"Säkin oot ihana."

Kävin viime viikolla Klaukkalassa tapaamassa rakasta ystävääni juoruilun merkeissä ja koska kummityttöni oli tuolloin päiväkodissa, sovittiin uudet treffit eiliselle.

Oon viime viikkoina tuskaillut paljon siitä ettei mulla ole tarpeeksi aikaa vuorokaudessa. Koska ollaan tehty niin intensiivisesti töitä, on luonnollisesti ihmisten näkeminen jäänyt vähemmälle. Se ei kuitenkaan tarkoita, että se rakkaus niitä ihmisiä kohtaan olisi jotenkin laskenut - päinvastoin. Sitä osaa kyllä arvostaa ystäviään ihan täysillä, että ne kestää nämä valitettavat "Sori mä en oikeesti tiennyt, että täällä menee näin myöhään enkä voikkaan tänään nähdä"-tekstarit ja puhelut. Ne myös onneksi kuitenkin tietää, että olen aina täällä niitä varten.

No nyt kuitenkin tilanne oli se, että mun oli PAKKO päästä näkemään rakasta kummityttöäni ja voi miten ihanaa se taas olikaan.


"Peppi onko sulla rahaa?" Kun äiti kieltäytyi ostamasta superpalloa. No tietenkin mulla oli just sen superpallon verran rahaa. :D


"Kanna mua." "En voi, mä läkähdyn kuumuuteen." "Kanna mua silti." Ja minähän kannoin. :D


"Tuu nyt kattomaan näitä barbeja." "Okei" "Voitko nostaa, että nään paremmin" "En jaksaisi.. Okei."


"Voidaanko joskus viettää kahestaan päivää, silleen että tuun yökylään?" "Voidaan tietenkin." "Voinko tulla tänään?"


"Sä oot ihana." "Niin säkin oot ihana."

"Voitko kantaa mut autoon?" "Voin." "Voitko laittaa turvavyön kiinni?" "Voin tietenkin."

Kävellessäni ympäri Selloa kummitytön kanssa käsi kädessä, tajusin taas kerran miten onnekas olen. Sen lisäksi, että oon saanut elämääni aikoinaan ikuisen ystävän, saan myös kunnian olla kummitätinä tämän maailman ihanimmalle pienelle ja pippuriselle tytölle.

Matkatessani kotiin kyynelehdin onnesta, koska kuullessani lapsen suusta miten ihana olen, tiedän ettei mun tarvitse sekuntiakaan miettiä tarkoittaako se sitä oikeasti.

Suuri rakkaus. Loputon rakkaus.