Koulu keskellä ei mitään.

Lähdettiin St Louisin liepeille tutustumaan kouluun keskellä ei mitään.


Oltiin ajettu jonkun matkaan, kun jumituttiin hiekkaan. No meidän kuski näppäränä poisti ilmaa renkaista ja päästiin eteenpäin. Tuolla ei aina välillä ollut käytännössä minkäänlaista tietä, vaan ajettiin vaan pehmeällä hiekalla.


Kaikki hipsivät ottamaan asukuvia ja Norjalainen käveli sillä reissulla takiaispuskaan ja takiaisia tarrautui housuihin muutama, niitä sitten irroteltiin yhteisvoimin... Niin tosiaan sama tyyppi luuli, että lähtö on maanantaina ja oli kaikessa rauhassa kotona Norjassa, kun alettiin suunnuntaina Lissabonista portilla soittelemaan, että missäs oot ja iski ekalla lounaallaan Senegalissa todella tulisen chilin suuhunsa, vaikka just meitä oltiin varotettu, että se ei sitten ole tomaatti... No sattuuhan näitä! :D


Lähimmästä kylästä oltiin jo hälyytetty paikalle apuvoimia ja saatiinkin auto yhteisvoimin irti.






Saavuttiin kylään, lapset olivat jo vastassa.


Kristina ja lapset. Mira ottaa kuvaa.




Opettaja, joka oli aikoinaan kertoi karanneensa nuorena kouluun muualle tätinsä avustuksella ja oli nyt myöhemmin palannut kylään opettajaksi. Tarinan voi lukea mm. Unescon sivuilta.




















Koulu oli siis tuo kyhäelmä.


Ope haastiksessa.


Minä ja kylä.


Pojat eivät ensin uskaltautuneet meidän juttusille...


Mutta sitten Kristina kaivoi purkat esille...


Annoin myös Awa-opelle kasan Ajaston lahjoittamia koulutarvikkeita. Tarpeeseen tulivat :)




Naisilla on yleensä lapset mukana koulussa.



Taas alkoi ilta hämärtymään ja meidän oli aika poistua.

Se into, millä oppilaat esittelivät uuden koulun tulevaa paikkaa oli jotain sanoinkuvailematonta. Pienestä ollaan kiitollisia ja eipä paljon valiteta. Tuosta elämänasenteesta olisi meillä paljon opittavaa. :)

Miran ja Thildan kuvaama video jossa Awa antaa myös kaikille meille hyviä elämänohjeita.