Truly great friends are hard to find, difficult to leave, and impossible to forget.

Valitin yks päivä angsteissani Matille, että neljä(!!) minun hyvää ystävää asuu tällä hetkellä ulkomailla (ja loput Suomessa asuvat vähintään 45km päässä :D)... Matti tais siihen todeta, että ole onnellinen, että sulla on niinkin monta hyvää ystävää. Niinpä! Pitää olla onnellinen ja kiitollinen jokaisesta ystävästä tänään ja joka päivä, ei siis yksin näin ystävänpäivänä.

Kun muutin tänne Nummelaan niin en tuntenu täältä käytännössä ketään. Koska teen kotona töitä (enkä oikeastaan liiku täällä missään "kylillä"), en myöskään helposti tutustu kehenkään (paitsi sattumalta esim. naapurin Teemuun :D)... Elo ja olo täällä onkin välillä varsin yksinäistä (niinä hetkinä kun sitä joutoaikaa sitten olisi). Olisi huomattavasti kivempaa käppäillä sinne kirppikselle jonkun kanssa kuin yksin tai muuten vaan hengailla ja juoruta asioista. Myös tämän meidänkin saavuttaman julkisuuden myötä sitä on tullut jotenkin varautuneemmaksi uusien ystävyyssuhteiden luomisessa, sitä jotenkaan ei nykyään yhtään ylläty, kun joku vanha yläastetuttu (tms.) ottaakin yhtäkkiä yhteyttä ja kyselee kuulumisia (vaan automaattisesti odottaa kokoajan sitä lausetta että "ainiin muuten näin teidät TV:ssä/lehdessä/netissä").

Onneksi oon aina sanonu, että netti pelasti mun elämän (Pepistä tää on aina kauheen hauskaa, mutta niin siinä oikeesti kävi). Niin pelastaa myös siis tässä tämän hetkisessä "ystäväpulassa" :D Ja onneks ne oikeet ystävät ei koskaan katoa, vaikka ei ois puhuttu viikkoihin, kuukausiin tai jopa vuosiin. Juttu jatkuu aina siitä mihin viimeksi jäätiin ja tuntuu kun välillä ei olisi ollut päivääkään. Niin ja onneksi Skype on keksitty.

Blogin myötä myös monet aikasemmat ystävyyssuhteet ovat muuttuneet. "Joo luin jo blogista"-lause on varsin tuttu nykyään ja moni ystävä/kaveri unohtaa että minä EN lukenu sinun kuulumisia blogista (Facebookista saatoin kuitenkin vähän ehkä lukea). Myös elämä on älyttömän kiireistä nykyään ja ystäville valitettavasti jää ihan liian vähän aikaa. Tuntuu, että yhteistä aikaa löytääkseen kaikki tapaamisetkin joutuu sopimaan monen viikon päähän. Ja auta armias jos yrittää järkätä tapaamista useamman kuin kahden henkilön kesken... Mutta en missään nimessä valita, saanpahan tavata ystäviäni edes joskus :)

Moni "vanha ystäväni" tuskin edes uskoisi jos sanoisin miettiväni häntä useinkin, mietin nimittäin tosi monia eri ihmisiä päivittäin. Mitä heille kuuluu, mitenhän se ja se asia on edennyt, vieläkö se on sitä mieltä asioista jne. Siis myös ihmisiä joiden kanssa en ole tekemisissä enää nykyään, en välttämättä edes ystävä Facebookissa. Saatan jumittaa jossain aikoinaan tapaamassani henkilössä vielä vuosienkin päästä. :D Tuo otsikon lause pitää siis kohdallani niin paikkansa...

Ihanaa ystävänpäivää kaikille ja kiitos kaikille ystävilleni. Niille nykyisille, kuten myös entisillekin. Toivottavasti myös jokaisella teillä on edes yksi ystävä, vaikka sitten siellä Atlantin toisella puolella! :)

EDIT: Samalla sekunnilla kun painoin "julkaise"-nappulaa Matti pamahti ovesta sisään ruusun ja suklaalevyn kanssa ja toivotti hyvää ystävänpäivää... Aww! :'D