Mun täytyy sanoa, että tällä hetkellä mulla on ihan hirvee tohina päällä ja mun tunteet on todella pinnassa. Oon lähdössä ens viikolla Suomeen ja se kalvaa tosi pahasti. Vaikka tiedänkin palaavani tänne pian, on silti ihan hirveetä pakata kaikki tavarat ja sanoa heipat hetkeksi näille ihmisille täällä. Käyn just läpi tavaroitani ja mietin mitä viitsin tänne jättää ja mitä otan mukaan. Vaatteita on siunaantunu kiva pino ja yritä niistä sit miettiä mitä tarviit ja mitä et.....
Viimeiset kuukaudet on ollut yksiä mun elämän parhaita ja oon myös oppinut tuntemaan itseni huomattavasti aiempaa paremmin. Mulle on auennut monet asiat eritavalla ja oon myös itsenäistynyt huomattavasti.
Samalla oon todella onnellinen, että pääsen näkemään kaikkia mulle rakkaita siellä ja arvatkaa kuinka paljon itken nähdessäni Unon? En oo IKINÄ ollut siitä edes useampaa viikkoa erossa ja nyt en oo nähnyt sitä moneen kuukauteen, paitsi skypen väiltyksellä Mikon sylissä.
Oon ihan fiiliksissä, että tuun sinne ja samalla mua ahdistaa joka minuutti ajatus siitä, että lähden pois täältä! Oon huomannut ettei yhteydenpito oo läheskään niin simppeliä, kun on toi 7h aikaeroa ja entä jos on tottunut täällä pitämään yhteyttä jonkun kanssa koko ajan? Huh. Opeteltavaa, lisää opeteltavaa.
Ristiriitaisin fiiliksin suljen nyt koneen ja suuntaan nauttimaan tästä illasta ja kaikesta mitä tänään vastaan tuleekaan! Nauttikaa tekin ja lähettäkää tänne paljon voimia, saattaa nimittäin JFK:lla tulla tulva, kun Peppi tirauttaa "pari" kyyneltä.. MIKSI LÄHTEMINEN ON TEHTY NIIN VAIKEAKSI? Miksi ihmismieli ei voi tajuta, että paluu koittaa pian, eikä ole mitään hätää? :D
Nyt tuli postaus täynnä tunteita. :)
Mie kyllä haluun jakaa mun elämän rakkaiden ihmisten kansa ja viettää niiden kanssa aikaa. Muutin 800km päähän kotoa ja oon huomannu, että kyllä mie haluun asuu niiden lähellä. Haluun oikeesti viettää aikaa niiden kanssa ja jakaa mun elämän, enkä vain rupatella puhelimessa. Tää teidän blogi alkaa käymään vähän tylsäksi kun ei ole enää mimmi&peppi vaan tää tuntuu nykyaan olevan enemmän peppi. Mimmi vilahtaa aina välillä, mutta kuitenkin te olette aina eri. Ihana ystävyyssuhde jota sai seurata on hajonnut blogin lukijoiden silmissä. Tää on vaan saanut entistä enemmän miettimään, että mie muutan lähemmäksi mun perhettä, jotta saan viettää aikaa mun rakkaiden sisarrusten kanssa. En haluu enää vain puhua mun elämästä vaan elää sitä tärkeiden ihmisten kanssa.
VastaaPoistajoskus täytyy lähteä, jotta voisi palata. :)
VastaaPoistaKahdenkymmenenasteen lämpö siellä, nyt masentaa Suomi ! :DDD noooh kyllä täälläki pikkuhiljaa näkyy kevään merkkejä, kevät/kesä tulee !! :) ja ei voi muuta sanoo ku että sä Peppi ihan hehkut kaikissa kuvissa ! ja sun puheesta ymmärtää, että sä oikeesti nautit sun elämästäs tällä hetkellä ja elät unelmaas (: ! viel kysyn et kauanko oot suomessa ja tervetuloa tänne, tulee sulle 20asteen lämpötila-ero, huonompaan suuntaan? :D
VastaaPoistaMä en tiedä vielä ihan tarkkaan kuinka kauan oon Suomessa, riippuu ihan täysin töistä! :) Tuun kuitenkin jo pian takasin tänne!
VastaaPoistaTuntuu ettei Mimmi-blogi ollenkaan riitä säilyttämään mielenkiintoa. On osoittautunut, että bloin suosio onkin kuvankauniin Pepin ansiota ja Mimmi siinä menee ikäänkuin mukana täytteenä. Yhdessä kohltelunne on kyllä rautaa.
VastaaPoistaTiedän todellakin tuon tunteen, kun pitää lähteä jostain mutta ei millään haluaisi! Itse olin Los Angelesissa, kylläkin vaan 2kk, mutta rakastuin siihen paikkaan täysin! Lähteminen oli aivan hirveää, mutta samoin kuin sinulla, mullakin oli kauhea koti-ikävä ja halusin palavasti nähdä rakkaita ihmisiä. Kuitenkin kun lähtö koitti, tajusin että Suomi on se paikka johon kuulun ja siellä mulla on niin paljon rakkaita ja tuttavia, että en tarvitse muuta.
VastaaPoistaLähteminen on vaikeaa, mutta hyvä että nautit sun New York ajasta täysin rinnoin. Siellä ollessa alat varmasti arvostaa Suomea vieläkin enemmän ja joskus kun tulet sieltä pysyvästi pois, huomaat että reissu oli aivan mahtava kokemus eikä lähteminen sitten loppujen lopuksi olekaan niin kamalaa :) Aina voi palata takaisin vaikka lomailemaan ;)
Kaikkea hyvää !<3
Mutta Peppi, on pakko lähteä, jotta voi taas palata takaisin :)
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaEtta ma kadehdin sua! Ihan vain siita syysta, etta mulla on kotiinpaluu edessa _vasta_ ens kuun lopussa ja vaikka elama taalla ulkomailla on ollu ihan jees, tuntuu ettei kotiin voi paasta yhtaan nopeammin. Olis paljon helpompaa jos nauttisin vaan elamasta talla hetkella taysin rinnoin ja miettisin kotiinpaluuta haikein mielin kun toisaalta olis niin kiva jaada, mutta totuus on ettei 55 paivaa voi kulua tarpeeksi nopeasti :D
VastaaPoistaSe varmaan vaan tekee musta surkean ja saalittavan mammanlapsen kun ei ole kotimaata voittanutta mun mielesta, mutta kun en voi itelleni mitaan 8)Huokaus... 55 pv
Pakko muuten kysyä kun nyt tuli mieleen, että sattuiko tuo tatuointi ottaa ranteeseen kovin paljon? Olen miettinyt jo pitkään että ottaisin samaan kohtaan kyyhkysen mutta en ole vielä uskaltanut..
VastaaPoistawelcome to my life! ikävää ja kyyneltäytteisiä jäähyväisiä jo kuinkahan monetta vuotta putkeen. joskus tuntuu ettei tässä ole mitään järkeä :/
VastaaPoistaTatuointi tohon kohtaan sattui jonkin verran, koska iho on todella ohutta ja arkaa tuolla alueella. Sen ekan kerran vielä kesti, mut nyt kävin korjaamassa noita vähän ja meinasin kyllä kiljasta pari kertaa.
VastaaPoistaSama sisänilkkojen kanssa..
Kyllä siinä tuli mietittyä, että en enää koskaan ota yhtään tatuointia. :D
VastaaPoistaIhmiset jotka vaihtaa usein paikkakuntaa ja jotka muuttavat ulkomaille kauas, pakenevat jotain. He kokevat esim. ahdistusta ja ajattelevat sen katoavan muuttamalla jonnekkin muualle. Se ei kuitenkaan ole ratkaisu vaan samat ongelamt tulevat jossain vaiheessa eteen myös uudessa paikkaa. Osa muuttaa ulkomaille, jotta ei esimerkiksi tarvitse olla tekemisissä tiettyjen henkilöiden, esim. vanhempien kanssa.
VastaaPoistaMielestäni ne, jotka asuvat vain hetken ulkomailla ja tulevat takaisin koti suomeen ovat ihmisiä, jolla asiat on hyvin. Kokemuksena muualla asuminen on jolleikkin ihan hyvää, mutta joidenkin kannattaisi vain suunnata terapiaan selvittämään asioitaan. Te jotka asutte hetken muualla ja palaatte takaisin rakkaiden ihmisten ja asioiden pariin, olkaa ylpeitä siitä!!!
Mä en kyllä oo koskaan kokenut, että ihmiset jotka muuttaa ulkomaille pakenisivat jotain. Tottakai varmasti joukosta löytyy niitäkin (oon täällä esim. törmännyt ihmisiin jotka on ihan rehellisesti "lähteneensä pakoon sitä kaikkea" ja tulleensa tänne). Mun mielestä on tosi terveellistä lähteä välillä pois, koska sillon yleensä oppii näkemään asioita ihan uusin silmin. Mä oon ainakin ruvennut arvostamaan Suomea ihan erilailla. :) Oon aina unelmoinut ulkomailla elämisestä, englannin oppimisesta kunnolla ja uusiin kulttuureihin tutustumisesta, joten mulle ulkomailla vietetty aika on ollut ihan mahtavaa. Siltikin oon tosi onnellinen, että pääsen palaamaan rakkaideni luokse Suomeen taas hetkeksi kunnes tuun tänne takasin. :)
VastaaPoistaKoska elän tätä elämää itselleni, haluan myös tehdä asioita joista unelmoin ja nautin. Kun minulla sitten joskus on perhe, haluan meidän tekevän samoin.
Nuorempana koin asioiden pakenemisen vaihtoehdoksi, nykyään en nää sitä edes vaihtoehtona. Ne asiat jotka jätät taakse selvittämät, tulevat eteen jossain vaiheessa aina. :)
Voiiii Peppi! Nytkö sä tuut, kauan olet?♥ Laitoin muuten mun blogiin tämmösen, vaikka ootteki varmaan jo saanu. :)
VastaaPoistahöh! mua alkoi itkettää pepin puolesta jo nyt !! hullua, enhän tunne edes teitä tai mitään.
VastaaPoistaNyki on kyllä sellainen paikka, ettei sieltä helppoa ole pois lähteä, vaikka siellä ei ketään tuttuja olisikaan :P Mutta totta se kyllä on, että kotona on mukava käydä katsomassa välillä rakkaita :)
VastaaPoistaOot kyllä rohkee, kun noin päätit ottaa ja lähteä ja jäädä pidemmäksi aikaa sinne Nykiin, moni ei siihen kykene vaikka miten mieli tekisi :)