Nainen muuttaa...

Ensinnäkin iso kiitos kaikille teille ihanille jotka laitoitte mulle vinkkejä kämpistä. Ensi viikolla olen Suomessa ja pääsenkin muuttamaan piakkoin omaan kotiini.

Muutin ensimmäisen kerran yksin asumaan ollessani 18-vuotias. Silloinen asuntoni sijaitsi Punavuoressa ja oli todella pieni. Sen sisustinkin vanhoilla kalusteillani, jotka olin hankkinut muuttaessani opiskelijasoluun. En ollut hirveästi sisustuksen perään muutenkaan tuolloin, kunhan oli siistiä. Itseasiassa näin jälkeenpäin ajateltuna se kämppä oli aivan kamala. :D

Tämän jälkeen olen asustellut yhdessä poikaystävän kanssa, kämppiksien kanssa, Suomessa ja ulkomailla. Nyt kun päätin asettua Suomeen, oli ensimmäinen ehdoton asia se, että hankin oman kodin. Kodin jossa asustan vain minä (ja Uno vuoroviikoin) ja jonka saan laittaa kivaksi kodiksi.

Poikaystävän kanssa asuessa sain aina päättää hyvin pitkälti sisustuksesta. Se kyllä aina halusi jollain tapaa osallistua, mutta minä olin se joka teki viimeisen päätöksen... Mulla oli aika tarkka visio aina sisustuksesta ja se oli selkeys. Oon aina tykännyt selkeistä väreistä, selkeistä linjoista höystettynä jollain pienellä extralla. En halua hirveästi tavaroita näkyville, vaikka mulla paljon tavaraa onkin. Sen takia kaapit, lipastot ja muut on aina ihan täynnä. Kodin tulee olla lämminsävyinen ja yleensä suosinkin "voimavärinä" jotain punaisen sävyä, koska se on lempivärini.

Muuttaessani pois yhteisestä asunnostamme, jätin oikeastaan sinne ihan kaiken. Pakkasin mukaan omat purnukkani (puolet asunnon tavaroista), vaatteeni, kirjani ja levyni. En ottanut astioita, enkä mitään huonekaluja, koska en tiennyt missä päin maailmaa tulisin viettämään elämääni ja tämän takia minulla ei ollut mitään säilytyspaikkaakaan. Nyt ehkä vähän kismittää, koska joudun aloittamaan tämän asuntoprojektin aivan nollasta. Kyllä mulla muutama teekuppi on tässä kertynyt, mutta niillä ei hirveän pitkälle pötkitä...

Olen tietenkin ruvennut miettimään mitä oikeasti tarvitsen ja mitä haluan. Jostain syystä tämä haluan-lista on pidempi ja sen voisi siirtää suoraan ton mitä tarvitsen-listan alle, koska olen "minä haluan"-ihminen ja yleensä vielä haluan saada sen sitten heti. Mummi tuossa toppuutteli, että "pikkuhiljaa", mutta minä en ole ollenkaan pikkuhiljaa-ihminen. Tässä kohtaa on siis kasvun paikka, koska lompakkoni ei veny tähän kaikkimulleheti-tahtiin ja asettikin stopin jo tarvitsen-listan alkumetreille. Muuttaminen on muuten pirun kallista. Ajattelet, että joo takuuvuokrat ja vuokrat ja sitten huonekaluja, mutta entäpä sitten kaikki ne verhot, haarukat, kipposet, matot, teenkeitin, siivousvälineet ja muut? Rahaa menee todella paljon ihan huomaamatta. Siivousvälineitä ei oikein voi jättää siihen "pikkuhiljaa"-listaan, koska mulla on ilmeisesti puhjennut takaisin pölyallergiani täällä New Yorkissa ja niinpä esimerkiksi imuri on ihan ykkösenä listassa.

No äsken sitten yllätinkin itseni vertailemasta imurin filttereitä. Minullahan ei siis luonnollisesti ole hajua mikä on imurin filtteri, mutta onneksi meille lähetetään jatkuvasti tiedotteita uusista tuotteista ja sieltä bongasinkin tällaisen superhiljaisen imurin joka sopii allergikoille. Olisikohan tämä mun juttu? Mitenniin mainosten orja? Katsoin myös äsken ostostv:tä ja meinasin ruveta tilaamaan itselleni jotain todella naurettavaa rättisarjaa, kun oli niin edullinen ja sai vielä kaupan päälle extrapölyliinan, mutta onneksi hillitsin itseni. Me Mimmin kanssa maattiin kerran sängyssä ja katottiin paikallista Ostos tv:tä. Mimmi totesi sillon, että me ei voitais koskaan asua yhdessä Jenkeissä, koska ostettais kaikki sieltä...

Seuraavaksi rupesin sitten pohtimaan, että tarvitsenko telkkarin. En katso tällä hetkellä hirveesti telkkaria, mutta sitten mietin itseäni yksin siellä kämpässä ja tuli sellainen olo, että olis kiva joskus jutella kavereiden kanssa Satuhäistä ja muista, olla niinku mukana. No sitten menin katsomaan telkkareita netistä, mutta luovutin siinä kohtaa kun NetAnttilan sivut avautuivat ja huomasin etten enää tiedä mikä olisi tällä hetkellä hyvä merkki. Mimmillä on ainakin Samsungin telkkari ja se on kai toiminut hyvin, joten ehkä se voisi olla? Entä LG? Montakohan tuumaa siinä pitäis olla? En halua hirveen isoa, mutta kyllä se minimi on silti 32. No entäs sitten kaikki ne putket, mutkat, liitännät ja mitä niitä on? En tajua, tarvitsen miehen apua.

Sitten asia jota vihaan: PIUHAT! Minähän aina jaksoin niistä valittaa poikaystävälle kun olivat rumia, mutta nyt tarttisin Nainen muuttaa yksin-piuhasetin. En minä tiedä mitä kaikkia piuhoja tarvitsen ja minne ne sitten pitää vielä liittää. Tämän asian kanssa tulen olemaan niin hukassa ja joudunkin kutsumaan apua varmasti useampaan otteeseen. Olen kyllä ennen ollut ihan näppärä näissä jutuissa ja pärjännyt hyvin, mutta odotappa kun asut hetken miehen kanssa - kaikki unohtuu, koska ei tarvitse enää olla näppärä ja itsenäinen. Pitäisköhän mun taas oppia sellaiseksi?

Miten te olette pärjänneet muuttaessanne iteksenne? Onko jotain vinkkejä?

En malta odottaa tätä vaihetta elämässäni ja olenkin jo ihan täpinöissä. Tietenkin olen hamstrannut täältä kaikkea oleellista, kuten muutamia pieniä taideteoksia, kirjoja ja koristejuttuja joita ehdottomasti "tarvitsen" tällä hetkellä. :D Minä se vaan en opi. Kolmas matkalaukkukin on jo ostettu, tällä kertaa nimittäin raahaan täältä kaiken tänne jättämäni pois. Tällä hetkellä minulla ei ole vielä mitään kalusteita, mutta onneksi voin sisustaa kämpän vaatteilla ja kosmetiikalla. Niitä on ihan riittävästi. :D