"Uusi elämä alkaa tänään..."

Paikallisen ammattikouluvierailun jälkeen lähdettiin pistäytymään vielä toisessa koulussa jälleen keskellä ei mitään. Yleensä näihin kouluihin oli parin tunnin ajomatka suuntaansa ja viimeinen puolistuntinen ajettiin taas savannia pitkin. 



Tämän kylän koulussa oli jopa betoniseinät ja iltapäivän kuumuus oli taas jotain järjetöntä. 








Näillä oli osalla liitutaulujen lisäksi myös vihkot. Harmitti silti, että olin jakanut jo kaikki 50 koulutarvikesettiäni heti alkuviikosta.




Minun tämän kylän lempparitytöt.







Tämä sinipaitainen tyttö otti minua kokoajan kiinni ranteesta.












Jossain vaiheessa kylän naiset alkoivat rummuttamaan, tanssimaan ja laulamaan meille. He lauloivat uudesta elämästä joka alkaa tänään.


Tämä söpöliini alkoi itkemään heti tämän kuvan ottamisen jälkeen. Noissa kylissä osa lapsista näki valkoihoisia ihmisiä ekan kerran, joten oltiin melkoisia nähtävyyksiä :)


Näytettiin lapsille aina kuvia mitä otettiin ja he olivat tosi innoissaan :) 


Tanssia ja laulua jatkui varmasti pari tuntia, myös lapset olivat melkoisia tanssitaitureita.




Jaettiin lapsille tikkareita, mehuja ja keksejä. Tämä söpöliini halusi säästää myös tyhjän keksipaketin :D


Senegalin lapset olivat suloisinta ja iloisinta mitä olin pitkään aikaan nähnyt.






Eräs nainen pyysi ottamaan kuvan uteliaasta miehestään ja sen jälkeen antoi suukon kameralleni :) Yleensä miehet eivät tulleet tervehtimään meitä, vaan pysyttelivät kauempana.




Sain vasta pois lähtiessä autossa kuulla, että tämä suloinen lempparityttöni onkin kuuro. En unohda hänen hymyään koskaan!
 
Tämä kylä oli ehdottomasti paras ja antoisin kaikista. Niin iloisia ja elämäänsä tyytyväisiä, vaikkakin superköyhiä ihmisiä. Se tunne, kun voitat ensin epäluuloisten lasten luottamuksen puolellesi on jotain sanoinkuvailematonta! Kyllä illalla ennen nukkumaanmenoa hotellihuoneessa näitä ihania kuvia katsellessa tuli itku. :')

Klikkailla voi vieläkin, tee se siis täällä. Always lahjoittaa yhdestä klikkauksesta 0,28€ puolestasi Sisters for Education-kampanjalle. Saadaan yhdessä klikkailemalla senegalilaiset tytöt kouluun ja heidän loppuelämänsä astetta paremmaksi! :)

Aamupäivä senegalilaisessa ammattikoulussa

Toisena päivän St Louisissa alotettiin kouluvierailut jo heti aamusta paikallisesta Unescon ja Alwaysin tukemasta "ammattikoulusta" josta valmistui kampaajia, ompelijoita ja kokkeja.




Kampaajilla koulun kesto oli yhteensä 20 kuukautta ja tällä kertaa päästiin seuraamaan naisten lopputyön tekoa.






Minähän oon ite myös koulutukseltani kampaaja ja tehnyt myös sijaisuuksia kampaajakoulussa opena, joten oli ihan tosi kiva päästä näkemään kuinka homma Senegalissa tapahtuu.








Välineistö oli ainakin hieman erilaista, mitä meillä täällä.






Näppäriä tyttöjä kaikenkaikkiaan :)




Kun oltiin saatu tarpeeksemme kampaajista, oli vuorossa ompelijoiden työluokkaan tutustuminen.






Singerit suristen nämä neidit ompelivat menemään. Ompelijan koulutus kestää 22 kuukautta. Tämä koulu on juurikin niitä kouluja jotka kuuden kuukauden kurssin jälkeen avustavat naisia yrittäjyyttä kohti.






Tuo kankaiden väriloisto tuolla on ihan mieletöntä.




Viimeisenä pääsin vielä kokkien syleilyyn :)






Kampaajat tauolla.

Loppupeleissä aika samanlaista se kampaajaopiskelijan elämä näytti tuollakin olevan, tietysti laitteet ja tilat olivat hieman alkeellisempia, mutta muuten meininki ei paljon Suomen meiningistä eronnut. Tämä kouluvierailu oli näistä kaikista henkilökohtaisesti tähän mennessä koskettavin :)

Toivon koko sydämestäni koulusta valmistuville kampaajille, ompelijoille ja kokeille loistavaa tulevaisuutta valitsemallaan alalla! :)