YFF Blogger Conference, day 1!

Syy miks alunperin lähdettiin New Yorkiin oli se, että ihana Gabi oli kutsunut meidät YFF-konferenssiin, joka oli siis muutamalle kutsutulle Plus size-bloggaajalle järkätty konferenssi New Yorkissa. Gabi hoiti kaikki käytännön järjestelyt ja täytyy sanoa ettei se olis kyllä voinut parempaa työtä tehdä. Me ei saatu oikeastaan mitään tietoa etukäteen konferenssista, paitsi ihan muutamaa päivää ennen. Jouduttiinkin siis vaan jännäillä mitä siellä tulis tapahtumaan ja minkälaisia tyyppejä muut bloggaajat mahtaiskaan olla..


Suunnattiin ensiks meidän hotellille, joka oli The Broadway Plaza Broadwayn ja 27th Streetin kulmassa. Tää kuva on meidän hotellin edestä. Meidät majotettiin neljän hengen huoneisiin ja arvatkaas kuka saatiinkaan meidän kämppikseks?


No tietenkin maailman kaunein pariisitar Sakina. Me ollaan jo pitkään luettu Sakinan blogia ja ollaan saatu siitä ihan äärettömän symppis kuva. Joo no entäs kun se oli vieläkin ihanampi luonnossa? Sakina juos heti halaamaan meitä ja oli, että "Mimmi and Peppi, you need to teach me some finnish".. Nainen laittoi myös ekana Jay-Z:n Hello Brooklynin soimaan ja siitä se sitten lähti.. Sakinan lisäks meidän huoneessa oli Vanessa, joka on Sakinan ystävä ja toimi meidän hovikuvaajana koko konferenssin ajan.


Matkalla ensimmäisen konferenssin yhteisjuttuun, kuvailtiin maisemia.. Ai mitä?


Ja poseerattiin uuden, ihanan ystävämme Sakinan kanssa.


Minnes Mimmi poseeraa?


Vasemmalta oikealle: Melinda, Xtina, Sakina, Gabby, Gabi ja me :)


Saavuttiin Torridin iltaan ilman minkäänlaisia odotuksia. Me ollaan juostu Suomessa paljon erilaisissa tapahtumissa, mutta ei osattu yhtään odottaa millaista se Jenkeissä olisi.. Torrid oli meille etukäteen sen verran tuttu, että ne oli ollut ihania ja lähettänyt meille kerran vaatteita molemmille. Valitettavasti suurin osa mun vaatteista oli väärän kokosia, koska niillä oli mennyt sekaisin ilmeisesti mun yläosan ja alaosan koot. Mutta ei hätää.. Torrid kyseli tuossa juuri, että kiinnostaiskohan meidän lukijoita arvonta? Olis nimittäin esim. parit täysin käyttämättömät farkut arvottavina.. :)


Joo-o.. arvatkaapa More To Lovejen hymy, kun nähtiin tämä..


Hymy yls hotellille asti ja sormet syyhysi..


JOO-O.. Noi vihreet oli kaikkein parhaimpia, namnamnamnamammmmm.


Tuoreita hedelmiä, ahh.


Maisemia..


Ja sitten me seottiin.. Voiko tämmösiä housuja löytyä meidän kokosina? Aijaa, että me ollaan aika pieniäkin? Näitäkö on vielä paljon isommankin kokosille? Joo-o..


Nää vaatteet on sit oikeesti meidän kokosia. Arvatkaa miltä se tuntui? Tää oli kuitenkin vasta ensimmäinen paikka jossa oltiin ihastelemassa..


Farkkuja, jegginssejä (joo, me ei tiedetty että jeans + leggins = jeggins) ja näitä kaikkia meidän kokosina. Me ei olla ostettu Suomesta farkkuja moneen, moneen vuoteen koska täältä ei oikeesti oo saanut sellasia, jotka näyttäis hyvältä meidän päällä. Me ollaan mietitty, että mistä voitais saada pillifarkkuja, erilaisia kuoseja yms. ja tultu siihen tulokseen ettei mistään.. Kunnes meidät vietiin tänne. Saatiin kaikki valita tosta pöydältä yhet farkut ja melkein kaikki tais oikeestaan ottaakkin samanlaiset sovitteluiden jälkeen.




Välillä oli pakko mennä vaan ikkunaan kuvailemaan maisemia, koska tuolla oikeesti nous välillä ihan kyyneleet silmiin. Ihmisten on vaikea tajuta sitä miten vaikeeta on välillä löytää ittensä kokosia vaatteita ja etenkin jos on tämmönen materialisti ja vaatteista pitävä ihminen.. Tuolla se sitten iski, nimittäin tajuaminen siitä että mäkin oikeasti rakastan vaatteita. Rakastan pukeutua, mutta olosuhteiden pakosta täällä Suomessa joutuu usein vain tyytymään johonkin tietynlaisiin vaatteisiin, kuten A-linjasiin mekkoihin ja tunikoihin + legginsseihin, koska täältä ei kertakaikkiaan saa niitä vaatteita, joihin saisin itseni survottua.


Oltais oikeesti oltu valmiita ryöstämään noi kaikki..


Koska noita kaikkia oli MEIDÄN KOKOISINA. Niin ja siis meidän farkuthan pitää olla sitä kokoa 48 ainakin, että saadaan ne kiinni, vaikka yläosasta ollaan molemmat pienempiä. Riippuu siis toki, trikoohousut saadaan venytettyä yleensä kyllä ihan hyvin, vaikka olisivat kokoa 44 ;)


Niinpä.. Mitä sanoinkaan sekoamisesta? Päällä Plan B:n verhoista tehty mekko. :)


Joo ei tolla Mipelläkään hirveen hyvin mee tuossa ihanassa IVANAn mekossaan.


Oltiin aika korkeella. Mietittiin varmaan, että pehmentäiskö meidän luontaiset pehmustukset tarpeeks jos hypättäis tuolta kaikkien noiden vaatteiden kanssa?


Mites noi niitit tuolla noiden yhtien lahkeissa. HELLO? Miksen huomannu noita..


Vaklattiin tyttöjä, kun niillä oli niin kivaa.


Koko porukka Torridin Presidentin Chrisin kanssa.


Juteltiin herran kanssa pitkään siitä kuinka haluttais Torrid myöskin Suomeen. Tällä hetkellä tilaaminen on suhteellisen kallista korkeiden postikulujen takia ja ne täytyykin toteuttaa kimppatilauksina, mutta asialle luvattiin tehdä jotain, jos Suomessa ollaan vaan kiinnostuneita. Me kyllä ainakin ollaan, mutta en tiedä riittääkö meidän tilaukset vielä asioiden muuttamiseksi? :DD Me halutaan Torridin vaatteita Suomeen, pian!! Miten ihanaa olis jos me kaikki isoluiset voitais pukea tollasia farkkuja päällemme ja kulkea just sellasissa vaatteissa kun halutaan ilman kokorajotteita? Täydellistä?

Torridin eventista jäi päällimmäisinä mieleen noi tälläkin hetkellä päälläni olevat farkut (joo farkkuasuja meiltä toivottiin kommenteissa juuri ja luvattiin toteuttaa ne ens tai seuraavalla viikolla!), mielettömän kivat ihmiset ja hyvä ruoka. :D Myös illan päätteeksi saamamme goodiebagit, jotka sisäls kaikkea kivaa kuten esim. 150 dollarin lahjakortit Torridille, olivat ihan kiva lisä tähän muutenkin jo täydelliseen iltaan. :)


Tytöt miettivät mihin menevät syömään.. Meillä oli illallistreffit ystävän kanssa, joten ei voitu liittyä seuraan.. Saattoi vähän syödä näitä pulleroita, kun olimme itse käyneet salaateilla (olivat isot ja hyvät, ei siinä) MUTTA tytöt hehkuttivat hotellilla käyneensä New Yorkin parhaassa hampurilaispaikassa nimeltä Shake Shack..


Tässä kuvassa uskoisimme meidän tähdänneen maisemien sijaan ihan tuon miehen käsivarsiin..


Käytiin illallisella Times Squaren liepeillä ja kello oli jotain puolenyön pintaan. Siellä näytti tällaselta.. Ei oo Helsinki ihan näin eloisa noihin aikoihin yleensä arki-iltana.. :D


Saavuttiin hotellille melkosen väsyneinä. Ensimmäinen päivä oli jo ihan hulppea ja mielessä vaan se, että mitäköhän ihmettä sitten seuraavaks.. Huomattiin kuitenkin jälleen, että tämmönen edustaminen ja etenkin englannin puhuminen on oikeasti raskasta. Meitä haastateltiin ton illan aikana pariin otteeseen englanniks ja jouduttiin aina hetki miettimään, että mitäköhän me nyt selitetään. Hyvin kuitenkin meni kaikki ja saatiin aivan loistavia uusia tuttavuuksia tonkin illan aikana.

Myös kaikki bloggaajat (yhtä lukuunottamatta, koska hän ei ollut vielä saapunut Nyciin) oltiin jututettu läpi iltaan mennessä ja jokainen tyttö oli osottautunu todella mahtavaksi tyypiksi.


Maisema hotellihuoneen ikkunasta, kun istuskelin ikkunalaudalla ja mietiskelin elämääni.. Tuona iltana muistan kirjoittaneeni statukseeni Facebookissa että "haluaisin asua täällä vielä joskus edes hetken".. En oo vieläkään perunut tätä ajatusta, koska joka ikinen päivä kaipaan takasin tonne. New York on jotain ihan uskomatonta ja jo ton ensimmäisen konferenssipäivän jälkeen nipisteltiin toisiamme Mimmin kanssa hotellissa, että mitä ihmettä meille tapahtuu. Miksi ihmeessä juuri me ollaan täällä, kun me ollaan kuitenkin vaan Mimmi ja Peppi Suomesta. Miksi sitä aina välillä sortuu hirveen helposti vähättelemään itteään? Kai se kulkee täällä Suomessa jossain vedessä tai jossain..


Päivä kakkonen alkoikin jälleen mukavissa merkeissä.. Siitä lisää pian. :)

Mitäs tykkäätte? Eikö meidän täydykkin saada Torridin vaatteita myös Suomeen? Pitäiskö meidän ruveta ajamaan asiaa? :)