Paikallisen ammattikouluvierailun jälkeen lähdettiin pistäytymään vielä toisessa koulussa jälleen keskellä ei mitään.
Yleensä näihin kouluihin oli parin tunnin ajomatka suuntaansa ja viimeinen puolistuntinen ajettiin taas savannia pitkin.
Tämän kylän koulussa oli jopa betoniseinät ja iltapäivän kuumuus oli taas jotain järjetöntä.
Näillä oli osalla liitutaulujen lisäksi myös vihkot. Harmitti silti, että olin jakanut jo kaikki 50 koulutarvikesettiäni heti alkuviikosta.
Minun tämän kylän lempparitytöt.
Tämä sinipaitainen tyttö otti minua kokoajan kiinni ranteesta.
Jossain vaiheessa kylän naiset alkoivat rummuttamaan, tanssimaan ja laulamaan meille. He lauloivat uudesta elämästä joka alkaa tänään.
Tämä söpöliini alkoi itkemään heti tämän kuvan ottamisen jälkeen. Noissa kylissä osa lapsista näki valkoihoisia ihmisiä ekan kerran, joten oltiin melkoisia nähtävyyksiä :)
Näytettiin lapsille aina kuvia mitä otettiin ja he olivat tosi innoissaan :)
Tanssia ja laulua jatkui varmasti pari tuntia, myös lapset olivat melkoisia tanssitaitureita.
Jaettiin lapsille tikkareita, mehuja ja keksejä. Tämä söpöliini halusi säästää myös tyhjän keksipaketin :D
Senegalin lapset olivat suloisinta ja iloisinta mitä olin pitkään aikaan nähnyt.
Eräs nainen pyysi ottamaan kuvan uteliaasta miehestään ja sen jälkeen antoi suukon kameralleni :) Yleensä miehet eivät tulleet tervehtimään meitä, vaan pysyttelivät kauempana.
Sain vasta pois lähtiessä autossa kuulla, että tämä suloinen lempparityttöni onkin kuuro. En unohda hänen hymyään koskaan!
Tämä kylä oli ehdottomasti paras ja antoisin kaikista. Niin iloisia ja elämäänsä tyytyväisiä, vaikkakin superköyhiä ihmisiä. Se tunne, kun voitat ensin epäluuloisten lasten luottamuksen puolellesi on jotain sanoinkuvailematonta! Kyllä illalla ennen nukkumaanmenoa hotellihuoneessa näitä ihania kuvia katsellessa tuli itku. :')
Klikkailla voi vieläkin, tee se siis täällä. Always lahjoittaa yhdestä klikkauksesta 0,28€ puolestasi Sisters for Education-kampanjalle. Saadaan yhdessä klikkailemalla senegalilaiset tytöt kouluun ja heidän loppuelämänsä astetta paremmaksi! :)
Oi, tuli hirvee ikävä takasin Afrikkaan noista kuvista. Ite olin kuukauden Namibiassa ja ne lapset oli kyllä kaikkein suloisemia ikinä ja luokkahuoneet kamalampia (se meteli mikä lähtee kun noita pöytiä siirretään betonia pitkin tai se kun sataa kaatamalla, huoneessa ei ole kunnon kattoa ja lattia on hiekkaa ja pidät lapsille eri pelejä). voi, mikä ikävä !
VastaaPoistaHehe, sitä fiilistä on hankala taltioida :)
PoistaIhana postaus! Hävettää myöntää, että kun itse manailee joskus elämäänsä, onkin loppupeleissä sieltä onnekkaimmasta päästä...
VastaaPoistaKiitos muistutuksesta <3 Laitetaan yhdessä hyvä olo kiertämään ja annetaan heille, jotka apua oikeasti tarvitsevat :)
Ei hätää, meistä jokainen sortuu kyllä ajoittain siihen samaan. No yhdessä voidaan muuttaa maailmaa edes vähän paremmaksi :)
PoistaIhanan värikkäitä ja mielenkiintoisia kuvia! Ja mielenkiintoista luettavaa myös. On varmasti ollut antoisa ja unohtumaton kokemus!
VastaaPoistaTuo väriloisto on kyllä upeaa! Kukaan ei pukeudu mustaan :D Oli mieletön kokemus!
PoistaItselleni tuli ihan kyynel silmäkulmaan, kun luki tätä postausta ja noita hymyileviä lapsia :) Unohdin hetkeksi omat ongelmani ja tämä vahvisti vain sitä että joku päivä tämä tyttö kyllä lähtee vapaaehtoistyöhön!! :)
VastaaPoistaHyvä päätös! :)
PoistaHyvä ettei itku tulle näitä postauksia lukiessa. Aivan mielettömälle matkalle olet kyllä päässyt. Pakko vaan myöntää itselleen miten hyvin asiat omassa elämässä on vaikka aina valittaa jokaisesta pienestäkin vastoinkäymisestä. Pitää vaan miettiä näitä kuvia ja tarinoita ja vetää henkeä, sillä kaikilla ei ole kattoa päänpäällä tai korkeakoulututkintoa, saati edes lukutaitoa.
VastaaPoistaMe ollaan kyllä niin onnekkaita.
PoistaItku pääsi, ihania kuvia :-)
VastaaPoistaMinullakin monesti. Kiitos :)
PoistaHuhh, melkoisen hienoja kuvia olette ottaneet! Ja todella koskettavaa oli lueskelle ja katsoa näitä kuvia. Jotenkin sitä toisinaan aina unohtaa miten hyvin omat asiat todellisuudessa onkaan..tässä tuli taas kerran muistutus siitä.
VastaaPoistaKiitos! Kyllä sitä joutuu itseään joka päivä muistuttamaan kuinka etuoikeutettu onkaan :)
Poistakirjotatte kuin jostain eläimistä näistä senegalilaista, "tämä otti minua kokoajan ranteesta kiinni" yms :D
VastaaPoistaÖöö... Ei kannata irrottaa tekstiä kontekstista, kirjoitin Tämä sinipaitainen tyttö otti minua kokoajan ranteesta kiinni, en valitettavasti tiedä hänen nimeään. Minulla ja näillä lapsilla ei ollut yhteistä kieltä millä kommunikoida.
Poistaai miten hyvin on asiat. noi voi tuolla elää miljoonakertaa rikkaampaa elämää kuin me täällä länsimaassa heillä on mittarit hyvinvointiin erilaiset kuin meillä täällä. pitää olla omakotitalo, koira ja volvo niin on asiat suomessa hyvin. tuolla on asiat hyvin jos on puhdas vesi ja terveyttä
VastaaPoistaJep. Monihan siellä on huomattavasti onnellisempi ja tyytyväisempi elämäänsä kuin me täällä :)
Poista