"Tähän ei auta kuin parin tunnin lenkki ja hyvä seura"

Tänään mä oon ollut kuin juuri sinne ammuttu karhu. Tai oikeastaan oon kyllä ollut ihan hyvällä tuulella, mutta stressannut hiukseni harmaiksi ja mahani kipeeksi. Oon viimeiset neljä yötä nukkunut tosi levottomasti ja se ehkä on lisännyt mun stressiherkkyyttä paljon. No okei syynä on kyllä ihan ainoastaan työt.. Mä olin ennen ihan hirveä stressaaja ja tuntui, et koko elämä pyöri sen stressin ympärillä. Nykyään osaan ottaa aikamoisen lunkisti ja oon oppinut laskemaan kymmeneen. En oikeastaan koskaan stressaa töistä, paitsi sillonku asiat on joidenkin sellaisten ihmisten käsissä joihin en voi oikein kunnolla luottaa, tai jotka ei tee mitä lupaavat. Mä raivostun ihmisistä jotka vaan puhuu ja puhuu eikä sitten tee. Actions speak louder than words pätee myös työasioissa. :)

No tänään sitten oon puuskutellut, puhallellut ja koittanut säätää asioita kuntoon. Jossain vaiheessa päivää totesin, että nyt tähän oloon ei auta kun muutaman tunnin lenkki hyvässä seurassa. Hain Unon luokseni ja soitin Inkalle, että nyt lenkille pliis.

Käytiin Inkan, Ninnin ja Unon kanssa vetäsemässä muutaman tunnin lenkki ja tässä teille vähän kuvia..





"Äitii mä vaan haluisin tulla sanoo, et oot ihana"

"Mut äiti mennään jo, tällanen hengailu rupee pännii nopeesti"




"Joo oottakaas mä käyn merkkaa tän yhen puskan täällä, hirveen hyvii hajuja. Onks mun naamassa muuten jotain?"




Neiti Nokkosta hymyilyttää!


Peppiäkin alko jo tässä vaiheessa hymyilyttää!


Oltais haluttu tonne laiturille hengaamaan..


Mut tyydyttiin tähän rantaan. Inka halus taluttaa Unoa.. Mikko häpes joskus tota Unon pinkkiä flexiä. :D




Ihanat auringonlaskussa.


Mä voisin niin asua täällä!


Istahdettiin vielä iltateelle tähän Sinisen Huvilan Kahvilaan. :)


"Äiti voinks mä istuu sylissä, kun jotenki ärsyttää olla maassa?"


Piipahdettiin vielä nopeesti matkalla kotiin kattomassa Inkan jengin peliä. Inksu ei päässyt pelaamaan, kun se on loukkaantunut ja olikin ihan suruissaan.

Matkalla törmättiin vielä Liisaan sattumalta ja kävellessäni kotiin totesin, että on se vaan ihmeellistä miten suuri vaikutus pienellä reippailulla ja hyvällä seuralla voikaan olla.

Tänään erityiskiitokset ansaitsee myös Mimmi, joka antoi mun pauhata puhelimeen ilman, että sanoi mitään. Toiset erityiskiitokset menee Mikalle, joka on myös ollut ihana.

Nyt kömmin suihkuun, puen päälleni uuden OnePiecen haalarini ja otan Unon kainaloon. Aamulla mennään kuvaamaan ja sitten meidät voi bongata Narinkkatorilta NaisLife-tapahtumasta haastattelusta klo 15:15 ja myöhemmin tuomaroimasta Tyylitaiturit-kisaa yhdessä esim. Eero Ettalan (!!!!!) kanssa. Tulkaahan moikkaamaan! :)