Unelmista ja niiden toteuttamisesta..

Mä oon aina ollut haaveilija. Oon pienestä pitäen unelmoinut jos jonkinlaisesta..

Joskus halusin olla prinsessa, joskus halusin voittaa tenavatähden ja mennä naimisiin Konsta Hietasen kanssa, joskus taas halusin asua viidakossa ja saada oman lemmikkiapinan. Unelmat olivatkin hyvin pitkälti niitä juttuja, joiden avulla kestin esimerkiksi koulukiusaamisen. Kolmannella luokalla kun odottelin huilutuntien alkamista, ja isot tytöt repi mua tukasta koska olin läski, mietin aina että vielä joskus pääsen täältä pois ja näytän niille. Haaveeni toteutuikin päästessäni Helsinkiin kouluun ja pääsin muuttamaan pois pieneltä paikkakunnalta jossa en viihtynyt laisinkaan ja jossa mua kiusattiin. Elämä oli ihan mahtavaa.



2005 tapasin Mikon ja tietenkin sitten kävi niin, että Mikko asui Joensuussa ja minä Helsingissä. Oltiin tavattu 3 kertaa, kun sitten elokuussa 2005 muutin Joensuuhun ilman että tunsin kaupunkia oikeastaan ollenkaan, tai ilman että mulla olisi siellä kavereita ollut. Etsin kämpän ja työpaikan sieltä ja lähdin vaan. Tiesin jo sillon, että haluan olla Mikon kanssa ja että mun vaan täytyy muuttaa Joensuuhun, jos haluan toteuttaa unelmani yhteisestä elämästä herran kanssa. Aluksi olin varma, että oon tehnyt elämäni suurimman virheen, mutta muutamien vastoinkäymisien jälkeen tajusin, että mun kuuluu olla siellä. Asuttiin Mikon kanssa pari vuotta Joensuussa, jonka jälkeen tultiin tänne Helsinkiin ja täällä ollaan edelleen. Vaikkei enää seurustellakkaan, niin Mikko on edelleen yksi elämäni rakkaimmista ihmisistä. En kadu hetkeäkään, että jätin Helsingin ja lähdin Joensuuhun, oon oikeastaan ihan hirveen ylpeä itsestäni, että uskalsin lähteä sinne ja jättää kaiken turvallisen täällä taakse.

Tällä hetkellä elän unelmaani. Tein pitkään töitä jotka ei ollenkaan vastannut mun unelmia. Olin työssäni tosi hyvä, mutta olin jatkuvasti sairaana, burn outissa, stressaantunut ja ahdistunut. Se sekottikin mun elämää ihan hirveesti ja tuntui ettei mistään oikein tullut mitään ja kaikki meni pieleen. Oon aina unelmoinut ihan erilaisista töistä, mutten oikein tiennyt miten voisin muka tehdä jotain mitä en ole tehnyt, miksi jättäisin hyvän työpaikan ja miten uskaltaisin elää ilman tiettyjä työaikoja. Nyt työskennellessäni freelancerina, joudun miettimään välillä saankohan rahaa tarpeeksi ja työskentelemään epämääräsinäkin aikoina, mutta oon ihan hirvittävän onnellinen. Mua ei ole vielä yhtenäkään päivänä ärsyttänyt herätä töihin, päin vastoin. Jokainen päivä on erilainen ja mä rakastan tätä. Uskalsin lähteä siitä mikä ei tuntunut hyvältä, mutta oli turvallista ja ottaa riskin etten enää välttämättä tienaakkaan niin hyvin, koska uskoin siihen että tuun pärjäämään siltikin ja aina hätä keinot keksii.


(Peppi selvännäkijällä Brooklynissa Latinokorttelissa. Vakavaks veti ja oli muuten mun ensimmäinen kerta.)

Tällä hetkellä mä oon todella onnellinen siitä, että oon aina uskaltanut unelmoida, mutta vielä onnellisempi siitä, että oon uskaltanut tarttua ja tehdä unelmistani totta. Juurikin nyt järjestän elämääni siihen pisteeseen, että pystyn toteuttamaan jotain mistä oon unelmoinut aina. Sitä unelmaa oon lykännyt aivan liian monta kertaa ja nyt tuntuu ettei sitä enää voi lykätä. Jaan sen teidänkin kanssa heti vaan kun saan asiat siihen pisteeseen, että on jotain kerrottavaa.

En tiedä mistä tää kirjotuspuuska jälleen iski, mutta ehkäpä juuri siitä, että viime aikoina oon mietiskellyt näitä asioita paljon. Oon aina ollut sellanen, että oon helposti kuitenkin lykännyt unelmiani ja ajatellut ettei ne nyt niin tärkeitä ole. Ne kuitenkin on joka kulmassa tullut mua vastaan ja muistutellut itsestään ja niinpä oonkin tullut siihen tulokseen, että jos jotain haluan ihan hirveesti, on mun se toteutettava. En halua miettiä vanhana keinutuolissani, että olisinpa tehnyt tuon ja tuon, niin elämä olisi ollut hienompaa. Mun elämä on ollut aina sellasta, että oon joutunut taistelemaan tieni läpi harmaan betonin, mutta siinä vaiheessa kun aloin uskomaan itseeni ja siihen, että mä pystyn tekemään asioita joita haluan, alkoi tää kaikki maistumaan paljon paremmalta.



Niin ja joo - joku kuitenkin kysyy tätä. Ai mun suurin unelma? On tulla äidiksi. Sen olen tiennyt aina, eikä mikään mee sen unelman edelle. Päivittäin mietin miten upeeta se tulee olemaan ja toivonkin sydämestäni, että tämä unelma joskus toteutuu. :)

Seuratkaa siis unelmianne. Jos jotain oikeasti haluatte, tehkää se. Kaikki asiat saa aina jotenkin järjestettyä ja kysymyksiinkin löytyy yleensä vastaukset. Me kaikki joudutaan tekemään elämässämme asioita jotka ei tunnu hyvältä, mutta saadaan onneks myös tehdä niin paljon hyviä asioita, että ne hakkaa ne huonot mennen tullen. Pyritään siis olemaan jämähtämättä siihen mikä tuntuu ihan ookoolta, jos tiedetään haluavamme jotain vieläkin enemmän.

Miksi tyytyä johonkin vaan siksi, että se tuntuu helpoimmalta? Miksi alistaa itseään, kun meidän pitäisi muistaa ylistää itseämme itsellemme päivittäin ja kuunnella sydäntämme?

(Kuuntelin muuten tätä biisiä repeatilla kirjoittaessani tätä postausta. :) Tarviin aina musiikkia ja oon ihan hurahtanu tähän biisiin!)