Päätin kaivaa muutaman kysymyksen ja vastata niihin ihan näin postauksella, koska nämä aiheutti keskustelua mulle ja Mimmille ja sehän on aina hyvä asia, kun meillä ei silleen muuten sitä keskusteltavaa koskaan ole.. ;) Aattelinkin sitten kirjotella ajatuksia ihan teillekkin, josko tämä vähän valaisis kysyjiä.
Tässä ollaan Mimmin kanssa päätetty ottaa yhteiskuva.."Anonyymi sanoi...
Jos saisitte toivoa mitä tahansa, toivoisitteko olevanne laihoja / normaalipainoisia? :)"
Jos saisin toivoa mitä tahansa maailmassa? Tarkoitetaanko tässä sitä? No ihan miten tahansa, jos saisin toivoa asioita tapahtuviksi, niin ne ei todellakaan liittyis mun painoon millään tavalla. Itsekin joskus painoani tiputtaneena (juurikin siitä syystä etten silloin tästä isompana vartalossani viihtynyt) mä todellakin olisin valmis käymään sen koko ruokavalion muutoksen läpi uudestaan, jos haluaisin tästä nyt lähteä tiputtamaan painoa. Mun mielestä tässä maailmassa on vaan ihan älyttömästi asioita joita ennenmmin toivoisin, kun oman kehoni muuttaminen. Me nyt vaan satutaan tykkäämään omista vartaloistamme näin, eikä meillä ole mitään kiinnostusta tästä miksikään muuttua. Sen sijaan me molemmat ollaan ruvettu kaipaamaan liikuntaa tosi paljon viime aikoina, koska olo on usein väsynyt ja energiaa kaivattais lisää, joten aiotaan paukata taas pian salille. Urheilu on parasta sillonku sen tekee itsensä vuoksi ja meidän toive oiskin, että kerettäis käymään muutaman kerran viikossa yhdessä liikkumassa. Tarkoitus meidän liikkumisessa on nimenomaan hyvänolon saavuttaminen, ei painon pudottaminen.
Jos kuitenkin meille tulee jossain vaiheessa sellanen olo, että halutaan pudottaa painoa niin tullaan tekemään se ihan varmasti. Voidaan myös kertoa, että siitäkin huolimatta tämä blogi jatkaa ja nimikin pysyy samana, vaikka paino tippuis kuinka paljon tahansa. :) Meille tulee aina välillä huolestuneita kyselyitä meidän painosta tyyliin "apua ootko Peppi laihtunut, mitä on tapahtunut etkai laihduta?????" tai "Hyi että Peppi miten oot lihonut, oot ällöttävä" Niitä lueskellessa tulee aina jotenkin huvittunut olo, koska me ei sen enempiä seurailla painojamme ja jos ne heittelee muutamia kiloja, niin heitelkööt. :)
Tässäkin ollaan päätetty ottaa Mimmin kanssa yhteiskuva..
Toinen kysymys on myös erittäin mielenkiintoinen..
"Anonyymi sanoi...
Hei, sama kyssä uudelleen.. Olisin halunnut kysyä teiltä, että miten selitätte sen, että himoitsette/ihailette hyväkroppaisia/timmejä miehiä, mutta kuitenkin korostatte, että jokaisen pitää olla sellainen kuin on? Näenkö nyt itse ristiriidan siellä, missä sitä ei ole? Anyways, ootte ihania, tää pieni kysymys on jääny vaan ihmetyttää..."
Me rakastetaan miehiä ja se ei ole varmastikkaan kenellekkään tätä blogia pidempään lukeneelle mikään uusi uutinen! Meillä on poikaystäviä vaikka kuinka paljon.. On Jared, on Pharrell, on Zac Efron ja on vaikka ketä. Meidän poikaystävät on eri värisiä, eri kokosia ja varmaan hyvin erilaisia luonteiltaan.
En henkilökohtaisesti oikein ymmärrä mitään ristiriitaa tässä? Tarkoittaako tämä, että jos oot lihava, sun pitäisi tykätä vain lihavista? Tai jos oot tummaihoinen niin saisit tykätä vain tummaihoisista? Miehet saa rakastaa vain naisia ja naiset vain miehiä? Vai miehet vain miehiä ja naiset vain naisia? Entäpä sitten jos et voi vaikuttaa tunteisiisi ja valita minkälaiseen ihmiseen rakastut?
Mun mielestä meillä kaikilla on oikeus himoita juuri sellaisia ihmisiä kun halutaan. Mä luulin ennen himoitsevani ainoastaan pieniä rokkareita, mutta nykyään huomaan katselevani hyvinkin erilaisia miehiä. Mun mielestä miehessä himoittavaa on juurikin se itsevarmuus ja miten sujut hän on itsensä kanssa. Olkoot kuinka "hyvännäköinen" mies tahansa joka ei ole sujut itsensä kanssa, niin se on aika turn off.
Meidän molempien poikaystävät on aina ollut suhteellisen urheilullisia ja tykänneet meistä juurikin sellaisina kuin itse tykätään.
Viimeaikoina on tullut todella paljon kommenttia ja yhteydenottoja miehiltä juurikin sen takia, että ollaan ihan julkisesti kerrottu pitävämme itsestämme tällaisina, eikä kriiseillä jatkuvasti miten tuo ja tuo on pielessä meissä itsessämme. Jos mulla olis poikaystävä joka jatkuvasti mollais itseään ja ettisi itsestään huonoja kohtia, niin mä turhautuisin todella paljon. Voi nimittäin olla todella rankkaa yrittää päivästä toiseen vakuuttaa toiselle, että rakastan sua juuri tuollaisena ja ei rakkaani, sun pakeneva hiusraja ei oo mun mielestä ällöttävä.Miksi me ei vaan saada jokainen himoita, rakastaa, palvoa ihan ketä tahansa ja miksi me ei vaan voitaisi antaa muiden rakastaa meitä "just the way we are"? :)
