Mä en nyt virallisesti mitenkään oo kesälomalla, mutta täytyy sanoa että oon koittanut ottaa mahdollisimman rennosti. Mun Suomi-puhelin ei oo ollu päällä varmaan aikoihin ja unirytmi on aivan ylösalaisin.
Tiedättekö sen tunteen, kun tekee mieli vaan olla ja elää ja nauraa ja juoksennella ympäriinsä ja pysähtyä lueskelemaan hyvää kirjaa ja nauraa lisää ja nauttia? No sitä mun elämä on tällä hetkellä. Mä en jaksa suunnitella pahemmin mitään, mä en jaksa roikkua Facebookissa, mä välttelen tietokonettani ja ennenkaikkea mä nautin mun elämästä.
Mä en pysty edes sanoin sitä kuvailemaan millasia fiiliksiä tää New Yorkissa oleminen tällä hetkellä mussa aiheuttaa, mutta muistan joka päivä kiittää Jumalaa siitä, että täällä olen. Mä olen niin onnekas, niin onnellinen ja rakastunut kaikkeen.
Mä kaipaan Unoa, ystäviä ja perhettä paljon mutta voi kun vaan voisin teleportata ne kaikki tänne ja jäädä tänne.
Kello on 4 aamulla ja istuskelen täällä kotona läppäri sylissä hoitelemassa työjuttuja pienessä ilmastointi-flunssassa. Huomiseksi on luvattu kuumaa ja aion uhmata kaikkia maailman flunssapöpöjä ja mennä rannalle tai altaalle.
Kuuntelen joka päivä vähintään kerran Beyoncén uuden levyn ja oon fiilistellyt paljon myöskin tätä:
Ahh. Beyoncé on ihana ja herranen aika miten hyvä toi uus levy onkaan? Jotkut valittaa, kun on liian erilaista ja tylsää, mutta voitte vaan kuvitella kuinka paljon Peppi ikuinen romantikko ja rakkauslaulujen rakastaja tykkää?
Nauttikaa, eläkää ja rakastakaa. Älkää pelätkö liikaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan vaan menkää rohkeasti sitä vastaan.
