Kouluvierailu Dakarin slummissa.

Kun oltiin saatu mahat täyteen superherkullista kalaa, joka muuten oli täytetty kokonaisilla valkosipulinkynsillä ja mausteilla, otettiin suunta kohti Dakarin esikaupunkialuetta ja pahinta slummia sielläpäin.


Kaduilla on jos jonkinlaista kaupustelijaa, välillä ne ei meinaa jättää millään rauhaan, vaan koputtaa ikkunaa taukoamatta. Kiitos ei, en nyt tarvitse puhelinkorttia, todella törkeää hellehattua, tai rukousmattoa.






Hilasin itelleni tuliaiseksi tuolta ison mustavalkean pyykkikorin, nyt harmittaa, etten ostanut noita enemmän, valikoimaa nimittäin oli ja paljon. Jossain vaiheessa muut kyseli multa kokoajan, että oonko ostanut uusia koreja, yleensä olin, ostin niitä nimittäin useamman tuliaiseksi...


Senegalin tyyli matkustaa.












Päästiin perille ja tarvottiin koululle. Lampaat laidunteli söpösti koulun sisäänkäynnin edessä.


Seurattiin opiskelua hiljaa. Jossain vaiheessa tuo siniruutumekkoinen nainen lähetti mulle lentosuukon :)


Opena tällä tunnilla oli 35-vuotias mies.


Elodie ja Thilda. Tuolla luokassa oli muuten taas ihan sairaan kuuma!


Nuorin naisista tässä koulussa oli 13-vuotias ja vanhimmat lähemmäs 60-vuotiaita. Koulua käytiin aina töiden jälkeen.


Tässä toinen opettaja, joka lähetti minulle toissapäivänä superhellyttävän kiitosviestin!






Jokaisella oppilaalla oli tulostettu vihkonen, jossa oli kurssilla opeteltavat asiat. Koulukirjoja ei ole, vaan vastaukset merkitään jokaisen omaan liitutauluun.


Jossain vaiheessa opettaja pahoitteli, että vain 13 oppilasta on tänään paikalla (normaalisti 25) sillä osa oli vahtimassa jotain patoa joella ja osa sairasti malariaa kotona. Malaria on tuolla kuulemma tosi suuri ongelma.


Viereisessä huoneessa oli pari ompelukonetta ja muutama nainen lapsineen harjoittelemassa ompelua.








Meikäläinenkin on todistettavasti ollut mestoilla :)


Raahasin Suomesta tuliaiseksi Ajaston lahjoittamia koulutarvikkeita. Opettajan avustaja alkoi lajitella niitä, lupasivat jakaa myöhemmin tarvikkeet sitten naisten kesken.






Poistuttiin koulusta ja saatiin heti lapsilauma kimppuumme. Valkoinen (kameran kanssa) noilla seuduilla herättää aina kiinnostusta etenkin lasten parissa  :)


Kaunis Emily.


Alettiin ottamaan asukuvia niin heti oli ihmiset kättelemässä :D Kaikki haluaa aina tulla jututtamaan!


Ilta alkoi jo hämärtää, joten oli aika poistua. 






Paikallinen parturi.










Kotimatkalla kuvailin sekä ihmisiä, että graffiteja. 

Tiistaina aamulla luovutettiin hotelli Dakarissa ja käännettiin auton nokka kohti St. Louisia, lisää juttua sieltä seuraa huomenna.

Kovin oli kiitollinen olo omista kotioloistaan tuon slummivierailun jälkeen.