Just a few...

Huomenta Suomi!

Kello lähenee yhtä ja istuskelen tässä sohvalla hikoillen varmaan puolet painostani pian pois. Ei tarvii ees miettiä harrastavansa liikuntaa, kun täällä hikoilee litratolkulla päivässäkin. Eikä siis sillä, että täällä olis aurinkoista vaan koska täällä tää kosteus on jotain käsittämätöntä ja ukkosta ilmassa koko ajan.. En siis pääse ottamaan aurinkoa, mut joudun hikoilemaan. YÖK! Vihaan hikoilla turhaan ja vihaan haista hieltä.

No eilen sitten pääsi amerikkalaiset ystäväni todistamaan, että suomalaisetkin osaa draamailla. Rachel ja Gabi oli pyytänyt mut Sohoon yhteen baariin ja mähän tietenkin taas päättäväisenä luulin tietäväni minne oon menossa.. Juuh.

Olin ettinyt koko päivän lompakkoani jonka hukkasin tiistaina matkalla taksilta meidän kotiovelle ja todella turhautunut. (Tiedoksi siis, että olin tulossa töistä yöllä ja viimeksi muistan tiputtaneeni lompakon maahan noustessani taksista, poimiessa miettinyt että huh pitää laittaa tää tänne kassiin ja kappas, lompakkoa ei enää löydy. Mulla on fiilis, että se on täällä kämpässä, mutta ollaan aikalailla käännetty koko kämppä ympäri eikä sitä vaan löydy. Lompakossa oli tietenkin n. 100 dollaria käteistä, pankkikortit (1 oli onneks salajemmassa hätävarana huh), verkkopankkitunnarit, vakuutusjutut ja silleen. Mua ärsyttää, en oo koskaan hukannut mitään tollasta "tärkeetä" ja oon yleensä tosi tarkka puhelimesta ja lompakosta.) no sitten Rachel oli laittanut mulle osoitteen tonne paikkaan ja heitin sen puhelimen GPS:ään (joka on muuten todella arvokas täällä, suosittelen kaikille).. No jostain syystä puhelimen netti ei toiminut ja jouduin sitten alkaa suunnistamaan ite... Kiersin ja puhisin varmaan 30min ympäriinsä ja itketti ja sit rupes ahdistaa lähteminen Suomeen ja itketti entistä enemmän. No sitten laitoin Rachelille viestin, että nyt lähden kotiin ku kiukuttaa ja ne rupes vuoronperään soittelee mulle ja vaatimaan mua sinne. Enhän mä sit kehdannut lähteä kotiin kuitenkaan.. Siinä kävelin ympyrää hetken, kuuntelin pari Beyoncen biisiä ja keräsin itteni. Päätin löytää sen paikan ja niinhän sitten teinkin..

Paikalta löysin siis nämä ja pari muuta:



Rakas Rachel.


Rakas Gabi, jonka ansioista me ollaan saatu Mimmin kanssa kokea ihan mielettömiä juttuja. Gabi on roolimalli!


Mun Rachel joka on mulle ihan järkyttävän tärkeä. Mä en oo koskaan tavannut Rachelin kaltaista ihmistä. Se on maailman eniten taiteilija, höppänä, unohtelee asioita ja niiiin hyväsydäminen. Rachel huolehtii musta aina ja onkin ottanut mut pikkusiskokseen. Paljon Rachelista kertoo se, että ennenku se on itse haukannut nälissään omaa leipäänsä, se tarjoaa mulle jo puolikasta tai vähintääkin haukkua. Rachel kuuntelee aina mun jutut ja mä sitten vuorostani autan sitä rauhottumaan, kun se rupeaa draamailemaan. :) Korvaamaton ystävä ja suuri tuki mulle täällä.

Tänään kun käytiin syömässä, olin pukeutunut seuraavanlaisesti:


Korvikset Rachelin tekemät
Mekko: Vila (M) (Ärsytti kun tullessani tänne huomasin, että mekkoon oli jäänyt piippari kiinni Suomesta. Kerroin asiasta tänään Rachelille ja 10min myöhemmin piippari oli leikattu irti ja ommeltu mekko kuntoon.)
Kengät: H&M (39)

Eilinen oli ihan sairaan kiva ja tänään olikin ihanaa ottaa ihan chillisti. Nyt katotaan vähän Liisa Ihmemaassa-piirrettyä ja sitten vois painua pehkuihin.

Paljon rakkautta JYKÄLLE, mä oon ihan myyty! Mulla on ihan kamala ikävä Unoa, aion juosta ekana (pankin jälkeen) Unon luokse ja sit haluun pian kans pussailemaan Jykää ja opettaa sille pahoja juttuja, että Mimmillä menee hermot ja saan sen hoitoon. 8)