Ennakkoluuloista..

Nyt on pakko taas pitkästä aikaa purkautua.

Vaikka ollaankin Mimmin kanssa jossain vaiheessa ymmärretty se, että on ihan siistiä olla tän muotonen, niin välillä se kyllä on sitten ihan hanurista myöskin. Tai ei oikeestaan se, että on lihava, vaan lähinnä se miten ihmiset suhtautuu siihen.



Meidän blogilla on lukijoita aika huimasti nykyään ja onkin ihanaa miten moni on sieltä käsittänyt meidän ideologian ja ehkä senkin takia jaksaa käydä tätä välillä lueskelemassa. Meillähän on nimittäin ollut sellainen ajatus tässä, että toivottais kaikkien hyväksyvän itsensä sellaisena kuin ovat, eikä turhaan ajattelevan niin, että "sittenkun olen eläkkeellä voin nauttia elämästä" "sittenkun olen 10kg laihempi voin laittaa tämän mekon päälle, koska nyt se näyttäisi ihan hirveeltä mulla" "sittenkun olen tehnyt näin voin vasta tehdä näin, vaikka haluaisinkin jo nyt tehdä niin, mutta mitäköhän muut siitä ajattelis.." yms. Tajusitteko mitä tarkoitan? Siirtävän sitä omaa onnellisuuttaan ja elämästä nauttimista aina eteenpäin vain siksi, että niin muka pitäisi tehdä. Me ainakin halutaan nauttia elämästämme juurikin NYT ja juurikin tämmöisinä palloina. Sitten jos jossain vaiheessa tulee sellanen olo, että tämä ei tunnu hyvältä ja täytyy tehdä jotain toisin, niin sitten me myös tehdään. Mulla itselläni tuli painaessani parikyt kiloa vielä tästä enemmän sellanen olo, että en todellakaan viihdy tässä vartalossa, askel tuntuu liian raskaalta, enkä pidä itsestäni tällaisena ja niinpä mä rupesin tiputtamaan melkein kun vahingossa sitä painoani. Nyt olo on huomattavasti parempi, vaikka edelleen olen pullukka. :)

Viimeksi eilen sain kuitenkin herätä siihen, että kaikki ei todellakaan oo ymmärtäneet sitä, että me ei a) kannusteta ketään lihottamaan tullakseen onnelliseksi b) olemaan huolehtimatta terveydestään c) ihannoimaan lihavuutta ja epäterveellistä elämää, tai ruokaa.



Kävin sähköpostitse keskustelua erään suuren yrityksen kanssa erään asian tiimoilta ja meille ilmoitettiin, että meidän ideologia ei kohtaa heidän kanssaan siinä, että heidän tuotteensa kehottavat ihmisiä kevyeen elämään, kun taas me jotenkin raskaaseen ja epäterveelliseen. (okei oli siinä käytetty kaikkia kauniita sanoja, mutta rivien välistä pystyi täysin lukemaan näin).

Ymmärrän tämän kyllä, koska ainahan ideologiat eivät kohtaa ja meilläkin näkyy täällä aina välillä roskaruokaa yms yms. Ne kuitenkin on meidän herkuttelu-päiviä, joita me ei harrasteta päivittäin. Meidän elämä on tällä hetkellä sen verran hektistä, että jos syötäis päivittäin pelkästään kilokaupalla roskaruokaa, me ei todellakaan jaksettais tehdä mitään. Meille on ollut aina tärkeetä huolehtia itsestämme sekä ulkoisesti, että sisäisesti ja mun täytyy myöntää, että rakastan salaatteja. Tiputtaessani elopainoa, mä söin päivittäin ihan järkyttäviä kasoja salaattia ja niin teen edelleen. Kesässä mun mielestä ihanaa onkin ne tuoreet vihannekset ja marjat, voi jummi. Mä en kuitenkaan kiellä ostavani välillä (suht usein itseasiassa :D) hirveetä säkkiä irtokarkkeja ja nautiskelevani niistä oikein hyvällä omatunnolla. Kukapa niin ei tekisi? Ainakin kaikki mun hoikatkin ystävät puputtavat karkkia mielellään, eihän se ole mikään häpeä. Mä tiedän tasan tarkkaan mitä mun pitäisi jättää ruokavaliostani pois jos meinaisin nyt tiputtaa painoa. Se olisi juurikin ne herkut. Se ei kuitenkaan tarkoita, että vaikka herkuttelen niin syön pelkästään roskaruokaa päivät pitkät ja paisun kuin pullataikina. Minä se vaan rakastan ruokaa, voisin syödä koko ajan, mitäpä sitä turhaan kieltämäänkään.

Mua kuitenkin inhottaa se miten ihmisiä leimataan. Ollessani vieläkin lihavampi aina mennessäni lääkäriin johtui jokainen kolotukseni aina lihavuudestani, eikä oikeita oireita edes kuunneltu ennenkun jo kehotettiin laihduttamaan. Se oli välillä ihan tosi, tosi turhauttavaa ja siitä tuli paha mieli. Mulla palautukin tästä sähköpostikeskustelusta mieleen ne kaikki huonot fiilikset mitä jouduin sillon tuntemaan. Nykyään kun olen enemmän itse sujut itseni kanssa, on tuntunut että ihmisetkin on olleet paljon enemmän sujut sen kanssa, että mä olen lihava. Meitä kun nyt on moneen junaan ja me nyt Mimmin kanssa vaan satutaan tarvitsemaan ne neljä penkkiä kahden sijasta.. (laukuillle siis omat ;)

En tiedä onko tässä mitään päätä ja häntää tässä tekstissä, täytynee varmaan itsekin lukea tämä läpi. Pointti on kuitenkin se, että tuntuu välillä turhauttavalta kun jokaisessa haastattelussa kysytään "kehotatteko te ihmisiä siis hankkiutumaan lihaviks ja elävän epäterveellisesti" "NO EI TODELLAKAAN, vaan nauttimaan elämästä juurikin NYT ja itsestään juurikin NYT. Jos tuntuu siltä, että jollekkin asialle pitää tehdä jotain, niin sitten tekee. Olkoot se sitten poikaystävä vaihtoon, uusi koti, laihdutus, uus hiusväri tai ihan mikä tahansa."

Me ollaan saatu lahjaksi tämä elämä ja minä ainakin aion jatkossakin tehdä kaikkeni vaaliakseni sitä lahjaa. Toivottavasti tekin. :)

Meet the sloths from Amphibian Avenger on Vimeo.

Kiitos Lauralle tästä videosta. Ens elämässä mä tahdon olla laiskiainen. :)