Unoa rakkaiden kanssa!

Kävin viime viikolla pitkästä aikaa viettämässä aikaa lempi perheeni kanssa. Oltiin joskus vuonna 2003-2004 perheen äidin kanssa samassa työpaikassa ja ystävystyttiin. Vuosien aikana on tapahtunut vaikka mitä, nainen on mennyt naimisiin, synnyttänyt maailmaan kolme upeaa lasta ja muuttanut Klaukkalaan. Itse oon asunut välissä Joensuussa ja mennyt missä milloinkin, mutta meidän ystävyys on aina säilynyt. Vaikka ei puhuttais moneen kuukauteen, on aina yhtä ihanaa nähdä. Tosiystäviä on vain muutamia, tämä nainen on yksi niistä.

Yks meidän ystävyyden huippuhetkistä oli ehottomasti, kun nämä ihanaiset halusi meidät Mikon kanssa niiden toisen lapsen, tähän mennessä ainoan tyttären kummeiksi. Voi sitä liikutuksen määrää, kun sain pidellä ensimmäistä kertaa kummityttöäni sylissä. Yks elämän parhaista hetkistä.

Kun itse vaihtelin kuulumisia ystävän kanssa, annoin kamerani lasten käyttöön ja tässä tuleekin kuvia meidän illasta lasten ikuistamina. :)


Pikkusin ihana.


Kummityttö ihana.


Vanhin ihana kaapattuna Pepin kainaloon.


Pelattiin porukalla Unoa, joka on muuten ihan huippu peli!! :)








Pepillä oli oma neuvonantajansa. :) Huomatkaa pokeri-ilme!


Kuulumisten vaihtoa aikuisten kesken. Onpa hassua olla nykyään se "aikuinen" .. Pienenä eniten ärsytti aina se, että "hei aikuiset keskustelee nyt" :D


Järjen JÄTTILÄINEN?


"Whyyyyyyy?"


Kummityttö on jotain ihan parhautta ja vitsi miten ihanaa olikaan hengailla yhessä pitkästä aikaa. Mähän meinasin ruveta itkemään, kun kummityttö vaan tokasi, että "sähän rakastat mua!" Ja olin vaan että joooooooooooooooooooooo. (sata sydäntä)

Mulla tulee aina hirveen hyvä mieli, ku hengailen näiden kanssa ja oon onnellinen, että oon saanu tällasia ihmisiä elämääni. :)