennä sinne muitten sekahan :( Jos vaatteet päällä ois saanu uida ni oisin varmana menny, mutta oli kova paikka vaihtaa uikkarit päälle ko en tykänny miun massusta ! Mutta nyt voi ainaski sanoa, että teistä on hyvä ottaa mallia ja tykätä siitä omasta masupallostansa ;) !
VastaaPoistaMun on kyllä mahdoton valita vaan yhtä inhokkilajia, joten täältä pesee ne hirveimmät;
VastaaPoistaOon aina ollu hirmuisen lyhyt ja koulussa aitajuoksu sekä pukkihyppely olivat ihan mahdottomia. Opettajat vaan kiukutteli kun en päässyt kummankaan (pukin/juoksuesteen) yli :D
Mut minkäs teet kun esteet yltää rinnuksiin ja pukille saa kiivetä korokkeen kanssa.
Toinen, tai no, kolmas inhokki oli tietysti hiito. Voi luoja sitä helvettiä, vaikka pakkasta olis ollut -30 ni meidät heitettiin viiden kilsan lenkille jonnekin korpeen. Ja joka kerta myöhästyin seuraavalta tunnilta kun en jaksanu ja osannu hiihtää tarpeeks nopeeta xP
Luistelu oli sellainen koululiikuntalaji, jota inhosin yli kaiken. Pienenä osasin ja olin innokas luistelemaan, mutta koulun alkaessa kiinnostus lopahti. Samalla katosivat myös vähäiset taidot. Luistimien pelkkä jalkaan laittaminenkin on niin epämiellyttävää niin miten koko laji muka voisi olla nautittavaa. Jos hyvällä tuurille jäälle asti pääsee niin viimeistään kuluu muutama minuutti, kun peppu jo lämmittää jäätä. Eteenpäin meneminen on onnistunut muutaman kerran ja vauhtihan pysähtyy mihinkäs muuhun kuin laitoihin. Mustelmat ja kipeät jalat eivät ole luistelemisen arvoisia.
VastaaPoistaHei muruset!
VastaaPoistaVastaukseni on; Juoksemista!
Vihaan edelleen juoksemista, lenkkeilyä ja hölkkäämistä. Koulussa kun treenattiin spurtteja ja pikajuoksua olin aina vain huonoimpien joukossa. Tää oli mulle tosi rankkaa, koska siihen aikaan halusin olla aina kaikessa paras. Aina vaan rupes niin vietävästi hengästyttämään, että ei pystyny mihinkään!
Noihin aikoihin harrastin myös vielä taitoluistelua. Oma kehu haisee, mutta olin hyvä, luistelin ensin sm-tasolla yksin ja myöhemmin joukkueessa. Tuolla tasolla treeni oli tietysti kovaa ja juoksu tuli silloinkin eteen. Varsinkin 1500:n juokseminen ja cooperin testi olivat jotain kamalimpia kokemuksia ikinä.
Pitkän matkan juokseminen oli mulle vielä vaikeampaa kuin lyhyt. Hengästyin aina todella pahasti enkä voinut jatkaa.
Terveenä urheilijatyttönä minut lähetettiin tutkimuksiin kalliille urheilulääkärille, sillä muutkin olivat huomanneet, miten vaikeaa juokseminen minulle on. Oli aika karua kuulla, että kuntoni olikin huono!! :D
Se siitä juoksemisen välttelystä sitten! hah:) Se tuli shokkina varsinkin valmentajalle, joka halusi pitää joukkueemme tasoa korkealla.
En ole luistellut enää viiteen vuoteen, lopetin juuri kyseisen valmentajan takia.
Minä inhosin yli kaiken lähinnä liikuntatunnin jälkeistä hajua kalmaisessa pukuhuoneessa ja sitä että oli pakko käydä suihkussa. Yäk.
VastaaPoistaTosin nykyisin moinen on jo lähinnä mukavan nostalgista :)
Telinevoimistelu sanakin pistää käsivarvat nousemaan. Ekalla luokalla opettaja kirjaimellisesti PAKOTTI tekemään kuperkeikan tangolla, siitä se kauhu alkoi. :D Se, että joutuu yksin kaikkien nähtävänä hyppäämään pukin yli ja tietää sen, että pelkää ja tuskin onnistuu on jotain niin kamalaa. Silti olen unettomien öiden jälkeenkin mennyt telinevoimistelutunneille ja ainakin yrittänyt epätoivoisesti tekemään temput. Koko telinevoimistelu pitäisi olla koululiikunnassa vaapaaehtoista!! :D hrrr...
VastaaPoistamaria.aaltonen@luukku.com
Hiihtoa! Ja etenkin suksilla pelattavaa koripalloa(wtf) 20 asteen pakkasessa 60sentin lumihangessa! En tiedä mikä älynväläys oli opettajalla laittaa oppilaat pelaamaan korista sukset jalassa:O Hyvä kun ei sählyä(mitä inhosin kans:D).. En muista koko yläasteelta muuta kuin nuo vihatut korismatsit joihin meidät talvi toisen jälkeen pakotettiin :-D
VastaaPoistaVihaan koululiikunnassa kaikkia lajeja paitsi sählystä tykkään. :D Varsinkin uinti on inhottavaa ja tanssi, koska kuka nyt pojista haluaisi palleron parikseen... Ja kuntotestit koululiikunnassa on hirveintä mitä voi olla olemassa. :D Siksi olenkin niiden aikaan aina "kipeä". ;)
VastaaPoistaHiihto. Se oli inhokkilajini koulussa, varsinkin myöhemmällä iällä. Saattaa johtua myös siitä, että ala-asteella hiihdin jonkin verran kilpaa, ja myöhemmässä vaiheessa hiihto yhdistyi siihen verenmaku suussa lykkimiseen.
VastaaPoistaOsasyy on myös se, että neljännellä luokalla meillä oli kevätlukukaudella sijaisopettaja, jonka kanssa oli koko kevättalven joka viikko sitä helvatun hiihtämistä. Ja koska satun asumaan suurtunturi alueella jossa lunta ja tuntureita riittää, hiihtäminen ei ollut erityisen hauskaa! Olisikin kierretty edes jotain kilometrin latua ympäri, mutta ensin piti ylittää järvi kauheassa viimassa ja tuiskussa, päästäkseen toiselle puolelle ja aloittamaan kiipeämisen ylämäkeen (koska järven takana alkoi jo latu tuntureita kohti:D). Siinä sitten yritätä kiskoa itseäsi ylös miljoonaa mäkeä ja samalla vakuuttaa ettei se niin kamalaa ole... Myöskään takaisin tuleminen ei ollut helppoa, vaikka niin saattaisi kuvitella, sillä jotkut alamäet olivat niin jyrkkiä että kaatuminen oli todennäköisempää kuin pystyssä pysyminen. Eikä asiaa todellakaan parantanut opettaja, joka hoputti kiirehtimään että ehtisimme seuraavalle matikan kaksoistunnille...
Valtaisa purkautuminen asian tiimoilta:D Traumoja jäi sen verran, että kasiluokan jälkeen en ole suksia jalkaani laittanut, jollain muulla aktiviteetilla aina mieluummin korvasin ne pakolliset liikuntatunnit. Edes aika ei ole kullannut muistoja :D
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMä vihasin (ja viha jatkuu edelleen) yli kaiken pesistä. Onnistuin koululiikunnasta skippaamaan lähes kokonaan kyseisen lajin enkä edes tiedä miten. Vetosin ala-asteella pahaan astmaan ja yläasteella sitten siitepölyallergiaan (pelikausi osui aina keväälle ;DD)
VastaaPoistaTuossa kun viime perjantaina hain lakkini koulusta naama virnessä, naureskelin itsekseni että olen kouluhistoriani aikana osannut skipata kaikki liikuntatunnit todella taitavasti ja silti saanut liikunnasta aina kasin. :DD
Kolme ällää: lukio liikunnatta läpi ;)
Olen aina harrastanut tanssia ja se varmaan vaikutti opettajien arvosteluun koska ei mulle muuten olis mitenkään voinut antaa kasia. Kouluhistoriani aikana olen liikuntatunneilla kärsinyt ainakin polvikivusta, kantapään hiusmurtumasta, flunssasta (ja kuumeesta), astmasta, pahasta allergiasta, pallokammosta ja migreenistä (itse diagnosoitu ;DD)
Ei tästä tytöstä voi mallia ottaa :DD
Koululiikunnassa inhosin eniten sitä kun sekin piti pisteyttää että miten monta senttiä venyy eteenpäin..siis juuri niin eli notkeutta, siis sehän on ihan yksilöllistä että miten notkea kukakin on...Kauheaa se oli niille ketkä ovat luonnostaan "jäykkiä"...pisteitä ropisi sen verran kuinka paljon taivuit eteenpäin.- Huh huh..ai miksi monelle on jäänyt niin pahat traumat koululiikunnasta =D
VastaaPoistaSusu
Vihasin kouluaikoina monen muunkin tähän vastanneen tapaan lähes kaikkea liikuntaa, mitä koulussa oli. Pahimpia lajeja olivat ehdottomasti hiihto, pesäpallo ja yleisurheilu.
VastaaPoistaVarsinkin pesistä inhosin, koska en ikinä oikein tajunnut sen sääntöjä, ja olin muutenkin aika surkea lyönneissä, juoksussa ja kopeissa. Eli oikeastaan aivan kaikessa ko. lajiin liittyvässä. Joka ikisellä pesistunnilla lähinnä häpesin sitä, miten pihalla olin koko hommasta. Joukkuevalinnat ja ne hetket, jolloin piti tietää juostako vai ei, olivat varmaan noloimpia. Onneksi pesiskentälle ei enää IKINÄ tarvitse palata!
Hiihdossa otti päähän myös oikeastaan kaikki. Kylmyys, huono hiihtokunto, suksien kanto ja niiden kanssa tappelu ladulla, kun voitelut yms. olivat päin persettä. Ja HIIHTOKILPAILUT. Meillä onneksi taisi jossain vaiheessa tulla kilpailu vapaaehtoiseksi, sen sijaan sai hiihtää jonkun tietyn lenkin.
Yleisurheilussa olin niin huono, että sai koko ajan hävetä parempien edessä. Usein tuntui, että kukaan ei ole näin surkea kaikissa yleisurheilulajeissa. :D Yleisurheilusta rupesin lukioaikoina tosin tykkäämään, kun se ei enää ollut niin kilpailuhenkistä kuin peruskoulussa.
Ylipäätään kilpailuhenkisyys oli varmasti kaikista epämotivoivin tekijä koululiikunnassa. Mun mielestä on suorastaan sairasta, miten lapsille opetetaan pienestä lähtien, että muut pitää voittaa ja kaikessa pitää olla parempi, muuten ei pärjää. Se kun vielä vaikuttaa varmasti monen vähemmän liikunnallisen lapsen itsetuntoon jopa ratkaisevasti.
Toivottavasti tulevaisuudessa olis vähemmän natsimaisia liikunnanopettajia ja kannustavampi ilmapiiri. Lieneekö turha toivo?
Itse asiassa pidän koululiikunnasta (heheh, nyt taitaa olla huonot mahd. saada toi levy :D)ja se on ihan hyväkin, sillä vielä olisi lukio kestämistä.
VastaaPoistaKuitenkin löytyy yksi asia, jota inhoan sydämeni pohjasta- tyttöjen ja poikien yhteiset jalkapallo-ottelut. Jalkapallo lajina ei tunnu riittävän meidän kidutuksesksi vaan pitää yhditää pojat ja tytöt sitä pelattaessa. Se vaan on jotain niin kauheaa kun miehen puolikkaat pelaavat niin tosissaan, eivätkä ota huomioon niitä sirompia ja kauniimpia :)
Ratkaisuksi olen kuitenkin kehitellyt hyvän ja luotettavan menetelmän. Menetelmä joka ei mitenkään voi vaikuttaa numeroni!! Salaisuus on näyttää aktiiviselta ja peliin keskittyneeltä, mutta kuitenkin salaa välttelen palloa ja muita pelaajia.
ps. Toi CD:ee olisi niin superhyperihana juttu!
Pidin yleisesti lähes kaikesta koululiikunnasta, vaikken mikään pienikokoinen tai urheilullisen näköinen koskaan ole ollutkaan. Hiihtohullu isäni on laittanut minut suksille suunnilleen saamaan aikaan kun kävelemään opin joten hiihtäminenkään ei sen suurempaa tuskaa tuottanut (paitsi suksien raahaaminen ruuhkabussissa..)
VastaaPoistaHuonot muistot kuoluliikunnasta liittyvät kaikkiin testeihin. Kuntotestit ja cooperit; ei mitään järkeä... Testeissä mielestäni laitettiin vielä enemmän paremmuusjärjestykseen oppilaita, mikä on aivan järkyttävää ja täysin turhaa! Kyllä sitä opettaja varmasti yleisesti liikuntatunneilla pystyy oppilaiden juoksukuntoa arvioimaan jos se edes tarpeellista on...
Koko kouluaikani, peruskoulusta lukioon, kaikki liikunnan opettajat sattuivat olemaan todella mukavia. Muistan että yleisesti vallitsi sellainen kannustava henki, että kaikki mukaan omien taitojen mukaan ja ihan mahtavaa oli kun tuli onnistumisen hetkiä lajeissa joissa kuvitteli olevansa todella heikko ja näki myös muiden onnistuvan ja rohkaistuvan yrittämään.
Joukkuelajit olivat kaikkein kivoimpia. Pidän muutenkin liikunnan sosiaalisesta puolesta. Hiki päälle ja hyvä fiilis! Siinä aivot todellakin rentoutuvat ja tulee niin hyvä mieli kun yhdessä urheilee!
Kiitos teille tästä ihanasta blogista! Aloin lukea heti kesällä kun aloitte tätä kirjoittamaan ja olette todellakin kirjaimellisesti pelastaneet monta synkkääkin synkempää päivääni, jolloin olisi tehnyt mieli vaan hautautua talviunille kunnes kevät taas koittaa.
Ennen kuin tätä aloin lukea niin en voinut uskoa että teidän kaltaisianne ihmisiä edes on olemassa. Tuntuu että osaatte suhtautua kaikkeen niin luonnollisesti ja positiivisesti. Täytyy vaan koittaa katsoa ja tehdä itse perässä :) Kiitos.
Pehmeä hali teille!
(niin ja The Baseballs on ihan huippu!!)
Itse henkilö kohtaisesti vihasin kunto-piiriä ja piip-testejä sekä uinnissa että juoksuradalla!
VastaaPoistaUinti ei muutenkaan ollut kovin mieluista :(
Mutta tosiasia on että the Baseballs on kuumaa kamaa :D
♥:Nannu
Kouluaikana inhokkiliikuntani oli HIIHTO ja vihaan sitä edelleen. En edes omista suksia ja viimeksi olen hiihtänyt (pakosta) lukion ekalla... ja voin sanoa että siitä on aikaa parikymmentä vuotta XD
VastaaPoistaHiito oli aika traumaattista.. mun porukka oli aina viimesenä :'( kiitos huipusta blogista!
VastaaPoistaH.M.
Tuntuu, että eniten vihasin koululiikunnasta jalkapalloa, pesäpalloa ja Cooperin testiä. Koululiikunta ainakin meillä oli tehty niin, ettei mikään ollut erityisemmin kivaa. :/ Moni kivakin laji saatiin muokattua koululiikunnassa sellaiseksi, ettei se napannut.
VastaaPoistaMun inhokkilajeihin kuulu yleisurheilu. Nimimerkillä ainainen kuulantyöntäjä :D
VastaaPoistaPsst! Baseballs on kyllä ihan loistobändi. Yleensä en tuon tyylilajin musaa kuuntele, mutta tämä kyllä iskee. Ja vähän sais kyllä alkaa muut biisit soida kun siellä on paljon muutakin.
http://maijus.blogspot.com/
Minä VIHAAN hiihtoa! Miksi sellaista lajia edes pakotetaan harrastaa kouluissa? Okei ymmärrän kyllä sen, että entisaikoina jouduttii ylittämään jäitä ja liikkumaan monia kilometrejä ja SILLOIN sukset olivat hyvä vaihtoehto. Nyt eletään 2009 lukua, miltein jopa 2010! Täällä on matkapuhelimia, kannettavia tietokoneita, autoja ja ties mitä, mutta silti noita turhia tikkuja valmistetaan... Kyllä minulle on okei, jos joku haluaa vapaa-aikanaan hiihdellä metikössä, mutta että koulussa pakotetaan raahaamaan sukset, monot ja sauvat kököttämään talvipakkaseen, niin siinä loppuu kyllä ymmärrys!! Olenkin jo koko yläasteen ajan pannut kovaa hanttiin, enkä ole kiikuttanut suksia kouluun, enkä aiokaan!
VastaaPoistaHiihtäminen hiiteen. :(
Ehdottomasti koripalloa! Varsinkin ala-asteella 1-4 luokalla. Olin luokan pienimpiä tyttöjä ja jäin aina melkein isompien jalkoihin! Koskaan en saanut palloa osuttua koriin. Kaiken huippu oli, kun kivikova koripallo tuli suoraan sormiani vasten ja sormet taittu ja sattu ihan kivasti sen jälkeen.. Piti mennä terveydenhoitajalla käymään ja sen jälkeen yli viikon oli sormet kipeinä. Kumma juttu että sormen sormea ei mennyt poikki. Nykyään oon yli 160 ja koripallokin sujuu (joten kuten)!
VastaaPoistaMä oon tykänny koululiikunnasta tosi paljon! Mut yks mikä ei oikeen ollu mun juttu on koripallo, koska oon niin lyhyt että kaikki vaan jyräs yli enkä ikinä saanu palloa kun se lensi jonku metrin pään yläpuolella:D onneks sitä ei ollu kun pari kertaa vuodessa..
VastaaPoistaYyyyh, luokkien väliset sekajoukkuein pelatut pesäpallopelit! Yritä siinä sitten huitoa edes about pallon kieppeillä sen mailan kanssa, kun kolme pesää ovat täynnä, vastustajan siepparit maleksivat virnuillen nenään kiinni sieppaamaan palloa ja oman joukkueen jäsenet huokailevat selän takana lyöntivuoroaan odotellen rivissä ja joku mutisee "se on ajolähtö.. Taas tulee palo.."
VastaaPoistaJostain kumman syystä alkoi ilmaantua naistenvaivoja aina niiksi tunneiksi...
Voi ei, nyt tääkin pullero joutuu kaivelemaan muistinsa syövereistä niitä traumaattisia koululiikunta-kokemuksiaan.. Olen nimittäin aina ollut luokan lihavin ja koululiikunta oli TUSKAA! Eniten hirvitti telinevoimistelu - jo alkulämmittelyn aikana olin tietenkin se, joka löntysti muiden perässä yrittäen juosta, hiki hatussa ja naama punasena puuskuttaen, siinä vaihessa jo tietenkin aivan yltä päältä hiestä märkänä... Eikä tunnit paremmin jatkuneet, muut roikkuivat köysissä, pomppivat puomien yli, kiepsauttelivat kuperkeikkoja ja ties mitä muuta, itse kun en edes jaksanut kiivetä niiden samperin pukkien päälle tai uskaltanut kokeillakaan kuperkeikkaa siitä syystä että niskat olisi taatusti napsahtaneet heti poikki. Saatika sitten että olisin jaksanut roikkua jossain köysissä.. Tätä määrää massaa ei niin helpolla kannatellakaan :D! Ainut juttu jossa olin hyvä (ja ylpeä siitä!) oli tasapainoilu, mulla on vissiin makkarat kasaantunu sopivasti sekä oikealle että vasemmalle puolelle vartaloa.. No, pysynpähän tasapainossa!
VastaaPoistaToinen super-inhokkijuttu oli lentopallo, pari kertaa sain pallon kirjaimellisesti päin pläsiä kun seisoin kentällä typerän näköisenä, aivan pihalla pelin säännöistä, ja vissiin vaan äidin makaronilaatikosta haaveillen... Eipä siitä sen enempää :D
Mitään tiettyä liinkutalajia en oo kyllä ikinä vihannu, mutta täytyy sanoa, että vatsalihastestit ja uintikuupperi on sieltä pahimmasta päästä. Myöski telinevoimitelussa ne osuudet joissa tehään jotain sen pukin päällä on aika kamalia (kerran jysäytin selän kunnolla siihen reunaan ja sen jälkeen oon pyrkiny välttelemään niitä):D
VastaaPoistaLemppari liinkuntalaji on kuitenki ehottomasti tanssi :)
Minä vihasin monia lajeja. Koululiikunnassa oli yleensä huono henki ja opettajat oli kamalia. Lapsena oli juoksukisoja joita vihasin ja paljon. Minä en juossut lujaa, jos ylipäänsä juoksin. Lopussa sitten osoiteltiin että TUO oli viimeinen. Lapsena vihasin hiihtoa erityisesti sen jälkeen kun meidän luokalla oli hiihtokisa ja myös kisan viimeinen, eli minä, palkittiin koko koulun edessä mitalilla yleiseön buuatessa. Voiko opettaja kiusata lasta enemmän!
VastaaPoistaVihasin yleensäkin koululiikuntaa, kiusattuna eivät nimittäin olleet niitä helpoimpia tunteja. Eniten inhotut jutut olivat kuitenkin hiihto ja telinevoimistelu, hrrr.
VastaaPoistaMulla ei ala-asteen koululiikunnasta ole mitään muita kuin huonoja muistoja. Ehdottomasti pahin oli tuo telinevoimistelu, joka tuntuu olevan monilla muillakin piikkinä lihassa. Olen tasan tarkkaan kerran elämässäni tehnyt tuttavuutta rekkitangon kanssa. Jotenkin multa siinä jännityksessä ja paineessa pääsi unohtumaan, että siinä tangosta täytyy pitää kiinni koko ajan. Siis ihan koko ajan. Ja jos ei pidä, niin sitten tippuu korkealta ja kovaa ohuelle jumppapatjalle… Se olikin sitten ensimmäinen ja viimeinen kerta sitä lajia.
VastaaPoistaPukkihyppely oli myös ihan oma juttunsa. Jotenkin mä aina vaan läsähdin siihen pukin päälle, kun muut loikki kevyesti yli. Sitten oli se sellainen pidemmän mallinen pukki, jonka päällä olisi pitänyt tehdä kuperkeikkoja. Siis kuperkeikkoja. Siellä ylhäällä jossain. Never ever. Lisäpaineita tähän lajimuotoon toi tietysti vielä se, että mähän en tänä päivänäkään osaa tehdä kunnollista kuperkeikkaa, vaan huijaan aina nojaamalla vasempaan käteen siten, että kuperkeikasta tulee vino. Pelkäsin aina, että menee niskat poikki, joten kehitin tällaisen oman versioni. Tästä syytän kuitenkin myös geenejä, sillä isoveli sai aikoinaan ihan kotitehtäväksi asti harjoitella kuperkeikkoja.
No sitten oli tietysti ne katosta roikkuvat solmuköydet ja renkaat. Ensinnäkin pelkään ihan hulluna korkeita paikkoja, joten jo pelkästään sen takia köydet oli ihan nou nou. Toiseksi sitten en oikein tajunnut niidenkään logiikkaa. Vaikka mä kuinka hyppäsin ja ponnistin ja kaikkeni annoin, niin jäin aina sen alimman solmun päälle istumaan ... Ja jos se kuperkeikka ei onnistunut tavallisella kovalla lattiallakaan, niin ei sitten kyllä ilmassa niiden renkaidenkaan varassa.
Ja kun urheilupäivänä oli hiihtoa, ajoi englanninopettaja vanhan volvonsa kanssa pururadalla meidän perässä ja huitoi ikkunasta karttakepillä. Suunnistus taas ei sopinut ihan vain sen takia, että multa ilmeisesti puuttui joku luontainen suuntavaisto tms. Kerran mentiin kolmannella luokalla reilu 5 km ohi rastin, ja päädyttiin naapurikunnan puolelle. Ja erityisen ylpeä olen tietysti siitä, että uimassa en käynyt kertaakaan koko kouluhistoriani aikana.
Joukkuepelit onnistuikin multa sitten vähän paremmin. Jossain vaiheessa yläastetta tajusin, että koripallohan on ihan mun juttuni, koska kaikki pelkäs aivan hulluna pallon perässä juoksevaa läskiä joka saattoi ihan kevyesti jyrätä heiveröisemmät allensa. Vaikka mun telinevoimistelu-uralleni aina naurettiinkin, niin koriskentällä ei kyllä tullut kukaan vinkumaan. Tällä periaatteella touhusin myös pesä- ja jalkapallokentillä.
Huh huh, olipas vuodatus… mutta ihan itse kerjäsitte :D .
PS. Ollaankohan me Peppi kuule oltu samoissa urheilukisoissa, kun kuulostaa niin tutulta? Yläasteen omat kisat, yksi laji pakko valita, kuulantyöntö ainoa jossa ei tarvitse juosta, kolme osanottajaa ja piiapauliina on... tittidittidii... PRONSSILLA!
The Baseballs on I-HA-NA. Johan mä ehdin niitä suositella teidän poikaystäviksikin... Mä en yleensä juuri välitä rihannatyylin musiikista, joten en oikeastaan ole edes kuullut alkuperäistä versiota... Ehkä parempi niin.
VastaaPoistaMuttamutta siis. Minä vihaan (yhä edelleen koululiikunnassa mukana, joo) suunnilleen kaikkea. Ehkä eniten korkeushyppyä (eihän siihen patjallekaan pääse hyppäämään ilman että koskee laitaa!) ja voimistelua (keikutaan hengenvaarallisesti jossain - yleensä korkealla -ja siellä pitäisi vielä pystyä liikkumaan - yleensä hyvin epäinhimillisiin asentoihin)
Toki raastavia ovat myös joukkuelajit, joissa kukaan ei varmasti halua sinua joukkueeseen. Itse olen kyllä kaikkeen kehittänyt so what, se on vain liikuntaa -asenteen, mutta jotkut kun ottaa niiiin tosissaan...
Vaikea on valinta, kun ala-asteella pelattiin vain pesäpalloa ja yläasteella sitten yritettiin pysyä perässä 70-luvulle jämähtäneen hikipantaisen liikunnanopettajan perässä niin juoksulenkeillä kuin liikuntasalissakin.
VastaaPoistaMutta kyllä taitaa olla niin, että pesäpallo vie voiton inhokkilajina.
Syyt siihen ovat seuraavat:
* en ikinä, milloinkaan osunut palloon. joskus puolivahingossa niin, että pallo lennähti puolen metrin päähän ja minut poltettiin kotipesään
* hidas juoksija kun olen, en koskaan ehtinyt juosta pesältä toiselle
* jouduin aina takakentälle koppariksi, jonne kovimmat lyönnit tuntuivat tulevan. (toim. huom. sain kerran suoraan lyönnistä kopin ja mursin etusormeni)
* opettajan mukaan olit erityisen epäisänmaallinen, jollet jaksanut innostua kansallislajistamme (terkkuja siis muille epäpatriooteille!)
Hyvänä kakkosena tulee lentopallo, jossa sain joko a.) pallon naamaani/päähäni tai b.) väänsin sormeni yrittäessäni osua palloon.
Kouluaikainen liikuntaurani ei koskaan ottanut tulta alleen, mutta... väliäkös sillä. Onnellinen olen näinkin. (:
Rupesin tässä miettimään omaa inhokkiani, mutta loppujen lopuksi pieni masokisti minussa tykkäsi telinevoimistelusta ja jopa hiihdosta, vaikka pullukka olenkin.
VastaaPoistaMUTTA yhden traumaattisen kokemuksen muistan. Meillä oli lukiossa yksi liikuntatunti yhdessä poikien kanssa, jolloin opettajat päättivät nostattaa meidän luokkahetkeä muutamalla "hauskalla" tehtävällä. Yhdessä näistä meidät laitettiin neliöön, jonka rajana oli lanka ja 4 keppiä, lanka jossain 1,5 metrin korkeudella niin että siitä oli mahdoton hypätä yli. Tehtävänä oli sitten saada koko porukka neliöstä ulos ylittämällä lanka. Jonkinasteista ihmispyramidiahan siinä piti sitten kehitellä, ja säälin vieläkin sen pojan selkää jonka päälle kiipesin:)
- Maija
En tykännyt koululiikunnasta ikinä. Olen suht ujo yms. enkä pidä erityisesti mistään palloilulajeista (joukkoe)lajeista.
VastaaPoistaKaikkein eniten vihasin maailmassa kuitenkin pahamaineista KOULU-UINTIA. Hyi hitto. Olen ala-asteesta ylöspäin vihannut yleisiä uimahalleja yms. En ole ollut ylipainoinen, mutta olen ollut aina epävarma vartalostani jne. Jotenkin ei siis ikinä olisi huvittanut uiminen kouluaikana. Yläasteella onneksi pääsi pois uinneista vanhempien kirjoittamalla lapulla, jos oli jokin sairaus tai muuten kipeä.
Sattumoisin joka uintikerralla oli muuten vähintään viisi tyttöä, jolla "oli" menkat just samaan aikaan...
Huhuh, onneksi ei enää :P
Ja jee, olisi kiva saada tuo levy :)
Yläasteen paritanssit ei varmaan tarvitse edes perustella =D toivottavasti niitä ei nykyään enää harrasteta.
VastaaPoistaThe Baseballs on näköjään suosittu bändi, mutta koululiikuntalajina pesäpallo ei vaikuta miltään maailman suosituimmalta ainakaan teidän lukijoiden keskuudessa :-----DD
VastaaPoistahaluaisinkin jakaa kanssanne yhden muiston liittyen aiheeseen ! meidän koulussamme on tapana järjestää kevätjuhlaa edeltävänä päivänä "pesispäivä." periaatteessa siihen ei ollut osallistumispakkoa - mutta tyttökiintiö oli. nimittäin kaikissa joukkueissa oli oltava vähintään neljä tyttöä :) ei mikään maailman kivoin asia, sillä meidän luokallamme tyttöjä oli vain viisi, joista yksi halusi pelata ...... arvatkaa minkälaiset catfightit saimme aina aikaiseksi, kun oli määrä mennä pelaamaan!
seiskaluokan jälkeen onnistuin lusmuamaan kaikki pesispäivät pelaamatta, ja viime keväänä esimerkiksi istuimme ottamassa aurinkoa ja tilasimme noutopitsaa koululle :) harrastimme kyllä myös urheilua, sillä haimme itse kavereillemme + miespuolisille kavereille pizzat !! menopelinä oli kylläkin skootteri, ja mahdoimme olla aika näky: kaksi tyttöä pikkuisen skootterin selässä, toinen yrittää pitää vehjettä tiellä ja toinen pitää huojuvaa pinoa pizzalaatikoita ! hups ..... nyt muuttui aihe taas ruokaan :o ..... että sellaista urheilua täälläpäin !
En ookkaa ikään ennen tänne kommentoinut, mutta nyt on iha pakko koska Baseballs rokkaa ja rajusti!
VastaaPoistaAla-asteella vihasin kaikkea koululiikuntaa, koska en oo motorisilta kyvyiltäni mikään lahjakas ja opettajan elämä tuntui olevan liikunta. Telinevoimistelussa jouduin aina tekemään väkipakolla, koska pelkäsin kaikkia telineitä. Joukkuelajeissa olen ihan hyvä ja olisin jopa voinut nauttia liikunnasta, ellei kaikkea sitä olisi sävytetty kilpailulla. Josset ollut paras, et ollut mitään.
Yläasteella käsitykseni liikunnasta muuttui mukavan opettajan myötä ja huomasin myös, että en ole huono edes telinevoimistelussa. Kannustavassa ryhmässä oli hieno pelailla, eikä kukaan koskaan haukkunut ketään, vaikkei olisi osannutkaan.
Sählyä! Meidän koulussa on niin yli-innokkaita liikunnan harrastajia ja minä kun olen ehkä pikemminkin 6-luokkalaisen kokoinen nyt 18-vuotiaana, niin aina sain olla kaatuilemassa jossain ja varoa niitä yli-innostuneita hurjapäitä, jotka tulevat talsimaan jalat ja tönimään kumoon, kun eivät huomaa minua.
VastaaPoistaHuh, miulla on pitkä lista mistä en koululiikunnassa tykkää, se on vaan niin kauheeta, kun pakotetaan ihmsiset tekemään jotakin mitä ne ei halua! Esim. musiikkiliikunta, uinti, telinevoimistelu.
VastaaPoistaUinti, siksi että en tykkää hihhuloida uimapuvussa 8D Musiikkiliikunta ja telinevoimistelu, koska en ole hyvä niissä ja en on muutenkaa tykkää yhtää iha vamamsta. Paitsi et rakastan tanssimista. Paritanssit ja pallopelit oli ihaninta koululiikassa <3 nam. - Paitsi jos parina oli joku hieltä haiseva nörtti, nou tänks. :)
telinevoimistelu on aina ollut se mikä oli pakkopullaa! vihasin niitä pukin ylihyppyjä
VastaaPoistatangollatehtäviä kieppejä yms kun en osannu niistä yhtäkään! =)) ja osallistumpahan tietenkin! =)
heippa! ite oon aina vihannu koulussa kuntotestejä, ei voi ehkä lajiks sanoo mutta se paine että muut juoksee pidemmälle, hyppii nopeemmin yms oli mun herkälle sielulle liikaa :D
VastaaPoistaja pakko sanoo, että en oo koskaa nähny kahta noin kaunista ylipainoista! mun mielestä teiän kasvot on iha sairaan nätit, suhtaudutte liikakiloihin just oikeella tavalla ja pukeudutte kiloista huolimatta ihanasti! OOTTE PARHAITA!=)
Liikuntatunneilla vihasin eniten yleisurheilua ja pakollisia koko koulun kisoja, voiko pahempaa olla. Kuulantyöntö vielä meni, mutta se pikajuoksu, yök! Ja se pyssyn pamaus oli niin pelottava.
VastaaPoistaInhosin sitä päivää yli kaiken ja kerran yritin sairastuttaa itseni uittamalla käsiäni ja jalkojani kylmässä joessa. Ei onnistunut ja olin kisoissa taas viimeisten joukossa, sniif :(
Moip! Vihasin (sananmukasesti) hiihtoa, luistelua (miesopettaja joten luistelu oli sitä jääkiekkoa), maastojuoksua (ei vittu oikeesti taju lähti joka kerta!), kuntopiiriä. Tsiisus!! Vieläkin tuskanhiki nousee pintaan :(
VastaaPoistaps. Parasta oli rentoutus-tunnit :)
oi ihanaa pakko osallistua ku levyjä oikee jaetaa! oon aina vihannu lentistä :D
VastaaPoistaVihasin koululiikuntaa niin kauan kun sitä piti sietää, en ymmärrä mitä niille liikunnanopettajille opetetaan kun ne saa siitä niin vastenmielistä. En vihaa liikuntaa itsessään ja itseasiassa tykkään liikunnasta paljonkin, mutta jos pitää edes ajatella koululiikuntaa niin karvat nousee vieläkii pysytyyn...
VastaaPoistaInhokkilaji oli ehdottomasti hiihto! Meillä oli ala-asteella semmonen sääntö, että aina piti hiihtää se 3x 2km lenkkiä eli yhteensä 6km. Mie pieni pullea tyttö jaksoin naama punasena lykkiä just sen yhen lenkin 2 tunnissa ja aina olin silti myöhässä ja opettaja huusi kun en ollu kaikkea hiihtäny... Siitä alkoi semmosen 10 vuotta kestänyt viha- rakkaus suhde hiihtoon, joka on nyt pikkuhiljaa kääntymässä rakkauden puolelle : )
Eli lyhyesti: Koululiikunta on ihan sieltä ja syvältä ja tappaa kaiken ilon liikunnasta!
RAAAH, JALKAPALLOA ! Isäni ja veljeni ovat käsittämättömiä jalkapallofaneja, joten jalkapalloa on lapsuudessa ollut hiuukan liikaakin ! Ongelmaa ei varmaan olisi, jos edes PITÄISIN tai OSAISIN kyseistä lajia ! Hyihyihyihyi, en nää siinä mitään järkeä, miksi juosta pienen pyöreän pallon perässä ja yrittää saada se maaliin... Ainiin, ei se hiihtokaan nyt TODELLAKAAN ollut parhaimmasta päästä...
VastaaPoistaSairaan ihanaa luettavaa tää blogi - ja nää kommentit! En ookaan maailman ainoo surkee koululiikkuja!
VastaaPoistaMun inhokkeja on aina ollu ja tulee aina olemaan KAIKKI pallolajit, koska mulla ei oo mitään pallosilmää eikä pallonkäsittelytaitoja. Eikä kykyä oppia (vannon, että oon yrittäny). Kaikkeist inhointa oli pelata korista, koska luokalla oli monta tyttöö, jotka harrasti sitä, ja sit munkin piti tietty olla tyttöjen koulujenvälisessä korisjoukkueessa, vaikka olin niiiiiiiin surkee. Arvatkaa vaan, heitettiinkö mulle palloa yhtään kertaa sen turnéen aikana!
Hulluinta tässä kaikessa on se, että siskoni on pelannut sählyä sm-liigassa. Miten oma sisko voi olla hyvä pallolajeissa, jos et ite pysty pitämään palloa ees liikkumatta näpeissäs? - No sählyä tunnetusti pelataan mailalla... Ehkä se onkin helpompaa!!
Ei yhtään traumoja koululiksasta. Kaikein huipuks musta tuli ope (ei liikunnan!), ja oon nyt sellaisessa duunissa, että avustan alaluokkalaisia myös liksantunneilla. Luokanope tykkää, kun mulla ei oo koskaan ees liikkavälineitä mukana. No, koska oon oikeesti suomen ope, voin sit niinku vedota siihen.......
Niitä on liian monta. Kaikki pallopelit nyt ensinnäkin, juuri sen takia että niissä on se pallo. Paitsi ne missä se pallo oli pieni. Mutta kaikki koriksesta lentopalloon ja sählyyn oli/on pahimmat. Ja se pallohan voi lentää päähän! Ei sellaisesta voi oikeasti tykätä, ja kun ei tähtäys onnistu niin kaikki menee aina vastustajille.
VastaaPoistaHiihto. Sitäkin inhosin. Oli vaan niiiin tyhmää lähteä pururadalle tökkimään vauhtia jollain kepeillä ja yrittää liukua puisilla lastuilla. Ja kun ne sukset joko luistivat liikaa tai eivät ollenkaan. Mieluummin olisin luistellut.
Telinevoimistelu oli myöskin ihan ylivoimaista. En vain osannut mitään, paitsi keikkua niissä renkaissa. Mutta kaikki tee-tästä-kuperkeikka-tämän-tangon-yli... kamalaa. En ole muistaakseni ikinä uskaltanut heittää kroppaa tangon yli, en tiedä miksi. Mutta onneksi tätä ei ollut paljoakaan peruskoulussa, kiitos siitä.
Eipä varmaan muuta.. En ole ikinä kauheasti tykännyt koululiikunnasta, inhottavaa kun pakotetaan tekemään kaikkea mitä ei haluaisi. Mutta no can do, ilmeisesti.
Ihana blogi muuten! ;)
Lähes kaikki koululiikunta oli pahasta, mutta pahinta ikinä oli lentopallo. Joo ja kaikki missä joutui olemaan maalivahti. Kaikki tuollainen on palloa pelkäävälle aika tuskaista. Jotain sählyä, korista, yms nyt pystyi "pelaamaan" pysymällä vain pois kaikkien muiden tieltä. :D
VastaaPoistaLentopallo, koska siinä lajissa pallolla on ihan oma tahto. Ihan sama miten sitä palloa oikeen lyö niin ainut suunta on katto! Se pallo läjähtää noin 100 km/h vauhtia kattoon, ja sieltä jatkaa matkaa jonku viattoman kanssa pelaajan niskaan. Huh huh!
VastaaPoistaLentopallo!!! Asun paikkakunnalla missä tunnetaan vaan lentopallo ja sitä AINA pelattiin liikkatunneilla. Kaikki muut tietenkin harrasti sitä vapaa-ajallaankin paitsi minä joka inhosin :D
VastaaPoistat: dharma80
Ai kauhee, melkein kaikki koululiikunta oli tuskaa :D varsinkin kaikki TESTIT! Cooperin testi (+muut juoksutestit) oli vaan jotain niin kamalaa! En vaan jaksa juosta.. :D Mutta kaikkien aikojen inhokki on ehdottomasti HIIHTO. kylmyys, lipsuvat sukset, ihan kamalat ylämäet, liian jyrkät alamäet ja jatkuva kaatumisvaara... Ikuiset traumat noista hiihtotunneista on varmaan jääneet..
VastaaPoistaLiikunnasta pitävänä ihmisenä tykkäsin melkein kaikesta, mutta keihäänheitto oli perziistä :) MIKSI SE KEIHÄS EI LENNÄ SUORAAN VAAN KÄÄNTY AINA JA JOKA IKINEN KERTA POIKITTAIN SIELLÄ ILMASSA JA LÄSSÄHTÄÄ HUMAHTAEN MAAHAN??
VastaaPoistaThe Baseballs on ihana <3 Yläasteella olin kova fiftarirokkari ja fanitin Elvistä ihan täysillä 8-)
Näin positiivisuuden hengessä ja muiden kommentteja lukiessa rupesin pohtimaan mistä koululiikuntalajista PIDIN ENITEN :) Yksi nousi ehdottomasti ykköseksi: monien kommenteissa kammottavana mainittu uinti.
VastaaPoistaUinti on niin täysin tekniikkalaji, että lisäläskit eivät haitanneet tipan tippaa. Asun yhden Suomen parhaimman ja puhtaimman järven rannalla, joten hyvä uintitekniikka kehittyi melkein automaattisesti. Uimapukukammoni jätin huomioimatta, koska TIESIN että osaan uida hyvin ja se merkitsi enemmän minulle. Kunhan sinne altaaseen pääsin, menin lujempaa kuin meidän luokan pojat. Yllätti ilmeisesti että läski voi liikkua niinkin sulavasti ;) Ja yksi rinttukinttu superurheilija sai järkyttävät raivarit kun minä pääsin sitten tietenkin uimaan syvään, aikuisten altaaseen ja hän joutui jäämään lasten altaaseen. Kerrankin sain tuntea itseni lahjakkaaksi liikuntatunneilla :)
Mutta muut koululiikuntalajit olivatkin sitten ainakin ala-asteella aivan järkyttävän kauheita. Hiihto etenkin. Etsikää wikipediasta hakusanalla "suppa" ja kuvitelkaa Pikku-Linda kauhuissaan sukset jalassa supan reunalla. Opettaja tietysti pakotti laskemaan ihan kammottavia&vaarallisia mäkiä, mutta parin kaverini kanssa kaatuiltiin ihan tahallaan, ettei vauhti kiihtyisi niin kovaksi...
Yläasteella meininki hieman helpotti koska oli rennompi asenne ja ketään meidän luokalla ei koululiikunta kauheasti kiinnostanut. Minkäs opettaja voi sille että ringetteä pelatessa maalivahdit lähtevät tekemään maaleja :D Varsinkaan kun kyseinen opettaja ei itse IKINÄ tehnyt mitään eikä täten pitänyt edes luistimia jalassa.
Koululiikunta kyllä tappaa niin monen ihmisen liikuntainnon, että asiasta pitäisi saada aikaiseksi julkista keskustelua. Ja tämä teidän postaus olikin hyvä tapa saada ihmiset pohtimaan omaa liikuntahistoriaansa :) Kiitos siis siitä.
Minä vihasin eniten koripalloa!
VastaaPoistaInhosin, syvästi, rytmiliikuntatunteja (jos tuota voi lajiksi kutsua). Teini-ikäisenä tamburiinin tahdissa koikkelehtiminen ja kaikenmaailman vaihtoaskelien ja gaselliloikkien tekeminen oli tällaiselle kaksi vasenta jalkaa omaavalle pullukalle traumaattista. Etenkin kun pojat pelasivat salin (ja onneksi verhon) toisella puolella korista ja kaikkea muuta hauskaa...
VastaaPoistaMä vihasin luistelua ja jääkiekkoo.. Aina piti sormet kohmeessa nyörittää kaunokien nauhat paukkupakkasissa ja sit yritti pysyä muitten perässä vaikka luistimet oli vinksallaan ja nilkat väänty. AARG. ja jääkiekossa eniten se syöttely..ei mitään mahdollisuutta saada sitä kiekkoa kiinni. eikä ollu kyllä sählyssäkään. Talviurheilulajit ei oikein ollu mun juttu kun oon aina hytisemässä kylmyyttäni :D
VastaaPoistaEssiE
Moi tytöt!
VastaaPoistaKoululiikunnassa aivan kamalinta oli telinevoimistelu! En ymmärrä miksi se edes lasketaan tarpeelliseksi koulussa. Mua ei kiinnostanut eikä kiinnosta kieppua millään rekeillä tai hypätä joltain kiikkerältä pomppuvehkeeltä rekkien päälle. Sain myös traumoja lajista, kun kerran putosin sen pompautusvehkeen ja rekin väliin...(voi myös olla ettei mulla ole tää sanasto ihan hallussa :D )
No määhän en inhonnut mitään muuta, kuin pukkihyppelyä ja käsilläseisontaa sellasilla mininojapuilla. Aerobicista en nauttinu, mutta en sitä kyllä inhonnutkaan.
VastaaPoistaEniten koululiikunnasta vihaan hiihtoa!
VastaaPoistaSe on niiiiiiiiin turhauttavaa, kun painat eteenpäin hirveellä kiireellä, kuumakin on, räkä valuu poskella ja silti on kiire eteenpäin.
Ja sitten huomaat että muut painavat monen metrin päässä ja itse yrität pyristellä mukana.
Ja tälläselle pyllerölle pystyssä pysyminen on erittäin vaikeaa, paikallaankin. Yritä siinä nyt painaa vielä kiireessä eteenpäin :-D
Aina ennen hiihtoa on kova kysely että 'voisitsä hiihtää mun kanssa?' kun ei halua olla se ainut pyllerö joka tulee viimesenä ja muut katsovat pahasti kun ovat joutuneet odottelemaan :-D
Vihasin uintia, en tykännyt olla muiden edessä uimapuku päällä :D Aina kun oli uintia niin tällä tytöllä oli kuukautiset tai niin kuiva iho ettei voinut mennä uimaan.
VastaaPoistaVihasin myös yleisurheilulajeja, varsinkin pituushyppyä, koska olin siinä yksinkertaisesti niin huono. Juoksussa olin muita hitaampi. Kerran oli luokan juoksukilpailut ja jopa minä sain mitalin vaikka olin vika, koska kaikki sai mitalit. :D
Se olikin ainoa mitali minkä olen ikinä voittanut. :D
-LindaM
Mä vihasin/vihaan intervallijuoksuja ja muita tämmösiä. Kamalinta oli, kun kerran meidän piti juosta kahden valkoisen viivan väliä minuutti, sitten tehdä vatsalihaksia minuutti ja taas juosta. Sitten selkälihaksia ja taas juosta, punnerruksia ja juosta ja lopuksi tehdä kyykkyjä ja juosta!
VastaaPoistaToi oli ihan kamalaa ja jokasta juttua piti siis tehä minuutti ja 3 kierrosta oli tota kaikkea... Huh huh!
Vihasin (ja vihaan edelleen suuresti) yleisurheilua ja kaikenmaailman sadistisia kuntotestejä!! Myös kaikki juokseminen etc on nounou! Lukion kahlasin läpi luistelematta tai uimatta, mulla oli aina menkat kun oli uintia ja nilkka kipeä luistelutunneilla. :D Joo, liikunta ei ollut (eikä ole muuten vieläkään) mun juttu. Eilen kun lähin Make Up Storesta ja lähin shoppailemaan niin jotkut yli-innokkaat Elixia tyypit huuteli mun perään että missä treenaan ja mä huutelin takaisin, että näytänkö siltä että treenaan yhtään missään. :D Eli tiivistetysti, ei liikuntaa mulle. :D Ja kiitti muuten eilisestä, oli ylikiva treffata teitä! :)
VastaaPoistaLuisteluu ja jääkiekkoa. :D sain nelosluokalla kiekon nenää ku olin kiristämäs nauhoja luistimista,joten kaukalos luistelu tuo aina ton mielee.. en oo muuten luistellu näin 4 vuoden aikana kertaakaan tapahtuman jälkee.. Ja tietenki ko ulkona on niin JÄÄTÄVÄÄÄ ! ... :@
VastaaPoista~Veeamo
mä olin aina pituuteni vuoksi ihan älyttömän hyvä esim koriksessa, eikä siinä pienen kentän vuoksi paljoa kuntoakaan tarvinnut : D sitten taas voimistelussa ja muissa vastaavissa olin kauhean surkea. uinissa olin kans hyvä mutta huonon itsetunnon takia en kehannu uimapuvussa juuri näyttäytyä, varsinkaan koululiikunnassa. onneks mulla ei oo enää ikinä pakollista liikuntaa!:)
VastaaPoistakommentoin nyt ekaa kertaa ja tahtosin kiittää teitä tästä ihanasta blogista! tää on auttanu mua tosi paljon hyväksymään ison kokoni niin leveys, kuin pituus-suunnassa:DD mulla on blogit parhausjärjestyksessä mun suosikeissa, mutta te ootte sen takia viimisenä että teän jutut tahon lukea vimppana ajan kanssa:))
Pahimmaksi koululiikuntalajiksi sanon LUISTELUN, siis niin paljon pahempaa kuin veren maku suussa hiihto! Meidän nykyinen liikunnan opettaja on joku muodostelmaluisteluun hurahtanut yli-innokas naishenkilö, ja totta kai sitä muodostelmaluistelua pitää sitten vetää joka vuosi sen muutaman ERITTÄIN ÄRSYTTÄVÄN kerran!! Koko ryhmästä minä olen aina se "onnekas" yksilö, joka laietaan muodostelmissa sinne päähän, ja siinä sitten nämä urheilulliset tytöt vetävät täysillä niin, että itse joudun roikkumaan mukana kun ympyrä vetää jotain 500km/h. Kauheat traumat jäänyt tuollaisesta. :S
VastaaPoista-Tiia
Hiihtoa, hiihtoa ja hiihtoa. Aina piti mennä täysiä ja opettajat laski kierroksia. Aivan kamalaa siis. Nyt vanhemmiten erehdyn joka talvi kokeilemaan, että joko se hiihto maistuisi ala- ja yläasteen traumojen jälkeen, mutta ei sitten mitenkään. Hiihto on edelleen maailman hirvein urheilulaji.
VastaaPoistaMä inhosin kaikista eniten telinevoimistelua. Kauheinta siinä oli kun lopuksi ope merkkas mitä "temppuja" oli suorittanu ja kuinka hyvin. Luistelusta ja uinnistakaan en tykännyt yhtään.
VastaaPoista-Heiksu
Telinevoimistelu! Olen vihannut kyseistä lajia siitä lähtien, kun olin mennyt renkaille istumaan niin, että yksi jalka on renkaan sisällä ja toinen toisen renkaan, siinä sitten kaveri anto vauhtia. Tuo renkailla keinuminen oli älyttömän hauskaa siihen asti, kun aivan ylhäällä onnistuin luisumaan sieltä alas, tipahdin ohi patjan suoraan selälleni...
VastaaPoistaOn se telinevoimistelu muutenkin kammottavaa, aina mietityttää, että kestääkö puomit tälläsen valaan tasapainoilua. Uhkaavasti ne aina ratisee, mutta vielä ovat kestäneet :D Telinevoimistelu on vain niin kamalaa, että nykyään lukiossa skippaan kyseiset tunnit suosiolla välistä, en halua hajottaa puomeja tai muita välineitä keikkumalla niillä.
Lisäksi vihaan yleisurheilua aivan samoista syistä kuin tekin, joten en niitä ala sen enempää listaamaan.. Pesäpallo on myös aivan kamalaa, vaikka muita pallopelejä rakastan!
En ikinä osu siihen palloon, on nöyryyttävää heilutella jotain kepukkaa edestakaisin ja yrittää surkealla menestyksellä osua siihen palloon, jos onnistuu osumaan, ei pallo lennä kuin muutaman hassun sentin. Yksi pesäpallokerta on kamaluudellaan peitonnut muut pelikerrat alleen. Olin ala-asteella kuudennella luokalla ja ensiksi olin ottamassa koppeja, käännyin tylsyyttäni juttelemaan kaverille, huomion herpaannuttua sain pallon päähän. Jatkoin koppien ottamista hieman horjuen ja kompastuin omiin jalkoihini, kaaduin ikävästi hiekkakentälle, joka oli täynnä teräviä kiviä (tästä on muistona iso ja ruma arpi polvessa). Ei tohelointi tähän lopu, kun menin lyömään ja olin lähdössä juoksuun, tiputin painavan mailan jalalleni ja kun viimein pääsin juoksemaan, kompastuin kentällä olevaan kuoppaan (toinen arpi polvessa.)
Opettaja ja pelikaverit saivat tarpeekseen ja sain siirron lukkariksi (vai mikä se sana on, no se ukkeli, joka on syöttämässä), luokallani oli tuolloin poika, jolla oli pakkomielle kokeilla kaikkea tyhmää, hän sai päähänsä kokeilla, että kuinka kova se maila on. Testikohteena oli tietenkin pääni. Kun kumarruin nostamaan palloa maasta, mojautti se ääliö mua mailalla päähän. Isku oli sen verran kova, että sain päähäni kuhmun, joka muuten näkyy vieläkin, jos kurtistan otsaani. Kaverit nimittävät yksisarvikseksi =(
Kamalan tunnin saldona oli kaksi arpea, kipeä varvas, kuhmu ja myöhemmin lääkäri lisäsi listan jatkeeksi aivotärähdyksen (kiitos sen mailalla lyöjän). Ei enää ikinä pesäpalloa.
Vastaus otsikkoon: tykkään ja ihan hirmusti! Ja mitä kysymykseen tulee, niin peruskoulussa en välittänyt paristakaan liikkalajista, mutta ehdoton inhokki oli tanssiminen sun muut häröilyt! Ok, se näyttää ihan kauniilta, knu sen tekee joku, joka sen osaa. Mutta kun oon saanut rooliksini olla tällainen kömpelys, jolla ei oo tietoakaan mistään motoriikasta (tai mitä ikinä siinä sitten tarvitaankaan..). Hyvä kun jonkun perusaskeleen sisäistän viidessä minuutissa niin, että liikun suurinpiirtein oikein ja oikeilla ruumiinjäsenillä :D
VastaaPoistaAaah, mikä ihana aihe. :D
VastaaPoistaTelinevoimistelua TIETENKIN! Siis mitä hyötyä siitä on kenellekään missään? Kiepin tekeminen siinä rautangolla sattu niin älyttömästi, mutta pakko oli tehdä. Sitten piti hypätä hevoselle kyykkyyn ja tehdä kuperkeikka sellasella kapealla puomilla. Aivan perseestä koko laji ja kaiken lisäks vaarallista!
Kiitos tästä, että sain avautua patoutumisistani! :D Hyvää joulun odotusta teille!
Chunky chunky chunky!
VastaaPoistaKattokai ihmeessä Madagascar 2, jossa Moto-moto tekee ensidepyyttinsä. Maistiaisiks englanninkieliset Youtube-pätkät. Leffasta vielä sen verran, että jos noi pätkät on hyviä, niin Ville Valon Moto-duppaus on vieeeeeeeläkin parempi :P~~ Mm-mm! Ne suomennokset on ihan parhaita.
Kaks Mottiksen pätkää: http://www.youtube.com/watch?v=gFCbjAmHb10
Ja vielä Moton biisi: http://www.youtube.com/watch?v=iULK2PfofJo&feature=related
Englanninkielisenä äänenä Will.i.am.
I like 'em big, I like 'em chunky!
Uintia!! Siis se oli kamalaa ja kaikki mun kaveritkin vihas sitä, vaikka olivat tuhat kertaa parempia uimareita kuin minä. Nyt aikuisena oon vapaaehtoisesti käynyt jopa aikuisuimakoulun :DD
VastaaPoistauintia aina ja ikuisesti.! Uinti on muuten tosi kivaa, mutta koulussa EI. Siellä kaikki arvostelee toisen ulkonäköä( kroppaa..) ja siellä tulee tosi epämukava olo. Myöskin pitkät uintimatkat ei oo koskaan ollu lemppareita, koska oon ollu lähes aina se viimeinen. Varsinkin yläasteen tiukkapipo ope teki uinnista vieläkin epämiellyttävämpää.! NOT!
VastaaPoistaEnsinnäkin uinti.
VastaaPoistaAla-asteella uimaan oli PAKKO mennä, eikä se mua sillon oikeestaan edes haitannut.
Nyt ylä-asteella on tullu varmaan jo kaikki keinot käytettyä uimisen välttämiseks, koska musta on vaan kamalaa joutua tekemään jotain (varsinkin jonkun opettajan pakottamana...) mistä ei ite tykkää. Seiskalla esitin kipeää yms koska en halunnut näyttäytyä kenenkään edessä uimapuku päällä, varsinkaan kun kaikki liikuntaryhmästä oli tosi laihoja. Kasilla en enää oikeestaan välittänyt siitä, mutta koska vihasin uintia päätin jättää sen välistä. Opettaja oli soittamassa kotiin koska "oli huolissaan osaako Nea uida"...
Kamalaa uinnista tekee sen, että koko ryhmä ui kahdella radalla, ja se vesi roiskuu joka hemmetin paikkaan, varsinkin just nenään ja suuhun ja silmiin. Sitten on ne huonompien ja parempien uimarien jaot, ja sepäs vasta on mukavaa olla niissä huonommissa uimareissa kun paremmat katselee vieressä ja naureskelee. Ala-asteen uinneista jäi mieleen kamala opettaja joka pisti kaikki hyppäämään hyppytornista ("kukaan ei tule sieltä rappusia pitkin alas").
hyi :-D